Noo, menin siis tallille. Ja luin taulun. Dääm, mä menin Sallilla o_O Tunnilla myös Nikkis ja Roosa (sekä Kaisa joka ei koskaan tullut)
Salli oli ekalla tunnilla, joten kattelin sitten sitä kun ne hyppeli huikean isojen esteiden yli. Sitten lähdin kyyläilemään missä ne Sallin varusteet on ja tein tuttavuutta. Toisin sanoen pelosta täristen menin sen karsinaan vähän hölöttelemään ja odotin koko ajan että hevonen hyppää seinälle kun teen jotain väärin.
En harjaillut Sallia, koska se oli ihan märkä, joten hyvissä ajoin hain vain suitset ja satulan ja varustelin tyttösen. Kauheat paineet siinäkin, ensin pelkäsin että ne on kumminkin väärät varusteet ja sitten että Salli saa traumat kun mä meen sohlaamaan sinne :'D Hirveä luotto itseeni.
Ensin suitset, hirveän varovasti. Salli oli kuin vanha tekijä ja osasi esimerkiksi nostaa päätään mukavasti kun koitin pistää suitsia. Kun ei hyvällä, niin otin sitten päätä vähän kainaloon ja sain suitset. Remmien sulkeminen oli hirveää, Salli heilui kun oli ötököitä ja kun sitä ärsytti se mun avuton sohlaaminen.
Satula meni hienosti selkään ja sain vyönkin kiinni. Ainoa probleema oli se, että olin ihan varma ettei se satula oo oikealla paikalla. Tais se sit olla.
Lähdettiin sitten kentälle ja Marianne avitti minut heti selkään. Sit käyntiin.
Vähän olin taas muka korkealla :D Salli käveli ihan ihmeellisen tuntusesti, reippaasti ja olin korkealla. Hui.
Annoin ponin vaan kävellä jossain uran lähistöllä ja koitin totutella ihmeelliseen keinuntaan. Kauaa ei keinunnasta tarvinnut kärsiä, hyvin pian Salli laiskistui ihan hirveästi. Se ei niinku liikkunu yhtään. En sitten tiedä, voi olla että mä istuin jossain vinossa ja jännittyneenä. Toisaalta oli myös kuuma ja poni oli hyppäämässä. Toisaalta en myöskään uskaltanut käskeä Sallia yhtään eteen kun pelkäsin sen räjähtävän :D
Heti alkuun Salli säikähti kun yleisöstä kuului jotain ihme kolinaa. Se otti laukkasiirtymän ja jäi tölläämään järkyttyneenä kauheita ihmisolioita. Itse asiassa tämä säikähdys pilasi kaiken, sillä säikähdyksen jälkeen Salli kyyläili kulmia ja peltopäätä. Kierreltiin kulmat kaukaa ja kummallakin lyhyellä sivulla laahusteltiin ja tuijoteltiin kauhean pelottavia juttuja. Iiks.
Poni koitti myös alkuun vähän kulkea kavereiden kanssa kun oli niin pelottavaa. Vaikken Sallia uskaltanut eteen käskeä, niin luonto ei antanut periksi että oltaisiin jotain possujonoa lähdetty harrastamaan. Kun Salli koitti liirata oikealle, käskin mahdollisimman pontevasti ponia vasemmalle. Kun en päästänyt Sallia kavereiden luo, hän suuttui minulle ja lähti sitten peruuttelemaan "on niin hirveetä, en voi mennä, en millään" Annoin ohjaa, koitin pysyä kohtuu suorassa ja käskin eteen vaan. Hetken pyörimisen ja peruuttelun jälkeen totesi poni että okei, ja lähti kiltisti eteenpäin, ilman kavereita. Jes, osasinhan minäkin edes jotain!
Marianne kysyi ihmisiltä että mitäs haluisivat tehdä. Ei mulla mitään väliä ("harjotusravia, pysähdyksiä, ja siirtymiä" jätin kylläkin sanomatta :D) Yks sano että esteitä on tietty aina kiva mennä. Ei me nyt tietenkään mitään oikeesti voitu hypätä, mutta Marianne päätti laittaa puomeja.
Se laittoi pitkän sivun viereen varmaa joku kuutisen ravipuomia (en oo varma, ainaki ihan liikaa niitä oli :D) Ja me siis lähdettiin keventelemään. Tai yritettiin, enhän mä saanut Sallia raviin :'D Säälittävää.
Jonkun aikaa jumputettuani poni siirtyi raviin ja mulla oli hieman vaikeuksia kun nyt oli vähän liian pitkät jalustimet. Ja Salli ravasi niin epätahdikkaasti ku vaan hevonen voi. Kun tultiin puomit se intoutui ja esitti kunnon liitoraveja sen jälkeen. Kun tultiin kohti porttipäätä, se hyytyi ja siirtyi jopa käyntiin jotta voisi paremmin tuijotella. Ja ihan tosissani mä yritin, mutten saanut sitä raviin. Ku en sit ihan kehdannu potkasta täysilläkään, sehän ois hajonnu.
Jossain välissä pysähdyin ja lyhensin jalustimia. Ja ah, se oli ihanan tuntusta se Sallin pysäyttäminen. Niin helppoa ja ihanaa. Oikeasti, asia jota mä haluaisin tehdä Sallin kanssa: pysähdys-ravi siirtymiä. Heh. Vaan on se hienoa kun edes joku pysähtyy niinku helposti
Ravissa mentiin ihan mystisesti ja välillä koitettiin liirailla kamujen perään. Poni kääntyi ihan hyvin kyllä, mutta välillä mun suunnittelemat reitit ei menny niin ku ajattelin. Ja sit Salli meni ja oiko kulmat ku oli niin jännää.
Suunta vaihtui ja Marianne pidensi puomien välejä. Kaks ekaa kertaa tultiin ne puomit sillee että Salli livahti kesken kaiken pois, enkä saanut siihen lainkaan vauhtia. Marianne käski ratsastaa eteen (mä naureskelin koko ajan etten mä saa tätä liikkeelle :D) Käskyn jälkeen onnistuin pariin otteeseen löytämään kivempaa ravia, mutta puomeille tultiin aina ihan laiskasti kun poni kyyläili sitä porttipäätä. Ja sit ku välillä koitin ravata uralla, puomien ohi niinkuin, niin eihän siitäkään tullu mitää. Salli ei halunnu mennä uralle ja ääks :D
Käveltiin hieman ja sit Marianne keksi että jee, teenpä tähän tällasen puomipyramidin (maahankaivettu este. Tätä olenkin odottanut ;) ) Eli se rakensi tiepitkän sivun keskikohtaan sellasen puomipyramidin jossa oli kuusi puomia. Sit piti laukata ja sai hypellä yli puomipyramidin. (että niin. Taas me hypättiin. Taas. Ömg. Vaikkakin se oli pieni puomikasa, niin kyllä se silti oli este. Jo kolmen puomin kasa on este. Trol)
Okei, alotettiin vasempaan kierrokseen. (ja sain muuten raipan ku en muute pärjää) Ja piti siis laukata. Ja en vaan osaa :D
Salli raviin. Ensin pompin holtittomasti ja ääks. Ja sit ku koitan nostaa laukan... Ei vaan nouse. K-k-käääk!! Ei vaan oo mahollista, pliis pliis.
Se vasempaan suuntaan laukan yritys oli ihan naurettavaa. Välillä pompin ravissa ku heinäkasa, välillä sentään onnistuin istumaan. Laukka ei vaan noussut. Monta yritystä.
Lopulta sain sieltä laukan! Laukka oli sellasta ihan hullua :D Mä pompin siinä Sallin mielettömässä laukassa ihan tajuttomasti ja poni vetää vailla ohjausta siellä. Sitten iski paniikki ku toi puomikasa tuli eteen. Koitin ohjata uralle, ei poni menny. Sit vaan jäin matkustelee ja pohdiskelee että mitäs hitsiä mä ny teen. Salli laukkasi kohti puomikasaa ja vetäs sitten ohitte ja sitten loppu laukkakin. Trol.
Onnistuttii myös kerran melkee ravaamaan sen kasan yli. Tuli taas joku oikosulku eikä poni tehny niinku ajattelin. Ja sit ajauduttiin esteelle ja sit mä taas keikkusin vaan kyydissä että tsiisus, mitä mä nyt teen :D Hypättiin sillon se este sit ihan reunasta ja ihan vinossa. Jeah
Vasempaan kierrokseen nousi laukka varmaan pari kertaa. Koko loppuajan sit vedin täyttä ravia ympäri kenttää ja koitin saada ponin nostamaan. Ja ei vaan millää :'D Vaikiaa on niin.
Vaihdettiin suunta oikeeseen. Mulle tuli heti sellanen olo et nyt nousee. Ja niin muuten nousikin. Raviin vaan ja heti nousi ku pyysin. Reipasta laukkaa siitä Sallista irtos, mä pompin hulluna, koitin istua parhaani mukaan. Välillä meinasin pudota käännöksissä. Ja tähän suuntaan sain myös itse otettua Sallin raville.
Oikeeseen kierrokseen nousi laukat aina ku pyysin. Tosin poni ei pysyny ravilla, vaan jummaili porttipäässä. Mut joo. Laukassa oli vauhtia. Mutta kyllä se laukka oli tajuttoman tuntusta :D Oikeen ylöspäin pyörivää, vauhtia oli, ja silti se tuntui hallitulta (ei siltä ku se Elviksen kanssa kaahaaminen. Sillon tietää että joo, tää pysähtyy. Mitään muuta ei voikaan sit sanoa)
Sit siirryttiin loppukeventelemään. Marianne sano että voitais loppuraveissa tulla toi puomipyramidi.
Okei, eiku kokeilee. Mä mietin siinä että juuh, mitä tästäki tulee ku ne pari kertaa oli poni vetässy ohi ja jes. Salli yllätti ja leiskautti nätisti yli esteen pikku pompulla. Heti kun mulla oli se idea että nyt ylitetään este, niin Salliki ylitti sen. Tulipa sekin huomattua, heh.
Ylitettiin este kolmesti oikeeseen kierrokseen. Ekalla kerralla tuli tosiaan pikku pomppu, sitten vedettiin kunnon loikalla. Sitten Salli tajus et perhana, tähän on tällanen mini ja ravas vaan ylitte tyytyväisenä :D Vasempaan kierrokseen tultiin kerran yli, Salli ravas ylitte vaan kauniisti.
Loppuravit sujuikin jo sitten varsin hyvin. Tahti oli vähän kadoksissa, mutta muuten. Ainaki paljon paremmin mitä alkuravit :D
Sitten kävelemään. Siisti Salli kyllä oli. Vähän kun nojas eteen se otti ja pysähty heti. Cool.
Loppukäynnit oli sitten ihan hirveät. Poni visko päätään kun noi ötökät häiritti. Ei se muuten niin paljon heitelly päätään (no vähän) mut käynneissä sitten koko ajan. Salli ei voinu millään kulkea uralla ja koitti tunkea vähän ties minne. Se ei liikkunu yhtää ja kääks :D Sit ku oltiin lopettelees, päätti Salli että hän parkkeeraa just tähän. Kun koitin laittaa eteen, niin johan tuli nättiä peruutusta. Lopulta sain käännettyä ja huijattua siten Sallin eteenpäin. Halusin ihan itse ohjata kuitenkin ponin keskelle, ei se sen asia ole ;)
Marianne kävi juttelees. Että voi kun meni hienosti ja oikein hän oli tyytyväinen ja niin näytin sopivalta.
Mä olin sillee et jahas. Miten vain : D Mystisiä juttuja tolla Mariannella, ei voi muuta sanoa :'D
Sit tietty keskustelimme kuinka Sallin selkä katkeaa kun mä pompin siinä laukassa niin hirveästi. Marianne oli sitä mieltä ettei se mihkää hajoa jos 40kg ihminen siellä pomppii. Korjasin että melkeen puol sataa kilonen (hyi)
Ja uskotteko, Marianne ei uskonu mua :'D Ei uskonu että painan melkeen 50 kiloa. Hah :D
Keskelle sitten vaan ja alas selästä. Salli karsinaan ja varusteet pois. Niin asiallinen rouva, ei edes yrittänyt syödä ennen kuin otin suitset pois. Onhan se aika uskomattoman siisti noissa joissain jutuissa. Vielä ku saisin sen liikkeelle niin hyvä ois :D
Kävin hieman suihkuttelemassa Sallia ja niin. Ja sitten kotiin. Matkalla törmäsin moottoripyöräjengiin ja jäätiin juoruilemaan. Ratsastushousujengi (Jonna, Jenna ja Oona :D Törkeä ihminen)
Tjoo-o. Mä en nyt sillee ollu niin tyytyväinen. No joo, olihan se nyt eka kerta ku menin Sallilla :D Mutta siltikin..
Oikean laukan jälkeen alkoi sujua. Ennen sitä meni kaikki ihan huonosti. Ja mua jännitti kans :D Oon mä osittain ihan tyytyväinen. Mut en nyt niin tyytyväinen ku toi Marianne, heh.
En nyt HALUHALUHALU mennä Sallilla uudestaan. Toisaalta, kyllä mä menisin ihan mielellään sillä uudestaankin, eihän nyt yhden epäonnistumisen jälkeen voi naulata hanskoja tiskiin. Vasta kun niitä tulee siihen tahtiin kun tuli Pomolla, niin ehkä sitten (vaan toisaalta, toimiihan Pomokin nykyään aika kivasti) Yleensäkin se tuntuu olevan niin, että epäonnistumiseni lannistuttavat Mariannen mutta eivät mua :D
Njoo, mielellään menisin vielä, muttei nyt oo suurta rakkautta syttynyt jotta pakko olisi päästä Sallilla vielä.
Plus, aplodeja. Mähän hyppäsin TAAS. Oikeen true kouluratsastaja ja hyppäsin jo toisen kerran tällä viikolla! Jeesus :D Ja vielä kaiken lisäksi uskalsin hypätä Sallilla. Mulla oli hirveät kauhuskeneraatiot jo mielessä ja menin sillä ekaa kertaa jaajaa. Heh. Mähän oon aika pro. Loistava.
Mut joo. Tällä hetkellä mä ihan oikeasti haluisin vaan mennä harjotusravia ja pysähdys-ravi siirtymiä ja siirtymiä vaikka käynti-ravi ja laukka-ravi tai jotain.
Noo, katotaan. Jatkuuko meillä ensi viikkokin tällä puomiteemalla (niin, en nyt tosiaan usko että me nyt mitään sillon hypätään, heh) vai tehtäiskö vaihteeksi jotain oikein mukavaa. No, on puomitkin mukavia. Mutta kun ollaan menty niitä nyt niin monta kertaa peräkkäin että käy pikku hiljaa tylsäksi :D
Ens viikon vielä pääsee ratsastaa. Sit on kenttäremontti ;(
Noo, mut heipä hei :) Nähdään joskus (joko tiistaina tai sit intoudun kirjottelee syvällisiä liittyen.. johonkin :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti