No sitten tallille. Minne se kesä taas katosi? Julmettu mikä tuuli, mielenkiintoista, todella.
Luin taulun ja itse asiassa yllätyksenä tuli se että mulla oli Elvis. Cool.
Tunnilla sitten myös Milo, Nikkis, Simo ja Pomo. Elvis oli kaikilla tunneilla, joten hihhuloin ympäriinsä ja keskustelin Hennan kanssa syntyjä syviä.
Ja sitten lopulta tunnille. Henna sai videokameran ja hänellä oli ihan oma laatukameransakin mukana (ja tästä syystä mulla on taas vaan näitä print screenejä :D Odotellaan että Henna saa läheteltyä :) Mutta mähän oon jo kohta ihan truebloggaaja, taas uusia kuvia, herran tähden)
Elviksen luo, vyön kiristelyä. Ja selkään väärältä puolelta. Olen henkisesti lapsi. Pääsin kylläkin kyytiin ihmeen hyvin ;)
Vyön kiristelyä lisää ja käyntiä. Elvis oli hyvin laiskan pulskea pieni poni. Siellä me laahustimme tuulessa ja tuiskussa. Kävin vielä pidentämässä jalustimet sellasiksi hullun pitkiksi ja jatkoin käyntiä. Otin vähän voltteja ja lähinnä istuskelin rauhassa. Elvis toimi muuten täysin moitteetta, tuulta säikkymättä (okei, vähän se kammoksui tota porttipäätä) Vaan vauhtia ei ollut. Koitin mä vähän vauhtia lisätä. Annoin aika pitkälti matelun anteeksi pienelle paksulle ponille :)
Mariannen saavuttua jäimme pääty-ympyröille (tää on tää deja vu, taas menen Elviksellä ja kaukana kuvaajasta :D) Minä, Simo ja Pomo sinne peltopäähän, Nikkis ja Milo porttipäähän. Käveltiin ympyrällä Mariannen säädellessä tötsiä. Piti siis tulla tällä avoimella sivulla silleen, että ensin tötsän takaa, asetus läpi. Sitten suhteellisen jyrkkää väistöä kauemmas ympyrältä. Sitten suoristus ja kunnon kulma. Muu ympyrä ravissa.
Elvis mateli ihan rauhassa, ja alkuun ei väistänyt oikeen. Pikemminkin se laahusteli hieman siihen suuntaan. Välillä tuli vähän kivemman oloisia väistöjä, jotka tosin ei ollut mitään oikeita väistöjä. Ainakin poni kulki reitillä melkeen väistäen. Milo oli vähän kammottavan hurja, joten jos se väisti samaan aikaan ei pieni Elvis voinut millään kävellä eteenpäin, vaan oli kuljettava kauhusta kankeana kuin vanha mummo haudassa.
Ravitkin menivät saman kaavan mukaan. Tai niin. Elvis ravaili erittäin rauhallisesti mutta kääntyi tosi hyvin. Vähän ehkä meinasi vauhti loppua volteilla kesken, mutta mutta. Tosi hienosti poni kumminkin meni.
Toiseen suuntaan väistöt jatkoivat samaa epäonnistumisen linjaa. Joskus tuli ehkä vähän siihen suuntaan, mutta useimmiten väistäminen oli vain jotain kävelyä melkein oikeeseen suuntaan. Ja Mariannekin valitteli kun oon aina silleen väistämässä ettei se näe :D
Koitin ravissa vähän ratsastaa Elvistä eteen. Ei se tosin juuri auttanut asiaa :D
Kun käynnissä oltiin tarpeeksi kauan väistelty, tuli siirtyä harjoitusraviin ja koko homma ravissa. Elvis mummoili hyvin rauhassa, ja minä istuin tosi hyvin. Rentona, rauhassa. Ja tietenkin pomppimatta, ei siinä matoilussa voinut pomppia :D
Loppua kohden alkoi Elvis vähän sentään reipastumaan. Välillä laahustusravi muuttui kunnon liitelyksi (eikä edes liitelyksi eteenpäin, vaan ylöspäin) ja välillä mentiin jo vähän turhan kovaa. En saanut nimittäin kunnon kulmaa kun pouni menikin vähän turhan reippaasti :)
Ja raviväistöt sitten..
No nehän onnistui! Uskokaa tai älkää :D
Alkuun jännitti että mitä siitä tulee. Elvis ravasi rauhassa, joten koitin vähän pohjetta painella. Jo eka kerta tuntui jo oikeasti vähän väistön tapaiselta. Mikä riemu. Sitten taisi tulla jokunen vähän köyhempi yritys. Ja sitten meiltä löytyi pari oikein kunnon väistöä. Mariannekin riemuitsi siellä että upeaa upeaa :D Kertaalleen Elvis ei sitten suoristunutkaan tarpeeksi ajoissa, joten käytiin volttaamassa toisten ympyrällä. Marianne vaan totes että poni meni niin innoissaan ettei ehitty kääntyy, heh.
Loppuun päin alkoi Elvis vähän saada vauhtia, joten kulma meni vähän hutiloinniksi. En voinu sille mitään, väistöt meni niin nopeesti ja sit piti vaan saada paniikissa poni suoraksi ja kääntymään.
Vaihdettiin suunta. Ravi sujui muuten edelleen tosi hyvin, nyt jo aika reippaastikkin. Ainoa ongelma oli se väistö. Väistätettiin vasenta pohjetta. Ei vaan tapahtunut mitään. No, ainakin toiseen suuntaan mentiin hienoja (mulle hienoja :D) väistöjä. On sekin jo jotain.
Tosiaan, vasenta pohjetta väistättäessä ei Elvis muuta ku laahustellu pikku ravia suoraan eteenpäin, vikoilla kerroilla sain ponin pari milliä sivulle päin. Vaikea suunta, todella vaikea :D
Sitten hieman käyntiä ja laukan vuoro.
Laukassa jatkettiin samalla kaavalla. Käynnissä väistö, väistön jälkeen laukka. Laukkaa laukkaa :)
Itsestäni tuntui että väistöt sujui nyt paremmin kuin alkutunnista. Tai sitten vaan kuvittelin. Sain ainakin Elviksen suht hyvän tuntusesti sinne minne piti. Ei nyt ehkä ihan täydellistä pohkeenväistöä, mutta edes vähän sinne suuntaan.
Alkuun ei laukka edes noussut, kun poni oli niin vetelä. Sitten alkoi laukat jopa nousta. Mua itteeni jänskätti ku Elvis oli laiska ja iiks :D Nostaako vai ei? Otin nostot tosi viiveellä, suoristin ponin ihan rauhassa, vähän vauhditin ja sit vasta nostin. Marianne ei pitänyt siitä. Mutta sain ainakin nostettua niin etten ollut ihan kipsissä ite.
Laukat nousi vähän viiveellä, mutta aika hyvin. Tosin poni hyytyili alussa. Lopussa saatiin jo laukattua edes hetkinen. Mulla oli henkisiä ongelmia, kun jalustimet oli niin pitkät. Mun jalat jännitty, jolloin jalustimet ei enää pysynytkään jalassa. Sitten laukkasin jalat jännittyneinä, jalustimet hölskyen. Koitin varvistella jotta yltäisin jalustimiin ja pompin tämän johdosta ihan hulluna. Muistilista: älä jännitä jalkoja laukassa!
Koko ajan mietin että josko lyhentäisin jalustimia, mutta totesin että pakko vaan rentouttaa jalat. Ne ylipitkät jalustimet oli hyvät ravissakin, miksei siis laukassa (btw kauhee mun jalat oli rumasti koko ajan :D Ihme tuoli-istunta - liian takana - kantapää ylhäällä asento)
Viimisissä laukoissa istuin jo hieman paremmin, laukka pysyi vähän paremmin yllä ja siitä tuli vähän jotain. (ekassa laukka pätkässä olinkin sitten pudota satulasta kun pompin niin paljon..)
Ja tuli vähän käänneltyä. Ne tuppas vaan kariutumaan siihen kun Elvis hyytyi. En voi syyttää sitä, mun istuminen oli niin kuusesta ettei ihmekään ettei poni niin innoissaan vaivautunu laukkaamaan :)
Sitten loppuravien vuoro. Aluksi Elvis vähän kaahaili ja kulki ihan ihmeellisesti. Ei kääntynyt, ja tunki minne häntä huvitti. Hetken taistelun jälkeen alkoi taas sujua ja Elvis kulki taas yhtä upeasti kuin koko muunkin tunnin :)
Kevenneltiin ja sitten loppukäynnit. Ahh.
Marianne kävi kuiskaamassa että kuin hyvin meni :D Väistettiin hyvin ja kaikki meni hyvin ja jee jee :D
Mäki olin kyllä hirveen tyytyväinen tänään. Se on hyvä kun oon koittanu väistellä vaativan-Pompelin kanssa niin tänään automaatti-Elvis tuntui niin helpolta ja jopa onnistuin :D
Mä oon melkeen kaikkeen tyytyväinen. Elvis kulki kontrollissa, kääntyi tosi hyvin. Väistöt onnistu ainaki välillä ja ainakin jompaan kumpaan suuntaan. Laukat nousi, sain käännettyä. Mä olin tosi rentona tänään.
Ne huonot puolet oli ne epäonnistuneet väistöt ja sitten Elviksen matelu ja mun laukassa istuminen.
Tosi hyvin, mä olin tyytyväinen :)
Heh, olen tässä miettinyt että mitä on tapahtunut :D Tässä viime aikoina oon saanu itteni aina ihan henkihieveriin ku ratsastan. Joko hengitän suun kautta jolloin huohotan siellä kuoleman partaalla tai sitten onnistun ratsastamaan niin kauan jotain että menee lihakset kipeiksi. Tänään alkoi ravi olemaan vaikeeta siinä loppuvaiheessa (silloin kun alkoi vaikeus, mä päätin että nyt pysyn suorana ja rentona vaikka väkisin. BUAHHA) Viime keskiviikkona väsähdin ihan hulluna laukatessa. Sitä ennen olen sitten huohottanut kuolemaa.
Ehkä mä tulen vanhaksi D; Tai sit ratsastan niin intensiivisesti että huh huh :)
Loppukäynnit menivät alkuun ihan kivasti (mitä nyt Elvis kammoksui hurjasti sitä porttipäätä) mutta sitten sattui jotain. Tunsin että nyt tää lähtee. Pidäte ja sitten se lähti. Mulla ei tietenkään ollut jalustimia, heh. Elvis otti ihan vaan pikkasen laukkaa, ja mä pidättelin. Sitten rauhotuttiin itse kukin. Lopputunnin poni kävelikin suhteellisen reippaasti ;)
Lopulta keskelle ja alas selästä. Hieno poni tänään oli :)
Elvis talliin ja syvällisiä keskusteluja Hennan kanssa. Harjailin pienen kellertävän, ja jätin hänet sinne (extremeä. Siinä seistään, ja hupsis, Pompelin avaa karsinansa oven ja työntää kaulansa ulos ovesta. Hmm, olikohan toi tarkotus. Kävin laittamassa Pomon takaisin karsinaansa ja ovi kiinni :D)
Ja onnistuin sulkemaan aivoni ja laittamaan Elviksen suitset Pomon naulaan. En ymmärrä itseäni :D
Kirjautin kortin, sain juuri ja juuri ulko-oven auki.
Ja kotiin, kauheessa syysmyrkyssä. Huh
Katotaas mitä huomisesta tulee :) Tuli taas niin feimi olo, kaikki tuntui puhuvan mulle. Kauheeta :D
Hitsit, haluisin nähä noita videoita :D Mut ei tänää eikä huomennakaa ehi. Ääk, torstain sitte :) Katoni niitä kyllä jo vähän. Ihan kivan näköstä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti