Joo, taulussa luki että mulla olisi Salli, mutta se vaihdettiin sitten lennossa koska Salli oli vähän väsyneen näköinen, parempi että se pääsi lepäilemään. Joten mulle tuli sitten Roosa, joka oli jo toisella tunnilla. Mukanamme olivat myös Sakari, Kaisa, Vinski ja Jack.
Kattelin vähän tunteja ja kävin taluttamassa Simoa. Poniparka, se oli aivan järkyttynyt kun ihravuori-Evita tulla tömisteli laukkaa hänen peräänsä, heh.
Tunti alkoi joten hipsuttelin pienen Roosan luo. Pitkästä aikaa, heh. Kiipesin kyytiin väärältä puolelta (josta sain heti huomiota. Järkeväähän tuo vain on, me olemme Roosan kanssa nyt niin suoria ja monipuolisia ja jne :) ) ja säätelin itseni kanssa. Kauhean vaikeaa tuo jalustinten mittailu ja sitä rataa.
Lähdettiin lopulta kävelemään. Aloiteltiin ihan rauhassa, mä vähän tunnustelin taas Roosa-porsasta. Ensin haettiin poni uralle, se kun tuntui kuvittelevan että on ihan okei hillua keskellä kenttää ja oikoa kulmia. Merkillisiä ideoita. Kun saatiin suunta kuntoon ja huomasin että poni jopa kääntyy volteille kauniisti, saatettiin aloittaa vauhditus. Vähän se oli vetelää, ei poni oikein millään muka jaksanut edetä...
Okei, suoraan sanottunahan se oli ihan toivotonta, heh. Lopulta sain Roosaa sen verran eteenpäin että se liikkui edes vähän paremmin. Hidashan se oli silti, mutta päästiin me vähän parempaan suuntaan siitä totaalimatelusta.
Mariannen palattua se vuodatti surunsa ja murheensa ja totesi että sen takia hän päätti olla meille oikein kiva, saataisiin toivoa mitä tehdään (mä oletin sen menevän ihan eri suuntaan. Tiedättekö, ensin tuo "käsi kipee ja kaikki huonosti" jotenkin ajattelin että se tietenkin jatkuisi että "kostan sen teille, buahahaahah!!!!" Pettymys)
Ensin käveltiin ja ei oikein saatu kiinni Mariannen ideasta. Lopulta onnistuttiin ymmärtämään ja siirryttiin siitä kevyt raviin jossa piti ottaa vähän temponvaihteluita.
Aloitin sillä ravilla, Roosa kun oli taas sitä mieltä ettei hän varmasti vaivaudu ravaamaan. Hetken aikaa pyörittiin ympyrää, lopulta päästiin raviin, tosin suloisen pukkipotkusarjan siivittämänä. Pienen mielenosoituksensa jälkeen poni alkoi toimia kivasti ja alistui kohtaloonsa. Rouva ravasi kivasti eteenpäin (hitaasti, mutta ainakin se pysyi ravilla :D ja kyllä se ajoittain reipastui kun oikein pistin kaiken tarmoni peliin) ja se jopa kääntyi suhteellisen nätisti. Pari kertaa oltiin aivan tuuliajolla ja poni juurtui uralle, mutta muuten se kääntyi melko helposti ja oli oikein kiva.
Kun kevyt ravi toimi muuten hyvin, aloittelin sen tempon muutoksen. Pitkille sivuille reippaampaa ravia ja lyhyille sivuille koitin vähän hidastaa ihan pienillä pyynnöillä. Aloitetaan nyt sillä että koko ajan se liikkui laiskasti, kyllä. Ne temmon lisäyksetkin olivat vain sitä laiskanpulskeaa ravia. Ei kuitenkaan voida vertailla täydellisyyteen, pitää katsoa laajasti. Poni lähti useimmiten etenemään kun pyysin ja hidasti ravia tosi hienosti. (Suorastaan luonnollisen hyvin, kheh) Joten vaikka tahti oli erittäin laiska, niin kyllä mä kuitenkin olin tyytyväinen. Poni kuitenkin toimi muuten hyvin ja liikkui ihan järkevästi. Se liikkuminen on hei niin pieni osa ;)
Sitten käveltiin vähän ja Marianne kyseli että mitäs me sit haluttais tehdä. Toivetunti eikä kukaan ollut oikeasti sanonut vielä mitään!
Tiedättekö, mulla on jo pitkään pyörinyt mielessä että olispa kiva jos tehtäis väistöjä. Ei olla ikuisuuksiin tehty niitä. En kuitenkaan ihan heti ensimmäisenä viittinyt huudella väistöjä, tiedä häntä vaikka saisin joukkohivutuksen :D Lopulta joku päätti ehdottaa että mentäis harjoitusravia (jes) ilman jalustimia (jee!) Marianne ei tainnut oikein uskoa ehdotusta. Tai kovin se siellä ainakin naureskeli.
Kyllä se sitten kysyi että halutaanko oikeesti mennä harjotusravia ilman jalustimia. Mä nyökyttelen ihan innoissani ja lisään siihen että tehdään sit kanssa väistöjä. Me ollaan nyt ihan tätiryhmä.
Kukaan muu ei sanonut mitään, kukaan ei edes lytännyt meidän ideoitamme, joten kyllä Mariannekin siihen sitten suostui. Jalustimet ylös ja lähdettiin ravailemaan. Väistöjä otettiin taas niin että keskihalkaisijalle ja siitä vuoronperään oikealle ja vasemmalle. Erittäin yksinkertaista.
Hetken tahkoamisen jälkeen sain Roosan raviin ja jonkin ajan kuluttua ravi alkoi jopa toimia. Tai kun se alkoi taas sillä että Roosa joko vähän juoksi alta tai sitten tunki minne sitä huvitti. Lopulta poni ymmärsi ettei laukata vielä, ja ravi parani huomattavasti.
Tahti oli hidas. Kovin hidas. Erittäin hidas. Yritin vähän vauhdittaa pientä lihavaa rouvaa, mutta kun ei se oikein ottanut onnistuakseen. Poni vain mennä tepsutti rauhallista raviaan. Sama kai tuo, yritettiin sitten edes keskittyä väistöihin. Alun haparoinnin jälkeen Roosa alkoi kääntyä hyvin sinne keskihalkaisijalle ja kai niistä väistöistäkin alkoi tulla edes jotain. Ei ne toki mitään hienoja ja oikeaoppisia väistöjä olleet, mutta tyydyin nyt ihan jo siihen että poni edes pikkaisen mateli sivulle päin. Ja tässä siis onnistuttiinkin, pikkasen liikuttiin sivulle, hyvin laiskasti ja pienin askelin ja vähän vimpulassakin. Ei se niin vakavaa.
Sitten käveltiin pikkasen ja aloitettiin laukkaaminen. Alku aina hankala. Pyörittiin vähän keskellä kun en taas muka löytänyt tilaa johon voisin ruoskia pienen ponin. Lopulta saatiin vähän tilaa, Roosakin lähti raviin ja laukka nousi tosi nätisti, vaikkakin ennen sitä piti vähän heilutella takakoipia kun pikkasen ärsytti. Laukka oli kuitenkin ihan kivaa, poni laukkasi eteenpäin, minä istuin hyvin ja kaikki oli positiivista. Paitsi se että oikastiin jonkun Vinskin perään. Mutta kaikki muu.
Toiseen suuntaan meni paremmin kun ponikin oli jo hereillä. Laukat nousi tosi nätisti, oikeastaan Roosa nosteli niitä itse. Ajattelin sen nyt niin että parempi jos poni nyt itse on innoissaan menossa, joten pieni porsas sai tämänkin anteeksi :D
Tähän suuntaan pysyttiin paremmin siellä missä halusin, Roosakin kääntyi jopa pari kertaa laukassa kentän poikki. Upea saavutus, heh. Ja ihan reippaasti se mennä tömpsötti eteenpäin, vähän nyt laukat tipahteli.
Sitten loppukäynnit.
Marianne tuli irvistelemään että kuulemma Roosa oli ihan hyvä idea. (extempore idea) Ja siinä oli jotain hyvääkin.
Mä olen periaatteessa varsin tyytyväinen. Pitkästä aikaa Roosalla ja kuitenkin se meni noinkin positiivisesti. Se vauhti vaan, mutta kyllä me se siitä vielä saadaan :)
Käveltiin rennon rauhallisesti, vähän tämäkin tampio yritti sinne keskelle tunkea. Voi voi :)
Sitten keskelle ja alas selästä. Poni oli kovin fiksu. Siinä se seistä tönötti vaikka kaverit menivät jo kaukana edellä. Talliin käveltiin oikein viisaasti, ja karsinassa odoteltiin kovin hienosti että otetaan suitset pois. Aasiponi näytti olevansa järjen ruumiillistuma.
Kirjottelin kortin ja huristelin sitten tänne. Joo, tänne hyvä ilmaus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti