Viime tiistaina mulla oli tunne että me hypätään. Arvasin että me hypätään. Kun ihmiset vielä asiasta puhu, niin olin täysin varma että me hypätään. Ei tullut yllätyksenä kun kentälle rahdattiin esteitä.
Sen jälkeen mä ajattelin että kyllähän me periaatteessa voitais hypätä keskiviikkona. En jaksanut itekään uskoa tähän ajatukseeni, mutta en vaan kyennyt kadottamaankaan sitä ajatusta :D Sittenhän me lopulta pompittiin pikku pyramidin yli.
Sen jälkeen mulla on ollut lähtemätön tunne että me hypätään taas... Kirjotin sillon tänne ettei me varmaan enää hypätä, mut en sit itekää uskonu siihen :D Heh.
Tallille mennessä tämäkin tunne taas vain vahvistui, ja olin ihan varma että me hypätään. Ja joo, kyllähän me sit hypättiin.
Alkaa tulee jo puutostiloja kouluratsastuksesta, tää on niin ankeeta.
Tosiaan, tallille vaan ja taulua lukemaan. Ratsuna Pomo, joka oli kaikilla tunneilla. Tunnilla myös Kaisa, Nikkis, Sulo, Roosa, Salli.
Kattelin sitten tunteja ja jäädyin siellä. Lopulta pääsin Pompelin selkään ja päätin heti että ponille näytetään taivaan merkit. Jotenkin arvasin että se jatkaisi laiskotteluaan myös mun kanssa.
Nousin selkään, jalustimet oli vähän lyhyet. Aattelin sit et me hypätään kuitenkin, enkä siksi pidentänyt.
Lähdettiin käyntiin. Pomo käveli ja heti alkuun yritti nykästä hieman ruohikkoa matkaansa. Mulle tuli kai paniikki ku lämäsin täysillä raipalla lapaan. No, poni hyppäsi ulos ruohosta ja askelkin reipastui todella paljon. Marianne lähti vessaan ja matkalla totes että hän käy ja sit laitetaan esteitä. Ok. Ohjasin Pomon keskelle (tähtäsin yhteen tätiin, aattelin et jos poni ei pysähdy niin se voi sit pysäyttää sen :D) Pomo pysähtyi muuten tosi nätisti, lyhensin pikkasen jalustimia ja jatkoin käyntiä. Tein käynnissä voltteja, parit pysähdykset (innostuin niin siitä hyvästä pysähdyksestä :D Ja arvatkaas, tehtiin yks pysähdys kumpaankin suuntaan. Kummallakin kerralla poni pysähtyi todella nätisti, ilman sellasta ihme "kiskon-nojaan-eteen-ja-kääk" taistelua. Eikä poni edes kävellyt niin laiskasti mitä se on yleensä kävelly ku pysähdykset on onnistuneet. Mä olin niin fiiliksissä :D Ehkä tääkin joskus vielä onnistuu oikeesti) Heh, ja Marianne oli lähtiessään vitsillä heittäny että teette väistöjä ja annatte sit mulle analyysin miten meni. No, mä tietenkin toteutin opettajattaren toivetta ja kokeilin pikkasen väistöä taas pitkästä aikaa. Pomo väisti hieman paremmin kuin yleensä. Vähän alta pois ja vähän se meni venkuraan. Paremmin kuitenkin, tuli ehkä pari askelta jotka onnistui.
Mariannen palattua siirryttiin kevyt raviin ja se alkoi avustajineen tehdä meille esteitä. Taas...
Joo, Pomo lähti ihan kivasti raviin ja liikkui suhteellisen mukavasti (siis se ravasi niin kovaa että olisin pelännyt sitä pari kuukautta sitten ;) )
Ravissa tehtiin voltteja, pääty-ympyröitä ja tulin pari kertaa yhen puomin yli, joka oli tossa oranssin esteen kohalla. Pomo ravasi ihan kivan reippaasti, käännöksissä oli vähän tahkomista, mutta sitten sekin lähti sujumaan. Alkuravit meni mun mielestä varsin kivasti. Mitä nyt kyrsis ne lyhkäset jalustimet ;)
No, sitten käyntiin ja lähettiin taas loikkimaan. Okei, lopetan nyt :D
Alotettiin vasempaan kierrokseen ja tultiin tuo oranssiristikko, joka oli varmaan samalla korkeudella millä oli ne viime viikon esteet alkuun. Ensin Sulo, Roosa, Kaisa, Salli ja sit minä. Tjuu-u.
Laukka nousi ihan nätisti. Sit meniki ihan pieleen. Ura on tällä hetkellä semmonen metrin syvynen monttu. Mä nostin uralle laukan ja sit oliski pitäny kääntää et pääsee esteelle. Ja tiiättekö ku sit kävi niin ettei Pomo kääntyny :D Sit vedettiin hurjastelulaukkaa koko kierros, tuolla peltopäässä sain sen pariksi metriksi pois uralta. Huh hei. Lopulta hidastettiin kun Kaisan pylly tuli eteen, käänsin voltin, nostin laukan ja tällä kertaa ei ajauduttu uralle. Tosin sit kävi niin etten pysyny laukassakaan mukana, jalustimet meni liian syvälle. Esteen yli mentiin, mä roikuin harjassa ku jalustimet oli niin huonosti. Pomo meinas tunkea uran kautta taas ohi, mutta mutta. Noo, hienostihan se sit meni.
Sitten vaan odottelemaan. Lähettiin sitten tulemaan tota rataa (vai mikskä tota nyt kutsutaan :D) Eli tuolta noin, laukka, käännettiin pitkän sivun keskeltä esteelle, sit piti laukan vaihtua ja sit tultiin toi. Niin vaikeita tehtäviä.
Sieltä taas, Sulo, Roosa, Kaisa, Salli. Sit mun vuoro
Nostin laukan, Pomo laukkas ehkä hieman kovaa ja pitkänä. En valitettavasti osannut auttaa tilannetta joten näin oli nyt mentävä :D Mentiin ton oranssinristikon ohi ja sit lähdin kääntämään. Aivan liian myöhään, sillä heilautettiin ton sinisen ristikon ohitte, laukattiin tuolta yläkautta varmaan pari metriä ohitte :D
Uusi yritys, laukka jatkui. Taas käännän ihan liian myöhään ja taas mentiin metrillä ohitte. Marianne huutelee että taas mä meinaan tulla sen päälle, yritän murhata sen :D
Jatkettiin taas laukkaa. Päätin että ok, pakko kääntää aikasemmin ja raaemmin. Käänsin, päästin ihme kyllä esteelle (ei mitenkään suoraan tai kauniisti muutenkaan..) Mä olin sit jo ihan sillee jes, me ylitettiin tää. Thank God. Sit Marianne huutaa mulle että oikeelle, olis pitäny johtaa ja kattoa oikeelle ja vaikka mitä. Mä valitettavasti makasin taas niinku kaulalla ku mentiin sen esteen yli, ja en sit saanut Pomoa käännettyä tarpeeks nopeesti, jolloin poni kääntyikin vasemmalle.
Marianne käski jatkaa ja tulla uusiks. Päästin esteen yli, jälleen olin vähän tyylivapaassa asennossa. Tällä kertaa sain hiukan katottua oikeelle ja vähän jopa ohjattua sinne. Poni vaihto laukan esteellä ja päästiin tulemaan pitkällä sivulla oleva ristikko. Se mentiinkin jo jotenkin vauhdikkaasti, kun mä painan ponia menemään jottei se venkurois/menis ohi ja sit ponikin lähti jo hieman imemään ja kääks. Vähän ehkä yritti mennä ohitte, mutta mukavan keskeltä päästiin yli.
Marianne pisti ristikot taas ihan älyttömän korkeiks (oli ne varmaan pikkasen pienempiä mitä se viime viikon megaristikko oli. Ehkä.. 5-10cm pienempiä ku se? Emt) Sit vaan Sulo, Roosa, Kaisa, Salli. Pikkasen odottelua kun Marianne korotteli mulle. Ja eiku menoks.
Laukkaa ja mä mietin et miten ihmeessä muka pääsen tosta yli ku pienempänäki huitastii pari kertaa ohi :'D Oltaisko kerran menty ohi, en oo ihan varma.
Sit ylitte, laukka vaihtu ja toinenkin ristikko meni kuin vettä vaan, suhteellisen suorana ja jee.
Sitten taas Nikkis, Sulo, Kaisa, hmm ja minä :D Ohittelin.
Ja lähdettiin. Laukka nousi kivasti, päästiin esteen yli, oltaisko ylitetty se jopa ekalla yrittämällä? Mä säädin esteen päällä taas ku pelkäsin ettei poni käänny oikealle. Sit meillä oli väärä laukka, raviin ja uus laukka. Ja sit hanatettiin se vika este. (Hox! En ole täysin varma mentiinkö nää kolmesti. Mutta oon nyt vakuutellu itteäni että kyllä mentiin, ja koitan uskoa itteäni :D)
Sitten loppuravit. Pomo ravasi vähän virmakkaammin mitä viime viikolla, mutta uskalsin päästää sille jopa tota ohjaa. Tai ehkä pikemminkin mun oli pakko kun poni lähti aina venymään sinne alas, jolloin sille oli pakko antaa ohjaa.
Mut sit kävikin niin hauskasti. Ravattiin tosi löysällä ohjalla, ja sit Pomo päätti pelästyä. Hui oli niin hurjaa. Hän vetäs uukkarin ja reipasta laukkaa karkuun vaan. Mä koitin kääntää ja pidättää, mikään ei kuitenkaan mennyt läpi. Laukattuaan kentän toiseen päähän, vaivautui ponikin pysähtymään. Pysyin tosi hyvin kyllä kyydissä, jalat oli kyllä kyljissä oikeen kunnolla kiinni, mut joo. Hetken mietin että nyt mä putoon, mutta ei.
Ja uskokaa tai älkää, mähän korjasin heti asennon ja lähdin ravaamaan (oikeestaan, lähdin varmaan ravaamaan ennen ketään muuta, ne oli hiljentäneet ku Pomo avas baanan)
Pomon mielestä kulma oli edelleen hirveän hurja. Voltteja siellä, koitin ite hiljentää kevennystä ja ottaa puolipidätteitä. Tjoo-o, kyllä se siitä sitten alkoi rauhottua. Ja Marianne jakso jankata että viimein poni heräs :D
Sitten siirryttiin loppukäyntiin. Käveltiin.
Marianne ei käynyt juttelemassa, mutta kyllä se kesken tunnin huikkas että hyvä Milla. Se sano sen sen jälkeen kun oltiin menty kahesti esteen ohi, ylitetty se ja menty väärään suuntaan ja lopulta onnistuttu tehtävässä :D Mainiot ajankohdat. Mulla iski epätoivo, eihän se voi olla tosissaan :D
Joo ja mä ite. Olin tyytyväinen siihen kun en jännittänyt yhtään :D Vaikka Pomo meni reippaammin (viimeksihän se oli puolikuolleena ja löntysteli vaan) en pelännyt vaikka tuli lähtö. Jee :D
Esteiden ylitys ei silleen mennyt niin hyvin kuin viime viikolla. Mutta kun miettii, niin toi tehtävä oli tosi vaikea (heh heh heh)
Ei mut piti kääntää niin jyrkästi, ku toi oranssi ristikko oli edessä. Sit olis laukan pitäny vaihtua ja poni saada oikeeseen suuntaan tosi nopeasti. Kyllähän se siihen nähden meni varsin mallikkaasti, noin huikean haasteellinen tehtäväkin.
Toi yks kerta meni varsin hienosti. Ja olin tyytyväinen ku mietin että hitsit ku oon niin talentti ja Pomo menee niin hienosti ja trallalaa :D
Sitten keskelle, alas selästä (tosin Pomo ei millään jaksanu seistä) Poni talliin. Se ei muka voinut kävellä rauhassa kun toiset oli niin kaukana, surkeeta on pienen ponin elämä.
Talliin, taisteltiin suitsien kanssa ku poni ois halunnu syödä ja sit ku ei saanu syödä niin ei se jaksanu pitää päätään ylhäällä :D
Poni pois ja sitten kortti ja sitten kotiin.
Mites tän nyt muotoilis..
Oon niin kypsä tähän esteiden hyppäämiseen ja puomitkin tulee jo korvista ulos.
Joo, se oli oikein hyvä :D Mä en jaksa. Koko matkan hoin vaan että en mä jaksa.
Ensin pari viikkoa puomeja. Nyt sit jo kolmas kerta ku hypätään. Ja ihan varmana mennään huomennaki puomeja (Okei, nyt oon tosissani ku sanon että huomenna me ei hypätä :D) Mää en jaksa. Puomit on joo kivoja. Mutta ku ollaan menty niitä nyt niin paljon että ei vaan jaksa.
Esteet.. No ne oli ihan okei. Viime viikolla. Sen pikku pyramidin ylityskin oli ihan okei (koska sitä sai tulla vapaasti loppuraveissa ;) )
Mutta ei, ei eieieeieiie. Tässä menee raja. En kestä, en enen neenne. Surkeeta :D
Okei, elättelen toiveita et sit kenttä rempan jälkeen ei enää hypättäis. Eikä mentäis puomeja.
Toivon myös ettei huomenna mentäis puomeja. Toivon, mut en usko että toteutuu.
Mä tekisin niin paljon mieluummin vaikka voltteja koko tunnin. Tai pysähdyksiä (varsinkin ravista) tai siirtymiä. Tai väistöjä, tai avontapaista räpellystä. Tai harjotusravia. Tai ravia ilman jalustimia.
Jotain muuta ku puomeja ja esteitä. Plliiiiss
Liika on liikaa. Jos on puomeja niin sitten tunti menee vähän siihen että baanataan puomien yli. Ne aina vaikuttaa, ainakin henkisesti. Jos on puomeja tyyliin neljä ympyrällä, niin ei se sit. Mut jo on ravipuomeja niin sit tunnista tulee niinku puomitunti. You know.
Tää tunti taas näytti kuinka tylsää esteiden hyppääminen on. Se on pelkkää odotusta. Kävellään jotain ihme kuviota ja väistellään toisia. Sit saadaan käydä vähän hyppäämäs ja taas vaan odotellaan. Sit on joo alku- ja loppuravit. Ei niinku muuta. Puomitki on kivempia ku niiden kohdalla ei tarvi koko ajan odottaa. Ja odottaa ja odottaa.
Mutta menee niistä puomeistaki maku ku niitä mennään koko ajan. Huoh ja huoh :D
Voi elämän kevät. Voi kun ei mentäis puomeja huomenna. Tai jos mentäis ees silleen et siel on vaan jotain yksittäisiä puomeja.
Mentäis harjotusravii tai jotain. Kohta mua alkaa nää este/puomi hommat kyllästyttää yhtä paljon ku Elviksellä ratsastus.
Ja yhä edelleenkään en voi ymmärtää miten joku jaksaa hypätä joka viikko. (siis jos käy kerran viikos tunnilla :D) Tympeää. Pelkkää odotusta.
Jos tehdään vaikka avoräpellystä yhdellä pitkällä sivulla vuorotellen, niin silti siinä on koko kenttä käytössä. Siinä voi vaikka tehdä sitä räpellystä omatoimisesti. Tehdä pysähdyksiä, voltteja, siirtymiä.
Kun hypätään vuorotellen. Ei siinä paljon mitään voi tehdä ku kävellä. Ei viitti seistä ku sit.. No ei siin oo järkeä :D Täytyy kattoa ettei oo kenenkään eessä = ei voi tehdä mitään luovaa. Ohjien täytyy olla ärsyttävän kireällä, mut en tosiaan halunnut että Pomo kuskaa mua jonnekki yli esteiden ja toisten eteen.
Tylsää. Tylsää :D En oikeesti jaksa.
Toivotaan että huomenna olis kiva tunti.
Toivotaan että kenttäremppa kestäis vaan viikon.
Toivotaan että sen jälkeen tehtäis jotain muuta ku esteitä/puomeja.
Joo, toisaalta tosi asia on se, että remontin jälkeen alkaa olla jo elokuu. Ja elokuussahan taitaa olla estekisat..
No mut hei, syyskuussahan on koulukisat :D Odotellaan sitä innolla.
Ja sit tulee talvi. Sit ei hypätä :D (tosin ei talvella voi muutenkaan niin kunnolla tehdä, sääli. Ja sit mä käyn vaan kerran viikkoon. Ja sit musta tulee huono)
Okei, mut huomisiin.
P.S. Kyllä tunnin paras kohta oli se Mariannen jyrääminen :D
Kun lyhensin jalustimia niin keskustelin tätisen kanssa ja selitin että ohjasin sun luo, ku jos en sais ponii pysähtyy niin sä voisit sen pysäyttää.
Lisäsin myöhemmin että joo, me myös harrastetaan tota opettajien jyräystä :D
Sit ku mentiin esteen ohi Marianne huutelee että ei mun päälle.
Toisella kerralla että taas mun päälle, yritätsä päästä eroon musta. Katsomo naureskelee ja mä naureskelen :D
Sit ku päästiin yli, summasi Marianne sen niin, että haluttiin vaan päästä laukkaamaan vähän ylimäärästä.
Rakastan opettajien jyräystä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti