Ko-ko-ko-konkkaamaan koko konkkaronkka!

Tän päivän aiheenahan oli siis laukanvaihtotreenit ja tässä me just suoritetaan niitä :) Pistän tonne loppuun sitten videoisen :) Että jos et jaksa lukea, niin skrollaa edes alas ja kato video :D

(Mä muuten tein hienoja driftejä mun pyörällä. Onnistuin tipahtaa asfaltilta sellaseen kivikkoon ja sit pyörä meni ja heitteli oikeen kunnolla, takapyörä liiras ja jee. Mutta en muute kaatunut)
Tallille sitten, kerrankin oli lämmintä ja jes. Mulla oli sellanen tunne että me hypätään. Naisenvaisto, heh. No ei mut ihan oikeasti: Marianne sano et täytyy alkaa hyppää, ollaa menty pari viikkoa jo puomeja. Ja arvelin että hypättäis sit ennen kenttäremonttia. (Eli nyt tai ens viikol. Uskoin ja toivoinkin et nyt. Tai oikeestaan välillä toivoin koska kuvaaja, välillä toivoin että ei nyt ku pelkäsin et se näyttää ihan järkyttävältä :D)
Pääsin tallille kiiltävän pyöräni kanssa (pesin sen) Sitten luin taulua. Minä menin Pomolla, tunnilla myös Roosa, Kaisa, Simo ja Nikkis. Jeah, näääin pitkästä aikaa Pompeli ;)

Pomo oli tokalla tunnilla joten kattelin ekan tunnin. Sen jälkeen lähdin mettään Jonnaa vastaan. Ja muistelin ihanaisia maastoilukokemuksiani. Jonnakin löytyi ja kuljeksimme tallille. Keskustelimme jälleen syvällisiä ja duunailimme järkeviä. Sitten olikin aika siirtyä kentälle :)
Totesin myös ettei Pomo pidä munsta :( 
(video lataa. Jo 30% ladannu.. Ehkä se oli sittenkin liian pitkä d:)

Kiipesin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Pomo käveli ihan mukavasti. Reippaasti (ainakin Roosaan verrattuna) Vaan se yritti mennä syömään. Vähän väliä koitettiin vähän napsasta ruohoa mukaan, onneksi sillä ei ollut minkäänlaista päättäväisyyttä yrityksessään ja poni luopui toivosta aina varsin nopeasti. Pomo kääntyi ihan hyvin, välillä oli vaikeuksia mutta niistä selvittiin aina oikein nopeasti. Asetuksia ei löydetty, ei niitä kyllä juuri edes haettu. Kun vaihdettiin oikeaan kierrokseen alkoi Pompeli tuntua ohjien päähän tosi epätasaselta, toinen ohja painoi niin paljon enemmän kuin se toinen. Sain jotenkin tasoitettua ohjastuntuman, ei vaan hajuakaan miten.

Kun käveltiin oli välillä sellainen olo että joo, me hypätään. Tyypit puhui esteistä niin pontevasti että hmm hmm. Sitten välillä tuntui ettei me varmaan sittenkään.
Kentällä oli edellistunnin puomeja, ylitin niitä sitten pari kertaa siinä alkukäyntien loppuun. Pomo laahusti puomien yli kuin kunnon esteponi ja innostus oikein paistoi sen silmistä.

Mariannen palattua siirryttiin sitten ravailemaan. Pomohan lähti oikein reippaaseen raviin. Keventelin ja otin voltteja. Pikkasen oli välillä tapeltava jotta poni kääntyi (ja kun videota kattoo niin ei ihmekään, kun ohjat näyttää roikkuvan ihan pyykkinaruina) Saatiin sitten ravissakin ylitellä puomeja ja tällä kertaa liideltiin hieman paremmin niiden yli. Kerran oltiin just tulossa puomeille, ja sitten Pomo siirtyy laukkaan. Mä ihmettelen että mitä ihmettä ja siirrän ponia vaan takas raviin. Kun päästiin raviin, tajusin että jokuhan oli pelästynyt meijän takana ja Pomo sit tietty kans. Poni raukka :D
Ja aivan, kesken alkuravien kuuluu kolinaa kun Marianne (ja minun kuvaajani :D) alkoivat roudata tolppia kentälle. Jäiks.

Sain käskyn lyhentää jalustimia. Sain ihan itse Pomon pysähtymään!! Eikä edes näyttänyt kamalalta. Jonna piti ponin paikallaan kun lyhensin huikeat kaksi reikää niitä jalustimia. Sitten olikin vuorossa koikkaloikkiminen yli hirveän isojen ristikoiden. Käveltiin ja Marianne sepusti jotain.

Eli tälleen oli noi esteet ;) Aloitettiin tolla pitkällä sivulla olevalla ristikolla (^ toi kuva tossa, kolmas ylhäältä. Mähän en tosiaan tänne sano nyt mitään korkeusarvioita ku ne falskais vähintään metril ;) ) ja aloitettiin vasempaan kierrokseen. Muut kulki käyntiympyrällä kuvan alaosassa, kun yks lähti, teki ehkä pääty-ympyrän tonne ylös ja sit leiskautti yli esteen.
Mä olin ihan kauhuissani ku katoin et nyt alotetaan ja sit mä kuljen just tässä ekana. Luojan kiitos Simo kulki siellä lähistöllä ja ne aloitti :D Halusin ensin nähdä että joku muu säilyy hengissä.
Simo, Roosa, Kaisa. Sitten olikin mun vuoro. Jännitti niinku ihan pikkasen. Vähemmän kuin ekalla kerralla, mutta tällä kerralla jännitys alkoi kadota vasta kahden hypyn jälkeen.

Kävelin kohti toista päätä ja tein vielä viime hetken pohdintoja. Mietin että tulisinko ekaks ravissa (sen olin jo päättäny että ihan takuulla hyppäisin ainaki kerran siitä laukasta. Ja Marianne sano että laukasta on helpompi, mutta ravistakin saa tulla)
Päätin rohkaista mieleni ja tulla heti alkuun laukassa. Nostin sieltä sitten laukan. Pomo lähti ihan kiltisti laukkaamaan, ainakin melkein heti kun pyysin. Meinas iskeä paniikki kun poni ajautui uralle, mutta sain sen jotenkin pois sieltä ja sit tultiin kohti estettä. Laukka tuntui niin oudolta, ei lainkaan siltä miltä se yleensä tuntuu. Istuin kuitenkin ihan hyvin ja jalustimetkin pysyi jalassa. Mä mietin siellä ennen estettä että meneeköhän tää nyt yli ja pysynkö mä kyydissä. Pomppu tuli, mä pysyin mukana ihan hyvin ja tuntui vaan siltä että ei herran jumala siunakkoon. Tuntui niin isolta se hirmuisa loikkanen :D Taputeltiin Pomoa ja Marianne huutelee siellä että "Hyvä Milla!" Ja kävelemään. Ja ponitkin otti hieman laukkasiirtymiä siinä.

Nikkis, Simo, Roosa, Kaisa. Ja taas meidän vuoro, niin se aika rientää :D Pomo koitti jäädä kävelemään pääty-ympyrälle, kavereiden kanssa (niin se yritti tolla ekallakin kerralla) Jumputin ponin uralle ja siitä sitten laukkaan. Ja kohti estettä. Alkoi jo tuntua paremmalta, eikä laukkakaan tuntunut mystiseltä neljänneltä askellajilta. Mutta sitten Pomo alkoikin kiihdyttää vähän liikaa ja sitten se tunki sinne uralle. Pidättelin ja sitten hirveä stressi että milläs mä nyt tässä enää tän ponin saan esteelle, ei tässä nyt montaa metriä oo aikaa. Jotenkin sain kuitenkin ponin kiskaistua pois uran pohjalta ja päästiin, tosin hirveän vinossa, esteen yli. Ja taas kehutaan ponia ja poni miettii että mitäs hitsiä :D

Sitten vaihdettiin suuntaa ja tultiin samaa estettä toisesta suunnasta. Marianne sitten korotti sitä. Se korotti sitä oikeen tällä "Mariannen rempseällä korotus" - tyylillä. Mä tuijotin estettä sillee ihan järkyttyneenä että ihanko sä ny tosissas kuvittelet että mä pääsen tollasen yli? Toihan on nyt vähintään pari metriä korkea (ristikko) (^ Toi yllä oleva kuva on siis se korotettu versio)
Simo, Roosa, Kaisa. Ja meijän vuoro. Voi herran jumala. Olin jo rauhottunut, mutta kun piti tollanen ylittää niin kyllä se jännitys palasi. Pomo laukkaan ja menoksi.
Hienosti meni, kunnes kävi niin hassun hauskasti että poni pääsi livahtamaan :D Se teki hienot laukanvaihdot ja jatko kiltisti sitten uraa pitkin. Marianne huus mulle että korjaa laukka ja sitten se juoksi sinne uralle seisomaan jottei poni pääsis uudestaan ohi.

Sain kyllä laukan alas ihan helposti. Mutta takaisin nosto ei vaan onnistunut :D Tuli hienot ravilisäykset ja lopulta laukka nousi suoralla ennen estettä. (Me olemme suuria kouluratsastajia. Lisätyt ravit ja laukanvaihdotkin me vedetään kun toiset ne hurvittelee, pah)
Esteen yli päästiin ihan hienosti ja se oli kyllä suurin este jonka olen ikänä ylittänyt. Aplodeja.

Nikkis, Simo, Roosa, Kaisa. Ja taas meidän vuoromme, ylittää tuo huikean iso este. Laukkaan ja menoksi. Se meni varsin hyvin. Taisin mä vähän taunoilla hypyssä ja lojahdin sitte kai vähän kaulalle etten jäis suuhun kiinni. Varsin asiantuntevasti se kuitenkin näkyi sujuvan.

Sitten lähdettiin hyppäämään noita kumpaakin estettä (tuolla ylhäällä on se paint-piirros) Ihmiset käveli siellä ylhäällä jollain voltin tapasella, sitten lähdettiin, kokorataleikkaa (tötsät oli vähän merkkinä) este, jolla laukan piti vaihtua. Sitten pitkällä sivulla ollut mahtieste. Ja toi kokorataleikkaan este on tossa toisiksi ylimmässä kuvassa :)
Simo, Roosa, Kaisa. Ja me :D Vähänkö mua taas jänskätti. Ajattelin ettei me millään päästä ton kokorataleikkaa esteen yli ku Pomo sillä pitkän sivun esteelläki tunki niin paljon pohjetta vasten. Pelkäsin myös ettei poni käänny kokorataleikkaalle tai jotain.
Laukkaan ja kokorataleikkaa. En välittänyt lainkaan reiteistä, vaan käänsin ponin ihan liian aikaisin (ja katsoin videoita yllättyneenä "mehän mentiin tötsien välistä :D") Sitten esteelle. Ja yli me leiskautettiin. Laukkakin vaihtui (en mä sitä tajunnut kun Marianne huuteli että hyvä, jatka jatka. Vasta videoissa tajusin että se meinas että laukka on oikea :D) Jatkettiin siitä kohti jättiestettä. Kaikki meni muuten ihan hienosti mutta hyppy epäonnistui mun osalta ja esteen jälkeen makasin kaulalla, toinen jalustin oli pudonnut. Mietin siinä maatessani että jaaha, kohta mä putoan täältä. Samaan aikaan taputtelen vaan ponia että hyvä hyvä, niin kiltisti hyppäsit :D No, Pomo hiljensi, joten en minäkään pudonnut. 


Sitten Nikkis, Simo, Roosa, Kaisa. Ja meidän viimeinen yrityksemme. Jälleen vedin mutkat suoriksi ja kokorataleikkaan este ylittyi ihan kauniisti. Laukka ei vaihtunut joten saimme käskyn vaihtaa sen. Kun otin raville, aloin pelätä hirveesti että nyt poni tunkee ohi sen esteen. Sain onnekseni laukan kuitenkin nousemaan tarpeeksi ajoissa ja päästiin yli jättiesteen. Huh hei.
Yksi putoaminenkin sattui (Nikkis), mutta muutenhan tämä tunti sujui varsin kivuttomasti ;)

Kun Nikkiskin oli hypännyt, siirryttiin loppukeventelemään. Vähän jännitti, onhan Pomo paha ja ilkeä poni. Vaan kuinka ollakkaan, se paha ja ilkeä poni ravasi rauhassa ja mukavasti ja keskittyi lähinnä puksuttamaan pitkänä ja rauhallisena :)
Sitten käyntiin.

Marianne tuli juttelee. "Hyvä Milla :D"
Kuulemma oli heti ekan esteen jälkee sellanen ilme että ok, nyt sit hypätää. Ja Marianne oli iha et jee jee :D
Ohjien pitäis pysyä kädessä paremmin. Nooh.

Mä ite olin hurjan tyytyväinen. Kyllä tää oli kaikkein miellyttävin estetunti ikinä. En vieläkään löytänyt sitä esteiden salaista viehätystä, mutta tällä kertaa oli toi esteiden hyppääminen jopa miellyttävää.
Ja tosiaan, tuntihan meni ihan superhyvin. Ainaki ku huomioi että;
Kolmas kerta ikinä ku hyppään
Eka kerta tänä vuonna
Eka kerta ku hyppään laukassa

Joten siis varsin hyvin :) Hah ja kävi loistava tuuri. Sain kuvaajan just sillon ku mun esteiden hyppääminen ei näytä ihan järkyttävältä :D Pomokin oli nyt varsin kiva. Ja kyllähän toi sujui niihin viime vuotisiin hyppelyihin verrattuna ihan tajuttoman hyvin.

Käveltiin ja sit keskelle. Alas selästä, poni talliin. Harjailtiin se Jonnasen kanssa ja lopulta lähdettiin keskustelemaan esteratsastuksesta. Aivan ja mun oli mainittava Jonnalle "Kai sä nyt kerrot kuinka paljon paremmin sä hyppäsit, ja kuinka sä vedit niitä parin metrin esteitä ;)"


VIDEO Videossa on noi kaikki pätkät ihan järjestyksessä ja laitoin siihen nyt kaikki hyppyvideot. Jonna siis kuvasi joka hypyn (näin hän sanoo, koitan uskoa häntä ;) )