Ja tosiaan, tänään oli kuvaajaa, Henna ja Tiia. Kuvat saan taas joskus, videot taas haluan katsoa ennen kuin teen mitään koostetta. Joten odotellaan :)
Tallille siis ja lukemaan taulua. Mulla oli Evita, hah. Vaihtelua todella, hyvin yllättävää. Evita oli toisella tunnilla ja meidän kanssamme seikkailivat Simo, Sakari, Salli, Vinski ja Roosa.
Hilluiltiin vähän tallissa ja surkuteltiin karmivaa vesisadetta joka ei oikein ottanut loppuakseen.
Sitten vain kentän laidalle ja lopulta kipsutin Evitan luo ja kiipesin kyytiin. Leveä mammarainen, pitkästä aikaa. Säädin jalustimia ja kaikki sujui hienosti niin kauan kunnes Marianne viskoi puomeja -> Evita järkyttyi ja totesi ettei paikoillaan seisominen millään sovi. Lopulta onnistuttiin seisomaan tarvittavan kauan ja saatuani itseni kuntoon lähdettiin kävelemään alkukäyntejä.
(joo, videokameran tekosia :D Parempi kuin ei mitään?)
Aloitettiin kävelemällä uraa pitkin ja aloittelin jälleen tahdilla ja reippaudella. Evita oikeastaan lähti kävelemään todella kivasti eteenpäin, käynti tuntui hyvältä ja etenevältä. Tehtiin vähän voltteja, joille mamma kääntyi hienosti. Otettiin ihan vaan rauhassa ja lömpsöteltiin uraa pitkin suhteellisen rauhallisesti.
Tehtiin alkukäynneissä vähän kahdeksikkoa. Jokaisella oli oma puomi jonka ympärillä piti tehdä pientä kahdeksikkoa, asetella ja taivutella hevosia. Ensin meidän kahdeksikko oli vähän iso ja levahtanut, Evita on niin kovin iso ja kaikkea. Uskaltauduin sitten tekemään pienempiäkin pyörylöitä, poni kääntyi oikeastaan aika nätisti. Ongelmallisinta oli oikean kierroksen pikku voltti, Evita valui ulos ja pieni voltti vähän levisi.
Loppua kohden alkoi vain vauhti hyytymään, löntysteltiin kovin raskaasti reitillämme. Jotta ihan kohtuullisesti se meni.
Jatkettiin uraa pitkin ja lähdettiin kevyt raviin jossa piti tehdä jonkinnäköistä kiemurauraa ja vähän eteenpäinratsastuksia. Vähän kesti taas käynnistely, mutta kyllä sieltä lopulta löytyi jo raviakin.
Tehtiin tosiaan tiesivulta kiemurauria, sai itse päättää montako kiemuraa siihen tekee. Ja yritin kyllä parhaani, todella. Silti se meni oikeastaan aina ihan pieleen. Sain Evitan käännettyä kyllä kentän poikki, mutta sitten siellä se alkoi hyytyä ja kun koitin sitten kääntää uudelleen kentän poikki niin ei se vain onnistunut. Evita aina joko hyytyi käyntiin ja sitten sain tuupata sitä eteenpäin kaikin voimin jolloin tie meni pieleen tai sitten se ei vain kääntynyt siihen suuntaan mihin piti. Enpä tiedä, ehken jotenkin osannut ohjata sitä tarpeeksi, ehkä Evita oli sen takia kauhistunut siitä vaihtoehtojen määrästä. Joka kerta se ryykäsi väärään suuntaan vaikka mitä yritin. Vaikeaa. Suurin onnistumisemme oli löysä ja kiemurteleva kolmikaarinen kiemuraura jossa ei ollut muuta hyvää kuin se, että ainakin heppa kääntyi oikeaan suuntaan, eikä siirtynyt käyntiin välissä.
Eteenpäinratsastus kuitenkin korvasi olemalla miljoona kertaa parempaa kuin kolmikaarisen yrityksemme. Evita suorastaan rykäisi liikkeelle kun vähän kenkäsin siihen vauhtia. Se ravasi ripeästi ja minä keventelin niin rauhallisen oloisena siellä. Tasainen ravi, heh.
Jätettiin sitten kiemuraurat ja ravailtiin vaan pikkasen tuota reipasta ravia ympäri kenttää. Evita oli aktiivinen ja reipas, hyvää ravia ainakin vauhdin osalta. Tehtiin myös vähän noita ympyröitä ja yllättäen kääntymisessä ei ollut mitään ongelmaa. Hyviä käännöksiä tuli, tiet pysyivät sellaisina kuin halusin. Mielenkiintoista.
Käveltiin hieman. Sitten aloiteltiin laukka. Marianne päätti että laukataan tallisivu, saa päästellä ja nousta kevyt istuntaan, mutta suoraa uraa olisi tarkoitus laukata koska oli sen verran märkää.
Aloitettiin siis. Ensin yritin nostaa, mutta Evita oli vallan lösähtänyt. Pikkasen se kiihdytti ravia, mutta se oikeastaan ravasi hitaammin kuin alkuraveissa. Uusi yritys, tällä kertaa Evita suorastaan räjähti. Se vain kun se räjähti ennen minua :D Mä olin vasta suunnitelemassa laukkaamista kun mamma jo rykäisi laukkaan ja pisteli menemään jättäen nuoremmatkin taakseen. Hetken aikaa kauhistelin että apua kuinka kovaa tämä hevonen kulkeekaan, mutta sitten päätin kokeilla sitä kevyttä istuntaa ja antaa vaan palaa.
Kevyt istunta oli tänään sellaista "heittäydy etunojaan ja tukeudu kaulaan" Ei siis mitään suunnitelmallista kevyt istunta treeniä, ei. Pidin tärkeänä vain sitä että pysyisin ylhäällä ja että saisin Evitan laukkaamaan tarpeeksi pitkälle.
Ensimmäinen laukka oli väärää laukkaa, samoin toinen. Ja toisessakin laukassa oli melko reippaasti tuota vauhtia.
Seuraavaksi mun käskettiin valmistella paremmin. Ja kun oikein valmistelin ja asettelin niin kyllähän sieltä löytyi myös se ihan oikea laukka ja kaiken lisäksi vauhti oli hillityn hallittua. Oikein kiva.
Vaihdettiin suunta ja jatkettiin. Jotenkin huomasi että oikea kierros oli Evitalle mieluisampi. Heti nousi ja vielää todella keveästi. Oikeastaan seuraavaksi oltiinkin jo siinä tilanteessa että mummeli kävi suorastaan kuumana. Evita-mamma mennä sipsutteli pientä ravia etummaisen perässä kun hänellä oli niin kamala kiirus päästä laukkaamaan. Minä yritin vaan pidätellä jottei aivan villiinnyttäisi. Käyntiä ei silti ponilta irronnut, se oli liian innoissaan laukkaamassa.
Annoinkin sitten anteeksi ja otettiin pari seuraavaa nostoa siitä Evitan pikkuisesta sipsutus ravista. Ja sehän suorastaan räjähti. Heti kun sai luvan niin mummeli lähti kuin ohjus. Hevonen ryskytti menemään niin kovaa kyytiä kuin se vain pienistä karvajaloistaan pääsi, heh. Ja minä koitin istumista. Se oli liian helppoa, kun vain pysyi suorana niin siellä jo suunnilleen istui kunnolla.
Jooh, toinen räjähtävä lähtö oli vielä räjähtävämpi, mentiin vielä reippaammin. Se vaan kun innostettiin Roosaakin pikkasen liikaa :D Päätinkin siis ettei voida ottaa ihan noin räjähtäviä nostoja enää, tein vähän käyntivolttia ja kun sitten mentiin nostamaan oli pieni kirjava jo kovin väsähtänyt. Laukka nousi mutta vauhti oli poissa. Oikein hieno.
Sitten vain käveltiin.
Marianne totesi että meni tuo paljon paremmin kuin viimeksi. Vaan en mä kuollaksenikaan muista miten se viimeksi meni, saatika koska olisin viimeksi Evitalla mennyt. Marianne sanoi että ainakin sen mielestä se oli sellanen kerta kun Evita vähän kipitteli ja kaikki oli outoa ja minä kiljahtelin kyydissä. Kaiken muun minä uskoin, mutten tuota viimeistä. Ei se onneksi ollutkaan totta, heh.
Mutta tuntui tuo kuitenkin ihan tyytyväinen olevan. Minäkin olin, ei siinä. Ne kolmi(tai useampi)kaariset tuottivat hieman päänvaivaa mutta muutenhan mummeli oli vallan edukseen. Se liikkui kivasti ja kääntyi hyvin. Homma toimi ihan tälleen nätisti.
Loppukäynnit olivat kamalat, Evitakin oli sitä mieltä että meidän tulisi seistä keskikaarrossa :D Mikä tämä juttu nyt muka on, me ei todellakaan seistä keskellä!
Ja lopultahan päästiin keskelle seisomaan, vielä kaksi minuuttia etuajassakin. Vein Evitaisen talliin ja harjailin sen nopeasti. Sättäiltiin jotain omaa, kirjoiteltiin kortti ja lähdettiin takaisin kotiin :)
Ja tosiaan, teen koosteen kunhan kerkiän. Näin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti