Viimakas Pullaponi

Hyrhyr. Rehellisesti sanottuna ottaisin ihan mielellään ne kahdenkympin pakkaset jos tuo karmea tuuli loppuisi. Siellä oli pirullisen kylmä. (jepjep, ikinä ei ole hyvä) Mutta kaipa se tästä. Olen mä edelleen tosi iloinen kun lunta ei ole satanut :) Siis enempää

Tallille siis ja jännityksellä taulua lukemaan. Minkään näköistä varmuutta kun ei ollut. Onneksi salainen toiveeni toteutui ja sain jatkaa Elviksen kanssa, tunnilla myös Kaisa, Evita, Vinski, Pomo ja Roosa. Elvis oli ekalla tunnilla.
Hihi, vihdoin Pullalla kolmesti peräkkäin! Mainiota. Muutenkin kun nuo lähes kaikki muut vaihtoehdot ovat mielestäni melkein epämiellyttäviä, niin kivoinhan se näin.

Kävin kentän laidalla ja Marianne jopa sanoi että katsotaan jos jatkettaisiin keltaisen kanssa huimat neljä kertaa peräkkäin. Että jännityksellä ensi viikkoon, toivon tätä suuresti. Autoin hieman Roosa-ponin haussa ja talliin viennissä, sitten kävin nopeasti harjaamassa keltaista karviaista joka lähes hyljätyn oloisena seisoskeli karsinassaan. Harjasin vähän, sitten heitin ponille varusteet niskaan. Ja jotenkin mystisesti pääsi käymään niin, että meidät hylättiin sinne :D Ilmeisesti mulla kesti oletettua kauemmin, joten me tallusteltiin yksinämme kentälle vastavirtaan pyristellen ja jouduttiin jopa avaamaan portti jotta päästäisiin sisälle. Heh, ei kai meillä siinä niin kiire ollutkaan, ponikaan ei ihmetellyt järjestelyä joten samapa tuo.

Parkkeerasin ponin ja nousin siitä selkään. Sitten lähdimme kävelemään tuulessa ja tuiskussa. Hyih. Olin täydellisen jäässä, aivan kylmän kankea. Koko mun istuminen oli vähän jäykkää ja omistuista kun tärisin siellä selässä. Hieman se siis vaikeutti.
Käveltiin siis alkukäyntejä, tein hieman voltteja ja asettelin Elvistä. Asetus löytyi vallan hienosti ja poni keskittyi melko suuren osan ajasta todella hyvin. Olihan siinä niitä hetkiä kun se törötteli pimeyteen ja laski niitä pikku-ukkoja, ja hiukan se yritti muutamissa kulmissa puskea sisälle kun oli niin kauhean jännittävää. Suurimmaksi osaksi kuitenkin hyvin, korvat olivat oikein päin ja poni oli pöljäilemättä.

Marianne kyseli mitä haluttaisiin tehdä, ilmeisesti koko päivä oli ollut jotenkin vaikea. Sieltä pyydettiin vääntöä jottei jäädyttäisi, niinpä lähdettiin tekemään väistöä. Pitkillä sivuilla väistätettiin takamusta sisälle, näin yksinkertaisesti. Vaikka alla oli Elvis, niin silti tämä väistättely meni tänään vähän hakemiseksi. Tai ensinnäkin mä istuin kuin puupalikka, väännyin aina jännittyneenä yhteen asentoon ja meinasin kiskoa jalkani sijoiltaan kun väistätin ponin takapuolta. Mutta hei, voin puolustautua. Meillä on tässä viime aikoina ollut melkoisen rentoa kun kenttä on ollut jäässä, eikä siis olla tehty oikein mitään siirtymiä kummempaa. Ei voi olettaa että jotkut väistöt nyt yllättäen lähtisivät täydellisesti (;
Pulla hidasti varsin nätisti, koitin rauhallisesti asettaa ulos - tosin se kyllä aina välillä muuttui väkisinkin siihen kaulan aitaa päin kääntelyyn. Ja siis joo, tuli sieltä välillä jonkinlaista väistätystä. Välillä oikeastaan ihan hyvänkin oloista. Ongelmana oli ainakin se, että ajoittain vain tuntui siltä ettei se pohje yksinkertaisesti mennyt tarpeeksi läpi. Elvis ehkä liikautti jotain jalkaa vähän sinne päin, mutta läpi ei pohje mennyt vaikka kuinka yritin tämäyttää. Toisaalta mun selässä keikkuminenkin oli niin avutonta, etten ihmettele vaikka olisin tyystin estänyt ponin väistöyritykset. No, tuli sieltä pari pätkää jotka tuntuivat ihan hyvältä ja kunnon väistöltä. Osa oli kuulemma tuntihevosväistöjä ja välillä tuntui ettei saada oikein mitään aikaiseksi. Ja varsinkin toiseen suuntaan Elvis lähti liiraamaan sisälle, enkä vain saanut pidettyä etuosaa paikallaan. Että ei tämä nyt ihmeemmin mennyt, saatiin me jotain irti sieltä mutta kyllä se on takapäätä paremminkin väistättänyt. Vaan kuten sanoin, oli liian kylmä ja ollaan lösöilty. Seliseli ja sitä rataa.

Sitten lähdettiin kevyt raviin, hallelujaa! Ravatessa kun suli todella nopeasti, heh.
Elvis lähti kiltisti raviin ja oli oikeastaan tosi kivantuntuinen ravissa. Tänään se vaikutti pikemminkin hitaalta kuin reippaalta, muttei se kuitenkaan kamalan laiskakaan ollut. Mutta ei siis tarvinnut keskittää jokaista solua kiituriponin hidastamiseen kun tahti pysyi mukavana lähes itsestään. Tehtiin voltteja ja ympyröitä, asettelin ponia tässäkin parhaani mukaan. Muutamia kertoja Elvis meinasi jännittyä ja juosta alta, mutta sain sen aina ihan kivasti takaisin kuulolle ja sitten mentiin taas nätisti korvat minuun kohdistettuina.
Tänään muuten muistin taas keskittyä kevennyksen tuntemiseen, en katsomiseen. Näin alkutunnista tunsin kevennyksen hyvin, loppuraveissa meni sitten jostain syystä ihan arvailuksi. Kyllä sekin siitä sitten lähtee.

Kevyt raveista ei oikeastaan ole kauheasti sanottavaa, sillä olin tosi tyytyväinen ja meni hyvin. Käännyttiin, asetuttiin, tahti säilyi, ponia sai pikemminkin ratsastaa eteen. Oikein hyvä.
Tosin tänään meillä oli tosi viimakaspäivä. Ja tällä tarkoitetaan nyt kahta juttua: ensinnäkin tuuli niin jumalattomasti että oli aika viimakasta. Toiseksikin poni oli todella viimakas :D En ole ihan varma mitä siellä kävi kesken kevyt ravien, ilmeisesti Jack karkasi taluttajaltaan ja juoksi sieltä kentälle päin. Joku siellä jotain huusikin. Ja siis olihan se nyt aika eriskummallinen tilanne, en siis edes syytä ponia kun se päätti tätä säikähtää. Samoin jokunen muukin siellä lähti menemään. Elvis tosiaan paineli laukkaa menemään, mä keräilin ohjia jotenkin ja pidättelin henkeli edestä taas ja sain ponin aika nopeasti pysähtymään aitaa päin. Seistiin siinä hetki pimeyttä katselemassa, sitten käännyttiin katsomaan Jackia joka otettiin kiinni ja vietiin sisälle.

Sen jälkeen yritettiin jatkaa normaalisti, mutta poni oli hieman järkyttynyt joten jouduimme katsomaan tarhoja. Minä taputtelin Pullaa ja koitin kertoa sille ettei se Jack nyt ollut hänen kimppuunsa hyökkäämässä. Hetken aikaa Elvis oli vähän varuillaan ja säpäkkänä siinä keskiportilla, mutta lopulta hän rauhoittui ja malttoi kävellä ihan nätisti.
Vähän aikaa käveltiin ilman mitään ylimääräistä ohjelmaa, mutta sitten tuo ponin pirulainen pysähtyi kaivamaan nenäänsä. Minä siinä pikkasen nykäsin ohjaa ja painoin pohjetta ja kun tämä ei tuottanut tulosta niin typeränä menin toki potkaisemaan ihan kunnolla että haloo Elvis, tämä ei kuulu ohjelmaan.

Ponihan veti siitä hirmuiset pultit, olinhan mä nyt käskenyt hänet liikkeelle :D Viuh, se nykäisi päänsä ylös, sitten se lähti pukittelen matkaan. Huitaistiin toiseen päähän kenttää jolloin sain ponin lopulta hiljentämään. Hups.. Siis kun en minä nyt ajatellut että se ihan noin herkällä päällä on, vielä kun nokkaansa rapsutteli. Kauheaa, olin tosi pahoillani :D Vielä kun poni oli ennen näitä episodeja pelästynyt vähän sitä kun Roosa oli kompuroinut meidän takana (ja sitten aasi oli pelästynyt omaa kompurointiaan..) niin tämä tuntihan alkoi jo muistuttaa niitä vanhoja hyviä aikoja kun aina se mun ratsuni veti ympäri kenttää täysillä ja itse sitten tei nBuzz Lightyear lentoja (tosin tänään en sentään tehnyt niitä lentoja, pysyin ihan siveästi satulassa)
Vaihtelu virkistää, vai. Sitä paitsi itse mä olin Elvikselle karsinassa sanonut että tänään pitää vetää täyttä laukkaa ympäri kenttää jotta pysytään lämpiminä. Enhän mä nyt olettanut että poni sitä ymmärtäisi onhan Pullaponi kuitenkin vähän pöljän puoleinen.

Näiden pienten arjen irtiottojen jälkeen me käveltiin hetki. Olin vähän varovaisempi, hetken ajan varoin tekemästä mitään ylimääräistä jottei poni nyt ihan suuttuisi kaltoin kohtelustani. Lopulta uskalsin kuitenkin lähteä taas ratsastamaan kulmia ja voltteja, ja kun poni oli rauhoittunut niin ei se ohjan päästäminenkään tuntunut enää itsemurhalta. Elvis tosiaan rauhoittui yllättävän hyvin ja nopeasti, ei se enää mitään turhia mulkoillut tai kauhistellut. Ainoa pieni ongelma joka tästä säikähdyksestä seurasi, oli se että poni alkoi turhankin tarkasti tutkia mitä muut tekevät. Se pelästyi kun Evita tinttaroi pysähdyksessä jotain sivuaskelia, se ei uskaltanut oikein kulkea Vinskin lähellä jne. Lähdettiin taas siitä olettamuksesta ettei ponin tarvitse hyytyä toisten lähellä ja ettei sen oikeasti tarvitse hätääntyä jos Evita jotain sivuaskelia harrastaa. Muutama karkuun lähtöyritys sieltä tuli ja hyytyiltiinkin välillä. Kuitenkin poni pysyi ihan järjissään ja suurimmaksi osaksi totteli kun sen julmasti pusersin sinne minne kulloinkin halusin.

Pienen rauhoittelukävelyn jälkeen otettiin harjoitusravia jotta saataisiin tekemistä. Mitään erityistä tehtävää ei annettu, kunhan vain ravailtaisiin. Minä lähdin raviin vähän ennakkoluuloisesti, olin aivan varma että poni kiitäisi pää pystyssä karkuun kaikkea mahdollista, olihan se säikähdellyt sen verran paljon. Yllätys oli suuri kun raviin siirtyi rennon rauhallinen poni, jolla ei ollut turhaa kiirettä. Wau.
Ravi oli alusta alkaen niin mielettömän hyvää että päätin ottaa jopa noita väistöjä. Käännyin ennen uraa ja väistätin uralle. Elvis oli siis ravissa todella kiva. Se pysyi rennon rauhallisena, oli pikemminkin eteenratsastettava. Pieniä pätkiä oli jolloin se jännittyi ja melkein kipitti alta. Se saatiin kuitenkin nopeasti aisoihin, eikä ollut käytännössä mikään ongelma. Tehtiin voltteja ja poni asettuikin todella kivasti, ihan molempiin suuntiin. Tänäänkin taidettiin ihan ajoittain löytää jotain pyöreyden tapaista, ainakin keskittyminen pysyi kauhean kivasti minussa ja siinä mitä pyysin. Todella kiva.

Väistötkin sujuivat paremmin kuin ne takapäänväistätykset. Oli siellä pätkiä jolloin Elvis vain valui lapa edellä uralle. Kuitenkin tuli jokunen kiva ja liitävä väistö uralle, jolloin tuntui että poni oikeasti saattoi niitä kinttujaan ristiä ja kuunnella mitä minä pyydän. Mäkin pystyin näissä istumaan paremmin kuin niissä aiemmissa väistätyksissä.
Jep, ei voi muuta sanoa kuin että olin todella yllättynyt. Odotin niin että poni vain skitsoaa ja ehdottelisi suunnilleen laukkaa, mutta ei. Mielettömän kuunteleva ja rento kaveri, ainakin tällaisen alkutunnin jälkeen. Olin tositosi tyytyväinen kyllä että löydettiin tuollainen fiilis tähän :)

Käveltiin ja täristiin taas hetki. Poni käveli ihan mukavasti ja asiallisesti, ei se mitään skitsoillut.
Sitten otettiinkin vielä loppukeventelyravit. Jes :D
Odotukset eivät kyllä olleet korkealla, en uskonut että pystyisin ohjaa päästämään sillä en ollut varma voinko luottaa siihen ettei poni päätä pelästyä taas jotain. Ilmeisesti meitä kuitenkin auttaa se etten minä odota onnistumista, nämä loppuravit olivat meinaan jo tosi kivat!

Lähdettiin tuttuun tyyliimme ravaamaan ympyrällä (vasempaan kierrokseen) ja alkuun Elvis oli jopa vähän turhankin reipas. Ensin vaan ravailin hieman, sitten lähdin etsimään rauhaisaa asetusta sisälle. Pikkasen tuo Pullaponi kytsäili missä muut menee ja mitä muut tekee, jolloin sen keskittyminen vähän herpaantui. Tästäkin huolimatta onnistuin saamaan ponille rauhallisen tahdin, se asettui sisälle, kääntyi ympyrälle ihan kivasti ja suureksi yllätyksekseni jopa lähti ajattelemaan eteen ja alas. Kaikki pahat kuvitelmani karisivat ja iloissani syötin ohjaa ponille. Tänään en ole edes ihan varma paljonko tuli lopulta löysättyä, päästin aina stopparinvälin kun poni tuntui rennolta, ohjalla pysyvältä ja turvalliselta. Ja siis kun poni oli ihan mielettömän kiva, ainakin näin railakkaan tunnin loppuun! Se pysyi ohjalla tosi rauhallisesti, ei sinkaissut ylös. Välillä se nousi ylemmäs ja venyi pikemminkin eteen, välillä sitten oltiin vähän alempana. Kuitenkin muutokset olivat rauhallisia, ei mitään ponkaisua ja "mitähän tuolla ny tapahtuu" tyylisiä.
Suunnanvaihto ei hommaa ainakaan häirinnyt. Poni pysyi niin hienosti siellä alhaalla, ei hirveästi keskittynyt kaikkeen ylimääräiseen ja jes vaan :D Ja siellä oli sellaisia pieniä ja katoavia hetkiä jolloin poni tuntui oikeasti valuvan alas (kun yleensä se on pikemmin sitä että ajatellaan eteen ja alas ja ollaan vähän ehkä pidempänä ja hieman matalampana kuin yleensä) Ja lopuksi ravailtiin varmaan löysemmällä ohjalla kuin ennen, näin ainakin luulisin. Ihana, tosi kiva :)

Siirryttiin käyntiin, tässä Elvis meinasi pari kertaa turhankin paljon innostua, mutta malttoi lopulta kävellä rennon rauhallisesti.
Marianne sieltä totesi että tänään ei väistöt lähteneet. Eivät niin, eivät hirveesti. Mutta sitä hei kehuttiin kun sain ponin rennoksi tuon skitsoiluvaiheen jälkeen :D
Siis kyllä mä olen tyytyväinen vaan. Toki toisaalta voidaan sanoa että poni oli jännittyneempi ja skitsoavampi kuin mitä se on nyt ollut. Mutta kun jätetään alkutunnin pönttöilyt sivuun ja katotaan lopputuntia niin sehän oli tosi kiva! Saatiin rentous sen jännittyneisyyden jälkeen, se on tosi hyvä. Harjoitusravi olikin tämän ansiosta tosi kivaa ja mahtavaa, se oli rentoa jänskäilyn jälkeen ja väistötkin löytyivät ihan kohtuu hyvin. Loppuravit olivat mainiot, ne olivat hyvät muihinkin tunteihin verrattuna ja kun lisätään siihen se tosiasia että sain Pullan kulkemaan noin hauskasti ympäri kenttää kiitelyn jälkeen (ja uskalsin päästää ohjaa niin paljon, se on suuri luottamuksen osoitus. Varsinkin talvella ja näinkin jännittävän tunnin jälkeen) niin olen kyllä siihenkin suunnattoman tyytyväinen :)
Ja hei, en pudonnut, sekin on hyvä. En edes lennellyt kaulalle tai mitään. Ehkä mä alan pysyä paremmin pikku hiljaa. Ja siis joo, väistöt ei sujuneet. Se on ehkä se tunnin huono osuus, Jackin karkaamiselle kun en voinut mitään (ja ymmärrän kuitenkin herkkisponia, ymmärrettävää vetää herneet nenäänsä noinkin järisyttävästä tapahtumasta) Hih, alkuun olin vähän epätoivoinen "en onnistu, menee vaan huonommin koko ajan ja joka tunti" mutta nyt olen älyttömän tyytyväinen ja ehdottomasti yksi kivoimmista tunneista nyt saikun jälkeen. (ehkä ilman satulaa pumpsuttelun ja sen oma-poni tunnin jälkeen. Niin ja ehkä sen ja tuon kanssa) Ei, ponin kanssa on ollut kivoja tunteja nyt. Ja se jos mikä on kivaa :)

Keskelle ja alas selästä. Elvis talutti tärisevän Millan talliin jossa kiitin ponia purkamalla sen varusteista ja harjaamalla sen nätisti. Hih, poni on kovin söpö. Sisäisesti ainakin.
Kirjasin kortin, Marianne höpötti vielä jotain neljännestä kerrasta (kenties että huono idea, kheh) ja eikun kotiin. Hyih, tuuli.

Noniin hei, ensi viikolla siirrytään jo helmikuuhun. Valoa tulee koko ajan, jippiajei. Ja näin se talvi taas selätetään, ihastuttavaa.
Nyt kuitenkin ensi viikkoon :)

Askel kohti paremmuutta

Päätinpä muokkailla nuo välilehdet, tein vihdoin kunnolliset esittelysivut ja kaikki. Tämähän alkaa pian jo näyttää ihan lukijaystävälliseltä.

Ja heh, innostuin kun löysin täältä näitä mun vanhoja bannereita :D Haluan jakaa nämä. (en ole varma onko tässä kaikki ja oliko nää kaikki oikeasti bannereina)

Mun ensimmäinen bannerin tapainen :)

Ainoa ei-itsetehty

Tää tais olla jotain ekoja kokeiluja Gimpillä vaan. Veikkaisin

Tästä tykkäsin ja tykkään edelleen. Vaikka toi Pompeli on vähän kehnosti rajattukin

Ei sen tärkeämpää, mutta jos kiinnostaa niin voitte toki vilkaista noita välilehtiä :D

Iloiset pakkasukkelit

Ponit ovat kuulemma olleet onnellisia koska nyt on ollut pakkasta. Tai sitten ne ovat iloisia koska Mariannekin on.
On kuinka on, niin onhan se onni aina oikein kiva juttu. Kiva jos pienet ponit ja vielä pienemmät hevoiset ovat nyt onnellisia :)

Tallille ja olin erityisen yllättynyt kun mulla oli sittenkin Elvis. En hetkeäkään olisi uskonut että mä pääsen sillä pitkästä aikaa kaksi kertaa peräkkäin! Olin oikein iloinen siis minäkin (mä kun koko päivän olin miettinyt että kuitenkin Marianne ihan piruuttaankin on laittanut jonkun Pomon ja sitten mä itken suruisena koko illan :D) Elvis tosiaan, tunnilla myös Kaisa, Vinski ja Pomo, Elvis oli ekalla tunnilla. Hih.

Menin talutusseuraksi Nikkis-ponille (joka vaihteen vuoksi oli jopa asiallinen ja järkevä) ja sitten kävin tietenkin Mariannelta kyselemässä että käviskö jos menisin ilman satulaa. Kaipa se nyt on niin, kaksi kertaa talvessa pitää päästä. Ja kun olen halunnut taas mennä ponilla ilman satulaa, niin sanotusti pitkästä aikaa.
Sain mennä, koska säännöt olivat selvät. Eli kakkua jos putoaa. Kävinkin sitten karsinassa vaihtamassa, tai pikemminkin poistamassa, toppauksiani. Ja nyt Erno pitää mua varmasti vähintään kylähulluna kun seisoin yksin karsinassa ovi kiinni. Iiihan normaalia :D
Sen jälkeen olinkin jälleen sosiaalinen. Yltiösosiaalinen jos mun normaalitiloja ajatellaan. Lopuksi kävin pikaiseen harjaamassa Pullaa ja vetäisin sille suitset päähän. Ja lähdimme kentälle, Elvis tulla tepsutti niin kauhean nätisti mukanani.

Idan kuva. Trättärää, ja minä istun kuvankauniisti (pane muistiin, opettele istumaan laukassa normaalisti)

Käyskenneltiin kentälle ja Ada kävi minut jollain tavalla heittämässä selkään. Potkin ponia takamuksille jotta se osaisi käyttäytyä kauniisti ja sitten lähdimme kävelemään. Meillä oli kivaa, poni tuntui kovin kotoisalta ja paksummalta kuin yleensä. Etsittiin hieno ja hyvä istunta (ja silti mä vinoilin vähän molempiin suuntiin vuoronperään) ja koitin taistella ne kädetkin oikein päin ja kyynerpää kulmaan. Jotenkin vain oli jälleen vaikeaa, kädet halusivat suoristua ja nyrkitkin aukesivat yrityksistäni huolimatta.
Alkukäynnit mentiin ihan rauhassa, ensin keskityin voltteihin ja kulmiin. Asettelin ponia ja hain pikku hiljaa sen asetuksen läpi ja toimivaksi. Poni käänsi nokkaansa ihan nätisti, tosin käveltiin vain oikeaan kierrokseen, mikä nyt on muutenkin helpompi.

Elviksellä oli tänään taas vähän kytsäilypäivä, katseltiin hiukan jännittyneinä milloin mitäkin. Yritin saada sen naaman ja korvat minuun, tosin aina ei onnistunut jolloin keskityin vain rukoilemaan jumalalta armahdusta. Otettiin muutamat pysähdykset ja koitin kuiskailla ponille että käytöstavat olisivat tosi kivat sitten tänään, että sopisi lopettaa se pimeyden tsiikailu.

Ihan fiksu otushan se oli, ei se muuta kuin kyttäillyt ja käynnissäkin kulki oikein kivasti, asettui hyvin ja ajoittain ne korvatkin kääntyivät oikeaan osoitteeseen. Ehkä niitä pyöristymisen alkeitakin saatettiin välistä kolkutella. Ja uskalsin mä lopulta pyytää käyntiä vähän eteenpäinkin kun Pullaponi jäi vähän hitaanpuoleiseksi. Parin pohkeella tönäisyn jälkeen alkoi takamus keikkui ripeämmin eteenpäin ja olin tyytyväinen kokonaisuuteen.

Joo, nää loputkin on Idan. Kuvathan on tosiaan siltä ekalta ratsastukselta loman jälkeen :)

On muuten ihan näin asiaan liittymättömänä nyt todettava että jotenkin mun pohkeet tuntuivat pysyvän paljon lähempänä kylkiä kuin yleensä? Ehkä olin oikeassa ja poni on paksuuntunut muutaman kymmenen kiloa (; Tai jos se on niin karvainen. Tai ehkä vaan kuvittelen.

Mariannen tultua (se muuten ilmoitti lähtiessään ettei saa pudota. Ihmettelin sitä, sen olisi pitänyt sanoa että muut ei putoa, mutta Milla sitten lentelee oikein urakalla :D) lähdettiin kevyt raviin. Ja kuten yleensä, minä laiskistuin parin yrityksen jälkeen ja jätin keventelyn. Mulla on ihan varmasti joku täysin väärä taktiikka kun ei siitä tule yhtään mitään, ikinä!
Ravissa Elvis oli pikkasen reippaampi ja alkuun se ravi oli pelkkää uralla juoksemista. Jonkun kierroksen verran se kipitti uraa pitkin naama vinossa, mutta kun lopulta sain sieltä väännettyä sen yhden ympyrän, niin johan lähti taas kääntyminen sujumaan. Tämä on taas joku juttu, alkuun se menee kuin omatahtoinen poni kunnes sitten alistuu kohtaloonsa. Kai se sitten haluaisi olla kova jätkä, tehdä mitä se itse tahtoo, mutta kun tosiasia on se että poni on maailman säälittävin niin..
No ei, olen todennut että poni on taiteilijasielu. Noin säälittävää, herkkistä ja muuten pöllöä ponia ei voi muuten edes selittää.

Ravi alkoi vähän altajuosten ja vähän sellaisena ja tällaisena. Kun poni lähti taas kääntymään, parani homma jo huomattavasti. Tein aika paljon ympyröitä ja voltteja ja asettelin Elvistä parhaani mukaan jotta se rauhoittuisi ja joutuisi keskittymään johonkin muuhun kuin lievään kipittelyyn. Kyllä se siitä asettuikin ja oli oikeastaan vain reipas, hyvällä tavalla. Vähän sen silti oli kyllä kyttäiltävä, ihan vain periaatteen vuoksikin.
Täytyy sanoa että näin oikeaan kierrokseen olin lopulta varsin tyytyväinen raviin. Istuin itse hyvin ja koitin pysyä edes suorana ja rauhallisena. Poni asettui nätisti, kääntyi hyvin, oli edes välistä kyttäämättä ja saatiin me hetkiä jolloin poni tuntui taas rennommalta ja oikein päin kulkevalta. Onhan sekin jo jotain.
Kun sitten vaihdettiin suunta ja mentiin ekaa kertaa tunnin aikana vasempaan, niin sehän oli lähes fiasko, heh. Poni siis lähti kipsuttelemaan alta paljon pahemmin kuin aiemmin, sitten juostiin vähän pää pystyssä ja kyttäiltiin. Asetuksetkaan eivät menneet läpi, eivät niin millään. Pidättelin ratsua rauhallisesti, tehtiin paljon voltteja ja ympyröitä ja lähdin sitten hakemaan sitä taipumista myös vasemmalle. Välillä poni taipui paremmin, välillä se vajosi ohjan perässä pienemmälle reitille. Saatiin me kyllä myös jonkinlaista tahtia siihen raviin, jottei ihan vain kipsuteltu turhan kovaa lailla villien hirvien.

Näyttää ihan siltä ku ponissa olisi poweria. Minä taas näytän ihan true riderilta, taas vaihteeksi

Siirryttiin siitä käyntiin ja taivuteltiin taas noilla s-kirjaimilla. Alkuun ei oikein kaula kääntynyt, vain sillai pienesti, mutta muutamien toistojen jälkeen Pullan pää kääntyi syvälle ja pysyi siellä oman aikansa. Muutamien syvien taivutusten jälkeen annoin ponin kävellä uraa pitkin ja huokaista helpotuksesta, olin oikein tyytyväinen niihin viimeisiin taivutuksiin.

Seuraavaksi otettiin harjoitusravia. Poni oli taas ihan sitä mieltä että nyt mennään eikä meinata joten se ravi oli melekoista alta juoksemista ja muuta kaahausta. Istuin alhaalla, koitin rauhotella oman istuntani ja vähän huikkailla ponillekin sellaista ideaa ettei sen oikeasti tarvitse juosta ihan täysii! koko ajan. Ei tuntunut Pullaponia kauheasti kiinnostavan, ravi oli lähes koko ajan sellaista reippailua pää pystyssä. Tein paljon voltteja, asettelin ponia ja ainakin uskon että se löytyi helpommin näiden s-kirjainten jälkeen. Hetkittäin volteilla poni viitsi rauhoittua ja pyöristyä, mutta se oli sellaista hyvin hetkittäistä taas. No, menköön jos nyt on innoissaan, ainoastaan niinä hetkinä kun poni tuntui räjähtävän käsiin lähdin oikeasti hidastamaan ja pyörittelemään enemmän niitä voltteja.
Tehtiin siinä myös muutamia käyntiin siirtymiä, jotka olivat omalla tavallaan jo parempia kuin viime aikoina. Istunnalla ei tänään suuremmin tuntunut olevan vaikutusta kun ponski oli kovin innoissaan, mutta muutamien harjoitusten jälkeen löytyi käynti varsin nopeasti ja ponikin pysyi siinä käynnissä niin kauan kunnes siltä ravia pyysin. Ettei ollut sitä miniravia käynnin tilalla ja mahdollisimman pikaista räjähtämistä raviin heti kun tulee pienikin merkki joka voisi asiaan vihjata.

Vaihdettiin suunta ja pienen kävelyn jälkeen otettiin harjoitusravia tähänkin suuntaan. Elvis kipsutteli taas alta kuin pieni muurahainen, mutta jos nyt jätetään se rauhallinen tahti ja pysyvä rentous/pyöreys arvostelun ulkopuolelle, niin kyllä se muuten oli ihan mukava. Kääntyi hyvin, asetukset löytyivät aika hyvin, minä istuin nätisti ja vain muutamia kertoja poni tuntui oikeasti huonolta ja räjähtävältä. Ja siirtymätkin onnistuivat kivasti.
Ja ainakin oli kivaa mennä tumpsuttaa Pullalla ilman satulaa :D Mariannekin naureskeli että minä menen oikein keskittyneesti siellä.

Harjoitusravien perään otettiin vielä loppukeventelyt, ilman niitä keventelyjä minun tapauksessani siis.
Aloitettiin oikeaan kierrokseen ja jäin taas vaihteeksi ympyrälle pyörimään. Ei löytynyt eteen-alas-ajatusta taaskaan ohjas tuntumalla, mutta päätin että haen ponin edes rauhalliseksi, rennon puoleiseksi ja sellaiseksi että sille uskaltaisi taas ohjaa syöttää. Jonkin aikaa ympyrällä pyörittyäni ja ponia taivuteltuani uskaltauduin ohjaa päästämään. Ja sinäänsä on varmaan epäloogista sanoa, että koko aikana ponin ajatus ei tuntunut huutavan "eteen tai edes alas" mutta silti se pysyi kyllä ohjan tuntumalla, eikä siis kaahannut pää pystyssä vauhdista huumaantuneena. Mutta mutta. Sain päästettyä pari stopparin väliä ja hyvin meni taas. Pysyttiin ympyrällä, asettelin rauhassa, koitin koko ajan vaan pruuailla ja kehua ponia taas oikeasti suorituksesta. Tuntui hyvältä, vaikkei pienintäkään eteenalastautumista tuntunutkaan löytyvän. Olipahan tahti viimein rauhallisempi ja poni tuntui olevan kuulolla.
Vaan autas armias kun suunta vaihtui vasempaan :D Eipä sujunut enää. Elvis pisti hanat auki ja kipitti menemään, joten oli kerättävä ohjat. Ja vaikka mä kuinka asettelin ja taivuttelin ja pidättelin ja rauhoittelin niin eipä vaan onnistunut. Ohjaa en pystynyt tähän kierrokseen päästämään, vaan me keskityttiin ainoastaan kunnolliseen taipumisenn myös vasemmalle, Pullaponi kun taas keksi ettei hän pysty tai kykene asettumaan ja taipumaan kunnolla tähän suuntaan. Marianne innoitti meitä ja pyysi hakemaan sitä päätä sisälle. Niinpä me kipsuteltiin pää sisälle mutta kuitenkin jotenkin alta juosten. Njääh, vähän harmi kun ravailtiin näin päin nää suunnat, mutta kyllä joka tapauksessa tuntui että tänään nämä puolierot olivat ihan suunnattomat. Vaikka se on toki ollutkin vasempaan jännittyneempi, niin joku raja hei tähänkin :D

Sitten loppukäynnit. Poni oli kuin pieni lapsi ja tökki onnellisena lunta pois aidoilta. Minä taas leikin suurta lännenratsastajaa (ja yllättyin kun kertaakaan ei tarvinnut kerätä ohjaa tai ottaa niitä molempiin käsiin. Koko ajan poni pysyi niin rauhallisena ettei ihmeempiä tarvittu :) )

Marianne oli kovin tyytyväinen, meni hienosti ja tepsuteltiin kivasti ilman satulaa :D Että tänään se ei sitten vuorostaan ollutkaan niin tylsä, heh.
Minä olin oikein tyytyväinen. Niin suurta rentoutta ei löytynyt kuin satulan kanssa, mutta toisaalta se oli keskiviikkonakin jotenkin virkeämpi ja jännittyneempi. Että toisaalta tämä on kyllä hyvä saavutus. Saatiin ravailtua taas pidemmin ohjin, minä pysyin kyydissä ja poni oli kauhean kiva :) Jotenka minä olen erittäin onnellinen.

Keskelle siis, alas selästä ja ponin paksukainen talliin. Harjasin Elviksen puhtaaksi, sitten kävin kortin kirjaamassa ja lähdin vaappumaan kotiin.


Ja hästäg Uusi Sherlock. En osaa päättää pitäiskö olla ikuisesti katkera netille joka joka käänteessä kertoi noiden tulevan yleltä "vasta kesällä" vaiko kiitollinen siitä että huomasin ekan jakson tulleen sunnuntaina.
Paha sanoa, mutta olen hyvin fiiliksissä siitäkin. Sydän.

Harhakuvia

Näinpä se on taas todistettu että yleinen negatiivisuus yleensä auttaa. Oikeastikin, jos olisin eilen hehkunut että jippii, huomenna ratsastamaan, niin tunnit olisivat peruuntuneet. Kun nyt sitten käytin kaiken energiani perumisviestin odotteluun (ja kun sitä ei tullut, niin epäilin että mut on vähintään unohdettu ja joudun tekemään mukavan pakkas-pyöräily-matkan tallille ja saman tien takaisin) niin kappas vain, tunnit olivat sittenkin!
Negatiivisuus ja pessimistisyys ovat ystäviämme (:

Mä olen ollut niin negatiivinen tässä viime aikoina, mutta hei, tänään voidaan jo vihdoin vaihtaa linjaa! Tosiaan, tunnit olivat tänään, ensimmäinen hyvä asia. Ja hei, vaikka oli lunta ja pakkasta niin minä olin silti jopa ihan iloinen. Tai pystyin näkemään talven valoisat puolet. Tämä koko asetelma muuttuu nyt niin täysin, että koko päivä alkaa tuntua pikemminkin haavemaalta, jotenkin kaikki meni niin kuin toivoin ja olin iloinen. Mukavaa.

Pyöräilin tosiaan tallille ja wau, onpa siellä jo valoisaa :) Neljältähän aurinkokin paistaa vielä (no joo, jossain horisontissa. Mutta paistaa joka tapauksessa)
Taulun kävin lukemassa ja olin suoranaisen yllättynyt, mun toiveeni toteutui ja sain Elviksen. Tunnilla myös Pomo, Nikkis, Evita, Roosa ja Simo, sekä Kalifornia kävelemässä. (eli pikkasen ahdasta. Kaipa siihenkin pitäisi totutella, ei pidä tottua liian hyvään) Elvis oli ollut ekalla tunnilla, joten kävin hiukan katsomassa tunteja, yllätin ihastuttavat tuntilaiseni ("hei, olen täällä taas!") ja lopulta harjailin pientä keltaista ihan vähän.

Mua pyydettiin auttamaan Simppelin kanssa, jotenka päätin leikkiä hevoskuiskaajaa Elviksen kanssa (mun paha tapani, leikin ponilla kuin se olisi My Little Pony) No ei, mutta tallin ovet olivat kiinni, joten kokeilin riittääkö ponin älykkyysosamäärä siihen että se pysyisi karsinassa, eikä lähtisi haahuilemaan. Hienosti onnistuikin, kerran kävin muistuttamassa ettei ole soveliasta lähteä käytäville tinttaroimaan. Muuten poni seistä nöpötti paikoillaan ja vilkuili käytävälle lähes epäuskoisena. Minä laittelin Simoa kuntoon ja vahdin keltaista kuin haukka.
Joo, valitettavasti Elviksen rauhaa käytiin vähän häiritsemässä jonka johdosta hän päätti kuitenkin karata sieltä. Heitin eläimen takaisin kotiinsa ja sen jälkeen hän osasi taas seisoskella nätisti. Ihan tälleen vakavasti voisin harkita hevoskuiskaajaksi ryhtymistä (; (Njoo, eikä toki oltaisi kokeiltu tällaisia pöllöjä ideoita jos olisi ollut oikeasti vaarana että ratsuhumma karauttaa ulos häntä tötteröllä. Enkä kyllä minkään muun otuksen kanssa muutenkaan, Elviksessä on se hyvä puoli että hän on niin herkkä mieleltään. Hän tajuaa asioita pienemmällä kuin jotkut muut, vähän hitaasti, mutta tajuaa kumminkin. Niin ja hei, Elvis on niin fiksu ja filmaattinen, se on niin kiltti Pullaponi ettei se koskaan osaa tehdä mitään pahaa ja mites mun litania nyt menikään)

Heitin Elviksen nopeasti varusteisiin ja sitten odoteltiin pikkaisen että Simppeli olisi valmis ja että jaksettaisiin lähteä. Ja jatkoimme kuiskailua, poni otti tasan yhden askeleen ulos karsinasta, sitten hän seisahtui katselemaan kuin pölvästi. Ihan fiksu se on, heh.
Lähdettiin kentälle, mutta jätettiin se mun seuraava idea "nyt poni kävelee mun perässä vapaana ja sit ratsastellaan ilman varusteita ja ollaan ihan parhaita" (;

Iinan kuva

Elvis oli vähän sellaista perässä vedettävää mallia kun taaperrettiin kentälle. Minäkin olin ihan varustautunut, tiedättekö kun viime viikolla oli tuulitakkia, niin tänään taas löytyi kaikki toppahousuista lähtien. Ja oikeastaan jopa totesin etteivät ne toppahousut olleet niin kamalat ratsastaessa kuin muistin. Vaan kyllä mä silti toivon pientä lämpöä, jottei niitä tarvitsisi laittaa.

Kentälle ja kiipesin harvinaisen vaivalloisesti kyytiin. Lähdettiin siitä kävelemään alkukäyntejä. Poni oli varsin mukavan oloinen heti alkuun, se käveli reippaasti ja tuntui koko ajan jotenkin hyvältä. Fiilis oli hyvä, Elvis tuntui ihan rennon rauhalliselta, mutta kuitenkin reippaalta. Tänään tykkäisin käyttää sanaa letkeä. (Letkeä tarkoittaa meillä nyt tänään sellaista kuin reggae-musiikki on, letkeää. En mä edes osaa nyt kuvailla muuten)
Pystyttiin jotenkin kivasti vain kuljeskelemaan. Ei tarvittu päämäärää, kunhan vain letkeästi ja päämäärättömästi mentiin ja silti kaikki tuntui tosi hyvältä ja toimivalta. Taisin kyllä pääni jäädyttää, teksti kökköää ihan hirmusesti :D 

Eli joo, alkukäyntejä käveltiin ja poni tuntui varsin hyvältä. Tiedä sitten johtuiko vain viime viikon tuskallisuudesta ja sitä edeltävästä tauosta, mutta joka tapauksessa olin oikein hyvillä mielin. Välistä sai hieman pohkeella muistuttaa etenemisestä, mutta pääasiassa poni eteni hyvin ja totteli jalkaa jopa oikein nätisti. Pulla kyllä pikkaisen hörötteli taas ulospäin ja pimentoon. Lähdinkin keskittymään kulmiin, asettelin vähän sisälle ja voltteja ihan reilusti. Lähdin ihan rauhallisesti asettelemaan ponia volteille, ensin otettiin pienempää ja lopulta haettiin vähän läpikin sitä asetusta. Tämä onnistui ihan nätisti, ja aika pitkälti ponin keskittyminen pysyi minussa, eikä kaikessa muussa hirmusen kiinnostavassa.
Tosin jos nyt vertaillaan jokunen tunti taaksepäin, niin tänään ei löytynyt sellaista pyöreyttä kuin välistä on tullut. Siis välillä poni suorastaan pamahti, nenä meni alemmas (epäilen että liiankin alas ja syvälle) ja hetki kuljettiin "kaula kaarella" (inhoan tuota sanaparia koska se kuulostaa heti siltä että väen vängällä väännettiin kaula nippuun) mutta sitten se aika nopeasti nousi sieltä ylemmäs. Ei tuntunut tulevan niin pitkiä pätkiä sitä pyöreyttä, ei niin kestäviä, eikä kovin rauhallisia. Ne olivat juurikin pamahduksia alas ja ylös, vuoronperään. Emme kuitenkaan stressaneet asiaa sen enempää, Elviksellä oli muuta katseltavaa, ei hän malttanut niin hyvin keskittyä. Ja muutenkin on nää viime tunnit olleet tämän osalta hakusessa. Mutta pätkätkin on suuria saavutuksia ja olemme matkalla kohti pysyvämpää lopputulosta. Vaan tämä on toki pakko mainita, jotta voin seurata myös tätä asiaa tässä omassa mielessäni.

Taidan jatkaa näillä Iinan kuvilla loppuun asti :D

Sitten lähdimme kevyt raviin. Poni lähti raviinkin sillä samalla ihastuttavan letkeällä tyylillä. Sillä ei ollut kiire, mutta se kuitenkin eteni oli todella kiva. Valitettavasti meillä oli sitten jotain merkillisiä erimielisyyksiä ravatessa, poni kun kuvitteli että on ihan okei ravailla uraa pitkin toisten perässä! Ei, ei, eihän se toki niin käy. Hetki me asiasta väännettiin ja lopulta sain tahtoni läpi ja sen jälkeen poni toimikin lähes ajatuksen voimalla. Tämän pikku väännön ja pienen säikähdyksen (Nikkis skitsosi autoja, Elviskin toki järkyttyi ja laukkasi pikkuisen karkuun) johdosta se rennon letkeä ravi muuttui harmillisesti vähän alta kipitteleväksi. Koitin kevennellä rauhassa ja sitten tehtiin voltteja, ympyröitä ja joitain nimeämättömiä kuvioita kun tuli vähän ahdasta aina välistä. Asettelin ponia, hidastin sitä ja koitin saada sen ajatukset siirtymään kipittelystä ja muiden hevosten kytsäilystä ihan johonkin muuhun. Ja tänään olin niinkin julma että joka kerta kun poni koitti hidastaa ja mutkitella toisten hevosten ollessa muka liian lähellä, niin minä sitten vähän potkaisin otuksen liikkelle ja suoralle reitille. Eikä ilmeisesti turhan pahasti hänen maailmansa ollut järkkynyt, sillä tämäkään kaltoin kohtelu ei aiheuttanut kohtauksia tai hirmuisaa alta juoksentelua.

Kyllä se kevyt ravi alkoi löytää jonkinlaista muottia kun päästiin yli tästä järkyttävimmästä vaiheesta. Tahti alkoi säilyä mukavan etenevänä ja ponikin käänteli välistä korviaan minuun päin. Pääkin laski alemmas ja löydettiin taas niitä erittäin hetkittäisiä pyöreyden osia. Tänään päätin muuten taas pitkästä aikaa että voisin nyt edes Elviksen kanssa opetella tuntemaan oikean kevennyksen. Ainoa ongelma oli se, että lihasmuisti aina huijasi minua ja kurkkasin lähes joka kerta kumpi kevennys mulla on. Dääm, mutta ainakin niinä parina kertana kun muistin olla katsomatta, niin kyllä mä sen tunsin. Eli seuraava haaste, opettele olemaan katsomatta ja tunnustele ensin.

Tehtiin kevyt ravista muutamia käyntisiirtymiä kun niitä pyydettiin tekemään. Otin taas mahdollisimman kevyitä siirtymiä, niin paljon istunnalla kuin osasin. Kaikki meni muuten ihan tosi kivasti, ainoa ongelma oli se pikkuravi jota alkuun tarjottiin käynnin sijaan. Alkuun se toimi myös niin, että kun siirsin käyntiin ja yritin nätisti pyytää käyntiä reippaammaksi niin Elvis hyppäsikin heti takaisin raville. Kun sitten pari kertaa siirsin herran käyntiin takaisin alkoi tuo jopa ymmärtää ettei jokainen pohkeen heilahdus tai muu pyyntö tarkoita ravia, vaan voisi ihan jopa kävellä eteenpäinkin.
Muuten homma sujui ihan kohtuu kivasti. Poni siirtyi käyntiin, vähän myöhässä tosin. Mutta pienillä avuilla kuitenkin. Käyntiä saatiin reippaaksi ja raviin siirtymäkin tuli ihan mukavan nopeasti. Ja okei, oli meillä vielä yksi ongelma. Elvis kun kuvitteli että raviin siirtymä tarkoittaa epämääräistä kaahailua. Jouduttiin sitten etsimään aina tiettyä rentoutta ja rauhallisuutta siirtymien jälkeen.

Käveltiin hetki. Ja täytyypä sanoa että kylmä ei ollut, ei niin alkuunkaan. Ainoastaan mun hiukset ja ponin koko olemus paljastivat että kylmä oli - oltiin ihan kuurapartoja. Mutta kylmä ei tullut, kädet liikkuivat koko ajan niin paljon kun vääntelin sen asetuksen kanssa ja jalatkin ilmeisesti jotain duunasivat.
Otettiin välikäynneissä s-kirjaimia. Poni taipui oikein nätisti ja syvälle, ei tässä oikeastaan ollut ongelmaa. Vähän se suoristui välissä, mutta eipä sekään niin maata kaatavaa ollut. Poni oli kuitenkin rento ja taipui kun kunnolla pyysin, se oli oikein hyvä.

Seuraavaksi otettiin harjoitusravia, laukka jäi ohjelmasta koska kenttä oli kovanpuoleinen. Elvis ei kuitenkaan tuntunut ymmärtävän tuota viimeistä ja hänen näkemyksensä harjoitusravista oli jotain sellaista: "kipitellään, tosi kovaa, mennään vaan, jännitytään, hihihiii!!" Istuin ihan rauhassa, etsin taas sen tylsän ja suoran istunnan jota ei häiritse yhtään mikään. Samaten jankutin itselleni että en saa ryskyttää, vaan pysyn paikoillani. Piste.
Sen jälkeen ei muuta kuin ympyöitä, asettelua ja hillitöntä pidättelyä. Se oli vähän vaihtelevaa. Siis kyllä se poni rauhoittui voltille, asettuikin oikein nätisti jos sain vietyä asiani läpi. Sen jälkeen se saattoi hetken kulkea suoralla korvat minuun päin, pyöreämpänä ja rauhassa. Mutta sitten se taas saikin jonkin syyn pamahtaa sieltä ylös ja lähteä kiitämään. Ja taas aloitettiin alusta, heh. Olin ensin tosi iloinen kun löydettiin rauhallisuutta suorillekin, välillä taas itkin verta kun poni ei rauhoittunut kolmenkaan volttiympyrän jälkeen. Tähän kun lisättiin vielä se, että Evita kompuroi. Ja tämähän oli ponista ihan vallan hirmuista :D Hui, sen jälkeen kipiteltiin ihan jännittyneinä ja ulos mulkoillen, tiedä häntä vaikka kenttä olisi yrittänyt syödä pikku-Evitan. Mitähän sitten voikaan käydä vielä pienemmälle Pullalle?

Kyllä siinä aikaa meni, kauan jouduin vääntämään ja rauhoittamaan ponin aina uudestaan ja uudestaan. Lopulta tahti alkoi kuitenkin jo pilkotella. Elvis pysyi paremmassa tahdissa, ja ne kipitykset olivat vähemmistössä. Kokeiltiinkin sitten tehdä pari pysähdystä mahdollisimman suoraan ravista. Ihan hyviähän ne olivat. Heh, se vaan kun kerran pysäytin, sitten Marianne kehuu että jopas oli kiva pysähdys ja "alkaako ponin säädöt löytyä?" Minä pahaa aavistamattomana maiskautin ponille kun ravi ei tuntunut käynnistyvän ja samaan aikaan vastasin että juujuu, poni alkaa tuntua jo ihan hyvältä. Samalla hetkellä Simo tekee jonkun sivuaskeleen mun maiskautuksesta intoutuneena, Elvis toki järkyttyy tästä ihan suunnattomasti ja lähtee kiitämään sitä harjoitusravia jälleen ihan poissa kontrollista ja minä koitan sitten taas lähteä pyörittämään jotain volttia jotta saisin keskittymisen takaisin muhun, mutta poni vain skitsoilee ja kipittää pää ylhäällä tuijotellen varmaan tähtitaivastakin. "Siis vaikkei se nyt ihan just näytä siltä :D"

Poni rauhoittui takaisin kuulolle kohtuu nopeasti, ja otettiin vielä hitusen sitä harjoitusravia ennen kuin lähdettiin keventelemään. Tuttuun tyyliini linnottauduin ympyrälle ja toivoin löytäväni sitä eteenalas-valumista ja rentoutta edes loppuraveihin. Vaan kuten todettua oli poni tänään jotenkin jännittyneempi jonka takia ei siitä kevyt ravistakaan oikein tullut mitään. Etsin sitä samaa fiilistä, asetin mahdollisimman syvälle, kevensin hitaasti, ajattelin zeniläisiä asioita ja odotin että kyllä poni varmaan tänäänkin lähtee valumaan alas, jolloin uskallan ohjaa päästä. Vaan ei se kyllä tänään toiminut niin, ei yhtään. Poni vain kipsutteli riemuissaan ja pää pystyssä, saattoi se sekunniksi asettua, mutta jos ohjaa päästin puoli milliäkään niin johan se pää räjähti ylös ja vauhti kasvoi kaksinkertaiseksi. Melkein ainakin.
Ensimmäiseen suuntaan vain pohdiskelin että mitäpä nyt, Elvis ei ole yhtään niin yhteistyöhaluinen kuin yleensä. Kun vaihdettiin suuntaa niin päätinpä vaihtaa taktiikkaa, sillä mä todella halusin saada sitä loppuravi-fiilistä. Yleensähän mä olen odottanut ponin rentoutuvan jotta voin hyvillä mielin päästää ohjaa. Tänään päätin että minäpä päästän ensin ohjaa ja sen jälkeen toivon että poni rauhoittuu. Harvinaisen nerokas suunnitelma, ja yllättäen se jopa toimi, ja vielä ihan ilman ruumiita! Päästin ensin yhden stopparin ja koitin vaan pruuailla rauhoittavasti ja koko ajan asetella kevyesti jotta poni tajuaisi valua alas (ja jottei se keksisi pelästyä mitään) Vaikka ensin tuntui ettei poni tule ikimaailmassa hidastamaan tai valumaan, niin mitäpä vielä. Lähes samantien pää lähti pikkaisen eteen ja pikkaisen ehkä jopa alaskin. Kyllä se sieltä nousi ylöskin, mutta pysyi ihan ookoosti alhaalla ja oli ihan miellyttävän tuntuinen. Niiinpä päästin vielä sen toisen stopparin ja paineltiin menemään. Poni nyt nousi ylös useammin kuin aiemmin, samaten ravi oli reippaampaa. Kuitenkin tuntui siltä että poni on ihan ymmärtänyt ettei tarkoituksena ole paiskoa ratsastajia tantereeseen ja päätin tänään luottaa Pullaan ja siihen, ettei se nyt lähde omiaan kiitämään vaikka ravi reippaampaa olikin.

Tämän jälkeen käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Minä olen oikein tyytyväinen :) Tänään oli jänskempi päivä, joten ei löydetty niin uskomattomia fiiliksiä tai saavutuksia mitä ollaan tässä viime aikoina onnistuttu saamaan. Muttei ollenkaan huono, ja olihan siellä pakkastakin ja kaikkea. Virtauttaahan tuo, ainakin sen ainaisen vesisateen jälkeen.
Ja siis kuitenkin. Poni asettui ja taipui tänään ihan mukavasti, ainakin suurimmaksi osaksi ilman mitään ihmeellistä vääntöä. Se ei myöskään ihan pöllöjä pelkäillyt, muiden mukana ja olihan se hurjan kuuloista kun Evita mennä möngersi siellä :D Ja vaikka virtaa oli välistä vähän liikaa, niin löydettiinpä edes ajoittaisia rentoutumisia. Ja totta kai olen aina tyytyväinen kun tunnen kevennykset (wuhuu!) ja kun pystyttiin ravaamaan pidemmällä ohjalla. Vaikkei se ehkä fiilikseltään ollut niin hieno kuin aiemmin, eikä niin rento, niin ainakin me pystyttiin se taas tekemään vaikkei ihan täydellistä rauhaa onnistuttukaan luomaan. Joten olen tyytyväinen :) En vaan taida vieläkään päästä sillä kuin tämän yhden kerran peräkkäin, dupdup..

Käveltiin ja keskelle. Alas kuuraponin selästä ja lähdettiin talliin. Ilmeisesti meidän pitäisi vielä reenata tätä hevoskuiskaaja juttua tässä kohdassa kun talliin mennään. Elvis käveli joo ihan asiallisesti, mutta kun yhtään se ei seissyt paikoillaan jo mä pyysin. Siinä se lähti töpöttämään kun etummainenkin, eihän se nyt käy laatuun :D
Poni karsinaan ja varusteet pois. Siitä korttia kirjaamaan ja matkaamaan kohti kotia, tuossa hyytävässä pakkasessa. Heh, ei siellä oikeasti ollut niin kylmä. Ainakaan nyt siis. Pullaponin rakkaus lämmitti minua. Luulen kyllä että tää on vähän yksipuolista nyt, Elvis ei taida arvostaa sitä kun haukun hänen arvoisuuttaan koko ajan :D

Muttamutta, nyt ensi viikkoon ja tiistaihin (toivoakseni ainakin) saapas nähdä mitä silloin tulee. Ei sillä oikeastaan ole väliä.

Kunhan ei oo Pomo.

Eikä Kaisa.

Eikä kauheen mielellään Evitakaan.

Mitä kävi Millalle joka ei muuten koskaan valittanut ja kaikki kävi ja oli kivaa :D

Just tämän takia sitä talvea ei tarvittu

Joo, eipä ole tunteja tänään. Tuskin on kyllä huomennakaan, mutta jos nyt sen sortin ihme kävisi, niin mulla pitäisi olla huomenna tunti. Mutta tuskin siis, varmaan on huomennakin kylmä ja sitten loppuviikon aurinko paistaa, linnut laulaa, kenttä on täydellisessä kunnossa ja vaaleanpunaiset terälehdet pehmustavat kulkuväylät. Heh. Mutta näin se nyt tuppaa menemään, huono onni varjostaa meitä (;

Mä kirjoittelen huomenna jos nyt sattumalta tunnit on.

Mutta oletettavasti siis ensi viikkoon. Pöh, on tää vaan että ensin on miljoonan tauko ja sitten yksi tunti joka sekin oli kamala, ja sitten taas päästään taukoilemaan. Ei me nousta tästä suosta niinku ikinä!

Mutta ens viikkoon (:

Tipallinen tammikuu

Sataa, sataa ropisee, tilitilitom. Jeps. Mä niin toivoin ettei olisi satanut, että olisi ollut kuivaa ja kivaa. Kun kuitenkin kohta on pakkasta ja lunta. Mutta näinpä vaan toiveisiini vastataan, kheh.

"Haluaisin nyt lähinnä saada Pomoon fiilistä takaisin"
Kuinka kauniisti asian puinkaan. Samoin taisin kertoilla kuinka parin viikon kärsimyksen jälkeen se Pomokin on kiva. Kyllä, varmasti. Mulla on ollut kauhea kaipuu ratsaille sen jälkeen kun tunnit taas alkoivat. Lueskella kuinka kaikki ratsastaa, intoilin että tiistaikin sieltä ennen pitkää koittaa. Olen yrittänyt miettiä Pompelin hyviä puolia ja yrittänyt ajatella ratsastavani sillä. (ainoat ponit joilla koko ajan kuvittelen ratsastavani ovat Nikkis ja Elvis. Ne riippuvat aina siitä millä on tullut mentyä ja millä haluaisi mennä)
Kyllä mä myös elättelin pieniä toiveita siitä, että ehkä, ihan vain ehkä, pääsisin tänään jollain Elviksellä tai Nikkiksellä tai vaikka Vinskillä! Mutta samaan aikaan olen prepannut itseäni, tietänyt että aivan takuu varmasti menen Pomolla. Mutta hei, ei se haittaa. Pomohan on kiva ja taukoa on ollut. Eihän nyt voi olla mitään väliä sillä minkä selkään pääsee.

Asia ei kuitenkaan mennyt kuten romantisoiduissa kuvitelmissani. Huoh.

Tallille tosiaan, ja meinasin jo kauhistua että onko edes tunteja. Kenttä oli pimeä vaikka kello oli yli puoli kuuden. Uskaltauduttuani sisälle huomasin kuitenkin että ensimmäinen tunti vain puuttui, ei sen kummempaa. Erikoista, ensimmäisenä talvena se eka tunti puuttui lähes aina, mutta..
Minä menin sitten aivan litimärkänä (sadetakit, pah. Eivät pidä vettä niin yhtään kuten taas huomasimme) lukemaan sen taulun. Mun viimeisetkin toivon rippeeni haihtuivat kun taulusta iski vastaan kylmä todellisuus: Pomo.

Kiva ponihan se on. Vaan kun..

Pomo. Pomo. Pomopomopomopomopomo. Yksi sana sai huomaamaan että mun mielikuvaharjoittelu ja kokoaikainen positiivisuuden etsiminen on mennyt tyystin harakoille. Mua ei vaan innostanut. Jotenkin tuntui suorastaan julmalta, kehtasikin olla se Pomo. Siis taas! Nopeasti kyllästyvä, ehkä, mutta olen saanut yliannostuksen Pomoa. Se ei innosta, ei ollenkaan. Yhtä vähän kuin Kaisa (tosin Kaisa nyt kyllästyttää jo kahden peräkkäisen kerran jälkeen.)

Ainoa asia mikä mua piristi oli se, että pääseepä pitkästä aikaa ratsastamaan. En odottanut muuta kuin kivaa puksuttelua, oman itsensä etsimistä tän tauon jälkeen. Ja satoi siellä sitä vettäkin, senkään takia en odottanut mitään maata mullistaa tai upeaa tuntia. Ja vaikka odotukset olivat pohjamudissa, niin silti tunti meni totaalisen pieleen.


No mutta, olin mä ennen tuntia ihan iloisin mielin :) Meidän tunnilla olivat Kaisa, Evita ja Elvis, Pomo oli jo ekalla tunnilla, joten ei tarvinnut sen varustuksesta huolehtia. Pääsin taluttaman hurjaakin hurjemman Nikkis-ponin kentälle. Hän oli taas kuin villi ori tallissa, sitten pihalla vähän jänskätti kun siirtotallia paukuteltiin, ja sen jälkeen vain harpottiin railakkaasti kentän turvaan. Niin suloinen poni, hih.
Sen jälkeen aloitin satulahuonesiivon. En jaksanut olla tekemättä mitään ja kentän laidalla seisominenkaan ei houkutellut, hukkunuthan sinne olisi. Niinpä kävin taas ravistelemassa kaikki matot, lakaisin lattiat ja harjasin vähän mattojakin. Purua ja pölyä tuli ihan kiitettävästi, ja on kai se nyt ainakin hetken (yön yli, maybe. Se näyttää jo nyt ihan likaselta :D) siistimpi. Ja olipahan tekemistä.

Sitten lähdettiin kentän laidalle ja Pomon kyytiin. Kenttä oli likomärkä ja poni oli kuin uitettu koira. Kohtaloonsa alistuen, ja jopa yllättävän innokkaasti poni kuitenkin lähti kiertämään kenttää.

Käytetään nyt "tosi" vanhoja kuvia, ettei ihan tympäännytä kun koko ajan on näitä samoja Pompelinkuvasia

Aloiteltiin ihan rauhallisella kävelyllä suunnilleen uraa seuraten. Pomo vähän katseli taas ulos ja yritin pikkasen saada ponia asettumaan. Oli vaan niin paljon etsimistä itsessäni, että tänään ei keskitytty hirveästi asetteluun tai ponin kokoaikaiseen kuuntelemiseen. Mulla oli vasen käsi aivan halvaantunut, en osannut käyttää sitä enää ollenkaan. Tuntui että vasenta ohjaa ei saanut tuntumalle ja pienet liikkeet vasemmalla kädellä olivat aivan mahdottomia. Samoin kökin taas ihan vinossa ja tuntui että mikään ei onnistu omalta puoleltani. Ainoa positiivinen asia mun ratsastuksessa oli se, että keskityin tänään istumaan suorana, alhaalla ja paikoillaan, samoin käsiin keskityin tosi paljon, jolloin nyrkki pysyi kiinni ja kyynerpääkulman tapainenkin löytyi ajoittain.
Vaan kyllä se tästä taas lähtee kun pääsee tekemään ja ratsastamaan taas edes vähän säännöllisemmin, näin tehokkaasti unhoittuu asiat parin viikon tauonkin aikana.

Kenttä muistutti tosiaan Atlantin valtamerta ja sen takia Pomon mielestä oli harvinaisen hyvä idea kiehnätä aidan vierustoja. Minä en siitä tokikaan pitänyt, mutta tuntui silti ajoittain tyystin mahdottomalta saada se poni pysymään poissa sieltä. En saanut hummaa kääntymään pois aidan reunoista, välistä se vain määrätietoisesti valui sinne. Äh.
Käyntimme oli vähän laiskanpuoleista, mutta annoin asian aikalailla olla. Osin kentän, osin itseni takia.

Lähdettiin käynnistä tekemään kahdeksikkoa puomin päällä. Kovinkaan vaikeaa sen ei toki pitäisi olla, kunhan kävelee pieniä voltteja puomin yli. Silti onnistuttiin tekemään tästä harvinaisen haastava juttu. Mä en saanut yhtään kiinni mistään. Mä en saanut ponia kuuntelemaan, se ei totellut mitään. Olo oli harvinaisen epätoivoinen ja muutenkaan ei innostanut. Yritin silti parhaani, mutta jotenkin en vaan jaksanut yrittää. Vasen voltti oli karmiva. Se pysyi pienenä koska aita pakotti Pomon kääntymään, mutta aina silloin kun mun olisi pitänyt kääntää koko paketti levisi. Poni nyhjäsi aidan vieressä, voltti muuttui niin epämääräiseksi kuvioksi ettei sitä voi kutsua millään nimelläkään. Kun lopulta sain käännettyä niin saatettiin jopa hyvällä tuurilla osua puomin yli.
Oikea voltti ei ollut sen parempi, korkeintaan huonompi. Siellä ei ollut aitaa, joten pikkuinen pyöreä voltti muuttui puolen kentän viritelmäksi. Muoto sentään pysyi parempana kuin toiseen suuntaan, mutta hyvää pientä volttia ei tullut tekemälläkään.

 Lähdettiin kevyt raviin. Ihan vaan kevenneltiin uraa pitkin. Kovin hankalaa oli tämäkin. Tai no, ravi lähti ihan kivasti liikkeelle. Pompeli oli harvinaisen reipas, ja mulla oli pikkaisen jännää kun poni ei taas tuntunut olevan alla ja kuulolla. Ongelmat alkoivat yllättäen heti kun koitin käännellä.
Välillä se kääntyi, onnistuttiin tekemään joku ympyräkin ehkä. Mutta suurimmaksi osaksi se oli pelkkää naama nurinperin juoksentelua, milloin oltiin Kaisa ja milloin Elviksen imussa ravailemassa kuin Vermossa. Minä siellä koitin taas kaikki vippaskonstini, ja siltikään ei. Mä olin niin turhautunut. Mua kyrsi koko touhu niin paljon. Mua ärsyttää ihan suunnattomasti että aina kun viikkokin taukoa niin Pomo on täydellisen mahdoton poni. Nyt se oli toki vielä mahdottomampi kun mua ei vaan kiinnostanut enää ollenkaan. Mä en jaksanut sitä samaa vääntämistä näistä samoista asioista. Välillä ne löytyy ja Pomo kulkee nätisti, kunnes taas aloitetaan uudestaan. Kääntäminen ja tämä ravin kontrollinpuute ovat näitä tämän hetken ongelmia. Siis kyllä se joskus kääntyy niin hyvin ja nätisti ja ilman ajatusta. Kyllä välillä on ollut tunteja jolloin ravi tuntuu hyvältä, eikä siltä että heppa räjähtää millä hetkellä hyvänsä. Mutta kun mikään ei kestä. Aina pitää aloittaa alusta jokainen asia.
Mä en jaksa just nyt. Pompeli on kiva poni mennä just tälleen useemmin sillä, sitten saan sen toimimaan kivemmin ja on hauskaa. Mutta liika on liikaa, mä en enää kestä tätä samaa ponia, samoja ongelmia ja samaa renkkausta (ja ennen kuin joku miettii niin ei, yksi kerta jollain muulla ei merkitse mitään siinä välissä)

Kevyt ravien jälkeen käveltiin hetki. Sitten otettiin harjoitusravia. Se turhautuneisuus, yhh. Mä tiedän olevani kauhean positiivinen ja kiva ja jee. Mutta kun en jaksa, en jaksa Pomoa enää yhtään. Urf.

Tosiaan, harjoitusravia. Alku oli ihan pelkkää katastrofaalisuutta. Pompom juoksenteli ravissa alta ja oli ilmeisesti sitä mieltä että nyt on vuorossa laukka. Minä istuin suorana ja paikoillani ja yritin kääntää vähän jotain ympyröitä ja muita hassun hauskoja kuvioita. Vaan eipä onnistunut, ei niin ollenkaan. Pompeli vain juoksenteli välillä sinne ja välillä tänne, kun minä yritin kääntää niin me vain lagailtiin edessä olevan perässä ja sitten lähdettiinkin hillumaan keskelle kenttää ja tehtiin jotain ponin päättämää serpentiiniä siellä.

Mulla meni siihen hermot. Tiesin että jännityin joten siirsin käyntiin. Mun teki mieli vaan itkeä siellä tätä kaikkea tylsyyttä ja innottomuutta. Se on hirveää, kun ei inspaa. Siis vaikka kuinka haluaisi tykätä ja ratsastaa täysillä, niin se innostuksen puute tappaa sen. Pienet epäonnistumiset murskaa mielen matalammaksi kuin pitäisi, ei jaksa enää yrittää kun kaikki  menee vain huonosti. Sellainen olo tuossa taas tuli. Kuten oli myös sen Kaisan kanssa. Kun ei yksinkertaisesti voisi taas vähempää kiinnostaa.
Sinäänsä kuulostaa kyllä aika kamalalta, että mua ei tänään voinut vähempää kiinnostaa koko tunnin aikana. Mä kuitenkin pidän Pomosta ja nyt on ollut monen viikon tauko. Silti.

Kävelin ihan hetken, koitin koota itseni. Koitin olla vaipumatta epätoivoon, etsiä edes jotain jonka avulla pusertaisin jotain ulos tästäkin tunnista. Etten vain jäisi kävelemään koko loppuajaksi.

Päätin suuttua. No okei, ehkä tuo on taas vähän vahva sana. Päätin kuitenkin että jos kerran mistään ei tule mitään, niin sittenpä me vaikka vaan juostaan täällä ympäri kenttää kuin idiootit. Meidän pitää ravata, piste. Mikäli se ei ponille käy, niin sitten se saa itkeä ja ravata.
Lähdettiin taas raviin ja minä aloin hokea siellä non-stoppina "noniin, nyt sitten juokse, juokse, täysillä vaan, niin kovaa että kaadutaan, ihan sama jos pelästyt jotain mutta nyt juostaan, nyt meitä ei kiinnosta tuollaiset, kun nyt vaan juostaan" Samaan aikaan toki pamautin ponin liikkeelle jos se edes yritti hidastaa johonkin matoiluun. En välittänyt mistään muusta. En kiinnittänyt huomiota siihen kyttäilikö poni. En välittänyt luimiko se jollekin. Paukutin ponia säälimättömästi eteenpäin vaikka samaan aikaan tiesin, että se saattaa oikeasti lähteä menemään jos tarpeeksi jännittyneessä tilassa sitä pusken reippaaseen raviin.
Mä en halunnut kuin ravia. Ja kovaa ravia lähinnä sen takia että mua otti päähän (vauhti auttaa) ja koska mitä enemmän vauhtia niin sitä paremmin ponin pitäisi kääntyä.

Tehtiin kahdeksikkoa ponin kanssa. Reitti oli toki vähän haparoiva ja näin, mutta ainakin poni kääntyi kentän poikki aina kun halusin. Jo tämä oli suuri voitto. Annoin sen oikoa kulmat, kunhan poni kulki niin pitkälle päähän kuin halusin. Tärkeintä oli nyt se, että päästiin menemään niitä kokorataleikkaita ja mahdollisimman reipasta tahtia.
Paukuteltiin kahdeksikkoa aika pitkään, en halunnut yrittää mitään vaikeampaa jottei pilattaisi sitä mikä oltiin jo saavutettu. Kun sitten muut vaihtoivat suuntaa niin päätin minäkin olla hurja. Tein muutamia loivia kolmikaarisia jottei vain automaatilla mentäisi niitä kokorataleikkaita. Tämän lisäksi tein pari ympyrää. Välillä Pomo päätti vähän olla kääntymättä, mutta käännyimme sitten vaikka vähemmän nätisti jollei kauniisti pyytäminen riittänyt. Yllättävän hyviä ympyröitä saatiin siinä tehtyä.

Siis joo. Harjoitusravi oli tosiaan tuollaista.. Aika mielenkiintoista. Mä istuin siinä harjoitusravissa varsin hyvin, Mariannekin riemuitsi. Hain vain sellaista välinpitämätöntä ja suoraa istuntaa, jota ei horjauttaisi yhtään mikään. Vaikka mä vähän toki pompin kun ajoittain Pomo oikeasti ravasi hyvinkin reippaasti eteenpäin.
Ja siis se on toki ihan kiva että sain sen edes tuon verran kääntymään tällä päätökselläni. Ja olihan tuo harjoitusravin eteenpäin paukuttelukin parempi idea kuin se että olisin kävellyt. Eikä Pomo edes säikähtänyt kuin kerran kun Kaisa intoutui liikaa.
Mutta eihän sitä ravia nyt voi hyväksi kehua parhaalla tahdollakaan. Kamalaahan se oli, heh. Poni juoksee puolijännittyneenä eteenpäin, reitti haparoi ja ratsastaja odottaa kuolemaa. Että ei, ei hyvää tai nautittavaa. Olisi sellainen rennon rauhallinen ja hallittu ravi parempaa, todella paljon kivempaa. Mutta parempi tuokin kuin angstaaminen käynnissä.

Harjoitusravin jälkeen kevenneltiin vielä loppuun. Mä nyt istuin vielä ekaan suuntaan alhaalla, kääntelin ja otin vähän ponia vähän hitaammaksi. Halusin kai varmistaa ettei se räjähdä kun alan keventää.
Toiseen suuntaan lähdin keventelemään. Mä pyörin isolla ympyrällä, joka aina välillä vähän katosi, mutta ihmeen hyvin me siinä ympyrällä pysyttiin. Ja koitin ihan pikkuisen hakea sitä loppuravi-fiilistä joka mulla on Elviksen kanssa. Siis pikkuisen, en mä esimerkiksi ruvennut kunnolla asettelemaan kun en ollut koko tuntina asiaan keskittynyt tms. Mutta sain mä pikkasen annettua ohjaa, vaikkei poni nyt tuntunut oikein sinne eteen tai alas valuvankaan.

Käveltiin vielä loppukäynnit. Olin harvinaisen turhautunut. Marianne tuli mietiskelemään kuin kääntäminen nyt oli niin kauhea ongelma. Sitten se kehui mun hienoa harjoitusravi-istuntaa. Ja sen jälkeen mä totesin oikeasti yrittäneeni, mutta mä en vaan jaksa Pomoa enää. Että kai tässä olisi nyt tarkoitus kokeilla jotain muuta. Mä luulen että Elvis on edelleen kaukainen haave vain (...) mutta vaihtelu ylipäänsä olisi hieno juttu. Kunhan se vaihtelu ei meinaa jotain Evitaa ja Kaisaa.

Mitäpä minä nyt sanon. En oikein mitään, kamala tunti. Mistään en saanut kiinni, mikään ei toiminut ja yhtään ei innostanut. Suuri kaipuu melkein minkä tahansa muun hepan selkään kuin Pomon.
Vähintään yhtä suuri kaipuu Pullan selkään. Mutta tiedättekö, kaiken Elvis-kuumeni keskelläkin olen todennut ettei mulla ole enää niin pakottavaa tarvetta päästä ratsastamaan just Elviksellä. Okei, okei, se on edelleen se jolla mä menisin mieluiten ja vähintään kolme kertaa peräkkäin, mutta en niinku enää itke itseäni öisin uneen sen takia että haluan palavasti mennä Elviksellä. Se Nikkis-tunti auttoi, nyt mä olen todennut että ongelmana ei ole mun pakkomielteinen halu mennä Elviksellä, vaan ongelma on nimenomaan se, että olen mennyt Pomolla liikaa ja olen kyllästynyt siihen. Joten hei, edes yksi suru on helpottanut :) (Kyllä mä silti katkerana odotan Pullaa... Heh)

Keskelle ja alas selästä. Pompeli yritti skitsoilla portilla, mutta päätti lopulta kävellä nätisti talliin. Mä olin jäässä ja huonolla fiiliksellä. Mutta siis tosiaan, melkein koko tunnin satoi vettä ja mulla oli kaikki vaatteet litimärkinä. Jeah, näillä pyöräilen kotiin (;
Tallista lähti valot (muttei ponipuolelta, hehehhe) kirjasin kortin ja sain taas kauheasti apua jäätymisongelmaani :D Mut luvattiin heittää kotiinkin mutten voi jättää pyörää, joten Marianne kävi hakemassa mulle kuivan takin ja sit nyysittiin jonkun hanskat (palautan ne tiistaina kuten varmaan sen Mariannen takinkin)
Heh, jotenkin hauskaa että Mariannelta tuntuu löytyvän ihan himona noita takkeja joita saan lainaan "eikä tarvii palauttaa" Tosin tän haluan varmaan palauttaa, toi on ihan siisti ja uusi ja hieno takki, ei sitä nyt roskiinkaan voi herran jumala heittää.


Vaan joo. Kuinka masentavasti tämäkin vuosi alkoi.. Toivottavasti saan nyt pitkän tauon Pomosta. Niin pitkän että saan innon takaisin siihenkin. Pomo ei ole kuin Kaisa, Pomo sentään on kiva ja mukava. Ja haluaisin pitää sen niin..
Mutta ensi viikkoon. Toivottavasti minäkin löydän itseni siihen mennessä, ehkä ratsastus sujuisi paremmin.

Mennyt vuosi Part 2

"Hei, olen Elvis ja näin minä edustan uutisissa"

Myönnettäköön että pikkasen nauroin. Kattokaa miten paksulta se näyttää :D No, kamerahan lihottaa. Pari sataa kiloa ainakin.

Jatketaan siis, vuoden toinen puolikas (tällä kertaa ilman niitä taideteoksia tosin :) )

HEINÄKUU

(joko heinäkuusta ei ole kuvia, tai olen täysin sokea :D)

Heinäkuu alkoikin Roosa-ponin selässä. "Ei se mitään, mä pidin yllä hyvää työskentelymieltä ja hoin ponille että "ei me mitään kääntyä haluttukaan vaan suoraan tänne baanataan, oli ihan tarkoituskin, joo hieno poni"" Tunti oli ihan kohtuu hyvä, tapeltiin vähän aasin kanssa, mutta saatiin sitten myös kivoja pätkiä. Ja tänä tuntina valaistiin Marianneakin siitä etteivät palikat osaa laukata jolleivat pääse harjoitusravaamaan ennen sitä.
Keskiviikkona pääsinkin vaihteeksi pienen Nikkiksen kyytiin :) Keltainen meni hienosti, sain sen varsin reippaaksi ja laukkailtiin huikeasti jo toista kertaa ilman jalustimia (vuoden suurin saavutus, kheh) Poni vain näki harhoja koko tunnin, mutta ei se mitään.

Seuraavaksi oli vuorossa Salli, viimeksi meninkin silloin keväällä kun tipahdin (enkä edes kuukautta muista tarkasti) Salli oli hieno, ja mulla oli tunnin jälkeen hyvät fiilikset. Vaikka heppa olikin hidas kuin etana, ja välistä oli vaikeuksia. Siinä kuitenkin oli paljon hyvää, tunsin istuvani laukassa jo paljon paremmin ja pysyttiin kavereina koko tunti. Video
"Yees, veri machio ja hienohieno. Heh. Seuraavat kaks viikkoa ovat varmaan vähän hiljaisempia koska Mariannella on loma. Ellen sit keksi jotain nerokasta, harkinnassa on, mutta katotaan uskallanko edes miettiä tarkemmin, hih." Myös viimeinen tunti ennen kesälomaa kului Sallin selässä. Jälleen hyvät fiilikset, vaikka vähän ongelmia keventelyssä ja kääntämisessä olikin. Kuitenkin laukassa istuminen parantui niin paljon edellisestä tunnista, että se korvasi kaikki nuo pienet puutteet.

Iinan kuva

Kesäloman aikanakin pääsin tosin ratsastamaan, kun tein matkan Alvalle. Siellä ratsastinkin Sami-ponilla, joka jollain kierolla tavalla auttoi mun Elvis-ikävääni. Tunti sujui varsin mainiosti, roikuttiin kelvollisesti mukana ja olinpa pitkästä aikaa vieraalla tallilla ihan kentällä tunnilla.

Kuun viimeiset tunnit jatkoin Sallin kanssa :)
"Lopulta Marianne käski kääntää päätä sisään ja kiusata sitä hevosta tekemällä voltteja siihen kulmaan."
"Marianne tuli auttamaan. Ja tajusin mitä tarkoittaa Mariannen s-kirjain."
"Marianne oli sitä mieltä että jollain tavalla Salli sopii mulle"
"Nössöt keskeyttää kesken ympyrän, tuumin nerokkaasti ja jatketaan. Halusin päästä ympyrän puolikkaan loppuun ja tehdä siirtymän pitkälle sivulle, hienosti ja valmistellusti.
Sanotaanko että idea meinasi olla todella typerä. Näin ainakin tuumin siinä vaiheessa kun roikuin kyljellä harjassa kiinni. Salli tosin laukkasi nätisti ja mäkin sain lennettyä takaisin satulaan"
Näiden tuntien aikana lähdin pikku hiljaa hakemaan vauhtia ja liikettä sen ainaisen jogailun ja muun lösöilyn tilalle. Vähän oli edelleen vaikeuksia, mutta mun istuminen ja kyydissä pysyminen paranivat koko ajan. Ja tehtiin tosiaan jo laukassa ihan ookoo ympyröitäkin, ympyröitä jotka joitain tunteja sitten tuntuivat lähinnä mahdottomilta kun mä pompin niin pahasti siinä laukassa.


ELOKUU

Elokuu alkoi "yllättäen" Sallin kanssa. Itse asiassa ensimmäiset kolme tuntia ratsastin pikku hepalla. Eikä tuo mitään, olin kovin innoissani.
Ensimmäinen tunti kului vähän madellen, koska päivä oli kuuma, mutta laukassa intouduttiin ja laukattiin kerrankin Sallin kanssa jopa reippaasti. Ja Marianne nyt oli silloinkin tyytyväinen:
"Marianne oli oikein tyytyväinen. Siinä se riemuitsi kuinka kivasti poni kääntyy ja istuminen on niin paljon parempaa siinä laukassa. Ja ponikin menee jo vähän pyöreämpänä. Ja kaikki on niinku loistavaa :)"
Toinen tunti oli hyvä. Se on varmasti parhaiten mieleen jäänyt, varmaan yksi positiivisimmista tunneista Sallin kanssa. Se johtuu kahdesta asiasta: ensinnäkin Henna oli kuvaamassa ja sain siitä vähän videoita. Tämä video on ehdottomasti mun lempiratsastusvideoita, ihan sen takia että se näyttää niin hyvältä. Pari pientä epäonnistumista, mutta kun kattoo tota mun laukkaistumista ja noita käännöksiä laukassa ja tota reippautta jolla pieni-Salli etenee. Mä olen uskomattoman tyytyväinen. Toinen syy on se, että tämä oli se tunti, jolloin Marianne totesi kuolemattomasti "Se intoili että nyt sopii niin hyvin ja on niin mun hevonen"
Kolmannella tunnilla haettiin vauhtia, ja oltiin ponin kanssa tosi taitavia. Ja onnistuttiin pitkällisen vääntämisen jälkeen laukkaamaan yksinämme keskiympyrällä, vaikka vaikeaa se olikin. Tällöin myös todettiin Mariannen kanssa että olen lievästi kyllästynyt Salliin, joten voitaisiin kokeilla jotain muuta taas.
"Marianne sieltä totesi että tein hienon ratkaisun. "Sitä kulmaa se Salli aina kyttää ja nyt Milla päätti että jumpataan täällä ihan rauhassa" Vitsit kun olinkin hei piiloviisas, en edes ajatellut sitä noin syvällisesti :D Hyvä idea kyllä, täytyy myöntää."

Iinalta, hyvältä, kivalta ja mieleenpainuneimmalta tunnilta :)

Salli vaihdettiin Evitaan, sadepäivän tömpsöttelyä muumimammalla. Tunti oli aika huono, Evita ei oikein kääntynyt ja homma tuntui vähän vaikealta. Tosin laukkaaminen oli kivaa, ainakin kirjavaisen mielestä :D Video
Sitten Roosa, taas pitkästä aikaa. Mulla piti olla Salli, mutta se vaihdettiin koska Salli alkoi olla väsyneen näköinen. Pian tämän jälkeen taisi se sairaslomakin alkaa. Se oli hyvää aikaa, tämä kesä kun Sallilla ton jokusen viikon menin. Saavutettiin paljon siinä ajassa, kehityttiin ja löydettiin jotain yhteistä säveltä. Mä pidän Sallista edelleen tosi paljon, mitä kivoin hevonen. Kuitenkaan mulla ei sinäänsä ole ikävä sitä. Mulla on kauhean hyviä muistoja, ihania kuvia, ja mitä parhaimpia hetkiä. Sen ansiosta mulla ei ole sellaista fiilistä että mä haluaisin vielä kerran ratsastaa Sallilla. En kai halua pilata niitä hyviä fiiliksiä. Mä olen tosi onnellinen siitä että mun osalta tämä loppui näin. Ei jäänyt siihen lentelyyn sieltä kyydistä, muttei toisaalta kesken huikeimman kehityksen. Joo. Mutta hieno ja nätti poni, ja olen toisaalta onnellinen ettei mulla ole sinäänsä ikävä sitä. Kivempi muistella kaikkea ja katsella näitä kun ei samaan aikaan korvenna sielua ja sisintä, you know.

Mutta tosiaan, Roosa. Tunti oli ihan kiva ja positiivinen, eipä tuossa mitään suurempia ongelmia :)
"Marianne kyseli että mitäs me sit haluttais tehdä. Toivetunti eikä kukaan ollut oikeasti sanonut vielä mitään!
Tiedättekö, mulla on jo pitkään pyörinyt mielessä että olispa kiva jos tehtäis väistöjä. Ei olla ikuisuuksiin tehty niitä. En kuitenkaan ihan heti ensimmäisenä viittinyt huudella väistöjä, tiedä häntä vaikka saisin joukkohivutuksen :D Lopulta joku päätti ehdottaa että mentäis harjoitusravia (jes) ilman jalustimia (jee!) Marianne ei tainnut oikein uskoa ehdotusta. Tai kovin se siellä ainakin naureskeli.Kyllä se sitten kysyi että halutaanko oikeesti mennä harjotusravia ilman jalustimia. Mä nyökyttelen ihan innoissani ja lisään siihen että tehdään sit kanssa väistöjä. Me ollaan nyt ihan tätiryhmä."

Seuraavana oli vuorossa Evita. Hyviä ja huonoja puolia. Aika paljon huonoja, mutta näemmä olin silti loppujen lopuksi ihan tyytyväinen paksunkaiseen.

Evita on ihan kouluhevonen. Ja minä ihan kouluratsastaja, heh mikä kökötys.

Ja mitä voidaan sanoa. Elokuu ei olisi voinut päättyä paremmin, nimittäin Elviskin palasi tunneille.
Minä ensimmäisenä ja onnellisena pääsin Pullaponin kyytiin keikkumaan. Se oli hienoa ja olin niin kaivannut keltaista salamaa. Vähän varottiin ja vähän oli jännittävää, saatiinpa ekalla tunnilla ainakin kaikki askellajit läpi. Ja minä olin onnellinen.
Seuraavanakin päivänä pääsin Elviksellä, tällä kertaa tosiaan kuvaajatkin matkassa. Tälläkin kertaa oli vähän ongelmia kun en ihan uskaltanut pyytää vielä, mutta toisaalta tämä oli ensimmäinen kerta kun me päästiin ravailemaan loppuravit pidemmällä ohjalla. Meidän ensimmäinen pieni-suuri-askel kohti voittoa. Toki noina tunteina Elvis tuntui myös kulkevan pyöreämpänä ja rennompana. Muttamutta. Video

Mitäpä voidaan sanoa. Kyllä tää elokuu oli ehdottomasti paras kuukausi. Sallin kanssa mielettömiä onnistumisia, Elvis-ponin selkään pitkän tauon jälkeen ja senkin kanssa onnistumisen fiiliksiä. Ihana, mahtava elokuu!


SYYSKUU

Niin se syksy saapui jo kaupunkiin. Aloitettiin Pompelin kanssa, hyvin pitkästä aikaa :D Tauko oli tehnyt tehtävänsä, eikä Pomo oikein kulkenut kuten oletettiin. Juoksi alta, ja kaikki oli ongelmallista. Oli siinä kuitenkin jotain hyvääkin, joten ei ihan masentavan huonosti sentään mennyt.
Myös pari seuraavaa kertaa menin ponilla. Mut unohdettiin taulustakin ekaa kertaa, mutta tunti sujui silti huomattavasti paremmin kuin edeltävällä kerralla.
Tätä seuraavalla kerralla Pomo oli Haliponi ja me mentiin tunnilla niitä melkein-esteitä, eli korotettuja ravipuomeja. Tunti meni hyvin ja sitä tuntia Marianne taisi haukkua melkein tylsäksi meidän puolelta :D

Tylsän tunnin jälkeen olikin hyvä kokeilla Jackia ekaa kertaa.

Kuva on Saanan

Jackillä meninkin seuraavat neljä kertaa (olen koko ajan muistanut että menin kolme kertaa Jackillä. Maailmani musertui) ja se oli sellainen selkeä alamäki. Ensimmäinen tunti oli kiva ja hyvä, Jack oli vallan viehättävä lapsihevonen, se kulki älyttömän kivasti, ottaen huomioon että se oli eka kerta. Toki sitten kun siinä laukassa innostuttiin vähän liikaa ja sitten minun oli pakko pudottautua alas. Mutta eipä tuo, sehän oli vasta toinen ja viimeinen putoaminen tältä vuodelta :D
Seuraavalla tunnilla Jack kuitenkin oli varma että porttipää syö hänet. Koko tunti menikin siihen, että pieni Jackie jänskäsi porttia ja minä koitin kiikkua kyydissä kun karvajalka juoksenteli menemään. Tätä seuraava tunti menikin sitten ihan hirveän huonosti. Jack jännäsi hevosia ja minä jännitin koko tunnin kaikkea.
Viimeinen Jack tunti oli pelkkää masentelua, koska laukka ei onnistunut pätkän vertaa. Sallikin tuossa välissä lennellä taivaan porteille, joten kaipa tämä on ymmärrettävän puoleista, heh.

Masistelun jälkeen olikin kiva kiivetä Pullaponin kyytiin ja unohtaa murheet! "Marianne huutaa ihastuksissaan että just noin sun piti tehdä ja teit sen vielä ihan oikeaan aikaankin :D" Tunti helppo, mukava, me onnistuttiin ja poni oli reipas. Mitä nyt vähän kammottiin kulmia, se on ihan ymmärrettävää.
Tähän se syyskuu sitten loppuikin, herranen aika!

LOKAKUU

Alkoi Roosasen kanssa. Alkutunti oli hyvä ja onnistunut. Sitten Roosa säikähti ja homma meni ihan pieleen. En saanut ponia takaisin sieltä järkyttyneisyydestä, joten kaikki oli sähläystä.

Tämän jälkeen menin pari tuntia Pompelilla. Ensimmäisellä kerralla jänskäilin omiani, mutta pakotettuani itseni rennoksi, saatiin varsin kivoja onnistumisen elämyksiä. Tosin oli siinä se "Mutta oli sellanen pieni fiilis että nyt en ole saanut minkäänlaista tatsia tähän poniin. Tai tuntui siltä ettei se ole yhtään ohjalla, eikä yhtään pohkeella. Että se niinkuin näennäisesti teki mitä pyysin, mutta kuitenkaan se ei ollut yhtään kuulolla." Tunnilla keskityttiin laukkaan, joten lyhyiden ravien jälkeen laukkailtiin menemään. Laukka sujui hienosti, ja päästiin ekaa kertaa tekemään laukannostoja pysähdyksestä!
Seuraavalla tunnilla vähän jänskäiltiin ja kipiteltiin alta, mutta saatiin kuitenkin hommelit onnistumaan mikä oli oikein hieno saavutus.

Sitten vuorossa Elvis. Tein talven ensimmäisen (ja tähän mennessä kai ainoan) Buzz Lightyear-lentoni. Muuten tunti sujui hyvin, tajusin että Pullakin voi vaikka vähän potkaista jollei pohje mene läpi, ja päästiin toista kertaa löysäämään ohjaa loppuraveissa.

Seuraavat kolme tuntia jatkoin Pomolla. Ensimmäisellä tunnilla tuskailtiin kun oikeaan kääntäminen oli kirjaimellisesti mahdotonta. Vaikka muuten sujuikin ihan hyvin.
Seuraavaksi meninkin ilman satulaa. Ekaa kertaa Pomolla ja kaiken lisäksi syksyllä. Se meni ihan ookoosti, voitimme itsemme. "Välillä Pompeli keksi että nyt olisi kiva kipsutella vähän alta pois, sitten saatiin työskennellä sen kanssa että saisin ponin taas rauhalliseen raviin, ei mihinkään "arvaas vaan koska mä lähen menemään, hihi""
"Marianne halusi "oikeaa liikettä" Niinpä jouduin vähän raipalla herättelemään ponia ennen kuin se vaivautui liikkumaan kunnolla. Eikä siis sillä, kivan tuntuista tuo oikea liike oli. Se vaan kun se oli niin kamalan reipasta, lähes kauhistuin siellä" Kolmas tunti oli oikein hyvä, vaikkei oikea käännös löytynyt vieläkään. Ainakin poni oli rauhallinen ja kuulolla.
"Muutamat rauhalliset asetukset sain aikaiseksi, olin ihan tyytyväinen vaikka epäilinkin sitä oliko mun asetukset kyllin "suuria". Onneksi Marianne sieltä sitten huudahteli onnellisena että noin just, ja hyvä Milla, kun me Pomon kanssa ihan tosissaan väänneltiin sitä asetusta. Kuulemma onnistuin tekemään sen täysin oikein ja että se oli hyvin. Jes, se siis oli tarpeeksi suurta!"

Tätä seuraava päivä olikin sateinen ja kenttä lainehti. Pääsin uittamaan Elvistä, joka tosin ei ideaa arvostanut. Tunnista ei jäänyt mitkään mahtavat fiilikset kun poni lähinnä kauhoi menemään järkyttyneenä. Tosin oli kai siinäkin puolensa "Marianne oli kuitenkin tyytyväinen. Olin suorastaan yllättynyt, mutta poni oli kuulemma rento, ajoittain varsin hyvässä muodossa ja ainakin käytti takajalkojaan tänään."

Sallin niin kutsutun muistotekstin kirjoitin ja kuukauden kaksi viimeistä kertaa ratsastin Pomolla.
Ekalla tunnilla löydettiin sitä ihanan rentoa ja rauhallista ravia laukan jälkeen ja muutenkin tunti meni ihan kivasti.
Jälkimmäinen tunti olikin tämä ihmeellinen käynti-laukka-tunti. Mainio tunti, kerta kaikkiaan. Löysin tosi hyvin laukkaistunnan, jalat paikoilleen ja kaiken toimimaan ja kaikki sujui hyvin. Mitä nyt poni kuumui liiankin kanssa lopussa, muttei se niin nuukaa :)

MARRASKUU

Marraskuun ensimmäisenä tuntipäivänä tunnit olikin peruttu, mutta keskiviikkona pääsin Evitan kyytiin. Tai pääsin ja pääsin, tympeäähän se nyt oli. Mun talviajan valituskausi alkoi :D Mammarainen oli hyvin laiska ja kaikki oli tympeää. Jatkoin seuraavankin tunnin Evitan kanssa, jolloin heppa toki meni jo paremmin, mutta mua ei innostanut alkuunkaan.
Kyllästymiseni ansiosta meninkin seuraavat neljä kertaa Pomolla.

Ensin oli myötäilytunti, puomeja ja myötäyksiä. Koko tunti oli hyvä ja kiva, kauhean positiivinen. "Oli siinä silti jotain negatiivistakin, nimittäin Pomo painoi ohjalle vähän liikaa."
Seuraava tunti oli huonompi, minä en kyennyt keskittymään ja meni vähän huonommin. Tosin aina oli pätkiä jotka sujuivat, joten. Sen jälkeen menikin vielä huonommin. Jotenkin en saanut tatsia, olin kyllästynyt jo Pomoon.
"Tiedättekö, minä jopa istuin. Siis takamus satulassa, ihan uskomatonta. Pompeli hanatti menemään, mutta minä istuin! Ja samalla toki pidättelin että josko herra poni nyt vain hidastaisi. Ja siis kyllä se lähti hidastamaan ja kaikki päättyi hyvin. Vain Marianne oli vihainen koska minä kuulemma kökötin jalustimilla.
No siis okei, voin ehkä jokseenkin myöntää että siinä vaiheessa kun poni oli jo hidastamassa niin silloin se kääntyi niin kivasti että se joutui menemään puomin yli. Ja ehkä minä sitten true esteratsastajana kavahdin jalustimille ja etukenoon. Vaan olin täysin varma että poni vähintään kompuroi jos minä lösöilen satulassa kun se hyppää huiman korkean puomin yli ;)Alku oli kuitenkin hyvä, kyllä se siitä lähtee, heh." Viimeisellä tunnilla löydettiin fiilikset taas, ja vaikka ongelmia oli kääntämisessä ja kaikenlaisessa, niin loppu viimeksi jäi kuitenkin hyvät pärinät.

Valitettuani kyllästymistäni sain kuun viimeiselle tunnille Elvis-ponin :) Se oli mitä mukavin tunti, "saat ponin omaksesi"-tunti.
Olin tosi iloinen ja tunti sujui niin kivasti. Vaikka Pulla sitä Vinskiä ryhtyikin pelkäämään, niin sain tavoitteeni täytettyä, poni oli kuulolla ja rento ainakin suurimman osan ajasta ja tehtiin oma ennätyksemme myös loppuravien suhteen. Mielettömän kiva tunti, ja jäi kyllä niin hyvät fiilikset!

JOULUKUU

Joulukuu alkoi - yllättäen - Roosalla. Tunti meni harvinaisen surkeasti, en uskaltanut mitään ponilta pyytää ja mennä köpöteltiin vain. Joten kun seuraavaksi sain valita Pomon ja Roosan väliltä, oli luonnollinen valintani Pomo. Muuten tunti meni ihan köpösti ja huonosti, mutta laukka sujui. Vedeltiin laukkaa ihan onnellisina, edes yksi asia johon kyettiin (ja uskomatonta että se yksi asia oli laukka)

Seuraavaksi oltiinkin hetkessä jolloin mä ensimmäistä kertaa harkitsin vaihtavani hevosta joka tauluun oli merkitty. En kuitenkaan ehtinyt, kun Marianne kysyikin jo multa minkä haluan. Niinpä vaihdettiin Pomo satulattomaan Elvikseen. Pitkästä aikaa pienen ponin kyydissä ilman satulaa. Ja tunti oli kiva. Vähän ehkä hetkittäin kipiteltiin, eikä harmikseni laukattu, mutta muuten. Ja Elviskin kuolasi, ensi kertaa. Suuri askel ihmiskunnalle ja sitä rataa :)

Mutta, tattadaa, sitten olikin taas Pomo. Alkutunti köpöili taas. Väistöt eivät onnistuneet ja kevyt raviin ei löytynyt tatsia. Laukka olikin kivaa. Alkuun sekään ei tosin onnistunut, mutta kun se lähti onnistumaan niin johan se oli mukavaa. Laukkatehtävänä kun oli se että laukattiin pituushalkaisija, vaikea tehtävä siis sekin ;)
Tämä olikin taas viimeinen keskiviikontunti.

Ja nyt päästään jo viime ratsastukseen, jolloin tein sen ilkeän teon ja vaihdoin ratsuni joka tauluun oli merkattu. Pomo vaihtui Nikkikseen ja tunnista jäi kauhean hyvä mieli :) Poni pönttöili omiaan, mutta sain sen toimimaan, kaikki oli helppoa ja kivaa ja olin vain tyytyväinen.

Rakettikuvat on otettu kännykällä

Hieno vuosi oli tämäkin. Huonoja asioita oli. Salli kuoli, Elvis oli sairaslomalla ja mulla meni koko kevät masennellessa kun jouduin menemään Kaisa-putella. Kuitenkin ne kaikki harppaukset joita tämän vuoden aikana tapahtui. Mä en todellakaan uskonut että nyt jo voisi löytyä jonkin asteista pyöreyttä tai että pystyisin jonkun Elvis-ponin ratsastamaan vähän eteen ja alas loppuraveissa. Mä oletin että näitä voisi löytyä aikaisintaan ties monenko vuoden päästä. Mulla on ollut suunnattoman hyviä kausia Nikkiksen ja Sallin kanssa. Elvis on ruvennut kulkemaan tosi hyvin sen saikun jälkeen. Mä menin Kaisalla, Roosalla ja Pomolla ilman satulaa ja onnistuin jopa kaikkien kanssa. (ja Elviksellä, mutta tarkoitin siis näitä joilla menin ekaa kertaa tai jonka kanssa meni eka kerta ihan pieleen ;) )

Myös tunneilla ollaan tehty kaikkea siistiä, osa sellaisia joita olen halunnut jo pitemmän aikaa tehdä. Mentiin niitä korotettuja ravipuomeja, nosteltiin laukkoja pysähdyksestä, pääsin laukkaamaan ilman jalustimia ja pidettiin tuo hassun hauska laukkatunti, sekä mielettömän kiva oma-hevostunti.
Kävin omin nokkineni vieraalla tallilla, mikä on mulle suuri asia. Sami ja Jack taisivat olla vuoden ainoat uudet hevoset joilla ratsastin. Putosin vain kahdesti ja olen saanut niin paljon lisää ajatusta tähän touhuun.
Ei voi muuta sanoa kuin että oikein kiva vuosi.

Tiistaita odotellessa, saadaan tämän vuoden ratsastelut käyntiin :)
Tavoitteita mä en kykene tälle vuodelle asettamaan, niin epävarmaa on nyt. Haluaisin nyt lähinnä saada Pomoon fiilistä takaisin ja päästä menemään Elviksellä. Joista viimeinen ei taida täyttää tavoitteen määritelmiä ;)


Mutta heipä hei, hyvää uutta vuotta ja näemme tiistaina ratsastuksen merkeissä. Jee! :D