Tallille taas tänään ja jatkoin Sallin kanssa. Tunnilla myös Kaisa, Sakari ja Jack. Salli oli toisella tunnilla joten keskityin tuntien toljotteluun. Kävin mä tosin vähän Simoa taluttamassa ja parit hemmotkin heitin satulaan. Olin niinkin aktiivinen (; On se kuitenkin hauskaa. Ku oon tässä viime aikoina leikkinyt lähinnä vanhaa ja väsynyttä, en jaksa.
Tuntimme alkoi, joten menin Sallin luo ja kiipesin selkään. Lähdettiin kävelemään ja Salli kyllä aloitti erittäin reippaasti. Pian se kuitenkin hyytyi, johtui kyllä varmaan lähinnä siitä että mä tuskastelin jalustinten ja oman vinouteni kanssa. Korjailujen jälkeen jatkettiin ja lähdin ratsastamaan Sallia eteenpäin. Alku aina hankala, mutta lopulta poni jaksoi liikkua ja pysyi ihan mukavan etenevässä käynnissä. Vähän voltteja, joille poni kääntyi tosi kivasti. Koitin jopa keskittyä pieneen asetukseen, taisin jopa onnistua. Salli oli ihan kiva ja käveltiin oikein nätisti.
(Iinan kuvia taas. Onneksi osaan keventää tosi liioitellusti (: )
Lähdettiin sitten kevyt raviin. Ja mulla vähän vispasi tuo tasapaino taas. Seilasin hieman liikaa ja jäin vähän jälkeen kun oli olevinas niin iso ravi ja kaikkea. En kyllä nyt ymmärrä itseäni, oliko tämä viime viikko niin järisyttävä vai mikä, tuntui etten ole muka ratsastanut aikoihin, enkä varsinkaan Sallilla.
Työskenneltyä itseni kanssa, aloin pysyä jo jonkinmoisessa tahdissa enkä hukkunut koko ajan omiin seilailuihini.
Sen jälkeen ajateltiin sitä tahtia. Sain Sallia tosi kivasti taas eteenpäin ja se liikkui oikein mukavasti. Tosin tänään vaadittiin vielä vähän lisää, Marianne halusi että vien loppuun asti jotta Salli pääsee ravaamaan kunnolla. Mikäs siinä, poni lähti vieläkin etenevämpään raviin ja minä koikkelehdin kyydissä kuin merisairas. Vähän turhan korkea kevennys, vähän heilui jalat. Tai pikemminkin pelkkä oikea jalka. Koitin korjailla taas itseäni, mutta ainakin heppa eteni ja ravasi hyvin.
Ja tälleen omien tuntumieni perusteella sanoisin että tänään hevonen kääntyi paremmin kuin viime viikolla. Kyllä se välillä vähän juurtui uralle, varsinkin silloin kun ratsastin eteenpäin. Voi johtua siitä että silloin aina menetin itseni ja koikkelehdin liikaa ja sen takia ei ratsu sitten kääntynyt. Näitä joitain juurtumisia lukuunottamatta Salli kuitenkin kääntyi oikein nätisti, suunta ei päässyt vaihtumaan ja tietkin olivat melkein sellaisia kuin suunnittelin. (Vähän liian isoja, hieman tungettiin vastaan taas. Mutta periaatteessa)
Ja kuinka voi se katse ärsyttää :D En mä osaa katsoa eteenpäin, osaan vaan tuijotella sitä hiekkaa. Tässä on kuitenkin se hyvä puoli, että ehkei sitä hiekan tuijottelua huomaa niin helposti kuin kaulan tuijottelua, heh.
Mutta oikeasti, luulen että voisi hevoset kääntyä/edetä paremmin jos minä katsoisin eteen, en eteen ja alas. Se on vaikeaa. Koitan oikeasti keskittyä. Kun katsoo eteenpäin niin iskee vaan sellanen olo ettei pysy edes kyydissä, jotenkin se tasapainottaa kun pudottaa katseen alas. Mielenkiintoista.
(valkkaanko nyt ihan tahallani näitä "osaan ratsastaa kuten huomaatte" :D Yritän keksiä niitä mitä en ois viimeksi lykännyt tänne)
Siirryttiin käyntiin ja lähdettiin taivuttelemaan hevosia s-kirjaimille. Jee! Nyt kun vihdoinkin tiesin mitä tehdä.
Jäin porttipäähän kun katsoin että siellä oli kivasti tilaa ja lähdin sitten pyörittelemään ponia volteille. Oikealle Salli taipui tosi hyvin, pää kääntyi hyvinkin pitkälle ja poni pysyi suhteellisen tyytyväisen oloisena (että ehkä onnistuin olemaan nykimättä ohjia täysin epäjohdonmukaisesti) Vasen suunta oli vaikeampi, ei se taipunut niin paljon. Kyllähän se pää sisälle tuli ja kaula taipui, muttei kuitenkaan niin syvälle kuin oikeaan kierrokseen. Enkä mä sitten saanut vaikka parhaani yritin. Ehkä hetkeksi se saattoi taipua suunnilleen yhtä syvälle kuin oikeaan, muttamutta.
Marianne sieltä totesi että tein hienon ratkaisun. "Sitä kulmaa se Salli aina kyttää ja nyt Milla päätti että jumpataan täällä ihan rauhassa" Vitsit kun olinkin hei piiloviisas, en edes ajatellut sitä noin syvällisesti :D Hyvä idea kyllä, täytyy myöntää.
Siellä oli neljä puomia, tasaisesti keskihalkaisijalla. Jokaisen piti kävellä puomin ympärillä ympyrää tehden. Jokaisella oli siis käytännössä neljäsosa kenttää käytössään. Tai ainakin teoriassa, heh.
Laukat otettiin ympyrällä jottei aina vain puksuteltaisi uraa pitkin. Jännittävää, erittäin.
Ensin olin päädyssä, mutta vaihdoin sitten toiselle keskiympyrälle Sakarin ja Kaisan väliin. Sitten lähdin koittamaan sitä laukannostoa. Salli ei ihan käynnistynyt toivomallani tavalla, joten laukka ei noussut ihan ekoilla yrityksillä, eikä varsinkaan käynnistä. Taisin sitten ottaa nostoja vähän miten sattui, välillä ravista ja välillä käynnistä.
Aloittelin vasempaan kierrokseen. Ensin tosiaan tuli jokunen nostonyritys ennen kuin tärppäsi ja Salli lähti rytkimään laukkaa eteenpäin. Olin maalaillut vähän piruja seinille ja ajatukseni olivat oikeassa. Välillä onnistuttiin melkein kääntymään ympyrälle (no joo, ehkä ympyrä venyi kymmenellä metrillä. Joka tapauksessa) mutta välillä sitten poni iski vaihteet päälle ja laukkasi täysillä suuntaan x ja sitten löydettiinkin itsemme aivan väärältä ympyrältä. Uhups.
Minä yritin istua hyvin ja jumputtaa Sallia ympyrälle. Koitin vähän hidastaa laukkaa jottei poni kerkiäisi vain kadota toisten ympyröille ennen kuin huomaan. Silti ei oikein onnistunut, hanailtiin vaan vähän missä sattui. Laukka sentään pysyi ihan kohtuullisesti yllä, saatiin edes jonkun aikaa aina kärvistellä surkeudessamme.
Otin siinä raippaakin sitten ulkokäteen ja tein vähän tehokkaammin selväksi ettemme voi lähteä ympyrältämme. Salli alkoikin kääntyä paremmin, ikävä sivuvaikutus vain oli se ylimaallinen vauhdin lisäys jonka ansiosta minä olin vähän taas irti penkistä ja vinona ja kaikkea. Kuinka vaikeaa voikin olla. Aloin siinä olla jo aivan väsähtänyt ja kuollut, pah. Liian iso laukka, kovin raskasta rytkiä siellä mukana. Tosin kunto kasvaa, se on aina hyvä.
Laukatessamme vaihtui yllättäen suunta, mutta päätin että sama kai se on kokeilla miten oikea kierros onnistuu. Nostettiin uusi laukka ja jatkettiin. Meni paremmin. Erittäin paljon paremmin. Kyllä ne ympyrät tähänkin suuntaan venyivät, muttei ainakaan karattu toiselle puolelle kenttää tai muutakaan. Ja saatiin me pari oikeaa ympyrää ilman ylimääräistä venymistä, jee!
Sitten Marianne sanoi että voisin kävellä. Nössöt kävelee jos niitä väsyttää + ei voitu millään jättää tähän tota laukkaa kun meni niin köyhästi. Otin vielä pätkän tähän suuntaan, sain hyvän ympyrän ja kävelin sitten vähäsen. Ja tein välikuolemaa.
