Kuolema meidät korjaa

Hahaa, nyt kaikki luulevat että otsikko meinaa sitä että tää oli vika kerta pitkään aikaan (niin, se remontti on viikon tai kaks. Pitkä aika) mut eipäs vaan tarkottanut, haahaa. Busted.

Menin sitten siis tallille ja lukasin taulun. Mä menin Sulolla, siistiä :D Tosi jännää.
Tunnilla myös Kaisa, Roosa, Sakari ja Salli. Me oltiin pikkasia. Sulo oli vain mun kanssa, joten kattelin hieman tuntia ja sit lähdin hakemaan ponin tarhasta.
Sulo oli oikeen portilla odottamassa mua (se oli odottanut mua siis reilun tunnin..) Kävin nappaamassa ponin narun jatkeeksi ja ulos tarhasta. Vähän poni koitti rykästä syömään, mut sain sen pidettyä poissa. Saatin porttikin kiinni ja lähdettiin kohti tallia. Sulo aina välillä koitti syödä, kerran jumahti ja sit tunki oikeen voimalla, mutta aina sain tapeltua sen liikkeelle ennen kuin se ehti syödä. JES!!1 Eiku
Niin ja saatiin se toinenkin lanka kiinni, ilman että toi poni sai sähköiskuja.

Harjasin Sulon tosi siistiksi. Ponista tuli kiiltävä ja kaunis. Ja Sulo oli aivan kummallinen ponin puolikas. Ensin se ihan normaaliin tapaan imuroi karsinan pohjaa ja mussutti kovaäänisesti. Vaan kuinkas sitten kävikään! Ponipuolella ollut Elvis lähti ja Sulo nosti päänsä ylös. Ja sitten koko loppuajan se seisoi pää ylhäällä, tarmokkaan näköisenä. Ei syönyt enää, ihan mystistä :D Sulo kiusasi minua, pusutteli, söi mun nenän ja koitti napsasta hampaillakin. Vitsit miten siistiä, koska viimeksi poni on leikkinyt ylvästä ja seurallista? Ainaki tän uudelleen sen kanssa aloituksen jälkeen se on aina vaan syöny.
Poni varusteisiin ja lähdettiin kentälle (uskotteko kuinka ärsytti. Mä olin puunannut ponia tunnin verran, sitten selässä mä huomaan kamalan savi-kökkäre-möykyn Sulon niskassa! Että se oli hirveää. Tunnin jälkeen koitin karsinassa ettiä sitä savikokkaretta, mut ei sitä sit löytynyt :D Se näkyi vain valossa)
Sulo jummasi matkalla ja leikki hieman jälkeen jäänyttä. Lopulta päästiin kentälle ja nousin pienen ponin kyytiin.

Lähdettiin kävelemään ja ponihan käveli aika kivasti. Reippaasti ja varsin mukavasti. Tulin heti pois uralta (ei houkuttanut se metrin syvynen monttu) ja lähdin hieman kääntelemään voltteja ja pidin Sulon reippaassa askelluksessa. Poni kulki kauhean nätisti, toimi hyvin ja kääntyi eikä yrittänyt juuri edes seurata.
Mutta sitten järisi pienen Sulo-ponin maailma. Marianne rahtasi puomeja pois (oi onnea ja ihanuutta, toiveetkin voi toteutua) Se heitti puomit sinne kasaan, ja me käveltiin just siinä silleen että nähtiin kun puomit sinne meni. Yksi puomi ei kuitenkaan totellut, vaan vieri siitä kasasta pois. Poni järkyttyi syvästi kun se puomi sillä tavoin ihan itekseen otti ja liikkui. Sitä tuijoteltiin korvat hörössä, vedettiin jotain steppisarjaa ja puhipuhi, kamalan pelottavaa. Käänsin volttia ja koitin saada ponin kulmaan. Ei, ei onnistunut, niin oli hurjaa. Siellä se puomi vaani pientä Sulo-ponia. Kun päästiin puomin ohi, niin herra varjele, siinähän oli heti vieressä ne sapelihampaiset ihmiset, ja se järkyttävä tuolikin vielä. Hui että kun oli jännää. Eikä edes auttanut se, että siinä tiellä meni ihmisiä ja koira. Hui kauhea, eihän niin pelottavaa olekaan!
Aikamme tapeltiin, pyörin aika kauan voltilla. Lopulta kun poni kulki melkein kulmasta, luovutin ja jatkoin uraa pitkin. Kierros toisensa jälkeen oli se kulma vaan niin hirmuisen hurja että ei oo tosikaan.
Lopulta päästin säikkymättä sekin pääty tulemaan.

(Elkäätten kuvien laadusta piitatko. En vaan jaksa samoja vanhoja aina käyttää)

Siirryttiin kevyt raviin. Sulo siirtyi raviin tosi hienosti ja ravasikin kivan reippaasti. Nyt oli hieman enemmän ongelmia, poni koitti seurailla ja välillä hieman pelkäsi kulmia ja mulla oli vaikeuksia käskeä kun en vaan pysynyt sen ponin selässä alkuunkaan :D Järkyttävän tuntusta ja näköstä ku mä lentelin oikeelta vasemmalle ja olin ehkä sekunnin murto-osan aina siinä satulan keskikohdassa. Kun sain ponin vähän toimimaan ja keskityin, pysyin suurin piirtein keskellä satulaa.
Tehtiin voltteja ja sitten Marianne käski mun tehdä vähän väistöjä. Yritys oli mitä suurin (vai surkein) Mutta on niin vaikeeta väistättää kevyt ravissa! Ja sit ku Sulo vähän säikky ja ennakoi ja säädettiin. Välillä tuli varmaan hieman onnistunuttakin väistöä. Tai sit Sulo vaan päätti väistellä itekseen mut joka tapauksessa.

Poni kuitenkin tuntui ihan kivalta, ja oli varsin mukavaa. Sitten siirryttiin vähän kävelemään ja tehtävä oli tämä:

Tultiin urasta irti. (tällä hetkellä mennään kuviota vastapäivään ja ollaan tossa kohassa missä vaihtuu vaalea vihreä tummaksi, unohdin nuolet :D) Kuviteltiin tolle tötsälle kulma, suoristus, väistätettiin oikealle (kuvassa siis ylöspäin) heti väistön jälkeen laukannosto. Laukassa sai sitten tehdä mitä halusi ja näin. Ja toi pinkkihän esittää tässä sitten laukkaa.

Tultiin ensin käynnissä kahdesti reitti selväksi. Tein kulman, otin pidätteitä ja lähdin väistättämään. Sulohan muuten väisti! Olin niin tyytyväinen kun poni oikeasti tuntui väistävän. Hetken päästä se pääsi hieman kaartumaan ja meni vimpulaksi, mutta alkoi hyvin. En nostanut vielä laukkaa, tulin vaan uusiksi ton väistätyksen. Nyt ei mennyt niin hyvin, Sulo meni vimpulaks ja aloin panikoida ja koitin suoristaa. Lopulta saatiin kaks väistöaskelta tuolla lopussa (Marianne siellä laski "YKSI KAKSI ja nyt kaatuu liikaa")
Sitten pitikin nostaa laukka. Ei noussut, poni siirtyi vaan raviin. Tein jonkun ympyrän tapasen ja sain pari askelta nousemaan.
Tämän jälkeen lähdin suorittamaan tehtävää harjotusravissa.

Se oli muuten hankalaa. Sulo kaahas turhan kovaa, jolloin tehtävä meni sellaseks "kulma - myöhässä, pidätteitä - poni on jo toisella pitkällä sivulla kun saan pidätteet läpi" Sain aina välillä ponin rauhottumaan ja saatiin edes yritettyä tota väistätystä. Joskus saattoi pikkasen jopa väistää, mutta hankalaahan tuo oli. Laukat sitten.. Niissä oli alkuun tosi paljon ongelmaa. Poni hurautti toiselle puolelle kenttää kamujen perään, tapeltiin ja tapeltiin ja ei. Lopulta keksin, tein vaan voltin ja poni takas uralle, en edes yrittänyt nostaa ja sen jälkeen löytyi meillekin tuo reitti. Laukatkin lähti nousemaan, ja nousivat jopa ravista. Koitin istua niin hyvin kun vain voin, ja pakotin itseni hieman vaatimaan. On ollut tuo Sulon ravissa istuminen niin hankalaa etten ole voinut edes raippaa käyttää jollei laukka nouse. Tänään sain käytettyä sitäkin, ja se helpotti laukkaamista sitten huomattavasti.
Ei tähän vasempaan kierrokseen niin hyvin noussut, poni pudotteli jatkuvasti, paras pätkä oli varmaan tonne oikeeseen alakulmaan asti. Mutta sinäänsä varsin hyvin kuitenkin. Ja mullakin oli pikku vaikeuksia, rupes maha pistelemään niin kamalasti. Sen siitä saa ku ei olla pitkään aikaan menty harjotusravia (tai ehkä ollaankin. Tai ei ainakaan kolmeen kertaan tai jotain :D)

Vaihdettiin suunta oikeeseen, sama tehtävä jatkui. Tjoo-o..
Väistötehtävä meni aina vaan huonommin. Sulo ei millään jaksanut edes kuunnella mua kun sillä oli kiire laukkaamaan. Otin yhden väistön käynnistä, joka onnistui jo jotenkin. Tai ainakin poni kulki melkeen oikeeseen suuntaan :D Yleisimmin ne väistön yritykset meni silleen että poni vaan juoksi alta. Kerran saatiin jotain väistön tapasta ravissa. TOSIN sekin saattoi johtua siitä että mentiin sitten niinkuin Sallia päin..

Laukat meni hivenen paremmin. Poni nosti ihan kivasti ja saatiin joitain pitkiäkin pätkiä. Mä tosin pompin laukassa ihan holtittomasti ku en kyennyt täysillä keskittymään. Kouristukset alkoi vaan pahentua ja pahentua. Järkevänä ihmisenä sitten vaan aattelin että kipu on hyvästä, ei nyt luovuteta ku jotain kivaa tehään ja jatkoin vaan. Lopulta sitten kävikin niin että koitin nostaa laukkaa, poni lähti vain kaahaamaan ravissa. Silloin kävi sitten tuskat ylivoimaisiksi ja oli pakko pysäyttää keskelle kenttää. Makasin siinä ja tein kuolemaa ja ai hemmetti sitä tuskaa. Kun olin tehnyt kuolemaa tarpeeksi kauan (toisin sanoen se maha ei sattunut enää hirveän paljon kun seistiin paikallaan :D) niin jatkoin tietysti harjotusravissa. Oikeastaan olisin mielellään seissyt vielä hetken, mutta kun Marianne sano että vielä yks nosto kaikille, niin olihan munki sit pakko.

Siirryttiin siitä harjotusraviin ja mähän istuin, jes. Kyllä mä olin välillä muutenkin istunut, mutta se istuminen oli vaan hitusen haasteellista ku poni vääntää sieltä sellasta kiitoravia että ei kiitos.
Päästiin tehtävälle hieman rauhallisemmin, saatiin jotain väistön yritystä aikaseks. Ja sit laukka, se onnistui tosi upeasti. Nousi hyvin, sain jatkettua vaikka poni meinas lopettaa. Ja onnistuin istumaan. Marianne hehkutti että istuin nostossaki niin hyvin ja jes.
Mariannen tapaisesti emme sitten lopettaneetkaan ihan vielä yhden noston jälkeen, joten lähdin puolikuolleena yrittämään vielä. Tehtävä vielä meni jotenkin, mutta se laukanyritys. Saattaa olla että askel nousi, sitten tuli kiitelyravia ja mä meinasin taas kuolla. Oli pakko siirtyä käyntiin. Tosin sitten me lähdettiinkin loppukeventelemään, etten mä niin kauan ehtinyt rauhotella itseäni :D

Oikeen itkun partaalla mä kävelin siinä hetken, ja tuskastelin. Marianne kysy että mikä on.
"Maha sattuu"
"Ootsä just syöny"
"E"
"Tai sit se sattuuki ku et oo syöny pitkään aikaan :D"
"Olenpa d:"
"Noh, kävele vaikka hetken aikaa jos se sit menee ohi"
"No enpä, me ravataan vaikka kuoltais"

Sitten siirryin itsekin keventelemään. Eihän se kevyt ravi edes niin pahaa ollut (ainakaan alussa)
Tein hieman voltteja ja tuskastelin vaan menemään. Lopussa alkoi tehdä jo se keventelykin pahaa, mutta mehän ei sitten tietenkään mitään luovutettu.
Kun lopulta päästiin kävelemään heittäydyin tietenkin kaulalle makaamaan ja onnittelemaan itseäni kun elossa selvisin. Sulo ei antanut mun tehdä kuolemaa rauhassa, vaan lähti määrätietoisesti suuntaamaan kohti ruohikkoa, jolloin oli sitten pakko nousta vaan ylös ja laittaa poni ruotuun.

Marianne vaan kysy että mikä meni parhaiten/hyvin. Vakiovastaus, emmää tiiä.

Noo, olin mä ehkä silleen ihan tyytyväinen. Aivan ihana tunti, se on sanottava. Harjotusravia, ei puomeja, väistöjä (ja vielä ravista) Ihanaa : ) Tähän on hyvä jättää. kun alkaa tuo tauko
Ah, joka paikka kipeä, meinasin kuolla sinne selkään. Ihanaa <3
Tjoo :D Vakavasti. Sulo kulki tosi mukavasti mun mielestäni, reippaasti ja asiallisesti (mitä nyt laukannostoissa alkuun.. Mut kai sitä on ymmärrettävä)
Väistöt nyt olis voinu onnistua paremminkin, mutta ei mulla kyllä ollut lainkaan odotuksia niiden suhteen ja siihen nähden nekin sujui varsin hienosti. Ku ajattelin ettei Sulo nyt väistä yhtään ja sit ku se on niin pieni ja mun rakettijalat seilaa kilometrin päässä kyljistä. Et sinäänsä aika kivasti.
Onnistuin sentään välillä istumaan. Meni aika peruskivasti :)

Käveltiin ja sit keskelle. Alas selästä ja poni talliin (ja ihan hiukan se taas koitti kävästä aidan vierus puskassa, niin lyhyt on ponin muisti. [Yhdys sanat, en tiedä mikä meni oikein ja mikä ei :D]) Harjailin Sulon nopeasti.
Pesin kuolaimet todella ylitarkasti ja sitten sain uuden kortin :) Jos nyt askartelen sitä seuraavat.. pari viikkoa.. Hieno korttihan se on. Kaunis. Heh.
Keskustelimme Mariannen kanssa syvällisiä. Se jopa onnistui hyvin kun tiiättekö, talli oli ihan tyhjä ja kaikki oli jossain ja jee :D Ja kyllähän mä nyt syvällisiä uskallan keskustella, jos pitäisi jotain kysyä niin se ei onnistu. Se on vaan niin pelottavaa.
Marianne kysy niistä kisoista multa, kumman ponin puolella tällä hetkellä oon :D Heh. On siihen muutenkin niin paljon aikaa, et olin ihan yllättynyt ku se sillon kysy multa että milläs mä sit haluisin mennä. Parempi kai aikaisin.
Syvällisten keskustelujen jälkeen lähdin kotiin.

Ja tää oli nyt viimeinen kerta pitkään aikaan.
KARSEETA.
Aivan joo.
Eli ainakin ens viikon talli on kiinni. Ja sitten mahdollisesti (hyvin mahdollisesti, vai?) menee siinä remontissa yli viikko. Joten voi olla että sitten sitä seuraavanakaan viikkona en pääse. Tjaa-a..
Mahdollisesti kahden viikon tauko..
Kaksi viikkoa. Jäätävän pitkä aika.
Rukoilkaamme, rakas jumala, anna tallin olla auki..

Heh :D Ylidramaattinen kenties. Viikkokin on jo paljon. Tosi paljon.
Kaksi viikkoa on järkyttävän pitkä aika. Yritetään kestää (minä yritän kestää)
Tai sit vaan lasken päiviä "20 päivää ja sit ainaki pitäis päästä ratsastaa"
Ehkei olis pitäny. Noin monta.

No, koitetaan kestää. En mä enää tällä viikolla tallille mene. Se olisi hirveän vaikeeta. Ku sit taas surisin kun "ens viikolla ei pääse tallil, ei välttämät sitäkään seuraaval, itku parku"

Katsotaan. VOI olla että blogilla on jopa kaksi viikkoa hiljaiseloa. Voi olla että on vain viikko.
Voi olla että tunnin päästä keksin jotain muka järkevää ja tulen sen tänne teille jakamaan :D
Kaikki on mahdollista. Mutta nyt ainakin blogilla pitäisi olla kenttäremppa-tauko.

Heippa dei ja katsotaan sitten joskus uudestaan (: