Oma haavemaa

Tänään sitten tallille. Ihana päivä taas, lämmintä ja ihanaa. Jätin tänään kaulurin ja hanskatki pois, jee :D Kesä tulloo. Ratsastaessaki ainoa talvinen vaate oli pitkähihanen. Tosi talvinen, mut joo :D Ihanaa kun tulee lämmintä.

Saavuin siis tosiaan tallille ja sitten taulua lukemaan. Mukava yllätys, en mennyt Elviksellä. Pomolla. Olin oikeestaan ratsuvalintaan tosi tyytyväinen. Mietin etten tänään yksinkertasesti halua mennä Elviksellä, koska eilen oli niin hermot kireellä illalla. Ja Pomolla oon nyt halunnu sen takia mennä ku oon halunnu todistaa itelleni etten mä nyt enää sitä pelkää ;) Meidän tunnilla oli myös Vinski ja Kaisa. Ihana avaruus.
Pomo oli tokalla tunnilla, joten kattelin vähän tuntia. Elelin siellä omissa kuvitelmissani ja sen takia jäädyin. Mut ei voi olla kylmä, en tosiaan laita takkia.
Sitten auttelin pistään Vinskin kuntoon. Ja lopulta oli meidän tunnin vuoro.

Kiipusin Pomon selkään ja siirsin ponin käyntiin. Olin ennen tuntia keränny jotain mystistä voimaa, ajattelin että onnistun, enkä jännitä. Kaikki menee täydellisesti.
Pistin Pompelin sitten liikkeelle. Ensin se vähän kokeili tarviiko kääntyä, vai voiko kuljeksia possujunassa, pian se kuitenkin ymmärsi että käännyttävä olisi. Vähän oli kulkeminen sellasta vaivalloista, välillä sai hieman komentaa kääntymään, sitten Pomokin tykkäs kyttäillä ulospäin ja vielä se kulkikin vähän hitaasti. Alkukäynnit kuitenkin sujui varsin hienosti, mua ei jännittänyt ja kyllä niistä volteista nyt jotain tuli. Mä olin aika tyytyväinen.

Lähdettiin käynnissä tulemaan niin, että kokorataleikkaa, sitten täyskaarto jotta voitiin taas tulla kokorataleikkaa Mariannesta poispäin. Ja tämä oli niin vaikeaa :D No ei, kyllä me Pompelin kanssa osattiin. Mentiin hienosti (tosin tein täyskaarron aina puoli kierrosta liian aikasin, kun en nähnyt uralla kävelyssä niinku mitään järkeä.) Vähän kokorataleikkaalla jouduin ratsastamaan (kuulostaa pölöltä, ajatelkaa aivoillanne :D) jottei Pomo olis vaan löntystäny kiemurrellen koko reittiä. Marianne laitteli tötsiä merkkaamaan kokorataleikkaata ja pian lähdettiin tulemaan niin että koko ajan tultiin kokorataleikkaata. Meni ihan kivasti. Vähän Pomo tosiaan hidasteli kokorataleikkailla, ja vähän oli vaikeaa kulkea suoraan. Noh.
Suurin ongelma oli siinä, kun jossain välissä Pomo päätti ettei millään voi kulkea yhdestä kulmasta, ja vetäsi jo kaukaa kierrellen sen kulman. Enkä mä vaan oikeen saanu ponia sinne :D Muuten mentiin varsin kivasti. Aivan, paitsi että mua alko jo ärsyttää ohjastuntuman epätasaisuus. En tiedä kummasta johtui. Kun mulla periaatteessa oli ohjat yhtäpitkinä, mutta silti se koko ajan oli niin että vasen ohja nyki tyhjää ja oikeassa oli kaikki Pomon paine.

Kun tää sujui käynnissä joten kuten, siirryttiin kevyt raviin. Pomo siirtyi kunnon kaahailuraviin. Mutta mua ei pelottanut! Koitin kevennellä ja pidätellä vähän. Pomo kääntyi alusta asti kokorataleikkaille, josta olin suorastaan yllättynyt. Muuten ei poni hallinnassa ollutkaan, joten pian Marianne pysäytti meidät ja pidensi jalustimet sellasiks hervottoman pitkiksi. Ja piti tsemppipuheen "sä muuten varmana opit vielä tätä ponia ratsastaan"
Siirsin Pomon sitten raviin takasin ja kauhistelin niitä julmetun pitkiä jalustimia. Mutta kyllä niistä oli apua, parin kaahaushetken jälkeen Pomo meinaan rauhottui. Mä keventelin mukavasti ja poni jopa ravasi jopa jonkin verran kuulolla ja mun alla. Jee :D
Ja kääntyikin äskeistä paremmin. Tein välillä vähän päätyyn voltteja ja sitten niitä kokorataleikkaita tosiaan. Pari kertaa oltiin mennä Kaisaa päin, mutta joo.
Ja valitettavasti alun hyvä ravi ei ihan koko aikaa kestänyt, vaan jossain vaiheessa tuli taas vähän sellasta alta pois juoksevaa ravia. Vaan onhan tämäkin jo hyvä alku.

(Yhdessä vaiheessa muuten yllättäen kävi niin, että Pomo lähti kesken ravin kulkemaan ihan mystisesti. Se niinku meni jotain ravin ja laukan sekotusta. Jotain outoa. Pidättelin hiukan ja pian se lopetti tän sekasikiöaskellajin. Mut sit se ihan taatusti alko peitsaamaan siellä. Tai sit se vaan huoju jotenkin ihan hallitsemattomasti siellä. Kummastelin tätä tosi paljon, miksi se nyt ei voinut ravata.
Mainittuani siitä outoudesta Mariannelle, sain kuulla että siltä on näemmä kenkä irti. Eipä muuten tullu mieleenkään, opittu jotain uutta taas)

Siirryttiin sitten käyntiin, ja käveltiin hetki. Marianne pisti tötsiä samaan tapaan kuin tiistaina. Nyt piti sitten toinen puoli kentästä mennä ravissa, toinen käynnissä. Ja tötsien väli piti aina tulla lyhyemmässä askeleessa. Käynnissä nyt ei lyhentynyt, ei hiljentynyt, ei tapahtunut yhtään mitään. Pomo vaan painoi eteenpäin sammumattomalla energialla. En osaa.
Ravi sujuikin hivenen paremmin. Ensin poni oli täysin varma että vuorossa on laukannosto, joten se kaahaili vähän laukan puoleista ravia siinä. Koitin vaan keventää rauhassa ja rauhotella myös ponia. Tötsillä ei näin alkuun mitään tapahtunut, ja mun kevennyksen hiljennys ja mataloitus oli taas sellasta ihme säätämistä että hurraa vaan. Marianne sitten totesi pian että mä voisin mennä harjotusravissa.

Tuli siinä kohassa mieleen että et oo tosissas. Poni paino tuhatta ja sataa ja sit pitäis vielä istua alas. Nielin pelkoni ja istuin. Ja pompin holtittomasti :D Marianne käski vaan istua ja välistä se onnistuikin. Välillä istuin tosi hyvin ja Pomokin rauhoittui ravaamaan tosi nätisti. Jee.
Kun onnistuin istumaan sain myös Pomon hieman rauhottumaan siinä tötsillä. Joo hidastamaan, mutta on sekin alku. Onnistuin muuten kertaalleen niin hienosti, Pomo hiljensi tötsillä hienosti ja sitten jopa sain sitä eteenpäin. Ah

Ongelmia oli sitten siinä ettei Pomo siirtyny käyntiin sillon ku halusin, jolloin sitten nousin jalustimille x-x
Sitten Pompeli myös hieman kiemurteli, tunki sisälle. Hmm. Ja sitten se tietty myös kammoksui esteitä. Jäiks. Kierreltiin parin kierroksen ajan se kulma/pääty kaukaa. Sitten uskallettiin jo sinnekin.

Kun oltiin tarpeeksi tätä tehty, otettiin vielä nopeat loppukeventelyt. Jätimme laukat, koska olimme niin harmonisesti kasanneet minut suoran puoleiseksi. Laukka olisi vaan tuhonnut koko järjestelmän :D
Loppukevyt raveissa Pomo meni varsin kivasti. Rauhassa, kääntyi aika nätisti. No olin oikein tyytyväinen. Ja lopulta loppukäynnit.

Sillä kieroutuneella tavalla oli oikein mukava mennä Pomolla :D Mielipiteet ne niin muuttuvat. No ei, olin tosi yllättynyt ettei jännittänyt yhtään Pompelilla meno.
Mä olin oikein tyytyväinen. Vähän mun istunta taas feilaili, mutta mutta. Poni meni varsin hienosti, onnistuttiin tehtävissä. Eikä edes yhtään lähtöä tullut :D Eikä jännittänyt. Se on se tärkein. Vähän oli tänään käsi/ohja ongelmaa. Ehkä se siitä.
Ja Mariannekin oli oikein tyytyväinen. Jotta hyvin se meni.

Loppukäynnit ja sitten keskelle. Alas selästä ja Pomo talliin. Harjailin ponin suhteellisen reippaasti ja sitten kotiin.
Heh :) Hei hei

Mee eteenpäin ku sotilas

Päivää vaan, nyt ottaa helevetisti vaan päähän. En tiedä mikä. Poistin just koko tekstin ja alotan alusta, jos vaikka tulisi jotain. Ammun jonkun saatana.

Menin tosiaan tallille, aurinko paistoi niin ihanasti ja aivan mahtavaa. Lämmintä ja ihanaa ja apua apua. Tosiaan, jälleen kerran oli ratsuna Elvis, ja tunnilla mukana Roosa, Kaisa, Pomo ja Nikkis. Elvis oli tokalla tunnilla, joten istuin kentän reunalla tuntia kattelees ja nautin lämmöstä. Ihanaa.

Lopultakin alkoi meidän tunti, joten kentälle ja Elviksen luo. Jäätävän vaikeat jalustin säädöt ja selkään. En tiedä oliko jalustimet eri mittaset vai satula vaan vinossa. Hmm.
Lähdin kävelemään sitten. Elvis käveli silleen, ei laiskasti muttei kyllä reippaastikkaan. Keskiverrosti, vähän hitaasti. Ja mä olin niin jäykkänä taas, että raivostutti. Mä huojun siellä selässä ja ärh. Koitin keskittyä nyt käsien hyvään asentoon ja pidin nyrkkejä kiinni.
Tein tässä alkukäynneissä paljon voltteja, kääntelin ja vääntelin. Ei poni oikein asettunut, mutten niin paljon siihen kiinnittänyt huomiota, oli tarpeeksi työtä siinä että sai ponin kulkemaan minne halusin ja kädet pidettyä hyvin.

Mariannen palattua siirryttiin kevyt raviin. Ensin oli vähän ongelmia kun ei Elvis millään voinut kääntyä. Kaikkien perässä vaan mentiin. Pian kyllästyin, painoin kaasun pohjaan ja hups, johan käänty. Vielä kerran oli laitettava poniin vauhtia ja kääntyminenkin alkoi luonnistua kun ei poni kerinny enää ajattelemaan ;) Alkuun se ravasi ihan kivasti, mutta vauhdin lisäämisen jälkeen se oikeen kiiteli. Mutta se oli mun mielestä kumminkin ihan hyvää kiitelyä. Liitelimme reipasta ravia, kääntelin paljon. Käännösten ongelma nyt oli se, että ne voltit levahti ja muutenkin käännökset oli hivenen huonoja. Tai siis niinku vaivalloisia. Kääntyi, mutta pitkällisen tahkoamisen seurauksena vasta.
Samoin ravissa pisti ärsyttämään mun älytön keikkuminen selässä. Ei pystynyt keventämään hyvin ja ärsytti oma avuttomuus. Mä en kestä. Onneksi sentään poni ravasi kivasti.

Lähdettiin tekemään ravissa niin, että kummallakin pitkällä sivulla oli pari tötsää. Näitten välissä oleva matka piti mennä hitaammassa ravissa. Ja ravi olis pitänyt saada hitaaksi pelkällä kevennyksellä.
Elvis mennä tepsutti niin innokkaasti, ettei siitä hiljennyksestä tullut mitään. Ensinnäkin en saanut millään kevennettyä hitaammin. Se oli mahdotonta.
Välillä Elvis hieman hidasti ravia, mutta oikeasti onnistuin vasta kahdella viimeisellä kerralla, jolloin Marianne käski ottaa ohjalla pidätteitä kun ei se onnistunut muuten. Huoh.
Sitten hieman käyntiä, jolloin annoin Elviksen laahustaa ihan rauhassa.

Vuorossa laukkatehtävä. Piti tehdä niin että toisella pitkällä sivulla olevien tötsien kohdalla siirrytään raviin, sitten harjotusravissa pitkän sivun loppu, sitten lyhyt sivu ja c-kirjaimella laukannosto. Laukassa pitkälle sivulle ja sitten tötsien väli hitaammassa laukassa, sitten vähän eteen ja siirtymä käyntiin takasin.
Duppaduu ja silleen. Elvis oli tosi innokas, olin saanut siihen vauhtia. Ensin se vähän kiemursi. Just siinä kohdassa kun piti raviin siirtyä, lähti poni tunkemaan sisälle. Naputtelin sen päättäväisesti uralle ja raviin. Kun siirryin raviin, tuli sieltä sellaista ravia että huh heijaa. Koitin istua siinä kiitelyravissa siinä pahemmin onnistumatta ja sitten poni suurin piirtein itse nostelee joka toisella askeleella laukkaa. Jee.
Pari kertaa Elvis lähti ite. Se oli muuten aika säälittävää kun poni laukkaa, multa putoo toinen jalustin ja saan sen hiljentämään raviin vasta pitkän sivun jälkeen. Noloa.

Mutta keskitytäänpä mun omiin nostoihin ;)
Joo, eli ensin nostelin ravista. Elvis paino täyttä ravia eteenpäin, ja toisaalta välillä se tunki kentän keskelle. Sain laukkaa nostettua ihan myös ravista, vaikkakin lopuksi otin parit nostot käynnistä ja jo ennen lyhyttä sivua. Laukoissa Elvis veti täysillä, joten joku laukan hidastus oli utopiaa. Kyllä mä otin pidätteitä siinä tötsien kohdalla, mutta ei poni niitä juuri noteeraanut.
Tänään myös sitten panostin omaan istumiseen. Ja itse asiassa istuin aika hyvin. Verrattuna viime tunteihin. Välillä pompin hulluna, mutta tosi hyvin. Kerrankin tuntui siltä että kädet voi pitää koukussa ilman että kiskon ponia koko ajan. Ja siis ohjatkin pystyi pitämään suht tuntumalla :)

Ja hei, mä sain pari hienoa onnistumista. Tosiaan, nostin siis käynnistä pari kertaa ja nää kerrat oli kauhean hyviä. Mun mielestä.
Laukka nousi hyvin, oli rauhallista. Ekalla kerralla sain Elviksen hidastamaan tötsillä (tosin heti siihen perään se siirtyi raviin) ja toisella kerralla sain Elviksen hidastamaan tötsillä ja laukkaamaan vielä sen jälkeen vähän kovempaa. Siihen oli hyvä lopettaa ja mä olin tyytyväinen.
Sitten loppuravia. Ensin painettiin menemään, mutta parin voltin ja pidätteen jälkeen poni rauhottui ja saatoin hieman antaa ohjaa. Ravailtiin kevyt ravit ja sitten loppukäynnit.

Jotenkin otti niin järkyttävästi kaikki päähän kun aloin kirjottaa. Nyt on fiilikset jo paremmat.
Ei tunti mitenkään kovin hyvin mennyt, tosi pettynyt oon alkuraveihin. No laukat oli aika hyviä, istuin ja sain otettua pidätteitä. Ja onnistuin melkeen kerran :) Se on ihan hyvä.
Kaikki muu menikin päin jotain.
Jos mä haluan mennä jollain ihan muulla ku Elviksellä huomenna. Veetutuskäyrät alkaa tässä nousta pikku hiljaa.

Mariannen mukaan istuin jo välillä hyvin laukassa ja kyllä se siitä lähtee. Ja enemmän pitäis käskee vaan :D


Loppukäynnit sujuivat varsin rattoisasti. Sitten keskelle ja alas selästä. Käveltiin ihan rauhassa talliin. Ja mä harjasin Elviksen niin maan perusteellisesti. Pitkällinen karvanpoisto operaatio ja muutenkin kunnollinen harjaus :) Sitten suitset ja kortti.
Ja odotellessani kyytiä sain hienon kaverin. Se kissa. Se Ram(p joka vivahtaa vähän pehmeän puolella ;) )o Hauska katti. Se kiipesi mun syliin ja siinä kykkisin silittelees sitä. Heh.

Huomenisiin. Nyt halun pian pian nukkumaan. Sillä miettikää nyt, huomenna mä meen ylihuomenna Jonnalle!! Jee :D

Tää perusangsti

Aivan on pakko siis mainita, että Bloggerin ulkoasu on siis muuttunut.

Ja tää on ihan hirveä. Näyttää joltain laitokselta. Miksi tarviikin uudistaa kaikki.
Tosin Blogger ja Youtube saa uudistaa ihan rauhassa, nää on niin tärkeitä nettisivustoja että niissä on pakko käydä, vaikka ovatkin ulkomuodoltaan ja käytettävyydeltään hirveitä.

Vihaan tätä. Miksi minua näin vihataan

"Mä tarjoon pitsat kaikille!"

Hmm.. Ehkä olen joutunut kuuntelemaan Ismo/Seppo älämölöä turhan paljon, tänään kuulin ratsailla päässäni pienen Sepon selittävän jotain :D Onneksi pikku-Seppo hiljeni yhden lauseen jälkeen. Hulluksihan tässä luultaisiin.
Ja hei, mä sain vähän paremmat fiilikset aikaseks tänään. Miksi? Koska ratsastin ilman takkia. Se on ihanaa :)

Elikkä, pyöräilin tallille, sellasella jumalattomassa tuulessa, TAAS. Ja tiedättekö sen tunteen kun heräät huhtikuun puolessa välissä ja näet ulkona LUNTA. Onneksi se sentään suli pois. Hirveää se oli silti. Ei enää voi mitää lunta tulla, ei ei.
Niin, pyöräilin tallille mukavassa auringon paisteessa. Taivas oli pilvetön ja ihanaa. En olisi uskonut, se aamun harmaa taivas/lunta pari metriä maassa ei oikeen enteilly näin mukavaa ilmaa.

Saavuin tallille ja kävin lukemassa taulun. Mulla oli Elvis (sanoin ;) ), mukana myös Kaisa, Vinski, Nikkis (ilman satulaa) Pomo eikä muita :D Kai
Luin taulua (tulee tyhmä olo kun seison lukemassa sitä taulua monta minuuttia, sit viel myöhemmin meen lukemaan pariksi minuutiksi sitä taulua. Varmistelua) ja sitten tuli hyvin miniatyyriset lapset siihen jotain selittämään, ja minä tietenkin salakuuntelin heitä luovasti. Jotain selittivät Nikkiksestä ja vaihdosta ja blaa blaa. Tästä minä sitten tietty heti tajusin että joo, mulla oli Nikkis mut sit se vaihdettiin.
Oikeassa olin, niin ne pienet mulle ihan kertoivat.
Hah. Mulla oli Nikkis. Lol.

Elvis oli kaikilla tunneilla, joten vaan hihhuloin ympyrää hylättynä ja vihattuna. Keräilin sitä ihanaa karvaa tallin lattialta. Ja lopulta menin kentän laidalle, en viittiny kauan olla siellä ku päätin nyt viisaasti ratsastaa ilman takkia.

Sitten vaan kentälle ja pienen ponin selkään. Tällä kertaa jalustimet oli reiän pidemmät kun eilen, eli sellaset sopivat. Tai siis ylipitkät :D (Just ton takia Elvis on ruma. Sen ulkomuoto on niin karsea, kattokaa nyt, sehän näyttää ihan rääkätyltä tossakin. Ei tarvi olla ku joku kuvakulma ja tosta saa laihan ja kuoleman sairaan näkösen)
Marianne tuli selittämään että kyllä se aatteli jotain muuta. Kyllä se aatteli. Ei se tienny mitä mieltä mä oisin ollu. Vastasin et kyl sekin ois käyny, tosin en ois voinu vannoa että kyydissä pysyn. "No tietenkin oisit pysyny" :D Onhan Marianne toisaalta ihan oikeassakin. Mähän putoan Nikkikseltä vaan joka toinen kerta.

Kyllä mä arvasin ettei Elvis ole tänään reipas.

Poni kulki kyllä eteenpäin ihan hyvin, muttei ilman pyytämistä. Aina välillä piti vähän laittaa eteen ettei se alkanut mummoilemaan. Koitin itse huojua rentona mukana jottei istunta sitten hidastais ponia. Ja sitten mä tappelin mun käsien kanssa, kulma ja nyrkit kiinni. Vaikeaa se kyllä oli.
Alkukäynnissä tein vähän voltteja, jotka oli ihan hyviä. Koitin asetella ja istua hyvin. Taistelin tänään myös jalkojen kanssa, koitin pitää kantapäät alhaalla (kun tuppaavat olemaan ylhäällä pitkillä jalustimilla) ja pohkeet kiinni kyljissä. Eihän se jälkimmäinen taaskaan onnistuntu, Elvis on liian laiha. Että joo, kyllähän se on selvästi laihtunut. Sillon ku sillä oli se jäätävä maha niin mun jalatki pysy paremmin kyljissä. Tai siis läskissä ;)

                                   (Siis ei, en tosiaan kattele kameraa tai mitää.)

Käveltiin molempiiin suuntiin ja sitten siirryttiin raviin. Ja voi se olla vaan hankalaa.
Elvis ravasi oikein hyvin, ei siinä mitään. Eteenpäin mentiin rauhallisesti eikä ylireagoitu mihinkään (ja kun Vinski juoksi perässämme niin Elvis ihan vaan vähän siirtyi laukkaan, niin viisas poni kun on :) ) Mutta kun ei taas vaan kääntynyt. Mä ite olin taas niin ihme vimpulassa yläkroppa halvaantuneen jäykkänä ja katse harhaili jossain kentän hiekan rajamailla. Poni vaan mennä puskutti pitkin uraa mistään mitään tajuamatta. Äh. Ensimmäinen hyvä käännös tuli sen jälkeen kun Vinski jahtas meitä, ilmeisesti poni tajusi että minä olen hänen parhaakseen.
Alkuun koitin vaan tahkota ja taistella ponin kääntymään. Pysyä itse hyvin. Ei onnistunut. Lopulta keksin siirtää pienen ponin pois sieltä uralta, ja johan alkoi helpottua. Elvis pysyi tosi hyvin siinä uran sisäpuolella ja päästiin viimein tekemään ihan kunnolla niitä voltteja.
Ei sillä että voltit ois jotenkin parantunut. Ne oli edelleen kauhean huonoja, ponilta oli vauhti loppua kesken voltin. Mä olin edelleen jossain tappokenossa siellä. Käänty sentään, mutta muuten menikin niin köyhästi ettei mitään rajaa.

Ravailtiin molempiin suuntiin ja taisteltiin hyvien volttien ja käsien kanssa. Mariannen mielestä se ravi oli hyvännäköstä ja jalkaki näytti jopa rennolta. Toi yks tyyppi sano että Elvis meni tarpeeksi rentona alkukäynnissä, onnenkyynel.
Vaan kun ei se erityisen hyvin nytkään mennyt.

Kevyt ravien jälkeen jäätiin käyntiin. Piti ratsastaa suoraan joten lähdettiin kävelemään kokorataleikkaa kohti Mariannea. Lyhyellä sivulla sitten vaihdettiin suunta tietenkin.
Noh. Se meni aika hyvin :D Melkonen saavutus.
Mä koitin ratsastaa hienon asettuneen kulman, mikä epäonnistui noin niinkuin joka kerta. Johtuen siitä että ihmiset oli mun edessä. (; Ei ollu niinku vaan mun vika.
Kokorataleikkaa sujui muuten ihan hyvin. Elvis vähän kiemursi mutta sain sen suoristumaan. Eniten ongelmia tuotti se ihan loppu kun Elvis olisi halunnut kääntyä liian aikaisin tai sitten se koitti valua uralle ennen aikojaan. Marianne oli tyytyväinen, Elvis kun tuli niin tasapaksusti suoraan joka kerta.
Ongelma tässä tehtävässä oli se, että se poni paksukainen ei liikkunut. Voiko olla rasittavaa koittaa kävellä kentän poikki ponilla jonka elämäntehtävä on madella paikasta a paikkaan b. Kaipa se siitä. Olen kuitenkin tyytyväinen, Elvis ei lainkaan väistellyt tälleen käynnissä Vinskiä, ei paennut paikalta, upea poni :D

Sitten olikin laukan vuoro. Piti vaan nostaa pitkän sivun alussa peltopäästä, jossa Vinski oli liinan päässä. Ja harjotusravista piti nostaa. Siirsin Elviksen sitten harjotusraviin joka alkoi ihan mukavasti. Loppua kohden ei enää mennytkään niin mukavasti.
Laukat nousi hivenen huonosti, tiedä häntä taas miksi. Ei vaan noussut, tipahti niin helposti alas. Kyllä sieltä sitten tuli pidempääkin pätkää ja kerran sain tehtyä puolikkaan pääty-ympyränkin. Mä en taaskaan oikein osannut istua laukassa. Pompin vaan hullun tavalla, olin ihan vinossa ja kädetkin nousi liian ylös. Yritä siinä korjata kaikkea, pah.
Laukassa Elvis kulki hyvin, ei mennyt mitään tuhatta ja sataa mutta laukkasi kumminkin reippaasti. Vaan ravia ei löytynyt taas millään. Mikä sitten ikinä onkaan, en tiedä. Se ei vaan suostunut ravaamaan. Aina hiljenneltiin, tai jos oltiin lähellä nostokohtaa niin kiemurreltiin. Pitkällä sivulla tietty kaahattiin ku poni halusi laukata. Vaikeaahan se oli, kun poni ei vaan siirry raviin, sitten kun ei sillä oo raippaa, eikä toisaalta kauhean kauan Elvistä jaksaisi raviin potkiakaan. Tai paremmin sanoen ei sitä voi lainkaan potkia sanan oikeassa merkityksessä.
Kertaalleen onnistuttiin vajoamaan polvilleenkin. Hevonen ravasi ja sitten meni ilmeisesti vaan jalat sekasin ja polvilleen, josta se onneksi pääsi taas kavioilleen ja saattoi jatkaa mateluaan.

Periaatteessa olin kumminkin tyytyväinen siihen että nosto päässä ravi onnistui ihan kivasti. Vähän Elvis meni lyhyttä sipsuttelu ravia kun Vinski katseli häntä pahasti, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Ravista nostot oli tosiaan melko köyhiä, kyllä se välillä nousi heti kun pyysin, muttei silti mitenkään hyvin.
Loppuun otin kaksi nostoa käynnistä kun päätin kyllästyä ravin ylläpitämiseen. Ja koska oltiin sillon just jonkun kävelijän perässä enkä millään jaksanut kääntää :D Eka käyntinosto oli täydellinen. Valmistelu onnistui ja nosto oli niin loistava. Poni oli niin täydellisesti siinä ja niin täydellisesti nousi laukka. Tai ainakin se tuntui tosi hyvältä. Oikein takaa nousi laukka (miten muotoilisin sen järkevästi) ja pari ekaa askelta oli sellasia että onnistuin istumaan niissä niin hyvin. Sitten Elvis katosikin taas pitkään reippaaseen laukkaansa ja minä aloin pomppia. Mutta ah, mikä alku :)
Toinen käyntinosto olikin surkea. Siirryttiin raviin ja lopulta laukka nousi uran ulkopuolella, ja sekin oli väärä laukka. Siirsin raviin ja nostin nopeaan uuden laukan (joka toivoakseni oli oikea :D) Sitten eikun sekin laukka ales ja loppukäynnit.

Anteeksi, ei vaan kulje tänään. Teksti on niin tätä tönkköä eikä tästä saa mitään selvää taas.
Marianne oli aikasta tyytyväinen. Mä en oikein tiedä. Ravit meni vähän penkin alle, kääntyminenkin oli noin vaikeeta. Laukka oli aika huonoa, tosin se yksi nosto oli aika mahtava.
Käveltiin sentään suoraan. Ja olen tyytyväinen siihen että Elvis meni noin muuten näinkin rauhassa. Eikä ikään kuin vetänyt pultteja aina kun Vinski sitä vilkaisikin.
Eilen kaikki ongelma meni hienosäätöön, nyt kaikki ongelma menee tähän peruspuurtamiseen. Nöyh :D
Ja haluan taas oppia istumaan siinä laukassa.

Mun erilaisuus nyt tänään jäi tosiaan tähän ilman takkia ratsasteluun. Vaikka se fiilistä paransikin niin huomaatte varmaan millainen harmaa massa tämä tunti olikaan :D Kun tekstikin on näin surkeeta. Ei mua sinäänsä haitannut etten Nikkiksellä päässyt. Ei.
Olin myös miettiny menisinkö ilman satulaa. Totesin ettei oikeastikkaan nyt huvita. Ei :D
Ens viikolla menee sit paremmin, nytkin on menny niin että joka toinen viikko on hyvä, joka toinen huono. Eikä tänään Elvis tympässyt niin pahasti ku esim eilen. Mutta toisaalta kirjottamisesta ei sitten tuu mitää. En mä tiedä :D

Loppukäyntien aikana vähän venyttelin, koitin saada omia lapoja auki kun ne on ihan jumissa. Sitten keskelle ja alas selästä. Elvis jatkoi herrasmies-linjaansa. Nikkis ja Vinski koitti lähteä rynnimään tahoilleen, Elvis vain tuijotti heitä järkyttyneenä.
Vein ponin karsinaan ja harjailin sen huolella. Sitten kortti ja suitset pistin ihan rauhassa, leikkien samalla suurta hevoskuiskaajaa. Sitten eikun kohti kotia. Innolla odottamaan, enää yks päivä alle viikko että on seuraava tunti.

Ja heh. Viikko ja pari päivää ja on vuorossa talon vahtiminen med kamala-Jonna-idiootti. Jee :D

Kesä katoaa

On se merkillistä. Eilen paisto aurinko ja linnut laulo (ainakin jonkun aikaa :D) mites sit tänään? Tuulee ku myrskyn silmässä (okei okei, myrskyn silmän lähellä, siellä silmässähän on tyyntä ;) ) ja on kylmä. Arvatkaa vaan millanen ilma on huomenna?
Entäs sit torstaina? Elämä on kyllä julmaa.

Menin sitten tallille, autolla jopa vaihteeksi, heh. Luin taulun, mulla oli Elvis, tunnilla myös Roosa, Pomo, Kaisa ja lopulta myös Simo. Elvis oli kaikilla tunneilla joten istuin jäätymässä kentän laidalla (en siis niinku suostu uskomaan ettei siellä oo lämmin) ja kävelin ympäri tallia. Roosalla mentiinkin sitten ilman satulaa (tällanen hirveen tärkeä välihuomautus)

Menin sitten kentälle ja hyppäsin Elviksen selkään. Jalustimet oli ehkä vähän lyhyet, tai siis ne ei ollu sellaset ylipitkät. Lähdin sitten kävelemään. Ja uskomatonta mutta totta, mun toive toteutui, Elvis käveli. Sehän on nyt varmaan pari viikkoa ollu niin raivostuttavan vetelä, tänään se sitten viimein käveli omin voimin eteen. Jes :)

(katotaan menikö nyt liian isoksi :D)

Alkukäynneissä tein sitten voltteja, keskityin siihen että alkuun tulee isoja voltteja jotka olis sit edes vähän asettuneen puoleisia. Nautiskelin siitä kun poni käveli itse eteenpäin. Tosin jouduin myös pikkasen ylläpitämään vauhtia, Elvis aina välillä vähän jäätyi sellaseen hitaampaan kuljeskeluun.
Keräilin ohjia rauhassa.

Marianne palasi ja päätti että tänään keskitymme puolipidätteisiin. Teoriatuokio "puolipidäte on niin vaikea asia etten mä osaa sitä :)"
Jäimme sitten kahdelle pääty-ympyrälle, minä, Simo ja Pomo peltopäähän. Kaisa ja Roosa sit porttipäähän. Piti ikään kuin kävellä ympyrällä, sitten tötsien kohdilla (ne oli lyhyen sivun keskellä ja kentän keskellä) piti tehdä upea puolipidäte. Ja sit tietty ihana myötäys ja eteen. Rakasta tehtävääni ;)
Ensin kävelin sillä ympyrällä. En päästänyt Elvistä uralle, koitin saada mahdollisimman pyöreän tien, ja yritin saada ponin ihan jopa asettumaan. Noo, alkuun se kulki neliöllä viivasuorana, myöhemmin sitten mentiin vähän ympyrän mallisella tiellä välillä jopa asettuen. Jee. Tosin sitten toiseen suuntaan poni vaan asettui ulospäin ja koitti oikoa pois yhdestä hirveestä kulmasta.

Puolipidätteet sitten. Istunnan merkitys ei vaan tuppaa aukeemaan, ei vieläkään. Se on valitettava tosi asia. Mä yritin tehdä ne pidätteet mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, en pelkästään ulko-ohjaa käyttämällä. Mutta sitten kävikin niin että en pidättänytkään paljon millään ja sit Elvis kuljeksi ohi tötsän ja mä kuvittelin et se vähän hidastu ja ratsastin eteen ja ääks :D Ihme säätöä. Sit päätin että vaikka ei olisi niin upea ja oppikirjan mukainen puolipidäte, niin halun saada tässä edes jotain läpi. Kyllä se useimmiten tötsien kohdalla hidasti, ja vauhtia tuli ihanasti aina tötsän jälkeen. Tosin se toinen suunta oli niin vaikea kun Elvis kulki ulospäin kytäten, en saanu asettumaan ja minkään maan pidättämisestä ei sitten tullu yhtään mitään kun ulko-ohja roikkuu löysänä ja sisäohja on hyvällä tuntumalla.

Elvis kumminkin kääntyi hyvin ja tuntui kuuntelevan hyvin. Joten ongelmat oli tässä hienosäädössä. Mikä on pahinta? No se, että musta tuntui hirveen surkeelta kun ei hienosäätö onnistunu :D Alanko mä nyt vaatia iteltäni liikaa, vai olenko mä nyt henkisesti sitä mieltä että jos heppa kulkee hyvin, niin hienosäädön tulis alkaa sit toimia. Tjaa-a

Siirryttiin kevyt raviin ja sama homma. Marianne hölötteli kevennyksestä ja mä otin tän sit niin kirjaimellisesti ja ei tästä tullu yhtään mitään. Lopulta lopetin liiallisen kevennyksen kanssa säätämisen ja tästä tuli ehkä vähän jotain. Huonosti tää suju silti kevyt ravissa, onneksi sitten istuttiin alas.
Harjotusravissa halusin pysyä edelleen hyvällä reitillä, poni asettuneena. Ja nyt otin korjauksen alle myös mun kädet. Ei mitään kulmaa (ei riittävän lähellä kylkiä oo kyynerpäät siis) ja ohjat valus koko ajan. Koitin pitää kädet oikein, nyrkit kiinni, koitin pitää ponin oikealla reitillä ja vielä asettuneena. Koitin istua oikein ja katsoa minne menen ja sitten vielä koitin ottaa niitä puolipidätteitä. Ihan liikaa ajateltavaa tuli. Huonostihan se sitten meni.

Tai okei, ei huonosti. Mariannenkin mielestä meni hyvin.
Ei kylläkään mennyt. Musta tuntu niin huonolta, tuntu että näyttää se ratsastus taas niin alkeistouhulta ja poni parkakin teki kuolemaa mun säätäessä.
Jaetaanpa tää nyt osiin.
Koitin istua ravissa = pompin siellä holtittomasti puolelta toiselle ja a-pu-a. Tämä tosin parani pian, edes ja sentään. Kun koitin pitää kädet kulmassa ja nyrkit kiinni niin ei se vaan onnistunut. Tuntu että sit kiskon ponia pysähtymään, ja vaikka miten yritin niin aina ne ohjat valu. Kun ohjat valu, niin mä tietty keräsin ne takasin.
Ei siinä muuten mitään, mutta arvatkaa miltä se näyttää - ohjat valuu, ne kerätään ja kun kerään niitä niin ponin pää suunnilleen vispaa puolelta toiselle ohjien mukana (tai ainakin ulospäin sen pää aina käänty, ärh)
No se pidätteen tapanen meni ihan hyvin, ei siinä mitään vikaa ollut.
Ponin reitillä kulkeminen oli ihan ookoo hyvää, mutta se asettuminen ei. Eihän se mihkään asetu kun ohjia tarttee koko ajan keräillä takasin.
Mutta joo, Marianne kehus että niin hienosti istun ja niin upeasti menee (no okei, ei se sentään noin sanonu :D) mä toteen että surkeasti joo menee. Kuulemma piilotan huonosti menemisen hyvän istunnan taakse.
Muuten hyvä, mut se istuntahan tänään just feilas :D

Sitten käveltiin. Ja sitten, sitten piti ottaa laukkaa. Piti nostaa lyhyen sivun keskeltä ravista. Ja sit laukkaa siinä ympyrällä.
Ja kun ei vaan onnistunut. En tiedä, nyt kun Elvis oli reipas niin laukka meni niin mahdottomaksi. Tätä se oli sillon joitain viikkoi sitten kanssa. Laiskana se sitten nosti laukat tosi kivasti ilman ongelmia, hivenen ristiriitasta :D

Ensin lähin raviin. Ok, Elvis pisti turbiinit käyntiin ja mä vähän hölskyin kyydissä. Asia oli pian autettu. Mutta sitten ei noussut laukka. Lopulta sain sen kaks askelta ylös.
Sen jälkeen ei poni vaan ravannut. Mä en tiedä mikä tää ongelma on, mutta tää on nyt aina välillä ollut (myös Pomon kanssa, mutta Elviksen kanssa en vaan tajua tätä) Kun yritän mennä harjotusravia, niin Elvis ei suostu ravaamaan, vaan siirtyy käyntiin. TAI vaihtoehtoisesti se kipsuttaa reipasta ravia jossain keskellä kenttää. Ei vaan onnistu ravaamaan nätisti ja nostamaan siitä, ei sit millään. Kun en vaan käsitä tätä. Tää sama ongelmahan on itse asiassa joka hevosen kanssa, ehkä mä en vaan osaa nostaa laukkaa enää ravista :D En kestä tätä.

Koitin nostaa käynnistä -> no eipä paljon noussut. Koitin nostaa ravista -> poni tekee kaikkea muuta paitsi ravaa nätisti ympyrällä. Ärh.
Kyllä se laukka lopulta nousi. Nostin lähinnä käynnistä, vähän sai töitä tehdä että laukka nousi. Laukat irtosi oikein kauniisti, vähän reippaasti, mutta mutta. Loppua kohden poni myös alkoi laukkaamaan niin pitkälle kuin ratsastajakin tahtoi.
Mutta kun toi ravista nostaminen. Mää en kestä. Roosalla ei onnistu, Pomolla ei onnistu, Elviksellä ei onnistu, Vinskillä ei onnistu. Millään ei muka onnistu laukan nostaminen (ravista) Miksi ei? Julmaa pilaa tämän on oltava. Toisaalta nouseepahan käynnistä edes. Aiemmin kun ei käynnistä noussut. Joka tapauksessa. Pitää ottaa raippa mukaan "ei ei pieni Elvis pikkuinen. Me ei nyt mennä tonne" Tosin sitten voisi myös vauhtia olla vähän liikaa. Noo.. Ei välttämättä (':

Sitten loppukäynnit. Elvis kulki reippaasti, kääntelin vähän ja Marianne tuli juttelemaan syvällisiä.

Ääh. Ääh. En mä muuta taas osaa sanoa :D
Mulla on viime aikoina ollu taas hyvät fiilikset vaikka oon Elviksen kanssa mennyt. On onnistunut, jee jee. Nyt oon taas täällä murheen alhossa. Okei, nyt ei johdu tasapaksusta epäonnistumisesta, vaan surkeaakin surkeammasta epäonnistumisesta. Tai epäonnistumisen tunteesta. Anyway.
Nyt mun pitäsi oikeasti keksiä jotain innostavaa. Tehdä jotain erilaista (no mä haluan mennä ilman jalustimia. En ilman satulaa, ilman jalustimia) Ajatella jotenkin mielenkiintosesti, jotta saisin huomenna vähän mukavamman tunnin.
Ei, mut just nyt tuntuu että mä kaipaan jotain. Jotain.
Mä haluan kiduttaa itseäni. Vääntää ja puurtaa. Mennä ilman jalustimia. Mä haluan onnistua, heh.
Ja joo, mä haluan mennä puomeja ja uskokaa tai älkää.
mä haluan mennä maastoon hih, hurjaa :D Tää kertoo kuinka syvällä tässä murheen alhossa olenkaan, heh.
Haluan mennä Vinskillä.

Ehkä tää on nyt taas vaan sitä että mä en yksinkertasesti jaksa sitä samaa hevosta monta kertaa peräkkäin.
Itse asiassa just tässä mietin että hivenen typerää :D Pomo oli kamala, tai no, ei kamala vaan aivan hirveä. Eikun siis, Pomo oli.. Noo, vaikea. Pelottava.
Mut silti sillä oli jollain kierolla tavalla innostavaa mennä. Erilaista. Sitähän se.
Elviksellä mä oon mennä humputtanu niin paljon. Se on niin tuttu ja turvallinen.
Ei siinä oo mitään ihmeellistä. Se kyllästyttää. Dääh.
No, mä meen sillä huomenna (arvatenkin) Tareis varmaan keksiä jotain innostavaa nyt nopeesti :D
Niin tota noin. Mähän voin huomenna opetella asettamaan, pitämään käsiä HYVIN, taistella mahdollisten ravista nostojen kanssa... Jaa jaa. Voisin ehkä mennä ilman jalustimia.. Jaa jaa. Sit voisin taistella ton pään kanssa, ja omaa istuntaa paremmaks.

Ja jos epäonnistuu voin vaikka ajatella että tää on jo niin hyvin kun vuos sitten epäonnistuminen oli ihan jotain muuta ku jotain mun henkisiä ongelmia ponin ulosasettumisen kanssa ;)

Mutta kyllä se on nyt taas niin tosi asia että mä kaipaan jotain muuta hevosta. Jälleen. Mä en vaan jaksa sitä yhtä ja samaa pientä paksua Elvistä tunnista toiseen. No okei, en välttämättä hirveesti myöskään mafioso Pomoa kaipaa. Enkä hirveen upeaa Sikuria.
Mut kaikkia muita :D Ja varsinkin Vinski on nyt sellanen jolla haluisin mennä. Roosa.
Eipä niitä nyt paljo muita ookkaa, tai..
Joo, ehkä mun pitäisi hyväksyä se tosi asia että olen niin surkea että vain Elvis on minulle kyllin helppo. Ja sitten se että unohdin jo mitä tähän piti kirjottaa :D Jumaleissön.
Eiku niin, ehkä mun pitäis tässä sisäistää muiden ajattelutapaa. Että yhdellä oppii, yhden kanssa on hyvä opetella ja kehittyä.
Vaan kun en mä oo sitä mieltä :D Kyllästyn nopeasti ja. No.
Kun noi kaikki on omalla tavallaan niin kivoja, miks haluisin aina mennä Elviksellä ;)
Ja sitä paitsi en tosiaankaan usko että mä opin eniten jos vedän Elviksen kanssa kymmenen vuotta putkeen. Vaikka sitten koko muu maailma ois sitä mieltä.

Niin, ehkä mä nyt huomenna keskityn lisää tähän hienosäätöön, istuntaan, noihin saakelin käsiin. Ravista nostoihin. Erilaisuutta voidaan sitten ajatella ehkä kanssa. Tjaa-a


Mutta koska tää nyt meni taas tähän mietiskelyyn :D Niin tosiaan, tunti meni periaatteessa joo oikein hyvin. Mutta laukat oli täysin persuksista. Ja kun Elvis kyyläili ulospäin :(
Eiku joo. Jotenkin musta aina välillä tuntuu että voisin ihan hyvin sanoa että oon ratsastanu 3 vuotta. Meinaan vaan tätä mun vaatimustasoa :D Tai no, en mä tiedä. Mutta 1½ ja mä itken tässä jotain ympyrän asetuksen huonoutta. Enhän mä viime vuonna tyyliin edes kiinnittäny koko hommaan huomiota.

Loppukäynnit siis meni oikein hyvin. Lopulta alas selästä ja Marianne siihen tuli ihkuttelemaan Elvistä (joo, niitä muita tietty kanssa :D) Sitten talliin. Mäkin tänään totesin et Elvis ei oo enää niin iso ja lihava. En tiedä, mut aiemmin tuntu että sillä oli sellanen kamala heinämaha joka roikku joka paikassa. Nyt sen maha näyttää paljon sellaselta kauniimmalta. Tai sit vaan kuvittelen :D Rumahan se on joka tapauksessa, mutta mahan muuttuminen on jo positiivinen muutos :)

Pesin kuolaimet, kirjotin kortin ja tulin tänne angstaamaan epäonnistumisiani. Katotaans miten käy huomenissa :)


//Joo, tässä näitä Hennan kuvailemia otoksia viime viikolta :D Ne on tosiaan noin isoja koska ne on niin laadukkaita (no, laadukkaampia) joten halusin pistää ne isommiks :)

Elviksestä

Tein sen mitä ei pitänyt tehdä, vertailin vuoden takasta Elvis-menoa ja alle viikon takasta Elvis-menoa. Kattelin niitä videoita silleen neuroottisena ja etin kehittymistä, you know :D

Tässä linkkiä

Eli tosiaan, päädyin pistämään videot tolleen että tekin voitte helposti vertailla huimaa kehitystäni. Joka on tapahtunut näin vuodessa, lol. :D
Kuten tuonne videoonkin olen kirjoittanut niin onhan siinä jotain pientä muuttunut.
Itse asiassa, kirjoitanpa tänne myös. Joo

Eli tosiaan. Yhden asian huomasin. Sisäistin sen vasta tänään.
Huomasin että olen talven aikana opetellut kantamaan käteni. Viime vuonna mä ratsastelin kädet sylissä, nyt ne on sitten ylhäällä. Jeah :D

Etukenohan on tosi paljon parempi. Tietty tää on vaikeampi asia vertailla, sillä vuos sitten olin niin kauhuissani kun Vinski oli samalla tunnilla. No joka tapauksessa.

Laukka istunta on niin paljon parempi, huomaatteko :D Videosta löytyy toi musta kohta, siinä on kattava tekstaus tästä asiasta.

Ja ylipäänsä niin kyllähän toi homma näyttää vaan niin paljon siistimmältä ja paremmalta. Elviskään ei siirtyile koko ajan käyntiin kuten vuosi sitten :)


Ja tosiaan. Toi Elviksen malli jossa se kävelee. Josta tonne pariin otteeseen mainitsin.
Selvennykseksi nyt sitten, kun sanoin että se menee niin nätisti, tarkoitan siis suunnilleen sitä että ensinnäkin alkukäynnissä poni ei kulje pää pystyssä, kaula linkussa (vaikuttanee se, etten uskaltanut antaa ohjaa ponille..) vaan pikemminkin pitkänä ja matalampana. Sillatti kun alkukäynnissä kuuluu.
Myöhemmin tarkoitin ponin nätisti menolla sitä että...
No kun mä katson noita vanhoja videoita. Elvis kulkee silleen kaula linkussa, pää ylhäällä, ilme on sellanen tympääntynyt. Poni näyttää (tälleen päätä kattoen :D No, se näyttää sipsuttavan jos katotaan jalkoja) siltä että se menee, muttei kuuntele. Se näyttää siltä että se vaan kaahaa alta pois (mitä se ei tehnyt, näyttää siltä silti)
Onhan se nyt hienoa kun näissä uudemmissa niin ponin ilme on paljon rauhallisempi. Se välillä menee silleen pää vähän alempana. Menee "kaula nätisti kaarella" niin sanoakseni. Se on jo jotain.
On se jotain kun poni laukassakin kulkee vähän silleen pää matalampana, rauhallisempana, eikä vedä pää ylhäällä että näin mennään, jeah.

Tää ei olis mitään jos mä istuisin siellä sahaamassa ponin pään kauniisti luotiviivalle, ei. Pointti on se, että on hienoa että poni edes välillä kulki vähän silleen enempi oikein päin. Ilman että mä edes sitä yritin.
Oikeestaan ilman että edes sitä huomasin, heh :D

Itse asiassa kun katoin noita, niin tuli sellanen olo että kuvailin noi laukannostotkin tosi huonoiksi. Ne tuntu siltä että tuli monta askelta ravia väliin ja ääh.
Loppujen lopuksi, nehän näyttää varsin siisteiltä. Ja aika suoraan käynnistä ne tulee.

Kyllä, Elvis tuntui tolla tunnilla hyvältä ja mä vaan mietin että jes, nyt mä nään miltä näyttää kun musta tuntuu että osaan ratsastaa.
Ei se silti kumminkaan ihan NOIN hyvältä tuntunut, miltä se sitten näytti. Siis silleen :)

Mä olen oikein tyytyväinen.
Vuoden kehitykseen.
Ja siihen että mä olen ratsastanut 1½ vuotta ja touhu näyttää tolta.
Asiat pitää laittaa oikeisiin mittasuhteisiin, ja silleen :)

Ja hei jee :D Huomenna meen Hennalle ja saan viimein ne kuvaukset jotka Henna otti järkkärillään. Jee :D Mikä riemu siitä taas tuleekaan.

Ja tekin saatte sitten kuvia (;

Btw, jos joku haluaa katsoa. Niin tässä (tein sen kai eilen, ja tubeen laitoin sen eilen ainakin ehkä) olisi pieni video. Siinä on Pomo/Elvis -ratsastusta. Ja ei, se ei ole suuri ja mahtava video johon käytin sydänvereni.
Se on ihan vaan kooste. (Mut jos jaksatte niin katsokaa. Mun mielestä se on ihana video. Se musiikki sopii Pomoon. Koska Pomo näyttää ihan mafiosolta :) )

Sielunveljiä

Olikos tänään ehkä jotenkin istuinluut kipeenä ja selkä jumissa. Ihanaa :) Tämä on elämän tarkoitus.

Tallille tuli taas pyöräiltyä tuulessa ja tuiskussa. Lämminhän oli, mutta tuuli vaan niin maan pirusti. Pääsin kuitenkin tallille. Mulla oli Elvis, tunnilla sitten myös Vinski, Kaisa ja Pomo. Jee :D
Elvis oli ollut ekalla tunnilla, joten menin ensin siivoilemaan ponin harjoja, sitten harjasin hänet pikapuolisesti. Sitten varusteet ja kentälle.

Nousin selkään ja käyntiä. Elvis mateli, taas. Mitähän tässä nyt on? Niin kuuma ettei jaksa, vai väsyttääkö aiemmat tunnit niin hirveesti. Mä etin hyvää istuntaa, koitin ajatella vähän jalkoja tuntumalle. Ja tänään jopa hieman pyrin ratsastamaan paksukaista eteen ettei vaan löntysteltäisi. Käyntiä ensin, vähän tein voltteja. Ja Elvis ei oikein tuntunut toimivan. Vauhtia ei löytynyt ja kääntäminenkin oli vaivalloista. Vähän kyyläiltiin ulos päin ja oli jotenkin niin yhteistyöhaluttoman tuntusta koko puuha, ettei paremmasta väliä.
Mariannen palattua lähdettiin tekemään tallipitkälle sivulle loiva kolmikaarinen. (Tosiaan, Marianne totesi että tänään otetaan rauhassa, fiilistellään. Kun meni eilen niin hyvin :D Sit se alko ihkuttamaan tolle yhelle tyypille että meni niin hienosti Millalla, teki väistöt ja nosti laukat. Mä mietin että jeps, tosi ihmeellistä :D)
Mä reenasin sitten asetusta. Tajusin etten edes tajua miten kuuluu asettaa loivalla kolmikaarella :D Kai siitä jotain tuli, ainakin vähän oli nokka oikeassa kulmassa. Hyvät kulmat saatiin ratsastettua ja niin.

Siirryttiin kevyt raviin, Vinski jäi liinan päähän. Elvis mennä köpsytti niin ylimaallisen hitaasti että voi hyvä luoja. Sitten se ei kääntynyt. Lähdin ajattelemaan ulko-ohjaa tuntumalle, itseäni rennoksi (aloin panikoida kun ei kääntynyt :D) Jotain se auttoi, mutta silti ponin ravailu ja kääntyminen oli niin tahmeeta. Otin Elviksen pois uralta ja ravasin vähän keskemmällä, ajattelin et jos se ei vaan jaksa tulla uralta pois.
Alkoi poni kääntyä taas vähän paremmin, mutta edelleen laiskan pulskeasti.
Lopulta sen keksin, ja pistin poniin vauhtia. Pyysin vähän kunnollisempaa ravia mitä löyty talvellakin. Poni otti pienen liitelypätkän. Ja sit köh, köh, köh. Mä makaan kaulalla kun ponilla alko jäätävä tupakkayskä :) Yskittiin kentän pölyt ulos ja sen jälkeen alkoi sujua paljon paremmin. Edelleen vähän hitaasti, mutta reippaammin, ja käännyttiinkin paremmin. Yskittiin laiskuus ulos.
Kevyt ravissa piti tehä tota kolmikaarista, mutta ongelmia oli. Ja sitten vielä kun iiks niin kauhea Vinski meni siellä liinassa. Niin mä vähän niinku luovuin yrityksestä ilman että edes kokeilin. Mutta oli kyllä raivostuttavaa, heti kun mentiin Vinskin valtaamalle kentän puoliskolle, alkoi Elvis hidastella ja katteli silmäkulmastaan että ahaa, Vinski on tuolla, jos menen tosi hitaasti ei se varmaan huomaa mua. Mä koitin vaan ratsastaa Vinskistä välittämättä, mutta. Välillä mentiin ihan suht kivasti, mutta välillä ei niinkään.
Kerran mä onnistuin osumaan aitaan kun Elvis päätti juosta Vinskiä karkuun ihan aidan vieressä.

Jäätiin vähän käyntiin ja oli laukkavuorossa. Tuli muuten hauskan ahdasta kun Kaisakin iskettiin liinan päähän :D Mä siirsin Elviksen raviin ja lähin ravista nostamaan. Jaahas.
Toiselle pitkälle sivulle ei oikeen noussut (hyvä tavaton, Vinskihän on tuolla, enhän mä nyt tonne voi laukata) Ja jos nostettiin tuolta Vinskin päästä :D Heh.
Vinskin päästä nostaessa tuli aina väärä laukka (ehkä oikee jalka edellä pääsi kovempaa?) ja vauhtia kyllä piisas kun karattiin kauas Vinskin luota.
Nostin lähinnä joko käynnistä Vinskin päästä, jolloin siis kiidettiin täysillä väärää laukkaa. Sitten hidastin raviin, uus laukka, ja sit laukattiin vähän ympyrää Kaisan ympärillä.
Tai sit nostin Kaisan päästä, ympyrälle. Tällöin nostin ravista ja laukka oli alusta asti rauhallista.
Otin tänään suureksi tavoitteeksi istua, vaikka jalustimet olikin pitkät. Varsinkin alkuun jalustimet oli ihan kengän koroissa ja mä pompin hulluna. Lopulta päästin vaan ohjia pidemmiksi ja nojasin vähän taakse ja johan alkoi istuminen onnistua. Paremmin kumminkin jo istuin pitkillä jalkkareilla, ehkä se tästä :)
Laukat vähän hyytyi kesken, aijai. Ja ympyrät. Ne onnistui mutta käännökset oli hirveän raakoja :D Poni veti täysiä lapa edellä ja mä mietin koska mennään nenille.

Laukkojen jälkeen jäätiinkin loppukäynteihin. Alkuun Elvis vähän koitti paeta Vinskin päästä, olihan siellä iik niin hirveä Vinski. Loppukäynnit meni kuitenkin muuten ihan mukavasti, rennon puoleisena, mukavasti :D

Tää nyt oli taas vähän luokkaa kai se siinä meni. Vähän kirpaisee kun ei Elvis vaan kääntynyt, buah. Muutenkin ei ollut niin mukavan kontrollissa kuin eilen. Laukoissa istuin jo ehkä vähän paremmin ja kiva taas päästä vähän käänteleen : )
Mutta paha sanoa tunnista mitään. Tää nyt oli vaan tätä humputtelua vailla päämäärää ;)

Loppukäynnit ja keskelle. Alas selästä ja pieni poni talliin. Varusteet pois ja kortin kirjaus.


Ja sielunvel(j)i(ä) käymässä. Ex-tallilla käy. Tai kävi.
Samat mielipiteetkin tuntui olevan kuin mulla, heh. Olis varmaan pitänyt aloittaa syvällinenkin keskustelu.

Tätä minä kutsun lyhyeksi postaukseksi :D

Näin sitä väistellään

Tänään kun sipsuttelin alas koulun portaita, kotiin olin siis lähdössä, tuli viesti. Hennalta, se lupautui kuvaamaan :D Jahas. Tosiaan, mun piti pakottaa kuvaaja seuraavan kerran.. Ens kuussa? Mut mikäs siinä jos hän ehdoin tahdoin haluaa tulla tärisemään :) Eipä munkaan tarvi itkeä kun Jonna kuvas liian vähän :D

No sitten tallille. Minne se kesä taas katosi? Julmettu mikä tuuli, mielenkiintoista, todella.
Luin taulun ja itse asiassa yllätyksenä tuli se että mulla oli Elvis. Cool.
Tunnilla sitten myös Milo, Nikkis, Simo ja Pomo. Elvis oli kaikilla tunneilla, joten hihhuloin ympäriinsä ja keskustelin Hennan kanssa syntyjä syviä.
Ja sitten lopulta tunnille. Henna sai videokameran ja hänellä oli ihan oma laatukameransakin mukana (ja tästä syystä mulla on taas vaan näitä print screenejä :D Odotellaan että Henna saa läheteltyä :) Mutta mähän oon jo kohta ihan truebloggaaja, taas uusia kuvia, herran tähden)

Elviksen luo, vyön kiristelyä. Ja selkään väärältä puolelta. Olen henkisesti lapsi. Pääsin kylläkin kyytiin ihmeen hyvin ;)
Vyön kiristelyä lisää ja käyntiä. Elvis oli hyvin laiskan pulskea pieni poni. Siellä me laahustimme tuulessa ja tuiskussa. Kävin vielä pidentämässä jalustimet sellasiksi hullun pitkiksi ja jatkoin käyntiä. Otin vähän voltteja ja lähinnä istuskelin rauhassa. Elvis toimi muuten täysin moitteetta, tuulta säikkymättä (okei, vähän se kammoksui tota porttipäätä) Vaan vauhtia ei ollut. Koitin mä vähän vauhtia lisätä. Annoin aika pitkälti matelun anteeksi pienelle paksulle ponille :)

Mariannen saavuttua jäimme pääty-ympyröille (tää on tää deja vu, taas menen Elviksellä ja kaukana kuvaajasta :D) Minä, Simo ja Pomo sinne peltopäähän, Nikkis ja Milo porttipäähän. Käveltiin ympyrällä Mariannen säädellessä tötsiä. Piti siis tulla tällä avoimella sivulla silleen, että ensin tötsän takaa, asetus läpi. Sitten suhteellisen jyrkkää väistöä kauemmas ympyrältä. Sitten suoristus ja kunnon kulma. Muu ympyrä ravissa.

Upea ympyrämme siistissä mittakaavassa. ;)

Elvis mateli ihan rauhassa, ja alkuun ei väistänyt oikeen. Pikemminkin se laahusteli hieman siihen suuntaan. Välillä tuli vähän kivemman oloisia väistöjä, jotka tosin ei ollut mitään oikeita väistöjä. Ainakin poni kulki reitillä melkeen väistäen. Milo oli vähän kammottavan hurja, joten jos se väisti samaan aikaan ei pieni Elvis voinut millään kävellä eteenpäin, vaan oli kuljettava kauhusta kankeana kuin vanha mummo haudassa.
Ravitkin menivät saman kaavan mukaan. Tai niin. Elvis ravaili erittäin rauhallisesti mutta kääntyi tosi hyvin. Vähän ehkä meinasi vauhti loppua volteilla kesken, mutta mutta. Tosi hienosti poni kumminkin meni.
Toiseen suuntaan väistöt jatkoivat samaa epäonnistumisen linjaa. Joskus tuli ehkä vähän siihen suuntaan, mutta useimmiten väistäminen oli vain jotain kävelyä melkein oikeeseen suuntaan. Ja Mariannekin valitteli kun oon aina silleen väistämässä ettei se näe :D
Koitin ravissa vähän ratsastaa Elvistä eteen. Ei se tosin juuri auttanut asiaa :D

Kun käynnissä oltiin tarpeeksi kauan väistelty, tuli siirtyä harjoitusraviin ja koko homma ravissa. Elvis mummoili hyvin rauhassa, ja minä istuin tosi hyvin. Rentona, rauhassa. Ja tietenkin pomppimatta, ei siinä matoilussa voinut pomppia :D
Loppua kohden alkoi Elvis vähän sentään reipastumaan. Välillä laahustusravi muuttui kunnon liitelyksi (eikä edes liitelyksi eteenpäin, vaan ylöspäin) ja välillä mentiin jo vähän turhan kovaa. En saanut nimittäin kunnon kulmaa kun pouni menikin vähän turhan reippaasti :)

Ja raviväistöt sitten..
No nehän onnistui! Uskokaa tai älkää :D
Alkuun jännitti että mitä siitä tulee. Elvis ravasi rauhassa, joten koitin vähän pohjetta painella. Jo eka kerta tuntui jo oikeasti vähän väistön tapaiselta. Mikä riemu. Sitten taisi tulla jokunen vähän köyhempi yritys. Ja sitten meiltä löytyi pari oikein kunnon väistöä. Mariannekin riemuitsi siellä että upeaa upeaa :D Kertaalleen Elvis ei sitten suoristunutkaan tarpeeksi ajoissa, joten käytiin volttaamassa toisten ympyrällä. Marianne vaan totes että poni meni niin innoissaan ettei ehitty kääntyy, heh.
Loppuun päin alkoi Elvis vähän saada vauhtia, joten kulma meni vähän hutiloinniksi. En voinu sille mitään, väistöt meni niin nopeesti ja sit piti vaan saada paniikissa poni suoraksi ja kääntymään.
Vaihdettiin suunta. Ravi sujui muuten edelleen tosi hyvin, nyt jo aika reippaastikkin. Ainoa ongelma oli se väistö. Väistätettiin vasenta pohjetta. Ei vaan tapahtunut mitään. No, ainakin toiseen suuntaan mentiin hienoja (mulle hienoja :D) väistöjä. On sekin jo jotain.
Tosiaan, vasenta pohjetta väistättäessä ei Elvis muuta ku laahustellu pikku ravia suoraan eteenpäin, vikoilla kerroilla sain ponin pari milliä sivulle päin. Vaikea suunta, todella vaikea :D

Sitten hieman käyntiä ja laukan vuoro.

Laukassa jatkettiin samalla kaavalla. Käynnissä väistö, väistön jälkeen laukka. Laukkaa laukkaa :)
Itsestäni tuntui että väistöt sujui nyt paremmin kuin alkutunnista. Tai sitten vaan kuvittelin. Sain ainakin Elviksen suht hyvän tuntusesti sinne minne piti. Ei nyt ehkä ihan täydellistä pohkeenväistöä, mutta edes vähän sinne suuntaan.
Alkuun ei laukka edes noussut, kun poni oli niin vetelä. Sitten alkoi laukat jopa nousta. Mua itteeni jänskätti ku Elvis oli laiska ja iiks :D Nostaako vai ei? Otin nostot tosi viiveellä, suoristin ponin ihan rauhassa, vähän vauhditin ja sit vasta nostin. Marianne ei pitänyt siitä. Mutta sain ainakin nostettua niin etten ollut ihan kipsissä ite.
Laukat nousi vähän viiveellä, mutta aika hyvin. Tosin poni hyytyili alussa. Lopussa saatiin jo laukattua edes hetkinen. Mulla oli henkisiä ongelmia, kun jalustimet oli niin pitkät. Mun jalat jännitty, jolloin jalustimet ei enää pysynytkään jalassa. Sitten laukkasin jalat jännittyneinä, jalustimet hölskyen. Koitin varvistella jotta yltäisin jalustimiin ja pompin tämän johdosta ihan hulluna. Muistilista: älä jännitä jalkoja laukassa!
Koko ajan mietin että josko lyhentäisin jalustimia, mutta totesin että pakko vaan rentouttaa jalat. Ne ylipitkät jalustimet oli hyvät ravissakin, miksei siis laukassa (btw kauhee mun jalat oli rumasti koko ajan :D Ihme tuoli-istunta - liian takana - kantapää ylhäällä asento)

Viimisissä laukoissa istuin jo hieman paremmin, laukka pysyi vähän paremmin yllä ja siitä tuli vähän jotain. (ekassa laukka pätkässä olinkin sitten pudota satulasta kun pompin niin paljon..)
Ja tuli vähän käänneltyä. Ne tuppas vaan kariutumaan siihen kun Elvis hyytyi. En voi syyttää sitä, mun istuminen oli niin kuusesta ettei ihmekään ettei poni niin innoissaan vaivautunu laukkaamaan :)

Sitten loppuravien vuoro. Aluksi Elvis vähän kaahaili ja kulki ihan ihmeellisesti. Ei kääntynyt, ja tunki minne häntä huvitti. Hetken taistelun jälkeen alkoi taas sujua ja Elvis kulki taas yhtä upeasti kuin koko muunkin tunnin :)
Kevenneltiin ja sitten loppukäynnit. Ahh.

Marianne kävi kuiskaamassa että kuin hyvin meni :D Väistettiin hyvin ja kaikki meni hyvin ja jee jee :D

Mäki olin kyllä hirveen tyytyväinen tänään. Se on hyvä kun oon koittanu väistellä vaativan-Pompelin kanssa niin tänään automaatti-Elvis tuntui niin helpolta ja jopa onnistuin :D
Mä oon melkeen kaikkeen tyytyväinen. Elvis kulki kontrollissa, kääntyi tosi hyvin. Väistöt onnistu ainaki välillä ja ainakin jompaan kumpaan suuntaan. Laukat nousi, sain käännettyä. Mä olin tosi rentona tänään.
Ne huonot puolet oli ne epäonnistuneet väistöt ja sitten Elviksen matelu ja mun laukassa istuminen.
Tosi hyvin, mä olin tyytyväinen :)

Heh, olen tässä miettinyt että mitä on tapahtunut :D Tässä viime aikoina oon saanu itteni aina ihan henkihieveriin ku ratsastan. Joko hengitän suun kautta jolloin huohotan siellä kuoleman partaalla tai sitten onnistun ratsastamaan niin kauan jotain että menee lihakset kipeiksi. Tänään alkoi ravi olemaan vaikeeta siinä loppuvaiheessa (silloin kun alkoi vaikeus, mä päätin että nyt pysyn suorana ja rentona vaikka väkisin. BUAHHA) Viime keskiviikkona väsähdin ihan hulluna laukatessa. Sitä ennen olen sitten huohottanut kuolemaa.
Ehkä mä tulen vanhaksi D; Tai sit ratsastan niin intensiivisesti että huh huh :)

Loppukäynnit menivät alkuun ihan kivasti (mitä nyt Elvis kammoksui hurjasti sitä porttipäätä) mutta sitten sattui jotain. Tunsin että nyt tää lähtee. Pidäte ja sitten se lähti. Mulla ei tietenkään ollut jalustimia, heh. Elvis otti ihan vaan pikkasen laukkaa, ja mä pidättelin. Sitten rauhotuttiin itse kukin. Lopputunnin poni kävelikin suhteellisen reippaasti ;)
Lopulta keskelle ja alas selästä. Hieno poni tänään oli :)

Elvis talliin ja syvällisiä keskusteluja Hennan kanssa. Harjailin pienen kellertävän, ja jätin hänet sinne (extremeä. Siinä seistään, ja hupsis, Pompelin avaa karsinansa oven ja työntää kaulansa ulos ovesta. Hmm, olikohan toi tarkotus. Kävin laittamassa Pomon takaisin karsinaansa ja ovi kiinni :D)
Ja onnistuin sulkemaan aivoni ja laittamaan Elviksen suitset Pomon naulaan. En ymmärrä itseäni :D
Kirjautin kortin, sain juuri ja juuri ulko-oven auki.

Ja kotiin, kauheessa syysmyrkyssä. Huh

Katotaas mitä huomisesta tulee :) Tuli taas niin feimi olo, kaikki tuntui puhuvan mulle. Kauheeta :D

Hitsit, haluisin nähä noita videoita :D Mut ei tänää eikä huomennakaa ehi. Ääk, torstain sitte :) Katoni niitä kyllä jo vähän. Ihan kivan näköstä ;)

Video 2x

Mainitsen nyt tähän vielä että tosiaan, kamera tanssii ja heiluu. Anteeksi siitä :D
Älkää järkyttykö siitä että arvon poni vetää säästöliekillä.
Samoin jostain kumman syystä tää video on täynnä kääntöongelmia :D Tai sit ehkä koko tunti oli suuri epäonnistumisten sarja, heh.

Tosiaan, jännitti, tosiaan, kunto loppui kesken. Jäätävä etukeno tossa laukassa, heh.
Mutta sanonpa nyt kumminkin että jos nyt kattoo oikeessa kulmassa, niin toi näyttää paremmalta ku uskoin. Ehkä saatan onnistua uskottelemaan itselleni että näytti paremmalta ku viime vuonna ;)
Toihan siis näyttää melkeen siltä ku tietäisin mitä oon tekemässä :D

Ja tosiaan toi laukassa istuminen. Näytän banaanilta joka istuu keinuhevosen selässä :D Mutta tosi asia on se, että mähän piru vie pysyn melkeen penkissä. Tätä sietää juhlia ja shamppanjaa kaikille. Tai siis samppanjaa.

Video laukasta

Video käynnistä & ravista


Ja sit ku kesä on loppu (kuvaukset on loppu) niin oi oi :)
Sillon täytyy sit pistää kaikki pöydälle. Kattoa miltä näytti tän kesän ratsastelut.
JA kattoa niinku ihan oikeesti millasta eroa on tullu sitte viime vuoden.

Juu, suunnittelen jo syksyä, heh : D

Positiivinen ajattelu

Todella vaikeaa se on ainakin. Äskenkin satoi lunta, nyt paistaa aurinko. Tulis vaan kesä ja lämmin, sitten voisi valittaa liiasta kuumuudesta ja ampiaisista :)

Nyt tähän on muuten mainittava että olen todella hyvä. Laskennan kokeesta 26/26 (noh, se nyt oli tavoitteenakin.. Kauhea pettymys jos joku ois menny väärin ;) ) Yhdestä kokeesta tais jäädä pari pistettä uupumaan, kolmonen kumminkin tuli siitäkin. Ja vielä yhdestä kokeesta tuli kolmonen, tosin kolme ja miinus, mutta kumminkin. Ja uskon että se yksi stressikoekin meni läpi :D Nyt ei muuta ku rukoillaan että siitä tulisi edes kakkonen. Ykkönen tosi ruma numero d: No joo, ainakin meni läpi. On seki jotain :D

Sitten oltiin hei tässä torstaina mittailemassa :) Pitkästä aikaa mittailemassa, ekaa kertaa takymetreillä.
Mulla on aina se hirveä stressi kun otetaan uusi tapa käyttöön, pelkään etten osaa :D Kyllä se sujui. Kaikki sujuu. Ehkä mun pitäisi olla huonompi ettei kaikki sujuisi.
Tosin ne pari ainetta ei suju. Hmm
Mutta tolla kojeella oli oikein kiva mitata. Mutta arvatkaa millanen stressi siinä tuli kun mun piti pakata takymetri laukkuun ja sit mun piti kantaa se mun pakkaama koje sisälle. Siinä sitten mietin että nyt tää salkku on varmaan auki ja tää koje tippuu asvaltille. Nyt mä kaadun. Nyt tää salkku hajoaa.
Eihän se vehjekkää maksa ku joku parikymmentä tonnia vai?
Ei se sentään hajonnu :)

Niin että ehkä tästä koulun käynnistä tulee jotain, oli usko loppua hetki sitten erinäisistä syistä. Ei vaan pitäisi katella toisia ja miettiä sitä miten ne tekee.
Mä oon muutenkin niin hirveen tyytyväinen itseeni. Miettikää nyt, meidän luokalla on ehkä kolme ihmistä joiden kanssa voin aika hyvin puhua (tai oikeemmin jotka puhuu mulle. Se ei nyt ole se pointti) Se on aika hyvin :D Kumminkin luokalla on joku 13 ihmistä, joista kaks on tyttöjä (ja toinen tytöistä olen minä siis) niin tosi hyvin. Eikö totta :D Ja olen muutenkin saattanut jotain sanoa ainakin lähes kaikille näille ihmisille! Olen yltiösosiaalinen persoona :)

Jälleen kerran masennus valtaa minut syviin syövereihinsä. Tai miten vain.
Taas tuntuu että ei musta tule koskaan mitään, koskaan en opi ratsastamaan. Kohta pääsen taas vaan kerran viikossa ratsastamaan. En opi mitään. Turhaa on tämäkin.
Sitten taas kun pistetään asiat oikeaan mittakaavaan..
Mä olen ratsastanut puoltoista vuotta (ja hei, kolme vuotta. Se on muuten jo aika kauan :) ) Mä en todellakaan ole mikään über hyvä kun ajatellaan. Että niinku eiköhän mulla ole opittavaa niin paljon että opin jotain vaikka ratsastaisinkin vain kerran viikossa ;)
Ja täytyy taas olla iloinen, saan ainakin hetken taas ratsastaa kahdesti viikossa. Ehkä mä joskus olen rikas ja voin ratsastaa ihan koska vaan. Buahaha. Tosin silloin ei ole aikaa kun rikas. Mutta kumminkin.

Asiat pitää taas laittaa oikeaan perspektiiviin. Vai onkohan se oikea sivistyssana :)
Tää homma sujuu melko hyvin, oikein hyvin 1½ ratsastaneeksi. Vaikka on ongelmia, niin kyllä tää mun mielestä on oikein hyvä saavutus taas.
Loppujen lopuksi, vasta vuosi sitten minä olin iloinen jos hevonen nosti laukan ja laukkasi edes pari askelta. Siinä on sitä perspektiiviä. Nykyäänhän ei moinen edes kävisi päinsä. Että ehkä tässä on vuodessa jotain taas tullut. Ehkei tämä olekkaan niin toivotonta ;)

Kattoin kertaalleen ne videot, kun kotiin pääsen niin katon vielä uudemman kerran ja ehkä näytän sitten tännekkin.
Kyllähän mulla oli etukenoa ja kädet haritti edessä.
Oliko etukenoa kumminkaan niin paljon kuin vuosi sitten?
Sen voin ainakin vannoa että istuin laukassa noin tuhat kertaa paremmin kuin vuosi sitten.
Järkyttävä jännitys ei nyt näyttänyt heijastuvan ratsastuksen siisteyteen, tai ratsun toimintaan.
Vaan toisaalta, mun muutamat väistöyritykset oli juuri niin avuttomia kuin olen tännekin kirjoittanut :D Jepulis (kuulukohan noi tännekin, meillekkin kirjottaa yhellä vai kahella koolla? Ku en tiiä sit yhtään)

Kun kotiin pääsen niin täytyy oikeesti kattoa kunnolla ja pistää kunnon vertailua vuoden takasiin Elvis-videoihin. Oikeestaan oli aika hyvä että nyt menin Pomolla ja jännitin. Parempi vertailukohde kun kummallakin kerralla olin kauhusta kankeana :)
Ehkä kohta sais taas videota kerrasta jolloin en ole aivan kauhusta kankeana :D Ja sais muutenkin parempaa videota kun Henna tulis, heh.

Kehitys harppoo hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Käyn sitten kerran tai kaksi viikossa. Tässä on kumminkin vielä ainakin yhdeksän viikkoa ihanaa kaksi kertaa käymistä.

Nyt ajattelin käyttää pääsiäisen mielikuvaharjoitteisiin "Hei, eihän se haittaa vaikka tippuisin Pomon selästä ja kuolisin. Jumala pelastaa" ja muita aiheeseen liittyviä mietiskelyitä. Tämän lisäksi voisin mietiskellä kuin Pomon selässä kuuluu istua ja mitä siellä tulee tehdä jotta saadaan Pomo pysymään rauhallisessa mummoilussa ;)
Sitä paitsi, kyllähän mä nyt aika hyvin pysyn jo Pomonkin selässä. Muutenhan olisin tullu alas enemmän kuin tarpeeksi tässä viime viikkoina :)
Tarttis opetella olemaan jännittämättä Pomoa. Ei kai se nyt niin paha poni voi olla?

Ja jos pelottaa niin ajatellaan vaikka että kuinka kiva Pomon kanssa onkaan laukata. Se laukkaa niin rauhassa ja nostaa hyvin ja siellä pystyn jotenkin istumaan ja harjoittelemaan kääntämistä.
Oikeastaan, loistava idea. Ehdotetaankin Mariannelle että tästä lähin mä kävelen alkukäynnit Pomon kanssa, sitten laukkaan koko tunnin ja sen jälkeen taluttelen loppukäynnit ;) Pompelihan on pelottavimmillaan juurikin ravissa, varsinkin loppukeventelyissä.

Sitä paitsi, ehken mä välttämättä putoa niin pahasti.
Ja mä olen kumminkin niin kauhean hyvä.
Joo, ei Pomo nyt välttämättä niin paha ole :)

Mummomoodailua

Lisäyksenä vielä että jos edellisessä postauksessa joku linkki meni metsään niin pahoittelen suuresti :)

Päätin tänään, silleen hyvissä ajoin kun mun ois jo pitänyt lähteä, että käskenpä Jonnan tänään kuvaamaan :D Kyllä se tosiaan pääsi, tosin hän tuli erittäin myöhässä. Ja totesin että seuraavalla kerralla isken idioottivarmat ohjeet mukaan. Toisaalta ymmärrän että tunti oli tappavan tylsä Jonnan mieleen. Kuitenkin :D

Itse olin erittäin yllättynyt, mä menin Pomolla. Tunnilla lisänä vain Kaisa. Pomo oli kaikilla tunneilla joten seisoskelin ja laadin murhasuunnitelmaa eräille henkilöille. Tulisi ymmärtää se tosi asia, että koskaan ei voi tietää koska joltain menee hermot ja hän kaivaa kiväärin esiin ja pum pum. Hyvä vain että olen hyvä hermoisuuden perikuva. Tosin mielessäni hilasin nämäkin kakarat hirteen, buahah.

Lopulta oli tuntini alkamassa, joten painelin kentälle ja Pomon viereen. Mua pelotti ihan jumalattomasti. Oli niin paha olo kun seisoin siinä Pompelin vieressä, hyi kauhistus. Marianne asensi Pomoon sivuohjat ja liinan ja totesi ettei se halunnutkaan vielä luovuttaa. Mikäs siinä, luovuttaminen onkin ihan tyhmää.
Nousin selkään pelosta sekaisin. Marianne laittoi jalustimet pidemmiksi ja katteli miten kuuluisi istua. Rentona ja oikein. Tarkoitus oli saada mut rentoutumaan ja istumaan oikein. Seistiin siinä hetki, sitten käyntiin. Kyllä mä siinä alkuun huojuin holtittomasti kun jännitti ihan järkyttävästi, Pomokin käveli niin reippaasti. Onneksi oli sentään Marianne liinan toisessa päässä. Kamalaa oli silti.
Koitin vaan istua ja rauhottua ja vähän ohjastaa meitä, jottei karattaisi ympyrältä. Kyllä mä siinä koko ajan vähän rauhotuin.

Pian siirryttiin raviin, harjotusraviin. Mun piti rentoutua ja olla ja istua hyvin. Pompeli veti säästöliekillä, ei mulla ollu raippaa kädessä joten sen mielestä ei tarvinnu liikkua. Hyvä periaate tuokin.
Alkukankeuden jälkeen tuli ihan hyvää ravia jossa minä jopa istuin jossain määrin. Joitain siirtymiäkin otin ja koitin vaan panostaa siihen että istuisin suorana ja mielellään pomppimatta. Kun harjoitusravi oli kunnossa, sain kevennellä ja ottaa hieman siirtymiä. Pompeli meni rauhassa ja mä lönkyttelin siinä pitkällä ohjalla. Olin ainaki rauhottunut jo.
Sitten lähdettiin ottamaan laukkaa. Harjoitusravista nosto ja laukkaa. Ensin sai taas hieman tahkota ennen kuin tuli sellaista hyvää ravia, sitten nosto. Laukat nousi ihan hyvin, ehkä muutamia ongelmia koska en osannut olla rauhassa Pompelin ravissa. Laukka oli oikein mukavaa. Mä päästin ohjaa ja koitin keskittyä istumaan. Pyrin kääntämään meitä ihan ite, ylläpidin laukkaa ja koitin istua. Hieman mä pompin, mutta suhteellisen hyvin istuin kumminkin. Ja tuli sitten laukattua melkosen kauan sillä ympyrällä ilman keskeytyksiä :) Joitain nostoja ja sitten vaihdettiin suuntaa. Ja sitten arvon Jonnakin suvaitsi saapua :D

Ensin tähän suuntaan hieman ravia. Ja laukkaa. Pompeli hieman kiihdytteli ravissa, joten jouduin taas rauhoittamaan itse kutakin. Tähän suuntaan laukat oli huonompia, sillä mä valahdin etukenoon jolloin Pomo otti sujuvan pysähdyksen laukasta. Laukka putos alas vähän väliä ja mulla jalustimet veti sambaa edes takas jaloissa. Huh huh :D Ja oli taas niin maan rankkaa. Mutta ihan hyvältä näyttää mun laukassa istuminen (sen verran mitä näkee, Jonna kun tanssitti kameraa :D)  vähän irtoan penkistä, mutten hurjasti. Jee :D
Laukkojen jälkeen sitten mut päästettiin irti. Marianne kyseli että miltä tuntuu, eikä mua kyllä sitten jännittänytkään enää. Sain ohjeeksi ottaa ihan rauhassa ravia, vaikka harjotusravia pitkän sivun verran.

Mä otin ensin kevyt ravia yhden pitkän sivun. Pomo kulki kunnon mummoilu vauhdilla, silleen kun mennään pikku lasten kanssa. Otinkin sitten ilon irti ja lähdin keventelmään uraa pitkin. Välillä tein voltteja ja keräilin luottamuksen rippeitä maasta. Pomo ravasi laiskan pulskeasti, mutta sai sen tosiaan nyt anteeksi, parempi näin nyt ainakin :)
Otin sitten myös harjotusravia, joka sekin sujui ihan nätisti ja hitaasti. Tein voltteja, otin väistökokeiluja jotka karahti karille. Välillä Pomo vähän kiihdytteli kun Kaisa oli niin kamala ja kun mä vähän korjailin ohjaa. Mutta aika nätisti.
Sitten otettiin hieman käyntiä.

Käynnissä vähän taivuttelua. Mulla roikku ohjat ihan pyykkinaruina (ne kokenut tarpeelliseksi kireämpiä, heh) Pompeli taipui jossain määrin, ainakin yritin tosissani. Loppuun vielä pari kierrosta kevyt ravia ja loppukäynnit. Jännityksen täyteinen tunti mummoilevalla ponilla oli ohi. Ja säilyin hengissä :D

Mitäpä tästä sanoisi. Huomaa heti millanen ero on jos mä olen ite rauhassa. Huomaa mikä ero on jos ekaks katotaan hyvä istunta ja rauhallisuus.
Mutta sitten jos pitäisi itse onnistua samassa. Vaikeaa vaikeaa :D
Pompeli kulki tänään ihan asiallisesti, vähän oli kääntöongelmia mutta ihan hyvinhän tämä sujui. Mä saatoin rauhottua liinan päässä, mikä oli taas varsin mukavaa. Ja Pomo oli rauhallinen. Pari kertaa olisi pitänyt karata kun tiellä käveli koiria, mutta muuten :D
Jonna ei nyt paljon kuvaillut, käveltiin aika paljon :D Mutta täähän on aika söpöä ;) Deja vu.
Viime vuonna Jonna oli kuvaamas ekan kerran huhtikuussa, menin Elviksellä ja jännitti hirveesti. Ja oltiin ympyröillä ja tätä rataa :D Nyt tää oli melkeen sama asia.
Ja tiedättekö mitä se merkitsee. Tämän päivän videoistakin löytyy sitä etukenoa. Ärh.
Ja näin lisäten en malta odottaa että saan Hennan pakotettua kameran taakse. Ja kun Jonna tulee seuraavan kerran se saa ne idioottivarmat ohjeet :D

Loppukäynnit sujui rauhallisesti, laiskasti. Sitten keskelle, alas selästä ja Pomo talliin. Harjailtiin poni nopeasti Jonnan kanssa ja varusteet siistiksi. Keskusteltiin syvällisiä ja tuli korttiki kirjattua. Ja sitten kotiin :)

P.S Kaikki kuvat on screen shotteja, joten laatu ei päätä huimaa :) On ainaki jotain näin vaihteeks :D

Pääsiäisiä :)

Kyllä, aivan heti perään kirjoitan tän päivän ratsastuksesta, don´t worry ;)

Tälleen pääsiäisen kunniaksi (tai oikeastaan koska innostuin :D) teen tän ihme jutskelin. Ja sit pistän oikeen kunnon lifestyle-blogin pystyyn. Tai, pistän vähän kuvia :) Melkeen sama asia

 Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin. Esteri (en kuitenkaan mene vannomaan että juuri tämä Esteri oli kyseessä :D Toivon parasta)
 Ensimmäinen hevonen jolta putosin. Oli tietenkin iki-ihana Elvis
 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen. Kunnian vie jälleen Elvis ;)
 Hevonen jota ikävöin eniten. Tosi vaikea on kysymys. Asta on yksi nyt ainakin. Toisaalta ikävä on myös Askia, Bambia ja Spaetaa.
 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut. Siis enhän mä voi sanoa tähän mitään :D Olen kumminkin ratsastanut suhteellisen tervejärkisillä kavereilla
 Kiltein hevonen jonka olen tavannut. ... Kauhee.. Kiltteys on suhteellinen käsite, enkä vaan nyt keksi mitään.. Ei.
 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut. Tähänkin on tosi vaikea vastata. Yks kamalimpia kokemuksia oli Helmin kanssa ratsastelu. Ja Viiru, ei luoja sekin oli aika kamalaa :D En vaan osaa. Ja tietty Luckyn kanssa oli aika kamalaa. Mutta en mä ihan oikeasti keksi mitään hirveää hevosta. Keksin vaan hevosia joiden kanssa ratsastus on jäänyt huonona kokemuksena mieleen ;)
 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä. Asta ja Spaeta
 Ensimmäinen lempiponi. Kyllä Asta oli ihan eka :)
 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite. Tässä on taas kysymys johon mun on tosi vaikea vastata, koska olen niin huono enkä millään niin hirveästi ole ratsastanut. Joten skippaan :)
 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä. Bambi :'D Mut en mä oo ikinä menny shettiksellä, heh :D
 Uusin hevostuttavuus. Ikään kuin mä muistaisin? Roosa on suhteellisen uus. Njaa. Onkohan se sitten uusin?
 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä. Tietenkin Elvis :D MUOKS!! Täl hetkel Pomo ;)
 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti. Sulo. Se yksi täydellinen tunti. Upeaa
 Hevonen jolta on tippunut pahiten. Pahiten on suhteellinen käsite. Olisko kumminkin Vinski, se nilkka kun on yhä edelleen välistä kipeä. 
 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut. Yritteliäin. Sananakin jo niin eriskummallinen :D Tässä huomaa kuinka aloittelija olenkaan, heh
 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut. Hauskin. Tjaa-a :D MUOKS!! No Nikkis tietenkin!!!
 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet. Roosalla on tosi kivat.
 Vaikuttavin hevonen. En edes tajua mitä tällä haetaan, eiku ehkä tajusin :D Tai en ehkä sittenkään. Vaikuttavin, eikö se voi tarkoittaa aika monta asiaa.
 Pienin hevonen jolla on ratsastanut. Nikkis, säkää noin 130cm
 Suurin hevonen jolla on ratsastanut. Tätä on sinäänsä vaikea sanoa, koska ei mulla oo hajuakaan vanhan tallin hevoskorkeuksista... Olisko korkein kummin Asta tai Vinski.
 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut. Melkeen väittäsin että Aski :D Riippuu mitä pidät itsepäisyytenä. Minä en ainakaan kovin miellyttämishalusena pidä hevosta joka seisoo ihan kevyesti puolet tunnista keskellä kenttää :D
 Hevonen jonka haluaisi omaksi. Siis tietenkin Roosa, heh. Asta. Aski. Bambi. Siinä ehkä ne tärkeimmät :)
 Elämäni tärkein hevonen Jatkan Roosa linjalla

Kirjoituskoneella tehty romaani ;)

4-6 luokan hyviä tarinoita

Ja uskokaa tai älkää niin oon noihin kortteihin tosi tyytyväinen :) Ne onnistu aika hienosti. Nyt siirryn jaarittelemaan tunnista

Mutta en sentään tippunu

Tänään tuli taas esiteltyä malliesimerkki huonosta tunnista, surkeasta ratsastuksesta ja vaikka mistä muusta :D

Saavuin tallille, lukasin taulun. Mulla Pomo (joka oli myös tokalla tunnilla) mukana myös Kaisa, Roosa, Simo ja Milo. Kattelin vähän tuntia ja seisoskelin ajattelemassa syvällisiä.
Tunti alkoi, joten siirryin kentän laidalle ja lopulta Pomon luo ja selkään.

Lähdettiin kävelemään. Itse asiassa, tunti alkoi todella hyvin. Mä koitin olla ihan rauhassa ja rentoutua. Pomo kulki ehkä vähän vetelästi, muttei kumminkaan suoranaisen laiskasti. Kääntelin vähän voltteja. Hieman Pompeli kiemursi pois uralta, mutta kääntyi ihan hyvin ja tuntui myös kulkevan eteenpäin kun pyysin. Mä olin suht rento, lukuun ottamatta pieniä totaali jäätymisiä. Käveltiin ihan rauhassa siinä, vaihdettiin suunta. Sitten Marianne palasi.
Lähdettiin tekemään jotain serpentiinikuvioita. Okei, multa meni ihan ohi mitä tää meinasi :D Joten tein jotain loivaa kiemurtelua sitten, ja koitin taivutella. Siis mun mielestä Pomo taipui kauheen hienosti. Mariannen mielestä sitten taas ei :D Miten vaan. (P.S Koitin, ihan kokeilu mielessä muutamia väistöjä. Tai "väistöjä" en edes hidastanut, kunhan vaan naputtelin pohkeella mahdollisimman nopeasti. Kyllä me siirryttiin sivulle. Se on ihan hyvin. No ei väistetty. Mutta silti paremmin kuin yleensä)

Alkuun tää serpentiini kiemurtelu sujui oikein hyvin. Vaan kuinkas sitten kävikään. Kun mäkään en tiedä! Yhtäkkiä ei vaan kääntynyt. Pomo vaan posotti uraa pitkin, mä koitin kääntää. Ja ei. Koitettiin seurata Miloa, ei käännytty. Mitä tapahtui?
Sitten siirryttiin raviin. Piti tulla kolmikaarinen toisella sivulla, taivutella. Talli pitkä sivu piti ravata vaan suoraan.
Pompeli siirtyi hyvään raviin. Sitten se menikin ihan pieleen. Me ei onnistuttu kääntymään, ei sitten millään. Pomo ravasi tasaisesti puksuttaen, mutta ei kääntynyt. Lopulta päästiin muutamaan otteeseen kääntymään. Ja sitten taas ei. Pomo halus seurata, eikä halunnu kääntyä. Mulla oli kauheat paineet kun en saanut ponia kääntymään. Äh. Ja eikös sitten vielä kaiken kurjuuden lisäksi Pomo alkanut kiihdyttelemään. Jeps. Arvatkaa mitä tulee siitä kun poni ei käänny, kaahaa, ratsastaja jännittää muutenkin ponia, nojailee eteen, jolloin poni kaahaa vaan entistä enempi ja ei käänny senkään vertaa ja sitten noidankehä pyörii ja pyörii. Ei, ei vaan toimi täl vissiin. Onnistuttiin myös ravaamaan päin aitaa (kumpikaan ei luovuttanut, kumpikin halusi kääntyä eri suuntaan) ja tän seurauksena otettiin pieni laukka siirtymä. Ah. Miten tä voikin mennä näin? Viimeksi mentiin niin hyvin. Tai ainakin kohtuu hyvin :D

Käveltiin hetkinen. Sitten laukan vuoro. Piti vaan nostaa harjotusravista ja laukata miten huvitti. No tota noin. Siirryin harjoitusraviin, tietäen ettei siitä mitään tule. En mä osaa harjotusravata Pompelin kanssa, siinä käy aina niin että Pomo hidastaa, kiihdyttää ja kiemurtaa. Ja mä pompin siellä ku perunasäkki.
Näin kävi sitten nytkin. Pomo kiihdytteli valmiina laukkaamaan ja mä koitin sinnitellä kyydissä ja ohjata ja hiljentää.
Mutta sitten kävikin niin kivasti että kävelimme Kaisan perässä (juu todella perässä :D Melkeen puol kierrosta välissä) Pomo oli ihan lähdössä laukkaan, koko ajan koitti lähteä kun lähestyttiin pitkää sivua. Sitten Kaisa järkyttyi suuresti nähtyään vesilammikon ja ratsastaja tumpsahti alas. Itse herra viilipytty seisoi oikein kauniisti, mutta sitten kun ratsastaja oli jo maassa niin Pomo päätti että hirveen jännää, nyt pikku pukkilaukkaa karkuun. No, kyllä se nopeasti rauhottui ja saatoimme jatkaa toivotonta laukkaosiotamme.

Tosiaan, harjoitusravissa oli kamalia ongelmia. Pomo kaahaili ja mä koitin epätoivoisesti kääntää ponia ja apua. Marianne sitten käski istua, ja rauhottua. Huokasin pari kertaa syvään ulos. Ja jotain uskomatonta tapahtui. Pomo rauhottui, se ravasi tosi kauniisti :o Oikeen fiilistely ravia mentiin se lyhkänen sivu ja sitten nostin ravista laukan. Hienosti nousi, laukka oli kivaa. Koitin vaan istua. Upeaa :) Tosin tämän ekan noston jälkeen ei se harjoitusravi enää onnistunut, ei sitten millään vippaskonstilla, joten päätin nostaa ihan vaan käynnistä.
Laukat nousi tosi hyvin. Tosin vasta toisella pohkeen annolla. Mutta hyvin kumminkin :D Laukka oli rauhallista, mä istuin ja sain jopa vähän välillä käännettyä. Sitä riemua!

Vaan kuinkas sitten kävikään :D
Pomolla ja Kaisalla oli ilmeisesti joku yhteys. Mun tietääkseni ei mitään tapahtunut (tai mun mielestä korkeintaan Kaisa laukkasi) kun Pompeli päätti vähän irrotella. Mukavan vetreyttävää pukkilaukkaa puol kierrosta. Mä roikun kyydissä, rukoilen Jumalaa ja näen sieluni silmin kuinka murskaudun maahan pää edellä. Kiskoin arvon pounia pysähtymään. Pomo alkoi rauhoittua, Milon takamus läheni. Krooninen hätä alkoi väistyä. Sitten multa meni jalat. Kumpikin pohje alko vetää suonta, tai kramppaa tai kuolemaan tai ihan sama mitä. Mutta tuska alkoi, kumpikin pohje. Kauheaa :D Tuskissani sain Pomon pysäytettyä. Ja heti kun se seisahtui, jalustimet jaloista ja tulla tumpsahdin maahan istumaan ja parantelemaan jalkoja (ois ollu kova jos sen ois saanu kuvattua. Ois katos pistäny tubeen ja kattonu ku joku tulee itkee et niinku niin feikki putoominen :D) Istuskelin märässä maassa, Pompeli katseli vieressä tosi hölmistyneenä. Marianne saapui onneksi pian, se sai ottaa Pomon huoltoonsa kun minä hakkasin jalkoista kivun pois. Huh.
Jalat jäykkinä ja kipeinä pääsin lopulta ylös, ja kuraisena tuli kavuttua takaisin Pomon selkään. Marianne käski kävellä ja parannella jalkoja. En muistaakseni tähän suuntaan enää laukannutkaan, muistaakseni vaihdettiin aika nopeasti suuntaa.

Kävelin hetken. Pomo oli hurja ja kuuma ratsuori, tai sellaista se ainakin leikki. Tuntui että jos sen olisi pyytänyt laukkaan, olisi se räjähtänyt. Hetken käveltyäni nostin laukan, nostin jostain lyhyen sivun keskeltä, ihan varmuuden vuoksi. Ajattelin ettei Pomo sitten ainakaan ihan heti lähde :D Siisti laukka tuli, vähän reipas, mutta muuten oikein hyvä. Sitten tuli joku ihme pitkällinen kävelytauko, ei olevinas ollu tilaa ja Pomo oli niin reipas. Lopulta nostin vielä kaksi kertaa, lyhyelle sivulle. Ekassa nostossa Pompeli laukkasi lyhyen sivun hyvin, pitkän sivun baanasi menemään. Toinen nosto oli huomattavasti rauhallisempi. Ja pysyinpähän kyydissä, se on tärkein.

Käveltiin sitten hetki ja oli tarkoitus kevennellä vielä loppuun. Tappioputki jatkui. En edes halua ymmärtää. Kävelin, ja ajattelin siinä että pitäiskö kerätä ohjaa. Ku jos kerään niin sit Pomo kumminkin taas ottaa vauhtia. Toisaalta jos en kerää ja se lähtee menemään niin mä kuolen. Siirryin raviin ohja pidempänä ja hyvin nopeasti keräilin sen sitten käteen.
Pomo otti kunnon liitelyravit siellä, mä rukoilin kuolemaa. Se oli suoraan sanoen kamalaa. Ja lopultahan sieltä tuli se lähtö. Painettiin reipasta laukkaa, hidastettiin kun tungettiin läpi aidan ja Milon ja sitten lisää pukkilaukkaa. Mä roikun toisessa ohjassa ja olin ihan pudota sieltä ku keikuin selässä niin vinossa. Lopulta Pomo pysähtyi ja mä tulin alas, taas. En edes tiedä miksi. Ehkä koska mun saappaassa meni joku ihan oudosti, laitoin sen paremmin. Tai no joo, oikeestaan tulin alas koska en uskaltanu olla selässäkään, toi saapas oli vaan tekosyy :D Ei, ei. Eipä sillä, kyllä mä sinne menin kun Marianne ensin tuli jotain selittämään. Marianne rohkaisi mua, tai sitten ei.
Kiivettyäni selkään, Marianne selitti jotain syvällisiä. Ja mä kävin mielentaistoa. "nyt ravaan, eii en sittenkään, nyt, en, nyt, en, täytyyhän mun periaatteistani kiinni pitää, tai jos kumminkin, kyllä tää tästä" Jotenkin oudoltahan se tuntui, en vaan uskaltanut ravata. En ihan oikeasti. Lopulta Pompeli otti pikku laukkalähdön, josta hiljensin raviin ja ravailin jonkun aikaa. En tiedä olisiko muuten riittäny uskallus siihen raviin.

Sitten loppukäynnit (aivan, tää kirjoitus oli taas tällasta. Mulla on taas pää ihan tyhjä, tulinhan kahdesti alas. Hmm)

Miten tää nyt näin meni? Todella merkillistä. Mä yritin kyllä. Mutta. Viimeksi meni tosi hyvin.
Marianne totesi että se ottaa lähtöjä koska minä oon jännittyny. Se totesi myös että vaihetaan (ihan tosissan :D Me ollaan jo todettu noin kymmenen ratsun kanssa että ei sovi, vaihetaan :D Hevoset tässä loppuu kesken)
Kyllä, aivan varmasti se johtuu musta. Siis Pomon käyttäytyminen. Miettikää nyt, nää kaikki pelkääjät menee Pomolla ja vannoo rakkauttaan. Sitten taas esim Elviksellä ne ei uskalla mennä. Joten ei Pomo nyt voi olla niin epäluotettava miltä se tuntuu, eikö totta.
Alitajuista. Pomo on ainoa hevonen noista johon en vaan kykene luottamaan. Ei sillä, en mä nyt esim Vinskilläkään menisi ilman satulaa, tosin se johtuu siitä että Vinski on niin kookas. Pomolla en menisi ilman satulaa sillä se on niin epäluotettava, se kuitenkin vetäisi rodeot ja minä putoisin. Näin.

Se on jännä juttu, ehkä se vaan täytyy sanoa niin että mun ja Pomon kemiat ei vaan kohtaa. Eka hevonen josta voin näin jo melkein sanoa, sillä tuon kanssa on nyt sen verran paljon tullu mentyä ja aina vaan on tämä sama epäluottamus. Vaikeus.
Pomo on vaikea ja mun mielestä epäluotettava. Sitten taas esimerkiksi Vinski. Se on vaikea, mutta toisaalta se tuntuu luotettavalta. Vaikkei tässä olekaan mitään järkeä. Pomon selässä tuntuu etten pysy, Vinskin selässä en pysy. Vinskin selästä putoo korkeammalta. Vinski kääntyy vielä huonommin kuin Pomo. Vinskikään ei pysähdy jollei sitä huvita. Vinski on vielä vaikeampi hiljentää kuin Pomo.
Ja silti mun mielestä Vinski on luotettavampi kuin Pomo. Alitajuista on tosiaan :D Mutta kun ajattelen Vinskiä, tulee ekana mieleen laiskan pulskea valkoinen läski. Eihän se nyt voi olla pelottava, joten se on luotettava, heh. Vinskistä elää mielikuva ettei se nyt voi mitään lähtöjä tehdä, ei se nyt voi olla ilkeä, ei se vaan voi ku se on niin iso. Ja koska alitajuisesti olen sitä mieltä että Vinski on kuin vanha papparainen, niin silloin se on luotettava vaikka se nyt viimeksikin pudotti mut hyökättyään Elviksen kimppuun (hyökättyään, mikä sanavalinta) Pomosta mulla on mielikuva. Se on vaikea, se lähtee herkästi, se menee kovaa ja sieltä putoaa. Kun mielikuva on tämä, on siihen vaikea luottaa (;

Olen kuitenkin ihan tosissani yrittänyt muuttaa mun mielikuvaani ponista. Koittanut rentoutua ja koittanut pitää mielessä että kuinka kiva Pomo on nyt vaikka laukassa. Nostaa hyvin, hienoa laukkaa. Sitten kun esim Elvis ottaa yleensä laukat liian kovaa ja Roosan kanssa laukkaaminen on sellaista taidetta ettei mitään rajaa.
Mutta ei, ei vaan toimi. Pomo vaan pysyy sinä epäluotettavana ja vaikeana hevosena. Heti jos se tekee jotain, mä oon ihan jännittynyt. Toisaalta kun Pomo ottaa niin helposti sellaisia hirveitä lähtöjä, vauhtia ja takapää lentää. Se nyt tuntuu jo ajatuksena kamalalta :D
Jos Pomolta tipun, oon sydän kurkussa ja pelkään tulevaa. Pomossa on vaan sitä jotain että se ei vaan natsaa sitten yhtään.
Voinee olla että osasyy on siinä etten saa siihen poniin mitään kontrollia ainakaan välillä. Välillä ei hiljene, ei käänny eikä tee yhtään mitään.
Elvis nyt esimerkiksi tuppaa tajuamaan jos jännittää ja mukauttaa oman käytöksensä viisaana ponina. Pomo tekee ihan päin vastoin. Ja noidankehä alkaa taas. Pomoa en osaa siitä hiljentää. Jos se kaahaa niin sitten se kaahaa. Jos se kaahaa niin mua jännittää.
Jos nyt lopetan tämän muka syvällisen pohdinnan joka menee taas unisen räpellykseksi. Sen mä nyt vaan voin tähän todeta että ei vaan Pomo oikeen tunnu sopivan muhun.

Loppukäynnit olivat aika kamalat. Hölötin kokoajan, Pomo sentään kulki ihan nätisti, kyyläili vähäsen. Marianne kävi jotain juttelemassa. Sitten keskelle ja alas. Talliin ja jotenkin heti siinä maan pinnalla oli niin paljon turvaisampi olo ;)
Pompelin harjasin melko pikaisesti. Poni oli kauheen sulonen, jotenkin. En edes tiedä. Seisoi tuijottelemassa niin söpösti :) Ja ihan hiukan vaan näykkis, tai yritti.
Oli hän aika söppänä, kheh.
Kirjotutin kortin, ja Marianne sai taas riemun aiheita, heh :D

Katotaas, voikohan huomenna mennä tästä huonommin? Ja mielenkiinnolla odotan. Mitä Marianne keksiikään huomiseksi, entä ens viikoksi.
Pahoittelen tän tekstin surkeutta. Jännä juttu, aina kun tulee alas selästä niin kaikki pyyhkiytyy mielestä. Enkä edes tippunut :D