"Mun hevonen"

Marianne keksi mun blogille uuden nimen. Siitä tulee nyt "Mun hevonen" Sit mietin että jatkeeksi (joka tällä hetkellä on tuo tuntiratsastajan jorinoita) täytyy tietenkin pistää "jonka minä pilaan" ;)
Joo, se on nyt kovin innoissaan pienestä Salli-ponista. Kuten ehkä huomaa :D Mä lähinnä kauhulla odottelen koska iskee joku päivä jolloin Salli päättää kyllästyä ja sitten kaikki menee pieleen ja kuollaan kaikki. Kovin positiivista.
No, ehkä ei. Ainakaan ihan heti siis käy niin. Ja siis joo, omalla tavallaan minäkin oon ihan innoissani tästä Salperista. On mennyt kivasti, tää on ihan hauskaa. Koitetaan koko ajan parantaa (ei suinkaan huonontaa kerta kerralta) Mutta sitten taas toinen puoli musta sanoo että mä oon mennyt Sallilla jo kolme viikkoa, ja ois niin kiva taas mennä ihan millä vaan muulla. - Sinänsä koomista, mä kuulostan enemmän siltä ku olisin mennyt ponilla kolme vuotta, en viikkoa. Heh. Mutta tosiaan, olen mä kuitenkin yhä innoissani tästäkin, ei ole vielä sellanen "emmää kestä enää tätä samaa hevosta!!11"


Kuten ehkä aavistitte, oli mulla Salli, tunnilla myös Evita, Laki, Vinski, Pomo ja Roosa. Salli oli toisella tunnilla. Ja sitten sain ilmoituksen että Henna haaremeineen olisi tulossa katsomaan (ja kuvaamaan, mikä tärkeintä) minua. Mikäs siinä, saa sitä tulla jos nyt noin innoissaan ovat :D Tämä tieto vasta innoittikin, jee tarvitsen Sallista paljon kuvia, joo tosi hyvä että meen Sallilla just tänään.
Katselin tunteja ja hain pyhiinvaeltajat parkkipaikalta. Sitten kiirehdinkin jo kentälle ja nousin selkään.

(eilinen tämä tosin on. Ei tänään ollut noin aurinkoista, ainakaan koko aikaa.

Ja kuvat on Iinan. Saan niitä Hennalta sitten mahdollisesti ens viikolla :) )

Salli oli aikamoisen taitava. Se seisoi rintamasuunta kohti porttia, joka oli kaiken lisäksi auki. Mä olin aivan sata prosenttisen varma että poni menee ja hiippailee sieltä ulos sillä välin kun minä säätelen jalustinten kanssa. Vaan ei. Poni seistä pönötti paikoillaan ja kun pyysin sen liikkeelle niin Salli teki 90 asteen käännöksen pois päin portista ja lähti köpsöttelemään kovin tyytyväisenä uraa pitkin. Wau hei, ponihan oli hieno heti alkuun.

Käveltiin vähän uraa pitkin ja aloiteltiin taas tahdilla. Poni oli alkuun vähän hidas ja mateleva. Aina se hidastui takaisin kun sain sitä hieman eteenpäin. Lopulta alettiin saada idea läpi ja pohje alkoi toimia -> Salli kulki mukavan reippaasti, välillä lösähteli mutta lähti etenemään kun sitä pyysin.
Kääntäminen oli ihan hyvää myös. Kyllä se tässä alkukäynneissä kääntyi oikein nätisti ja minä koitin lähinnä keskittyä edes pieneen asetukseen ja pyöreisiin ympyröihin. Ajoittain se kyllä näytti jo hyvältä, ainakin siis mun silmiin. Tiedä häntä miltä se sitten ulospäin näytti.
Ja hei, kulmissa kävely oli taas oikeastaan melko helppoa. Vähän se oikoi jolloin tie oli vähän turhan pyöreä, muttei se kuitenkaan tunkenut pois niistä kulmista.

Lähdettiin sitten kevyt raviin. Aloitettiin oletettavasti hakemalla reippautta ja tahtia. Hetken aikaa jouduttiin taas työskentelemään ajatuksen kanssa, siitä se sitten lähti. Salli ravaili mukavan reippaasti ja oli oikein kiva. Ja mäkin keikuin kyydissä ihan kivanoloisesti, mitä nyt välillä hukkasin itseni ja aloin könöttelemään tai loikin ylös liikaa. Ja siis taas huomasin tuijottelevani kenttää. Yritän kääntää todella taidokkaan näköisesti mutta kattelen sitten hiekkaa. Pah, että olevinas mä kyllä katon sinne minne menen, mutta liian alas. Pääni painaa liikaa kun oon liian viisas tähän maailmaan (:

Kääntäminen ravissa oli tänään taas pikkasen hankalampaa. Suunta pääsi taas kerran vaihtumaan ja heppa vähän jämähteli toisten imuun roikkumaan. Vänkäämisen jälkeen se sitten irrottautui sieltä, mutta mutta.
Eikä siis sillä, ei se taaskaan kuitenkaan huonosti mennyt. Hyvin tuo kääntyi, vedeltiin jotain omia pylpyröitä välillä kun tulikin ahtaampaa ja Salli kääntyi tosi nätisti niillekin. Se vaan kun tänään tuli taas vähän enemmän ja vähän suurempia jumahteluja toisten perään.
Ja sitten oli niitä: minä ratsastan eteenpäin - poni katsoo että jaa, nyt pitää siis juosta kuin tuuli tuon kaverin perään - ja sitten ollaankin taas ihan jumissa.

(rasti seinään, taas ajantasaisia kuvia! Eli tän päivänen kuva)

Käveltiin vähän. Yllättävää, siellä pikkasen satoi, eikä aurinkokaan juuri paistanut. Jotenkin sitä ajatteli että tänään olisi sitten viileä päivä, ei kuuma. Mitä vielä, siellä oli tukalampaa kuin eilen kun oli niin uskomattoman kosteeta ja lämmintä. Ja mä ratsastin puolet ajasta sokkona, koko ajan lasit ihan huuruissa :D

Lähdettiin sitten harjoitusravailemaan, jeah! Piti ravailla ja sitten ottaa vähän käyntisiirtymiä omatoimisesti.
Ravi oli kovin mielenkiintoista. Siis kääntäminen oli jopa hankalampaa kuin kevyt ravissa. Yleensähän harjoitusravissa on niin helppoa kun ei tarvi keskittyä mihinkään, mutta nyt oli tyystin toisin päin. Salli jumahteli kavereiden perään, tunki vasten pohjetta volteilla ja oikoi kulmia oikein iloisesti. Välillä onnistuttiin löytämään sisäinen kouluratsukkomme ja tehtiin ihan kivojakin voltteja, mutta sitten se vaan katosi ja puksutettiin kuin pahaiset possut junassa. Ja mulla oli vähän liiallinen ohjaan takertuminen, ei sopisi panikoida niin kauheasti.
Kun kerran kääntyminen oli noinkin hankalaa, niin päätinpä sitten keskittyä edes etenemiseen. Liikkuihan se hevonen paljon paremmin jos siihen edelliseen harjoitusraviin vertaa. Salli alusta alkaen liikutteli karvajalkojaan reippaammin, se ei taantunut siihen köpsköps jogi-raviin. Olihan se ravi silti aika hidasta, tempoltaan kovin rauhallista. Olipahan ravia sentään. Koitin mä välillä herätellä ratsua, laitoin sitä vähän eteenpäin ja koitin saada vähän liikettä lisää (jotta olisi vaikeampi istua siellä, onhan se nyt ihan huijausta istua hyvin kun poni matelee) Hieman taisi lisääntyä vauhti. Hyvin vähän ja hetkittäin vain. Kummallista kuinka hankalaa voikaan olla tämä harjoitusravin eteenpäin ratsastaminen, heh.

Otin sitten muutamat siirtymät kun olin saanut ravin tahdin kelvolliseksi. Koitin tehdä ne mahdollisimman pienin avuin. Muutama onnistui, mutta suurimmassa osassa oli pakko ottaa ohjaltakin pidätettä. Salli kyllä hidasti ihan ookoosti, mutta se käyntiin siirtyminen jäi uupumaan. Ne pari käyntiaskelta alkoivat lopulta muistuttaa jo kävelyä, eivät matelua ja raviin siirtymät olivat ihan kelvollisia ainakin loppua kohden.

Sitten oli laukka. Vapaata laukkaa taas. Mä päätin nostaa harjoitusravista, oli kauhea draivi päällä sen suhteen (tai ehkä vaan ärsytti se kuinka hankalasti se ravi meni)
Laukat oli oikeastaan aika huonoja. Nostot olivat mun osaltani parempia, mutta Sallin osalta jopa huonompia kuin eilen. En tosin tiedä, ilma oli aika tukala. Ehkä se johtui siitä ;)
Joo, sain valmisteltua nostot paremmin ja ne ajoittain jopa muistuttivat laukannostoja, eivät mitään rusennuksia. Salli tosin nosti eilistäkin löysemmin ja tuli aika paljon epäonnistuneita nostoja.
Laukka oli taas aika laiskaa, tuntui ihan kauhealta kun eilen se laukkaili niin reippaasti. Ja kääntäminen oli täysin mahdotonta. Sallin mielestä tarkoituksena oli juosta milloin kenenkin perässä. Laukasta kääntyminen ei tullut kuuloonkaan kun meidän piti juosta toisten perässä. Useimmiten se mun "käännyhän tonne" -pohje tarkoitti Sallin mielestä kuta kuinkin "juokse niin lujaa kuin kintuistas pääset just tuon edessä olevan kaverin perään!!" -pohjetta. Tosin oli se kääntyminen aika hankalaa myös ravista tai käynnistä. Kun meidän niin piti seurata! :(
Lopulta sain mystisen voimaannuksen ja Salli alkoi jopa kääntyä. Uskomatonta.
Olkoonkin että ne käännökset oli vähän myöhässä ja oli vähän huonoja ja vähän sitä ja tätä. Tärkeintä oli se, että heppa alkoi lopultakin kääntyä myös laukassa. Kävin sitten vähän kentän toisessa päässä laukkaamassa jotain ympyrää, jottei Sallille tulisi kummallisia mielihaluja toisten seuraamisen suhteen.
Ja tiedättekö, mähän istuin jo ihan mahtavasti :D Hah
Siellä oli paljon pätkiä joissa istuin ihan pomppimatta. Välillä istuin sitten "ilmavasti" ja hetkittäin sitten pompin vähän hurjemmin. Mutta niin paljon istuin oikeasti kunnolla, jes.
No okei joo, jalat olivat ihan kamalasti. Toinen jalustin putosi pari kertaa ja jalat oli ihan jännittyneinä ja jäykkinä ja pomppivat kyljillä kuin hullut. Ja totesin että tänään mun laukkakäännöksiä taisi lievästi vaikeuttaa sisäpohje, joka hakkasi vähän turhankin paljon kylkeä. Aijai.
Voisin kyllä ehkä pikku hiljaa ajatella myös niitä jalkoja. Tosin kun se on sinäänsä vaikeaa, mitä huonommin mun jalat on, niin sitä paremmin mä istun satulassa :D

Laukat putoilivat vähän kesken kaiken, se hieman häiritsi ympyrä yrityksiä. Ja kun tänään ei oikein edes noussut takasin. Mä taisin kyllä olla jo turhan nuutunut, nojailin varmaan vähän liikaa eteenkin jo. On se vaan niin raskasta.

Sitten vaan loppukäynnit. Ja lasit ihan huurussa. Päätinpä sitten siivota ne ja se oli kuulemma harvinaisen järkevä idea :D Mä nyt ajattelin ettei Salli siitä mihinkään sinkase JA jos se sinkasis niin minä tietenkin ninjailisin itseni ja pysyisin selässä ihan todella loistavasti.
Käytiin vähän Mariannen halittavana. Muttei Salli enää toista kertaa sinne jaksanut mennä.

Marianne oli kovin tyytyväinen. Taas. Olen hauska :D
Se intoili että nyt sopii niin hyvin ja on niin mun hevonen (ainakin vielä. Talvella en sit osaa taas ratsastaa niinku yhelläkään hevosella) Ja tänään liikuttiin alusta asti hyvin. Se on hyvä

Mä olin tyytyväinen kokonaisuuteen. Käynti oli oikein hyvä, kevyt ravi oli myös hieno. Poni eteni ja oli oikein kiva, vaikka välillä vähän kääntymisongelmat iskikin. Harjoitusravi oli vähän hankalampaa, ainakin edettiin jo paremmin. Ja no laukka oli varmaan huonointa koko kolmen viikon ajalta. Tosin mä kyllä istuin niin stygesti, ei voi muuta sanoa.

Loppukäynnit olivat hirveät. Niinhän ne yleensä on.
Pieni Salperi-neiti yritti joka toinen metri tunkea ihan väkisin sinne keskelle, koska hän nyt niin haluaisi seistä siellä keskikaarrossa. Niin olisi kiva seistä ja näyttää nätiltä. Voivoi.
Mutta kuten todettua, ei sovi elellä kuin pellossa. Ja peltolaiset seisoo keskikaarrossa vaikka tuntia on vielä jäljellä. Piste.

Lopulta päästiin Sallin odottamaan keskikaartoon ja alas selästä. Sitten vaan talliin. Jouduttiin kävelemään Laki-ponin perässä joten koitin opettaa Sallia kävelemään hitaasti. Minun tahdissani.
Ei se osannut :D Minä matelin ihan hitaasti, Salli kyllä hidasti mutta aina se käveli niin nopeasti että jäin jälkeen. Mutta itse asiassa Salli kuitenkin honasi ihmeen hyvin mitä halusin. Kun lähdin reippaammin kävelemään niin Sallikin melkein lähti (okei, sitä sai vähän kannustaa mukaan) mutta kun sitten hidastin, niin Salli hidasti myös todella hienosti. Vaikka se vauhti olikin siis liian kova, niin hiljensi edes hieman. Se on hyvä alku. Meistä tulee nyt seuraavaksi ponikuiskaajia :)

Poni karsinaan ja varusteet pois. Ja sitten vain ripeästi kotiin, iloisesssa vesiripottelussa.