Mutta sitten kun siinä aikaa oli niin päätin että sama kai se on kokeilla vielä uudelleen sitä vasenta kierrosta. Nostin laukan ja pistettiin menemään. Ja onnistuimme, kaksi ympyrää peräkkäin, ainoa ongelma oli se että poni meinasi hyytyä kesken kaiken. Hienoa me :) Onnistumisen jälkeen saatettiin kävellä hyvillä mielin.
Otettiin vielä vähän loppuraveja. Ravailtiin ihan rennon rauhallisesti, pikkasen ravia eteen aina välillä. Kääntelin vähän ympyröitä ja välillä jouduttiin vähän miettimään osataanko kääntyä vai juostaanko vain toisten perässä.
Sitten vain loppukäynnit.
Mikäs tässä, ihan kivasti. Sinäänsä hauskaa, mulla oli sellanen olo että laukka meni tosi huonosti. Nyt olen kuitenkin todennut että meidän piti laukata ympyrällä, joten siihen nähden meni hyvin. Ympyrällä on vaikeaa, varsinkin kun en osaa ihan niin hyvin istua Salperin pikku-laukassa. Ehkä tässä joku päivä opin vähän paremmin ohjaamaan laukassa, mutta sitä odotellessa tää meni hyvin. Saatiin ympyröitä, vähän karkailtiin mutta mikäpä siinä. Ravissa poni oli oikein kiva ja etenevä ja s-kirjaimilla taipui nätisti. Että tänään oikeastaan ainoa ongelma olin minä, oikea jalka heilui ihan älyttömästi, jalustimia pudottelin vähän laukassa (jonka ansiosta vedin taas tyylikästä laukkaa yhdeksänkymmenen asteen kulmassa) ja jäin vähän jälkeen ponin kyydistä.
Ainakin poni oli positiivinen ja oikein kiva (:
Loppukäynnitkin olivat hei kivat! Salli ei edes tunkenut keskelle, JEEEEEEEEJEJEJ. Oikeasti. Se oli ihastuttavaa.
Lopulta sitten keskelle ja alas selästä. Poni karsinaan ja harjailin sen nopeasti. Sitten vaan kuolaimia pesemään ja Mariannea odottelemaan. Siinä se juoruili, ei sopinut keskeyttää, heh.
Keskusteltiin koulusta ja sitten Marianne kysyi olenko jo kyllästynyt Salliin. Selkeään tapaani ilmaisin etten mää nyt kyllästynyt ole, mutta sit toisaalta ehkä vähän, muttei niinku käytännössä ja on se niinku kiva, mutta ois niinku kiva mennä jollain muulla taas mut ei sillä niin väliä. Kai siitä sen pointin sai selville, lupasi tuo ainakin valita mulle jotain kivaa ja "uutta" huomiseksi :) Oon miettinyt kuinka rentoa tulee siitä kun pääsee laukkaamaan ihan millä vaan muulla. Oikeasti. Tuo Sallin laukassa rytkyminen käy niin työstä, millä vaan mulla on niin helppoa. Tai kevyttä ainakin.
Ja sitten.. Kysyin jotain harvinaisen omituista. Tai siis omituista kun ottaa huomioon että minä kysyin sitä.
Että mahdettaisko "ehkä voida, sattumalta jos voitais, ei mikään pakko, muttamutta mahdollisesti kuitenkin" hypätä. Niinku kerran. Ei enempää. Mutta kerran.
Todella erikoista. Mutta totesin kuitenkin ettei olla käytännössä hypätty kertaakaan (joojoo, niitä kolmen puomin kasoja keväällä. En laske niitä) ja että periaatteessa voisin haluta hypätä niinku edes kerran. (ja mieluusti siis jotain muuta kuin niitä kolmen puomin kasoja) Tai no edes kerran ja edes kerran. Kerran on ihan riittävästi :D Viime vuonna hypättiin jo ihan liikaa.
Mutta joo. Kyllähän tuo senkin lupasi että voidaan. Joten katsotaan, katsotaan. Pääsispä taas kattomaan miten tällä kertaa käy. Tää mun esteiden hyppääminen on kyllä suunnattoman tavoitteellista, aina vaan katon miten käy ja kokeilen meniskö paremmin ku viimeksi. Mutta ehkä tällä tahdilla, kerran-kaks vuodessa, ei voi niinku odottaakaan sen suurempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti