Pullaponi

Eli tässä olis video keskiviikolta. Hieman editoidumpi kooste, eli käytännössä alkuun panostin :D
Huomioin siinä sen että.. Poni tosiaan kääntyy välillä kamalana pökkelönä, ja näyttää huomattavasti paremmalta jos se asettuu käännökseen, heh. Ja mun jalat on ihan irti kyljistä välillä, kamalaa. Samaten ne jalat heiluu ihan typerän näköisesti, en tiedä annanko tyyliin pohjetta niin torvelon näköisesti (ja niin pitkiä aikoja, mutta)
Ja joo, ajoittain poni näyttää myös ulospäin siltä että se kulkisi edes edestä vähän oikein päin. Olen tyytyväinen tähän, kivannäköistä. Mutta toki tuntemuksista pikemminkin raportoin, ja se oli se sentään pidempiä aikoja hyväntuntuinen ja niin.

Ja. Sanoisin kyllä joka tapauksessa että eiköhän tuo nyt kuitenkin paremmalta näytä. Viimeksi on kuvattu viime vuoden huhtikuussa Elvistä. Että jollei näytä yhtään paremmalta niin jo on kumma. Vaikka toki tätä vaikeuttaa se tosi asia että kuitenkin taukoa molemmilla.
Sanon silti että se näyttää paremmalta. En edes katsonut, uskon siihen vain vakaasti.

Sain myös kuvat Hennalta, joten laitetaan niitäkin jokunen :D

Öitä nyt taas (:

Uutta aloittelua

Suurempia toiveita ei ollut. Olin siis kovin iloinen kun tänäänkin taulussa luki Elvis, hih. Pitäähän sitä nyt eilisen varoiluja korjailla, tietenkin. Poni oli vain mun kanssani ja tunnillamme myös Sakari, Simo, Kitty ja Evita.
Katselin vähän tunteja ja kuvailin Hennaa. Sitten vain ponia hakemaan, tällä kertaa vähän järjellisemmin. Ei silleen että kokeillaanpa karkaako se tänään. (ei se kyllä karkaa. Se on niin pulla ettei se osaa tehdä mitään. Joku päivä mun ylivarmuus varmaan kostautuu ja Elvis ryhtyy villiponiksi)
Poni talliin ja harjailin sen pikaisesti. Tällä kertaa tosiaan uskalsin jo toimia kuten normaalin hevosen kanssa, ei tarvinnut varoa pientä ja herkästi särkyvää olentoa. Ja olimme jälleen suosittuja, Elvis voi nyt kaikille kavereilleen naureskella kuinka hän on nyt suosittu ja kysytty ja vaikka mitä.

(Henna ja Tiia jäivät ihanasti kuvaamaan [tätä onnea. Muutama kuva ekasta kerrasta, videoita ja kuvia tokasta kerrasta. U-pe-aa :D] Ja kuten tiedätte, kuvat tulevat kun ne joskus saan ja videon teen kun kerkiän)

(Tämä kuva muuten suunnilleen esittää sitä mikä mulle on edestä pyöreä ja rento hevonen. Ettei jää nyt epäselväksi, kukaan ei jää miettimään kuinka upeassa peräänannossa on poni pistellyt menemään.)

Varustin ponin ja se oli kovin söpö. Karsinan ovi oli raollaan ja minä seisoin käytävällä odottelemassa. Elvis sitten kurkisteli sieltä oven raosta, vähän se pisti turpaakin ulkopuolelle "kyllä minä olen ihan valmis jo lähtemään" Suloinen.
Lopulta lähdettiin, käveltiin reippaasti kentälle ja nousin siitä selkään. Lähdettiin sitten taas rauhallisesti kävelemään, tosin tänään ajattelin ratsastavani vähän enemmän ja paremmin. Kun enää ei ollut mitään pelkoa siitä että poni musertuu alleni, silloin sitä voi ihan hyvin ratsastaakin jotta se pääsisi vähän enemmän edes työskentelemään.

Alkukäynneissä ratsastelin pienimuotoisesti ponia eteenpäin. En mä vaatinut mitään aktiivista tai reipasta käyntiä. Mulle riitti vähän reippaampi askellus, joka tuntui siltä että poni edes suunnilleen kävelee. Annoin sen kyllä välillä hidastuakin, otamme rauhassa edelleen.
Ratsuni oli tänään aika kiemurteleva. Kun koitin ratsastaa suoraan eteenpäin niin tuo vain möngerteli vuoronperään aitoihin ja keskelle. Lopulta päätin suoristaa itseni ja pitää poninkin suorassa, hain pohkeet tuntumalle ja ohjat käteen jolloin kulku suoristui suorastaan mystisesti.
Tehtiin siinä voltteja, hain vähän taas sitä asetuksen tapaista. Poni kääntyi nätisti ja pieni asetuskin onnistui. Tuntuu vain että joko mun asettelu on liian pientä tai sitten se on sitä kunnon taivuttelua. En ole ihan sata prosenttisen varma missä vaiheessa se on sellainen sopiva asetus.
Elvis oli tänäänkin täysin varma että porttipäässä kuljeskelee jotain. Tänään se meinasi jopa vähän säikähtää, se oikoi hurjasti ja kun mä vain armotta pyörittelin ponia takaisin niin sehän melkein karkasi sieltä. Lopulta sain ponin kulkemaan porttipäästä rauhallisena ja sen jälkeen poni kulki sieltäkin oikein asiallisesti. Vähän ehkä kyttäiltiin, mutta kun asettelin sisällepäin unohti ratsu aina nämä mielenkiintoiset kummajaiset.

(tuon ponin kaula on jokseenkin pitkän näköinen :D)

Mariannen palattua siirryttiin kevyt raviin. Tänään Elvis siirtyi raviin rauhallisesti, melkeinpä voisi sanoa että laiskasti. Lähdin ratsastamaan eteenpäin, haettiin taas sellainen edes suunnilleen etenevä ravi, tärkeintä oli ettei nyt ihan madeltaisi. Tehtiin siitä sitten voltteja ja harjoittelin lähinnä tuota asettelua. Tänäänkin oikea kierros oli vaikeampi kääntää. Poni meinasi jumahdella uralle ja puski aina ulospäin kun käänsin. Tänään kuitenkin uskalsin käskeä enemmän, joten Elvis kääntyi nopeammin. Mutta oli se silti pikkasen liian hankalaa. En tiedä onko poni vain kovin tarkka nyt, vai onko se sitten jotenkin huonompi siihen suuntaan. Njaa. Tosin tänään voltit olivat tasapainoisempia, ei ollut niitä "apua tää poni menee nurin" - tyylisiä systeemejä kuten eilen.
Hieman pulla hidastui volteille, varsinkin silloin kun asettelin. Koitin ratsastaa sitä aktiivisemmaksi jottei nyt vallan lösähdettäisi. Vähän vaikeaahan tuo oli, useimmiten se oli joko asetus tai vauhti. Saatiin kai me sitten edes pari volttia joilla pysyi molemmat suunnilleen kasassa. Ja siis jotenkin musta tuntuu ettei tuo asettelukaan ole enää niin rakettitiedettä. Siis mähän oikeasti osaan jo asettaa ravissakin. Tämähän on hyvä.

Tänäänkin poni pyöristyi ja rentoutui yllättävän nopeasti. Välillä se nousi sieltä mutta muutaman voltin jälkeen löydettiin taas pyöreämpi muoto. Marianne sitten toitottikin että poni on oikein kivasti pyöreänä ja rentona, mutta se on aivan liian laiska ja mun pitäisi ratsastaa takaosaa aktiivisemmaksi. Yritin parhaani, koitin laittaa myös takajalkoja liikkeelle, Mariannen opastuksella toki. Onnistuttiin jotenkin, kyllä poni hetkellisesti taisi kulkea oikeasti nätisti. Se vaan kun ei herra oikein pitkiä aikoja jaksanut pitää yllä tuota aktiivisempaa liikettä, enkä minäkään ihan täysin osannut sitä vaatia (saati että olisin uskaltanut/viitsinyt koko aikaa jankata jostain täydellisyyttä hipovasta liikkumisesta, ainakaan ilman Mariannen koko aikaista opastusta :D) Joten käytännössä mä vaan fiilistelin kuinka kivaa on kun poni on noinkin rento ja pyöreä jo toista päivää peräkkäin ja sitten kun ravi hiipui laiskottelun puolelle niin koitin vähän potkasta meille vauhtia jotta poni joutuisi liikkumaan edes vähän enemmän. Mutta oli se Elviksen vauhditus sitten hankalaa, ei se oikein liikkunut pohkeesta eteenpäin, enkä minä tokikaan ihan sisäistänyt sitä ettei Elvis kuunnellut. Lähdin ilmeisesti siitä ajatuksesta että tietenkin pieni pulla kuuntelee kaiken mitä sille sanoo.

Siirryttiin käyntiin ja taivuteltiin hevosia s-kirjaimille. Pari volttia siinä meni ennen kuin sain pienen ponin taipumaan tarpeeksi molempiin suuntiin. Sen jälkeen se olikin vallan mukava, pää kääntyi kivasti ja liikettäkin löytyi lisää kun pyysin. Tosin niillä volteilla oltiin ajoittain niin laiskamatoja ettei mitään rajaa.
Jakauduttiin siitä sitten ympyröille, minä ja Sakari peltopäähän. Muotoiltiin kaunis ympyrä ja kun ympyrä oli muovautunut saatiin lähteä harjoitusraviin josta tehtiin taas noita siirtymiä. Tosin minä taas toki keventelin.
Käveltiin ensin ja oli kauhean vaikeaa mukamas. Elvis kyttäili sitä yhtä kulmaa kun oli muka niin kiinnostavaa ja minä siinä koitin harvinaisen avuttomana kääntää ponin päätä sisälle. En todellakaan onnistunut, heh. Poni lähinnä vain kiemurteli ja ilmeisesti kuvitteli sisäpohkeen tarkoittavan laukkaa tai jotain. Lopulta sain asetuksen jollain tasolla läpi ja heppa alkoi kulkea edes suunnilleen ympyrän suuntaisena.
Siirryttiin siitä sitten raviin ja aloiteltiin tähän kovin hankalaan oikeaan kierrokseen. Ja siis joo, pari kertaa oli todellakin ongelmia. Muutaman kerran Elvis pääsi luikertelemaan uralle, ja käännyttiin pari metriä myöhässä. Sitten oli myös ongelmia jos tein siirtymän juuri ennen käännöstä. Siitä ei ollut mitään mahdollisuuksia kääntyä ajoissa. Kovin omituista ellen sanoisi.

Toisaalta poni kääntyi kyllä nätisti, se vaan kun välillä kävi jotain ja sitten ei käännyttykään. Hmm. Eipä se toisaalta mitään, olen kovin positiivinen koko ajan, heh.
Ensin Elvis kävi pikkasen ylikierroksilla. Se vähän kipitteli pää ylhäällä, kuvitteli että laukattaisiin tai tehtäisiin jotain muuta "sikamageeta!" Kun herraponi sitten ymmärsi että tarkoituksena on ravailla rennon rauhallisesti, se nuutui. Ravi oli harvinaisen laiskaa, ajoittain pikemminkin paikallaan ravailua kuin etenemistä. Marianne sitten käski ratsastaa kunnolla eteenpäin. Yritin kyllä parhaani, en mä ihan saanut sitä sillä tasolla eteenpäin. Mariannen kannustus maan tasalta auttoi, Elvis lähti ravailemaan suorastaan reippaasti eteenpäin. Se vaan kun minä jäin melkein jälkeen, en varautunut ihan niin reippaaseen liikkeeseen. Keventelykin jotenkin vamoili omiaan.Tän jälkeen tahti sitten heitteli. Ajoittain poni oli täysin nukuksissa, sitten taas liikuttiinkin reippaasti. Mulle riitti taas se "edes suunnilleen jos edetään ravi"
Siirtymät olivat tänäänkin oikein kivoja, poni hidasti ilman ohjaa ja raviin siirtymät olivat ainakin välillä mukavan nopeita ja teräviä. Tosin sitten kun edettiin oikeasti reippaasti, niin silloin ei hepo enää siirtynytkään käyntiin ihan vain alas istumalla ja istunnalla leikkimällä.

Otettiin ravia toki sitten toiseenkin suuntaan (minä tosin vaihdoin suunnan vasta muutaman kierroksen Sakarin jälkeen. Halusin vähän työstää tuota oikeaan kierrokseen kääntämistä. Elvis-parka oli täysin poissa tolaltaan "kuinka me voimme kulkea tässä näin kun tuo toinenkin menee ihan erilailla!") Toinen suunta oli toki kääntämisen puolesta parempi. Siirtymät nyt olivat molempiin suuntiin ihan onnistuneita.
Vaihdettiin vielä ympyrää, mentiin lopuksi keskiympyrälle. Tässä oli yksi pienen pieni ongelma nimeltä sisälle tunkeminen. Muuten tässä sujui nätisti, mutta se sisälle tunkeminen. Ugh. Hain taas ponilla päätä sisään ja koitin iskeä otuksen ruhon takaisin ympyrälle. Ponin rentoutuessa alkoi reitti löytyä vähän paremmin.

(hassun hauska kuva, melkein siitä näkyykin jotain)

Laukat jätettiin väliin ja jatkettiin ympyröiltä suoraan loppuraveihin joissa oli tarkoituksena vain päästää ohjaa ja hakea poneja vähän eteenalas. Mä pyörin lähinnä vain ympyrällä, lukuunottamatta muutamaa "apua, ponini ei käänny" -kohtausta. Eikä niissäkään siis muuta, se vaan kun pidemmällä ohjalla Elvis pääsi tipahtamaan liikaa uralle ja kääntyminen viivästyi muutamalla metrillä.
Mutta joo, päätin ravailla ympyrällä. Ihan sen takia että siinä saan Elviksen paremmin rentoutumaan. Pieni alue jossa mennään -> ei paljon kyttäiltävää. Ympyrä -> pääsee kääntämään ja asettelemaan koko ajan, suoralla saatan unohtaa ja sitten poni ehtii jännittyä, nousta ylös ja kipitellä. (Eli suomeksi sanottuna halusin päästä helpommalla ja menin siksi ympyrällä.)
Olen tiedättekö ylpeä itsestäni, uskalsin päästää sitä ohjaa (vähän mutta kuitenkin) Yleensähän mä en uskalla päästää Elvikselle ohjaa ja silloinkin kun uskaltaudun sen tekemään niin käy vain niin että poni kiskasee päänsä ylös ja kaahaa kuin ralliauto. Että yleensä olen vain ravaillut normaalilla tuntumalla, ihan varoiksi vain.
Tänään sitten uskaltauduin, päästin ohjaa pikkasen. Ja loppuravit menivät oikeastaan todella kivasti. Elvis venyi ohjan perässä, ei nyt ehkä ihan eteen ja alas, mutta ainakin alaviistoon tuntumalla pysyen. Ja tiedä häntä, ehkä se olisi ollut vielä alempana löysemmällä ohjalla. Ihan niin rohkea en kuitenkaan vielä ollut, en halunnut täysin menettää ponia.

Poni venyi ohjan mukana ja pysyi ihan kivasti tuntumalla. Onnistuin kääntelemään pidemmällä ohjalla ja asettelin aina välillä hieman ympyrällä. Toki monta kertaa kävi myös niin että poni nosti päänsä ylös, jännittyi ja lähti hieman kipittelemään. Sain kuitenkin asian korjattua suhteellisen nopeasti, ohja käteen ja pari volttia joiden jälkeen Elvis oli taas ohjalla ja seurasi sen mukana. Koitin myös vähän ratsastella eteenpäin sitä ravia, mutta jälleen lähinnä vain fiilistelin sitä, että poni oikeasti ravaili niinkin rennosti ja pidemmällä ohjalla, heh.
Sitten vain käyntiin ja loppukäynnit.

Kuten varmaan huomasi, sen olisi pitänyt liikkua enemmän. Mutta kyllä tuo oli yhtä mieltä siitä että menihän se paremmin kuin eilen. Tänään uskalsin jo ratsastaa Elvistä. Marianne siinä vähän taas selitti että pitää opetella vaikuttamaan enemmän. Pitää nostaa vaatimustasoa (;
Minä olin kuitenkin joka tapauksessa kovin tyytyväinen. Poni meni tosi paljon kivemmin kuin eilen (koska ero ratsastuksessa oli suuri) Ja siis se rentoutui ja pyöristyi jälleen, se meni ohjan mukana hieman alemmas. Ajoittain se liikkui suhteellisen kivasti. Ja siirtymät olivat hyviä ja asettelut onnistuivat noinkin kivasti. Koko tunti oli taas yhtä hyvää fiilistä. Ja kun se oikealle kääntäminenkin oli jo parempaa. Kun vaan alkaisi oikeasti mennä hyvin myös se.

Mä olin taas ihan kotonani Elviksen kanssa. Kovin luottavaisin mielin olin siis. Ihana kävellä sen kanssa, poni vain mennä tömpsötti kaula pitkänä. Keskelle ja alas selästä sitten, ja poni talliin. Harjailin ukkelin nopeasti, käytiin kirjaamassa kortti ja sitten takaisin kotiin päin.

The First and Lucky

Mikäs tässä. Päivät on ollut lämpimiä, mua on kehuttu maasta taivaisiin (vaikka tituleeraankin itseäni nyt "moust säälittävimmäksi lapseksi") ja mulla on taas uusi ennätys, seitsemäntoista lukijaa. Olen vähintään suosittu.
Perjantaina kun olin tallilla niin Marianne siinä totesi että ensi viikolla Elvis saattaapi alkaa rauhassa käydä tunneilla. Minä olin jostain syystä erittäin optimistinen :D Koko viikonlopun ajan mietin että kyllä mä varmaan pääsen tiistaina Elviksellä, heh. Välillä koitin vähän rauhotella, ei se "saattaa tulla tunneille" tarkota että se on ihan välttämättä heti tiistaina tunnilla. Eikä se ole mitenkään varmaa että mä edes pääsisin sillä, voishan se mennä ihan kenen kanssa vain.
Olin silti kovin toiveikas. (johtunee siitä että olen koko ajan "vihjaillut" että haluan sitten mennä Elviksellä heti kun mahdollista)

Kuinka jännittävää se olikaan. Saavuttuani tallille menin sinne taululle. Rauhassa, jännitys oli käsin kosketeltavaa. Olo oli suoranaisen tyhjä, enkä oikein tiennyt itkenkö vai nauranko. Lopulta tuli se helpotus, mulla todellakin oli Elvis :) Mieletöntä. Tyhjä tunne jatkui ja edelleen mietin sekoanko lopullisesti. Loppujen lopuksi taisin vain irvistellä tyhmän näköisesti kun olin niin kovin iloinen siitä että tosiaan pääsin heti Elviksen selkään.
Elvishän oli vain mun kanssani, tunnilla olivat myös Sakari, Jack, Kaisa ja Salli, ja Evita alussa.
Kävin katsomassa tunteja, Marianne tuli jotain hehkuttelemaan että sain nyt kunnian mennä Elviksellä. Ja sanoi että otamme sen kanssa vähän rauhallisemmin "mutta ajattelin että se tuskin haittaa sua" Ei toki. Tärkeintä oli saada mennä ponilla, siitä on niin kauan. Olisin ollut kovin katkera jos joku muu olisi sillä päässyt ;)

Kävin siitä sitten hakemassa pienen ja keltaisen. Olin ihan kauhuissani jotenkin. Tai siitä on niin kauan, Elviskin on ollut poissa tunneilta niin kauan. Mä jotenkin koko ajan ajattelin että Elvis on pieni ja heiveröinen poni jonka kanssa pitää ottaa nyt rauhallisesti. Ajattelin että Elvis on vähintään järkyttynyt kun se joutuu taas tunnille.
Aloitin loistokkaasti ja kovin järkevästi "ohoh, porttilangat tippu maahan. Kyl se varmaan tuolla pysyy" Kipitin ponin luo joka seistä möllötti kauniisti paikoillaan, eikä edes harkinnut villiponiksi ryhtymistä. Taluttelin ponin talliin, kovin avutonta. Elvis tökki mua nenällään koko ajan ja yritti kävellä sylissä. Mä siinä sitten pallottelin kahden vaiheilla "ei se nyt oikein saisi törkkiä mua, mutta en voi mitenkään käskeä sitä lopettamaan koska se on nyt niin hauras ja heikko lomansa jäljiltä." ehkei kannata sanoa mulle että ota rauhallisesti. Liioittelen aina
Harjailin ponin mahdollisimman puhtaaksi ja nätiksi. Sekin oli vähän sitä ja tätä, koko ajan kuvittelin mielessäni että poni vähintään lommoutuu ja muuttuu tomuksi jos sitä harjaa kunnolla. Siis kuten ehkä mainitsin, se on nyt niin pieni ja avuton, ei sitä voi harjata kunnolla jottei se loukkaannu, heh.
Varusteetkin nakkasin ponille erittäin varoen ja rauhallisesti. Mutta sitten. Kun poni seisoi siellä karsinassaan varustettuna, tuijotellen innokkaasti ulos ovesta, niin minä tajusin. Jotenkin siinä kohdassa mä oikeasti näin että se on Elvis. Se ei ole mylittlepony joka hajoaa pienimmästäkin kosketuksesta, se on pieni pullaponi.
En sitten tiedä. Ehkä poni näytti varustettuna niin erilaiselta tai jospa se oli vain se omanlainen reippaus joka siitä huokui. Pääsin vähän lähemmäs sitä tunnetta mikä oli ennen. Että poni on ihan normaali, ei mikään tytär-pieni-hentoinen.

Lähdettiin siitä sitten kentälle. Elvis oli niin kiva, jotenkin oma itsensä. Se kipsutteli reipasta käyntiä, otti pari raviaskeltakin ennen kuin lopulta rauhoittui reippaaseen mutta samalla kovin rauhalliseen kulkuun. Vaihteeksi pysyin taas etummaisten perässä, enkä madellut muiden tukkeena.
Poni kentälle ja kiipesin siitä kyytiin.

(Kuvat on Ida Ojalalta. Ja tämän päiväsiä. Hih, tää on vaan niin hienoa, kuvia siitä kun menen Elviksellä ekaa kertaa saikun jälkeen :3 )

Marianne tuli katsomaan ja ihastelemaan kuinka hienon näköistä on kun Elvis on taas tunnilla :)
Hah, mulla oli jotenkin hullu fiilis. Satula tuntui vähintään heittoistuimelta ja muutenkin fiilis oli ihan outo. Pitkästä aikaa pullan selässä, hurjaa. Kun siellä hetken istuin ja säätelin jalustimia niin kyllähän tuo alkoi tuntua jo tutummalta. Ja vaikka kuinka oudolta se kuulostaakin, niin Elvis tuntui hyvältä. Vaikkei siis muuta kuin seisty keskikaarrossa jalustimia korjailemassa. Mutta kun se seisoi paikoillaan rennon rauhallisena, oli niin asiallinen. Se tuntui niin omalta itseltään että se tuntui tosi hyvältä. (huomaa kuinka odotettua ja hienoa tämä oli. Tai siis katsoo kuinka ylimaallisen tarkasti olen tähän mennessä kaiken selittänyt :) Mä oon vaan niin fiiliksissä, Elviksellä pitkästä aikaa! Mahtavaa)

Lähdettiin siitä sitten kävelemään. Aloiteltiin ihan rauhassa, minä koitin vain istua ja rentoutua. Tunnustella ponia. Annoin sen kävellä omaa tahtiaan, kääntelin vain vähän volteille ja koitin hakea pienen pientä asetusta. Poni kääntyi oikein hyvin, asetus oli tosiaan pientä kuten tarkoitus olikin. Ja poni oli oikeastaan aika hidas. (Marianne totesikin että poni on ollut rauhallinen, mutta nyt ei tiedä kun ei se ole ryhmässä ollut.)
Pari kertaa vähän hain reippaampaa käyntiä, mutta annoin ponin vähän löllötellä. Piti ottaa rauhassa, joten en uskaltanut saati viitsinyt vaatia mitään reipasta käyntiä. Keskityttiin enemmän siihen reittiin vaan. Ponilla oli hieman ongelmia tietyissä kohdissa, sen mielestä kun porttipäässä oli jotain tuijottelemisen arvoista. Oikeasti, tuskallista. Ponin pienet korvat sojottivat kovin kiinnostuneina suuntaan x, ja toki ihan varmuuden vuoksi myös koko kaulan piti taipua sinne samaan suuntaan, näkee sitten heti jos sieltä hyökkää vaikka hirvet meidän kimppuun tai jotain. Elvis ei kuitenkaan sen enempää säikkyillyt, pikkasen koitti oikoa kulmia, ei sen kummempaa. Ensin koitin vähän tehdä niitä voltteja ja asettaa sisäänpäin. Tämä auttoi siihen oikomiseen, muttei siihen pään kääntelyyn ja korvien höröttämiseen. Lopulta uskaltauduin sitten oikeasti ihan vain asettamaan ja taivuttamaan ponia sisällepäin suoralla uralla. Alkuun oli hankalaa, poni ei millään halunnut kääntää päätään, mutta kun tarpeeksi pitkäpiimäsesti jatkoin sain pään sisään ja korvatkin alkoivat sojottaa minuun päin. Wuhuu, onnistuimme!

(tykkään sen korvista, ne näyttää vähän vamoutuneilta)

Lähdettiin siitä sitten kevyt raviin. Elvis oli kovinkin innokkaasti lähdössä ja jouduin siinä ekat metrit jankkaamaan itselleni etten roikkuisi ohjassa ja jarruttelisi ponia. Onnistuin olemaan kiskomatta Elvistä hitaaseen kipsutteluun. Olin silti järkyttynyt :D Poni vain meni pienillä poniaskelillaan ja tuntui kovin vauhdikkaalta, kääks. Koitin kevennellä rauhassa ja tunnustella. Tehtiin ympyröitä ja voltintapaisia. Hain pientä asettumista myös ravissa jottei vallan pökkelönä kuljettaisi. Ravikin alkoi siinä parantua kun itse rauhoituin ja kääntelin ponia. Tahti muuttui rennon rauhalliseksi, ajoittain jopa liian hitaaksi. Parempi silti sekin kuin alta juokseva ravi jota se alkuun enemmän muistutti.
Oikeaan kierrokseen oli kääntyminen vähän hankalampaa. Elvis jumahteli uralle, enkä oikein saanut sitä sieltä. Jokin vähän hankaa vastaan omassa touhussani mitä ilmeisimmin. Vasempaan kierrokseen poni kääntyi paremmin, vasemman kierroksen ongelmana vain oli se, että meidän ympyrämme olivat jotenkin epätasapainoisempia kuin toiseen kierrokseen. Jotenkin tuntui että poni rojahtaa kyljelleen kesken ympyrän kun mentiin niin vinossa. Molemmissa suunnissa on hyvät ja huonot puolensa. Olin silti tyytyväinen oikeastaan koko ajan. Osasyy siihen oikean kierroksen kääntymättömyyteen oli varmasti ihan jo se, etten oikein uskaltanut käskeä ponia kunnolla. Vähän olin tietyllä tavalla epävarma, pitää ottaa rauhassa ja kaikkea. Että eiköhän se kääntämisen hankaluus saattanut johtua osittain jo siitäkin. Sen lisäksi että olemme ilmiselvästi vinoja, mutta se on sitten toinen juttu.

Näin summattuna täytyy nyt kyllä sanoa että ravi meni tosi kivasti. Näin pitkän tauon jälkeen, ponikin vasta palailee. Olin tyytyväinen. Se ei karauttanut karkuun missään vaiheessa vaikka vähän porttipäätä kytsäilikin. Oikominenkin saatiin siinä sitten ruotuun. Tahti tosiaan tuli hyväksi melko nopeasti ja musta alkoi tuntua että suunnilleen osaan ratsastaa ponilla. Kääntäminen nyt oli pikkasen hankalaa, mutta ajoittain Elvis kuitenkin kääntyi ja asetukset olivat kohtuu hyviä ottaen huomioon että mentiin kevyt ravia. Ja pakko on toki mainita että ponikin tuntui rentoutuvan ja pyöristyvän ihan niinkuin yllättävän nopeasti. Tuntui hienolta kun jo alkukeventelyissä poni oikeasti tuntui rennolta ja siltä että se ehkä suunnilleen kulki oikeinpäin.
Pian sen jälkeen tuli tosin sellainen olo että poni taisi tipahtaa vähän liiankin alas kun se kunto on kuitenkin vielä vähän heikompi. (tai sitten vain kuvittelin että se muoto muuttui ns. huonommaksi. Miten vain)
Jäätiin käyntiin pari kierrosta ennen muita, poni olikin jo vähän nuutuneemman oloinen. Käveltiin rauhassa, Marianne iloitsi kuinka poni on kulkenut rentona ja pyöreänä. Ja minä olin tyytyväinen kun sain ajatuksilleni vahvistusta.
Täytyypä muuten mainita että ei poni muuten oikein muista hevosista välittänyt. Ainoastaan silloin kun ne muut tulivat liian lähelle, silloin Elvis hyytyi eikä voinut liikkua niin millään. Kaipa tuokin on parempi, mutta koitin silti saada ratsuni edes kävelemään vaikka ilkeät hevoset olivatkin lähellämme.

(Hihi, pieni keltainen paksumaha laukkaa silmät kiinni ja minä melkein istun sivistyneesti)

Käveltiin vähän, sitten jakauduttiin ympyröille. Minä, Salli ja Kaisa mentiin kentän keskivaiheille.
Käveltiin ensin pikkasen ympyrää, etsittiin reitti kuntoon. Koitin vähän harjoittaa asettelua joka toimikin suunnilleen silleen kuin toivoinkin. Sitten lähdettiin harjoitusraviin josta oli tarkoitus ottaa käyntisiirtymiä. Tosin minä otin kevyt ravia koska ponin kanssa ei ole vielä oikein istuttu ravia alas. Elvis aloitti sen ravin taas aika kipitellen. Vauhtia oli ja tuntui taas vähän altajuoksevalta. Keventelin taas ihan rauhassa, koitin asetella ponia ja olla ihan hiljaa mukana. Pian poni taas rauhoittuikin ja ravi muuttui hitaammaksi. Sitten ravi olikin oikeastaan todella kivaa. Ympyrällä pysyttiin todella hyvin ja pystyttiin tekemään pienempiä volttejakin. Ravi pysyi ihan kivana, ainoa vaan kun ratsastin välillä eteen niin aina silloin Elvis tuntui menevän koipiensa kanssa sekaisin ja ravista tuli vähän epätasapainoisen tuntuista. No, me saatiin Mariannelta lupa mennä laiskemmin, käytimme sitä sitten hyödyksemme.
Ensin ravailin tosiaan vain tahdin hyväksi, sitten lähdin ottamaan siirtymiä. Siirtymät olivat hyviä. Pari ensimmäistä oli todella hitaita, poni ei millään vaivautunut siirtymään käyntiin asti, mutta kun saatiin ideasta kiinni niin johan onnistui. Poni siirtyi käyntiin pelkällä istunnalla ja raviin siirtyminen hoitui pienellä pohkeella, jota pari kertaa onnistuin jopa istunnalla tehostamaan :) Ainoa ongelma oli se, että ajoittain Elvis alkoi jo ennakoida ja siirtyi käyntiin heti kun mä istuin alas. Se korjaantui ihan vain siirtymäpaikan vaihdolla, ei se muualla tajunnut yhdistää siirtymää ja alas istumista toisiinsa, heh.

Menin sitten lopuksi vielä Sakarin kanssa porttipäähän tekemään parit siirtymät. Täällä oli vähän ongelmaa, Elvis kuvitteli että laukataan joten pari käännöstä oli vähän hutiloituja ja omituisia. Muuten siirtymät kuitenkin olivat todella kivoja ja onnistuimme suunnilleen ilman ohjaa siirtymään käyntiin. Oikein hyvä.
Kävelin hetken siinä kun Elvis alkoi vaikuttaa sen verran väsyneeltä. Poni oli kyllä kovin hieno ja taitava.

(Esimerkki siitä kuinka hyvin osaan näemmä kääntää oikeaan kierrokseen)

Sitten otettiin laukkaa. Ympyrällä, sai vapaamuotoisesti nostella. Aloitin käynnistä sillä Elvis oli niin innokas, ja oikeaan kierrokseen tosiaan ensin. Ja Marianne sieltä kertoi että poni on ollut nyt tarkkana, jos jää sisäohjaan kiinni, sieltä tulee vastalaukka.
Laukka kyllä nousi ja se oli ihanaa. Pieni keltainen poni, pitkästä aikaa. Minä istuin siellä laukassa varmaan paremmin kuin koskaan, se ei vaatinut sellaisia älyttömiä ponnistuksia, siellä vain istui. Eikä jalatkaan tehneet niin paljon mitään ylimääräistä ja siis kaikki oli varsin kivasti (okei joo, voisihan siellä laukassa paremminkin istua. Mutta edelleen mulle hyvä istunta nyt tarkoittaa sitä etten pompi siellä ;) )
Tosiaan. Laukka nousi hyvin, oikea laukka kaiken lisäksi, ja Elvis oli kovin reipas. Se mennä pompsotti laukkaa eteenpäin niin iloisesti ettei taas paremmasta väliä. Minä istuin kyydissä niin kivasti että hyvä kun en itkenyt onnesta (osaan jo näin hyvin istua laukassa, jee!)
Vaan se kääntyminen ei sitten onnistunut. Yritin kyllä kääntää ympyrälle, mutta sitten kävi niin että Elvis vajosi aitaan ja sitten oltiin ihan jumissa. Minä en tokikaan uskaltanut ihan sekopäisesti ponia kääntää kun kerran piti ottaa rauhallisesti, niinpä päätin vain lasetella laukkaa koko pitkän sivun. Mulla oli kivaa, ponillakin oli kivaa. Mariannella ei :D Melkoista saivartelua, meillä oli vain 75 metriä aikaa kääntyä ja ponihan on niin raketti että tuo matka suorastaan hujahtaa ohi. Seuraava nosto ravista, vauhtia oli aika hurjasti, nosto oli aika hurja. Ja kääntämisen yritys oli hei vielä hurjempi. Tällä kertaa tosin käänsin sitten kymmenen metriä ennen vastakkaista aitaa, ei ihan niin kauan pistelty suoraa uraa menemään kuin äsken. Hah, on se oikeasti hauskaa miten vaikeaa nyt oli tuo oikeaan kierrokseen kääntely. Ravissakin, mutta laukassa näemmä oikeasti mahdotonta :D Luotan silti siihen että se kääntyy kyllä jos vain uskaltaisin kääntää kunnolla.

Vaihdettiin suunta ja laukattiin vielä vasempaan kierrokseen. Laukat nostelin käynnistä ja Elvis oli varsinainen mato kävelessään. Ei se vaan jaksanut liikkua, ymmärrettävää.
Tosin laukat kyllä nousi todella hienosti, ja vauhtiakaan ei puuttunut. Paineltiin menemään täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Ja kyllä vaan oli kivaa ;) Eikä tähän suuntaan ollut kääntämisessäkään pienintäkään ongelmaa, että niin..
Todella kivaa laukkaa, olin tyytyväinen.
Se vaan kun viiminen nosto jäi pikkasen arveluttavaksi. Tai kun olin siinä justiinsa nostamassa, kun kävi jotain ja Elvis yksinkertaisesti sinkosi :D Poni pomppasi ja lähti painelemaan iloista kyytiä suoraan eteenpäin. Eipähän siinä, hidastin ponin hitaasti mutta varmasti takaisin käyntiin ja jäätiin kävelemään (Mariannen mielestä tämä ei ilmeisesti kuulunut ohjelmaan)

Marianne oli ilmeisen tyytyväinen joihinkin osiin. Poni kulki rentona ravissa, ainakin ajoittain. Ja oli se niin iloinen kun Elvis oli taas tunnilla ;)
Mutta siitä saatiin noottia kun en saanut Elvistä kääntymään laukassa. Pah, pitää nyt ymmärtää meitä. Tässä on sellaset seitsemän kuukautta siitä kun olen viimeksi mennyt Elviksellä, ei voi olettaa että uskaltaisin/osaisin kääntää sitä laukassa kunnolla.
Mä olin joka tapauksessa iloinen ja tyytyväinen. Oikeaan kierrokseen kääntyminen on vaikeaa, hmm. Mutta tosiaan, ei sillä niin väliä. Mä olen tosi hyvillä mielin ihan sen takia että pitkästä aikaa pääsin taas pullaponin kyytiin. Se on hienoa. Ja todistin itselleni kuitenkin jotain. Elvis meni kivasti ei siinä mitään. En ollut sillä tavalla edes jännittynyt (sillä tavalla että jännittäisin sitä vauhtia, mä jännitin vaan sitä että rikotan ponin) Osasin ratsastaa ponia paremmin kuin olisin uskonut. Ainakin siis sen osalta että se kuitenkin rentoutui ja rauhoittui. Olen kovin ylpeä siitä, heh.
Ja hei, mikä tärkeintä: mä en pudonnut ;) Näin jo mielessäni kauhukuvia, kuinka putoan ponin pukittaessa ihan vain tämän hurjan tauon takia. Onneksi en. Ei sovi pilata tätä hyvää putoamissysteemiä joka Elviksen kanssa on.

Käveltiin loppukäynnit ja keskelle. Alas selästä ja poni talliin. Harjailin sen taas mahdollisimman puhtaaksi ennen kuin kävin pesemässä kuolaimet (ja kuivaamassa suitset jotka taktisesti taisin pudottaa vesiämpäriin..)


Heh. Olen kovin pahoillani, tämä teksti taisi mennä vähän järkyttäväksi. Mä olen kovin iloinen nyt, pieni pullaponi. Se oli kovin hieno ja minä onnistuin paremmin kuin uskoin. Vaikka ehkä vähän saatoin könöttää, ja kääntäminenkin oli vaikeaa. Huomasin muuten että mun vasen käsi oli jotenkin stabiilimpi kuin oikea. Tai vasemman käden pystyi suoristamaan tasaisesti ja ottamaan takaisin tuntumalle. Oikea pikemminkin heittäytyi eteen ja vippasi sitten takaisin tuntumalle.
Mutta joo. Nyt ei ole enää väliä millä mä menen huomenna. Tärkeintä oli vain se, että pääsen Elviksellä. Heh.

Valokuvia

Ei ihan vielä. Tänään olin tallilla, kuvailemassa vähän Hennaa. Ihastuttava ilma, vähän kylmä tosin :D
Ei mitään ihmeellistä. Katseltiin tunteja, kuvailin upeita kuvia (tietenkin siis, heh) ja sitten mentiin pistämään Roosa pois. Se oli suloinen, poni suorastaan halaili mun kanssa :) Se halusi halailla mua koska en ollut kiusaamassa sitä tunnilla, varmasti.
Vaan sitten kun poni jäi yksin karsinaansa niin eihän siitä tullut mitään. Ensin se houdinoi itsensä ulos sieltä ja sen jälkeen se hakkasi karsinan ovea niin kauan että Mariannella meni hermot ja mun piti käydä heittämässä Roosa pihalle.
Keskustelimme syvällisiä ja lähdettiin takaisin kotiin.

Nyt voidaan jatkaa tärkeämmästä aiheesta, eli kuvista. Ne ovat oikein hauskasia, tykkään tosi paljon :)
Eli ensin viime viikon keskiviikon kuvat, jotka ovat Hennan ottamia, sen jälkeen sitten tämän viikon keskiviikon kuvia jotka ovat Iinan ottamia :)

Ilmeilyni kertoo viisaudesta

Tää on hauskaa, mä oon aina noin huvittuneen näkönen kun hömpsötellään kevyt istunnassa menemään :)

Osaa nyt jopa rajasin, vihdoinkin osasin

Evitahan näyttää jo ihan ratsureimalta

Suunta ei toimi, mutta vauhti korvaisi

Kattokaa ku mamma on ferrari

Ponilla on kovin vetävä laukka-askel. Mä oon ihan vakavana tuolla :D 

Mut sit on taas hauskaa, ilmeisesti molemmilla

Poni kiitää pienillä karvakoivillaan

Miten söpis :D 

Takas raviin, istunta lähentelee perfektoa

Kaikkemme annettiin ;)

Mystisesti kuva vaihtoi paikkaansa. Tää on kuitenkin tää "HYVÄ KUN JAKSOIT LAUKATA"

Poseerattiin, mutta kärsivällisyys oli hyve jota ei Evitalle ole suotu

Mitä teet kun menet Evitalla. Vastaus: Leikit

Ihme hoomoilas ilme :D 

Hieno paksu rouva

Pidän sen tunnelmasta

Kaksi pientä elefanttia marssi näin..

Evita oli fiksu

Ja näin vaihtui päivä (valoisampaan) ja seuraavat ovat Iinan kuvaamia :)

Tästä kuvasta täytyy kyllä sanoa että olin positiivisesti yllättynyt, kuvittelin Evitan selässä istumisen näyttävän tosi kamalalta. Ja kattokaa ny kuinka nätti ponikin on

Tämä esittänee sisäänpäin asetusta. Evita on ihan kouluponi 

Tästä tunnista tuli suhteessa paljon tosi kivoja laukkakuvia. Kaikki näyttää hyvältä, ainakin mun mielestä. Tämä on hieno esimerkki, poni on ihan tosissaan menossa, kuten minäkin ja muutenkin nätti kuva :)

Okei okei, korjaan. Minä olin tosissani menossa, poni ajatteli vain hyytymistä.

Kun kattoo tota mun katsetta voidaan todeta että joko vaihdetaan suuntaa, tai sit vaan asettelen ulospäin. Veikkaan jälkimmäistä :D 

Minä näytän aivokuolleelta, poni on ihan vakava. Mutta tämä edustaa sitä hienoa laukkakuvaa. 

Hih, Evita näyttää ihan lihapullalta ^^

Sporttinen poni. Joka on ihan vinossa. Ja ratsastajan jalka harittaa mystisesti. 

Ja näin se epätoivo purkautui ulos. "HIENOA OSASIT LAUKATA YHDEN PÄTKÄN NOIN NÄTISTI :)))" Ja Evita on ihan coolisti.

Saatoin innostua, mutta nää oli kovin kivoja kuvia kaikki. Tosi nättejä ja positiivisia ja tykkäsin :) Oikein kivoja. Mutta nyt lopetellaan näihin mustavalkoisiin tunnelmiin. Mä nimittäin tossa tallilta lähtiessäni totesin että en oo muistanut syödä tänään, joten ehkä sitäkin sopisi harjoittaa.. näin muutaman tunnin myöhässä :D
Heipä hei :)