Positiivinen ajattelu

Todella vaikeaa se on ainakin. Äskenkin satoi lunta, nyt paistaa aurinko. Tulis vaan kesä ja lämmin, sitten voisi valittaa liiasta kuumuudesta ja ampiaisista :)

Nyt tähän on muuten mainittava että olen todella hyvä. Laskennan kokeesta 26/26 (noh, se nyt oli tavoitteenakin.. Kauhea pettymys jos joku ois menny väärin ;) ) Yhdestä kokeesta tais jäädä pari pistettä uupumaan, kolmonen kumminkin tuli siitäkin. Ja vielä yhdestä kokeesta tuli kolmonen, tosin kolme ja miinus, mutta kumminkin. Ja uskon että se yksi stressikoekin meni läpi :D Nyt ei muuta ku rukoillaan että siitä tulisi edes kakkonen. Ykkönen tosi ruma numero d: No joo, ainakin meni läpi. On seki jotain :D

Sitten oltiin hei tässä torstaina mittailemassa :) Pitkästä aikaa mittailemassa, ekaa kertaa takymetreillä.
Mulla on aina se hirveä stressi kun otetaan uusi tapa käyttöön, pelkään etten osaa :D Kyllä se sujui. Kaikki sujuu. Ehkä mun pitäisi olla huonompi ettei kaikki sujuisi.
Tosin ne pari ainetta ei suju. Hmm
Mutta tolla kojeella oli oikein kiva mitata. Mutta arvatkaa millanen stressi siinä tuli kun mun piti pakata takymetri laukkuun ja sit mun piti kantaa se mun pakkaama koje sisälle. Siinä sitten mietin että nyt tää salkku on varmaan auki ja tää koje tippuu asvaltille. Nyt mä kaadun. Nyt tää salkku hajoaa.
Eihän se vehjekkää maksa ku joku parikymmentä tonnia vai?
Ei se sentään hajonnu :)

Niin että ehkä tästä koulun käynnistä tulee jotain, oli usko loppua hetki sitten erinäisistä syistä. Ei vaan pitäisi katella toisia ja miettiä sitä miten ne tekee.
Mä oon muutenkin niin hirveen tyytyväinen itseeni. Miettikää nyt, meidän luokalla on ehkä kolme ihmistä joiden kanssa voin aika hyvin puhua (tai oikeemmin jotka puhuu mulle. Se ei nyt ole se pointti) Se on aika hyvin :D Kumminkin luokalla on joku 13 ihmistä, joista kaks on tyttöjä (ja toinen tytöistä olen minä siis) niin tosi hyvin. Eikö totta :D Ja olen muutenkin saattanut jotain sanoa ainakin lähes kaikille näille ihmisille! Olen yltiösosiaalinen persoona :)

Jälleen kerran masennus valtaa minut syviin syövereihinsä. Tai miten vain.
Taas tuntuu että ei musta tule koskaan mitään, koskaan en opi ratsastamaan. Kohta pääsen taas vaan kerran viikossa ratsastamaan. En opi mitään. Turhaa on tämäkin.
Sitten taas kun pistetään asiat oikeaan mittakaavaan..
Mä olen ratsastanut puoltoista vuotta (ja hei, kolme vuotta. Se on muuten jo aika kauan :) ) Mä en todellakaan ole mikään über hyvä kun ajatellaan. Että niinku eiköhän mulla ole opittavaa niin paljon että opin jotain vaikka ratsastaisinkin vain kerran viikossa ;)
Ja täytyy taas olla iloinen, saan ainakin hetken taas ratsastaa kahdesti viikossa. Ehkä mä joskus olen rikas ja voin ratsastaa ihan koska vaan. Buahaha. Tosin silloin ei ole aikaa kun rikas. Mutta kumminkin.

Asiat pitää taas laittaa oikeaan perspektiiviin. Vai onkohan se oikea sivistyssana :)
Tää homma sujuu melko hyvin, oikein hyvin 1½ ratsastaneeksi. Vaikka on ongelmia, niin kyllä tää mun mielestä on oikein hyvä saavutus taas.
Loppujen lopuksi, vasta vuosi sitten minä olin iloinen jos hevonen nosti laukan ja laukkasi edes pari askelta. Siinä on sitä perspektiiviä. Nykyäänhän ei moinen edes kävisi päinsä. Että ehkä tässä on vuodessa jotain taas tullut. Ehkei tämä olekkaan niin toivotonta ;)

Kattoin kertaalleen ne videot, kun kotiin pääsen niin katon vielä uudemman kerran ja ehkä näytän sitten tännekkin.
Kyllähän mulla oli etukenoa ja kädet haritti edessä.
Oliko etukenoa kumminkaan niin paljon kuin vuosi sitten?
Sen voin ainakin vannoa että istuin laukassa noin tuhat kertaa paremmin kuin vuosi sitten.
Järkyttävä jännitys ei nyt näyttänyt heijastuvan ratsastuksen siisteyteen, tai ratsun toimintaan.
Vaan toisaalta, mun muutamat väistöyritykset oli juuri niin avuttomia kuin olen tännekin kirjoittanut :D Jepulis (kuulukohan noi tännekin, meillekkin kirjottaa yhellä vai kahella koolla? Ku en tiiä sit yhtään)

Kun kotiin pääsen niin täytyy oikeesti kattoa kunnolla ja pistää kunnon vertailua vuoden takasiin Elvis-videoihin. Oikeestaan oli aika hyvä että nyt menin Pomolla ja jännitin. Parempi vertailukohde kun kummallakin kerralla olin kauhusta kankeana :)
Ehkä kohta sais taas videota kerrasta jolloin en ole aivan kauhusta kankeana :D Ja sais muutenkin parempaa videota kun Henna tulis, heh.

Kehitys harppoo hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Käyn sitten kerran tai kaksi viikossa. Tässä on kumminkin vielä ainakin yhdeksän viikkoa ihanaa kaksi kertaa käymistä.

Nyt ajattelin käyttää pääsiäisen mielikuvaharjoitteisiin "Hei, eihän se haittaa vaikka tippuisin Pomon selästä ja kuolisin. Jumala pelastaa" ja muita aiheeseen liittyviä mietiskelyitä. Tämän lisäksi voisin mietiskellä kuin Pomon selässä kuuluu istua ja mitä siellä tulee tehdä jotta saadaan Pomo pysymään rauhallisessa mummoilussa ;)
Sitä paitsi, kyllähän mä nyt aika hyvin pysyn jo Pomonkin selässä. Muutenhan olisin tullu alas enemmän kuin tarpeeksi tässä viime viikkoina :)
Tarttis opetella olemaan jännittämättä Pomoa. Ei kai se nyt niin paha poni voi olla?

Ja jos pelottaa niin ajatellaan vaikka että kuinka kiva Pomon kanssa onkaan laukata. Se laukkaa niin rauhassa ja nostaa hyvin ja siellä pystyn jotenkin istumaan ja harjoittelemaan kääntämistä.
Oikeastaan, loistava idea. Ehdotetaankin Mariannelle että tästä lähin mä kävelen alkukäynnit Pomon kanssa, sitten laukkaan koko tunnin ja sen jälkeen taluttelen loppukäynnit ;) Pompelihan on pelottavimmillaan juurikin ravissa, varsinkin loppukeventelyissä.

Sitä paitsi, ehken mä välttämättä putoa niin pahasti.
Ja mä olen kumminkin niin kauhean hyvä.
Joo, ei Pomo nyt välttämättä niin paha ole :)