Entäs sit torstaina? Elämä on kyllä julmaa.
Menin sitten tallille, autolla jopa vaihteeksi, heh. Luin taulun, mulla oli Elvis, tunnilla myös Roosa, Pomo, Kaisa ja lopulta myös Simo. Elvis oli kaikilla tunneilla joten istuin jäätymässä kentän laidalla (en siis niinku suostu uskomaan ettei siellä oo lämmin) ja kävelin ympäri tallia. Roosalla mentiinkin sitten ilman satulaa (tällanen hirveen tärkeä välihuomautus)
Menin sitten kentälle ja hyppäsin Elviksen selkään. Jalustimet oli ehkä vähän lyhyet, tai siis ne ei ollu sellaset ylipitkät. Lähdin sitten kävelemään. Ja uskomatonta mutta totta, mun toive toteutui, Elvis käveli. Sehän on nyt varmaan pari viikkoa ollu niin raivostuttavan vetelä, tänään se sitten viimein käveli omin voimin eteen. Jes :)
Alkukäynneissä tein sitten voltteja, keskityin siihen että alkuun tulee isoja voltteja jotka olis sit edes vähän asettuneen puoleisia. Nautiskelin siitä kun poni käveli itse eteenpäin. Tosin jouduin myös pikkasen ylläpitämään vauhtia, Elvis aina välillä vähän jäätyi sellaseen hitaampaan kuljeskeluun.
Keräilin ohjia rauhassa.
Marianne palasi ja päätti että tänään keskitymme puolipidätteisiin. Teoriatuokio "puolipidäte on niin vaikea asia etten mä osaa sitä :)"
Jäimme sitten kahdelle pääty-ympyrälle, minä, Simo ja Pomo peltopäähän. Kaisa ja Roosa sit porttipäähän. Piti ikään kuin kävellä ympyrällä, sitten tötsien kohdilla (ne oli lyhyen sivun keskellä ja kentän keskellä) piti tehdä upea puolipidäte. Ja sit tietty ihana myötäys ja eteen. Rakasta tehtävääni ;)
Ensin kävelin sillä ympyrällä. En päästänyt Elvistä uralle, koitin saada mahdollisimman pyöreän tien, ja yritin saada ponin ihan jopa asettumaan. Noo, alkuun se kulki neliöllä viivasuorana, myöhemmin sitten mentiin vähän ympyrän mallisella tiellä välillä jopa asettuen. Jee. Tosin sitten toiseen suuntaan poni vaan asettui ulospäin ja koitti oikoa pois yhdestä hirveestä kulmasta.
Puolipidätteet sitten. Istunnan merkitys ei vaan tuppaa aukeemaan, ei vieläkään. Se on valitettava tosi asia. Mä yritin tehdä ne pidätteet mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, en pelkästään ulko-ohjaa käyttämällä. Mutta sitten kävikin niin että en pidättänytkään paljon millään ja sit Elvis kuljeksi ohi tötsän ja mä kuvittelin et se vähän hidastu ja ratsastin eteen ja ääks :D Ihme säätöä. Sit päätin että vaikka ei olisi niin upea ja oppikirjan mukainen puolipidäte, niin halun saada tässä edes jotain läpi. Kyllä se useimmiten tötsien kohdalla hidasti, ja vauhtia tuli ihanasti aina tötsän jälkeen. Tosin se toinen suunta oli niin vaikea kun Elvis kulki ulospäin kytäten, en saanu asettumaan ja minkään maan pidättämisestä ei sitten tullu yhtään mitään kun ulko-ohja roikkuu löysänä ja sisäohja on hyvällä tuntumalla.
Elvis kumminkin kääntyi hyvin ja tuntui kuuntelevan hyvin. Joten ongelmat oli tässä hienosäädössä. Mikä on pahinta? No se, että musta tuntui hirveen surkeelta kun ei hienosäätö onnistunu :D Alanko mä nyt vaatia iteltäni liikaa, vai olenko mä nyt henkisesti sitä mieltä että jos heppa kulkee hyvin, niin hienosäädön tulis alkaa sit toimia. Tjaa-a
Siirryttiin kevyt raviin ja sama homma. Marianne hölötteli kevennyksestä ja mä otin tän sit niin kirjaimellisesti ja ei tästä tullu yhtään mitään. Lopulta lopetin liiallisen kevennyksen kanssa säätämisen ja tästä tuli ehkä vähän jotain. Huonosti tää suju silti kevyt ravissa, onneksi sitten istuttiin alas.
Harjotusravissa halusin pysyä edelleen hyvällä reitillä, poni asettuneena. Ja nyt otin korjauksen alle myös mun kädet. Ei mitään kulmaa (ei riittävän lähellä kylkiä oo kyynerpäät siis) ja ohjat valus koko ajan. Koitin pitää kädet oikein, nyrkit kiinni, koitin pitää ponin oikealla reitillä ja vielä asettuneena. Koitin istua oikein ja katsoa minne menen ja sitten vielä koitin ottaa niitä puolipidätteitä. Ihan liikaa ajateltavaa tuli. Huonostihan se sitten meni.
Tai okei, ei huonosti. Mariannenkin mielestä meni hyvin.
Ei kylläkään mennyt. Musta tuntu niin huonolta, tuntu että näyttää se ratsastus taas niin alkeistouhulta ja poni parkakin teki kuolemaa mun säätäessä.
Jaetaanpa tää nyt osiin.
Koitin istua ravissa = pompin siellä holtittomasti puolelta toiselle ja a-pu-a. Tämä tosin parani pian, edes ja sentään. Kun koitin pitää kädet kulmassa ja nyrkit kiinni niin ei se vaan onnistunut. Tuntu että sit kiskon ponia pysähtymään, ja vaikka miten yritin niin aina ne ohjat valu. Kun ohjat valu, niin mä tietty keräsin ne takasin.
Ei siinä muuten mitään, mutta arvatkaa miltä se näyttää - ohjat valuu, ne kerätään ja kun kerään niitä niin ponin pää suunnilleen vispaa puolelta toiselle ohjien mukana (tai ainakin ulospäin sen pää aina käänty, ärh)
No se pidätteen tapanen meni ihan hyvin, ei siinä mitään vikaa ollut.
Ponin reitillä kulkeminen oli ihan ookoo hyvää, mutta se asettuminen ei. Eihän se mihkään asetu kun ohjia tarttee koko ajan keräillä takasin.
Mutta joo, Marianne kehus että niin hienosti istun ja niin upeasti menee (no okei, ei se sentään noin sanonu :D) mä toteen että surkeasti joo menee. Kuulemma piilotan huonosti menemisen hyvän istunnan taakse.
Muuten hyvä, mut se istuntahan tänään just feilas :D
Sitten käveltiin. Ja sitten, sitten piti ottaa laukkaa. Piti nostaa lyhyen sivun keskeltä ravista. Ja sit laukkaa siinä ympyrällä.
Ja kun ei vaan onnistunut. En tiedä, nyt kun Elvis oli reipas niin laukka meni niin mahdottomaksi. Tätä se oli sillon joitain viikkoi sitten kanssa. Laiskana se sitten nosti laukat tosi kivasti ilman ongelmia, hivenen ristiriitasta :D
Ensin lähin raviin. Ok, Elvis pisti turbiinit käyntiin ja mä vähän hölskyin kyydissä. Asia oli pian autettu. Mutta sitten ei noussut laukka. Lopulta sain sen kaks askelta ylös.
Sen jälkeen ei poni vaan ravannut. Mä en tiedä mikä tää ongelma on, mutta tää on nyt aina välillä ollut (myös Pomon kanssa, mutta Elviksen kanssa en vaan tajua tätä) Kun yritän mennä harjotusravia, niin Elvis ei suostu ravaamaan, vaan siirtyy käyntiin. TAI vaihtoehtoisesti se kipsuttaa reipasta ravia jossain keskellä kenttää. Ei vaan onnistu ravaamaan nätisti ja nostamaan siitä, ei sit millään. Kun en vaan käsitä tätä. Tää sama ongelmahan on itse asiassa joka hevosen kanssa, ehkä mä en vaan osaa nostaa laukkaa enää ravista :D En kestä tätä.
Koitin nostaa käynnistä -> no eipä paljon noussut. Koitin nostaa ravista -> poni tekee kaikkea muuta paitsi ravaa nätisti ympyrällä. Ärh.
Kyllä se laukka lopulta nousi. Nostin lähinnä käynnistä, vähän sai töitä tehdä että laukka nousi. Laukat irtosi oikein kauniisti, vähän reippaasti, mutta mutta. Loppua kohden poni myös alkoi laukkaamaan niin pitkälle kuin ratsastajakin tahtoi.
Mutta kun toi ravista nostaminen. Mää en kestä. Roosalla ei onnistu, Pomolla ei onnistu, Elviksellä ei onnistu, Vinskillä ei onnistu. Millään ei muka onnistu laukan nostaminen (ravista) Miksi ei? Julmaa pilaa tämän on oltava. Toisaalta nouseepahan käynnistä edes. Aiemmin kun ei käynnistä noussut. Joka tapauksessa. Pitää ottaa raippa mukaan "ei ei pieni Elvis pikkuinen. Me ei nyt mennä tonne" Tosin sitten voisi myös vauhtia olla vähän liikaa. Noo.. Ei välttämättä (':
Sitten loppukäynnit. Elvis kulki reippaasti, kääntelin vähän ja Marianne tuli juttelemaan syvällisiä.
Ääh. Ääh. En mä muuta taas osaa sanoa :D
Mulla on viime aikoina ollu taas hyvät fiilikset vaikka oon Elviksen kanssa mennyt. On onnistunut, jee jee. Nyt oon taas täällä murheen alhossa. Okei, nyt ei johdu tasapaksusta epäonnistumisesta, vaan surkeaakin surkeammasta epäonnistumisesta. Tai epäonnistumisen tunteesta. Anyway.
Nyt mun pitäsi oikeasti keksiä jotain innostavaa. Tehdä jotain erilaista (no mä haluan mennä ilman jalustimia. En ilman satulaa, ilman jalustimia) Ajatella jotenkin mielenkiintosesti, jotta saisin huomenna vähän mukavamman tunnin.
Ei, mut just nyt tuntuu että mä kaipaan jotain. Jotain.
Mä haluan kiduttaa itseäni. Vääntää ja puurtaa. Mennä ilman jalustimia. Mä haluan onnistua, heh.
Ja joo, mä haluan mennä puomeja ja uskokaa tai älkää.
mä haluan mennä maastoon hih, hurjaa :D Tää kertoo kuinka syvällä tässä murheen alhossa olenkaan, heh.
Haluan mennä Vinskillä.
Ehkä tää on nyt taas vaan sitä että mä en yksinkertasesti jaksa sitä samaa hevosta monta kertaa peräkkäin.
Itse asiassa just tässä mietin että hivenen typerää :D Pomo oli kamala, tai no, ei kamala vaan aivan hirveä. Eikun siis, Pomo oli.. Noo, vaikea. Pelottava.
Mut silti sillä oli jollain kierolla tavalla innostavaa mennä. Erilaista. Sitähän se.
Elviksellä mä oon mennä humputtanu niin paljon. Se on niin tuttu ja turvallinen.
Ei siinä oo mitään ihmeellistä. Se kyllästyttää. Dääh.
No, mä meen sillä huomenna (arvatenkin) Tareis varmaan keksiä jotain innostavaa nyt nopeesti :D
Niin tota noin. Mähän voin huomenna opetella asettamaan, pitämään käsiä HYVIN, taistella mahdollisten ravista nostojen kanssa... Jaa jaa. Voisin ehkä mennä ilman jalustimia.. Jaa jaa. Sit voisin taistella ton pään kanssa, ja omaa istuntaa paremmaks.
Ja jos epäonnistuu voin vaikka ajatella että tää on jo niin hyvin kun vuos sitten epäonnistuminen oli ihan jotain muuta ku jotain mun henkisiä ongelmia ponin ulosasettumisen kanssa ;)
Mutta kyllä se on nyt taas niin tosi asia että mä kaipaan jotain muuta hevosta. Jälleen. Mä en vaan jaksa sitä yhtä ja samaa pientä paksua Elvistä tunnista toiseen. No okei, en välttämättä hirveesti myöskään mafioso Pomoa kaipaa. Enkä hirveen upeaa Sikuria.
Mut kaikkia muita :D Ja varsinkin Vinski on nyt sellanen jolla haluisin mennä. Roosa.
Eipä niitä nyt paljo muita ookkaa, tai..
Joo, ehkä mun pitäisi hyväksyä se tosi asia että olen niin surkea että vain Elvis on minulle kyllin helppo. Ja sitten se että unohdin jo mitä tähän piti kirjottaa :D Jumaleissön.
Eiku niin, ehkä mun pitäis tässä sisäistää muiden ajattelutapaa. Että yhdellä oppii, yhden kanssa on hyvä opetella ja kehittyä.
Vaan kun en mä oo sitä mieltä :D Kyllästyn nopeasti ja. No.
Kun noi kaikki on omalla tavallaan niin kivoja, miks haluisin aina mennä Elviksellä ;)
Ja sitä paitsi en tosiaankaan usko että mä opin eniten jos vedän Elviksen kanssa kymmenen vuotta putkeen. Vaikka sitten koko muu maailma ois sitä mieltä.
Niin, ehkä mä nyt huomenna keskityn lisää tähän hienosäätöön, istuntaan, noihin saakelin käsiin. Ravista nostoihin. Erilaisuutta voidaan sitten ajatella ehkä kanssa. Tjaa-a
Mutta koska tää nyt meni taas tähän mietiskelyyn :D Niin tosiaan, tunti meni periaatteessa joo oikein hyvin. Mutta laukat oli täysin persuksista. Ja kun Elvis kyyläili ulospäin :(
Eiku joo. Jotenkin musta aina välillä tuntuu että voisin ihan hyvin sanoa että oon ratsastanu 3 vuotta. Meinaan vaan tätä mun vaatimustasoa :D Tai no, en mä tiedä. Mutta 1½ ja mä itken tässä jotain ympyrän asetuksen huonoutta. Enhän mä viime vuonna tyyliin edes kiinnittäny koko hommaan huomiota.
Loppukäynnit siis meni oikein hyvin. Lopulta alas selästä ja Marianne siihen tuli ihkuttelemaan Elvistä (joo, niitä muita tietty kanssa :D) Sitten talliin. Mäkin tänään totesin et Elvis ei oo enää niin iso ja lihava. En tiedä, mut aiemmin tuntu että sillä oli sellanen kamala heinämaha joka roikku joka paikassa. Nyt sen maha näyttää paljon sellaselta kauniimmalta. Tai sit vaan kuvittelen :D Rumahan se on joka tapauksessa, mutta mahan muuttuminen on jo positiivinen muutos :)
Pesin kuolaimet, kirjotin kortin ja tulin tänne angstaamaan epäonnistumisiani. Katotaans miten käy huomenissa :)
//Joo, tässä näitä Hennan kuvailemia otoksia viime viikolta :D Ne on tosiaan noin isoja koska ne on niin laadukkaita (no, laadukkaampia) joten halusin pistää ne isommiks :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti