On kuinka on, niin onhan se onni aina oikein kiva juttu. Kiva jos pienet ponit ja vielä pienemmät hevoiset ovat nyt onnellisia :)
Tallille ja olin erityisen yllättynyt kun mulla oli sittenkin Elvis. En hetkeäkään olisi uskonut että mä pääsen sillä pitkästä aikaa kaksi kertaa peräkkäin! Olin oikein iloinen siis minäkin (mä kun koko päivän olin miettinyt että kuitenkin Marianne ihan piruuttaankin on laittanut jonkun Pomon ja sitten mä itken suruisena koko illan :D) Elvis tosiaan, tunnilla myös Kaisa, Vinski ja Pomo, Elvis oli ekalla tunnilla. Hih.
Menin talutusseuraksi Nikkis-ponille (joka vaihteen vuoksi oli jopa asiallinen ja järkevä) ja sitten kävin tietenkin Mariannelta kyselemässä että käviskö jos menisin ilman satulaa. Kaipa se nyt on niin, kaksi kertaa talvessa pitää päästä. Ja kun olen halunnut taas mennä ponilla ilman satulaa, niin sanotusti pitkästä aikaa.
Sain mennä, koska säännöt olivat selvät. Eli kakkua jos putoaa. Kävinkin sitten karsinassa vaihtamassa, tai pikemminkin poistamassa, toppauksiani. Ja nyt Erno pitää mua varmasti vähintään kylähulluna kun seisoin yksin karsinassa ovi kiinni. Iiihan normaalia :D
Sen jälkeen olinkin jälleen sosiaalinen. Yltiösosiaalinen jos mun normaalitiloja ajatellaan. Lopuksi kävin pikaiseen harjaamassa Pullaa ja vetäisin sille suitset päähän. Ja lähdimme kentälle, Elvis tulla tepsutti niin kauhean nätisti mukanani.
Idan kuva. Trättärää, ja minä istun kuvankauniisti (pane muistiin, opettele istumaan laukassa normaalisti)
Käyskenneltiin kentälle ja Ada kävi minut jollain tavalla heittämässä selkään. Potkin ponia takamuksille jotta se osaisi käyttäytyä kauniisti ja sitten lähdimme kävelemään. Meillä oli kivaa, poni tuntui kovin kotoisalta ja paksummalta kuin yleensä. Etsittiin hieno ja hyvä istunta (ja silti mä vinoilin vähän molempiin suuntiin vuoronperään) ja koitin taistella ne kädetkin oikein päin ja kyynerpää kulmaan. Jotenkin vain oli jälleen vaikeaa, kädet halusivat suoristua ja nyrkitkin aukesivat yrityksistäni huolimatta.
Alkukäynnit mentiin ihan rauhassa, ensin keskityin voltteihin ja kulmiin. Asettelin ponia ja hain pikku hiljaa sen asetuksen läpi ja toimivaksi. Poni käänsi nokkaansa ihan nätisti, tosin käveltiin vain oikeaan kierrokseen, mikä nyt on muutenkin helpompi.
Elviksellä oli tänään taas vähän kytsäilypäivä, katseltiin hiukan jännittyneinä milloin mitäkin. Yritin saada sen naaman ja korvat minuun, tosin aina ei onnistunut jolloin keskityin vain rukoilemaan jumalalta armahdusta. Otettiin muutamat pysähdykset ja koitin kuiskailla ponille että käytöstavat olisivat tosi kivat sitten tänään, että sopisi lopettaa se pimeyden tsiikailu.
Ihan fiksu otushan se oli, ei se muuta kuin kyttäillyt ja käynnissäkin kulki oikein kivasti, asettui hyvin ja ajoittain ne korvatkin kääntyivät oikeaan osoitteeseen. Ehkä niitä pyöristymisen alkeitakin saatettiin välistä kolkutella. Ja uskalsin mä lopulta pyytää käyntiä vähän eteenpäinkin kun Pullaponi jäi vähän hitaanpuoleiseksi. Parin pohkeella tönäisyn jälkeen alkoi takamus keikkui ripeämmin eteenpäin ja olin tyytyväinen kokonaisuuteen.
Joo, nää loputkin on Idan. Kuvathan on tosiaan siltä ekalta ratsastukselta loman jälkeen :)
On muuten ihan näin asiaan liittymättömänä nyt todettava että jotenkin mun pohkeet tuntuivat pysyvän paljon lähempänä kylkiä kuin yleensä? Ehkä olin oikeassa ja poni on paksuuntunut muutaman kymmenen kiloa (; Tai jos se on niin karvainen. Tai ehkä vaan kuvittelen.
Mariannen tultua (se muuten ilmoitti lähtiessään ettei saa pudota. Ihmettelin sitä, sen olisi pitänyt sanoa että muut ei putoa, mutta Milla sitten lentelee oikein urakalla :D) lähdettiin kevyt raviin. Ja kuten yleensä, minä laiskistuin parin yrityksen jälkeen ja jätin keventelyn. Mulla on ihan varmasti joku täysin väärä taktiikka kun ei siitä tule yhtään mitään, ikinä!
Ravissa Elvis oli pikkasen reippaampi ja alkuun se ravi oli pelkkää uralla juoksemista. Jonkun kierroksen verran se kipitti uraa pitkin naama vinossa, mutta kun lopulta sain sieltä väännettyä sen yhden ympyrän, niin johan lähti taas kääntyminen sujumaan. Tämä on taas joku juttu, alkuun se menee kuin omatahtoinen poni kunnes sitten alistuu kohtaloonsa. Kai se sitten haluaisi olla kova jätkä, tehdä mitä se itse tahtoo, mutta kun tosiasia on se että poni on maailman säälittävin niin..
No ei, olen todennut että poni on taiteilijasielu. Noin säälittävää, herkkistä ja muuten pöllöä ponia ei voi muuten edes selittää.
Ravi alkoi vähän altajuosten ja vähän sellaisena ja tällaisena. Kun poni lähti taas kääntymään, parani homma jo huomattavasti. Tein aika paljon ympyröitä ja voltteja ja asettelin Elvistä parhaani mukaan jotta se rauhoittuisi ja joutuisi keskittymään johonkin muuhun kuin lievään kipittelyyn. Kyllä se siitä asettuikin ja oli oikeastaan vain reipas, hyvällä tavalla. Vähän sen silti oli kyllä kyttäiltävä, ihan vain periaatteen vuoksikin.
Täytyy sanoa että näin oikeaan kierrokseen olin lopulta varsin tyytyväinen raviin. Istuin itse hyvin ja koitin pysyä edes suorana ja rauhallisena. Poni asettui nätisti, kääntyi hyvin, oli edes välistä kyttäämättä ja saatiin me hetkiä jolloin poni tuntui taas rennommalta ja oikein päin kulkevalta. Onhan sekin jo jotain.
Kun sitten vaihdettiin suunta ja mentiin ekaa kertaa tunnin aikana vasempaan, niin sehän oli lähes fiasko, heh. Poni siis lähti kipsuttelemaan alta paljon pahemmin kuin aiemmin, sitten juostiin vähän pää pystyssä ja kyttäiltiin. Asetuksetkaan eivät menneet läpi, eivät niin millään. Pidättelin ratsua rauhallisesti, tehtiin paljon voltteja ja ympyröitä ja lähdin sitten hakemaan sitä taipumista myös vasemmalle. Välillä poni taipui paremmin, välillä se vajosi ohjan perässä pienemmälle reitille. Saatiin me kyllä myös jonkinlaista tahtia siihen raviin, jottei ihan vain kipsuteltu turhan kovaa lailla villien hirvien.
Näyttää ihan siltä ku ponissa olisi poweria. Minä taas näytän ihan true riderilta, taas vaihteeksi
Siirryttiin siitä käyntiin ja taivuteltiin taas noilla s-kirjaimilla. Alkuun ei oikein kaula kääntynyt, vain sillai pienesti, mutta muutamien toistojen jälkeen Pullan pää kääntyi syvälle ja pysyi siellä oman aikansa. Muutamien syvien taivutusten jälkeen annoin ponin kävellä uraa pitkin ja huokaista helpotuksesta, olin oikein tyytyväinen niihin viimeisiin taivutuksiin.
Seuraavaksi otettiin harjoitusravia. Poni oli taas ihan sitä mieltä että nyt mennään eikä meinata joten se ravi oli melekoista alta juoksemista ja muuta kaahausta. Istuin alhaalla, koitin rauhotella oman istuntani ja vähän huikkailla ponillekin sellaista ideaa ettei sen oikeasti tarvitse juosta ihan täysii! koko ajan. Ei tuntunut Pullaponia kauheasti kiinnostavan, ravi oli lähes koko ajan sellaista reippailua pää pystyssä. Tein paljon voltteja, asettelin ponia ja ainakin uskon että se löytyi helpommin näiden s-kirjainten jälkeen. Hetkittäin volteilla poni viitsi rauhoittua ja pyöristyä, mutta se oli sellaista hyvin hetkittäistä taas. No, menköön jos nyt on innoissaan, ainoastaan niinä hetkinä kun poni tuntui räjähtävän käsiin lähdin oikeasti hidastamaan ja pyörittelemään enemmän niitä voltteja.
Tehtiin siinä myös muutamia käyntiin siirtymiä, jotka olivat omalla tavallaan jo parempia kuin viime aikoina. Istunnalla ei tänään suuremmin tuntunut olevan vaikutusta kun ponski oli kovin innoissaan, mutta muutamien harjoitusten jälkeen löytyi käynti varsin nopeasti ja ponikin pysyi siinä käynnissä niin kauan kunnes siltä ravia pyysin. Ettei ollut sitä miniravia käynnin tilalla ja mahdollisimman pikaista räjähtämistä raviin heti kun tulee pienikin merkki joka voisi asiaan vihjata.
Vaihdettiin suunta ja pienen kävelyn jälkeen otettiin harjoitusravia tähänkin suuntaan. Elvis kipsutteli taas alta kuin pieni muurahainen, mutta jos nyt jätetään se rauhallinen tahti ja pysyvä rentous/pyöreys arvostelun ulkopuolelle, niin kyllä se muuten oli ihan mukava. Kääntyi hyvin, asetukset löytyivät aika hyvin, minä istuin nätisti ja vain muutamia kertoja poni tuntui oikeasti huonolta ja räjähtävältä. Ja siirtymätkin onnistuivat kivasti.
Ja ainakin oli kivaa mennä tumpsuttaa Pullalla ilman satulaa :D Mariannekin naureskeli että minä menen oikein keskittyneesti siellä.
Harjoitusravien perään otettiin vielä loppukeventelyt, ilman niitä keventelyjä minun tapauksessani siis.
Aloitettiin oikeaan kierrokseen ja jäin taas vaihteeksi ympyrälle pyörimään. Ei löytynyt eteen-alas-ajatusta taaskaan ohjas tuntumalla, mutta päätin että haen ponin edes rauhalliseksi, rennon puoleiseksi ja sellaiseksi että sille uskaltaisi taas ohjaa syöttää. Jonkin aikaa ympyrällä pyörittyäni ja ponia taivuteltuani uskaltauduin ohjaa päästämään. Ja sinäänsä on varmaan epäloogista sanoa, että koko aikana ponin ajatus ei tuntunut huutavan "eteen tai edes alas" mutta silti se pysyi kyllä ohjan tuntumalla, eikä siis kaahannut pää pystyssä vauhdista huumaantuneena. Mutta mutta. Sain päästettyä pari stopparin väliä ja hyvin meni taas. Pysyttiin ympyrällä, asettelin rauhassa, koitin koko ajan vaan pruuailla ja kehua ponia taas oikeasti suorituksesta. Tuntui hyvältä, vaikkei pienintäkään eteenalastautumista tuntunutkaan löytyvän. Olipahan tahti viimein rauhallisempi ja poni tuntui olevan kuulolla.
Vaan autas armias kun suunta vaihtui vasempaan :D Eipä sujunut enää. Elvis pisti hanat auki ja kipitti menemään, joten oli kerättävä ohjat. Ja vaikka mä kuinka asettelin ja taivuttelin ja pidättelin ja rauhoittelin niin eipä vaan onnistunut. Ohjaa en pystynyt tähän kierrokseen päästämään, vaan me keskityttiin ainoastaan kunnolliseen taipumisenn myös vasemmalle, Pullaponi kun taas keksi ettei hän pysty tai kykene asettumaan ja taipumaan kunnolla tähän suuntaan. Marianne innoitti meitä ja pyysi hakemaan sitä päätä sisälle. Niinpä me kipsuteltiin pää sisälle mutta kuitenkin jotenkin alta juosten. Njääh, vähän harmi kun ravailtiin näin päin nää suunnat, mutta kyllä joka tapauksessa tuntui että tänään nämä puolierot olivat ihan suunnattomat. Vaikka se on toki ollutkin vasempaan jännittyneempi, niin joku raja hei tähänkin :D
Sitten loppukäynnit. Poni oli kuin pieni lapsi ja tökki onnellisena lunta pois aidoilta. Minä taas leikin suurta lännenratsastajaa (ja yllättyin kun kertaakaan ei tarvinnut kerätä ohjaa tai ottaa niitä molempiin käsiin. Koko ajan poni pysyi niin rauhallisena ettei ihmeempiä tarvittu :) )
Marianne oli kovin tyytyväinen, meni hienosti ja tepsuteltiin kivasti ilman satulaa :D Että tänään se ei sitten vuorostaan ollutkaan niin tylsä, heh.
Minä olin oikein tyytyväinen. Niin suurta rentoutta ei löytynyt kuin satulan kanssa, mutta toisaalta se oli keskiviikkonakin jotenkin virkeämpi ja jännittyneempi. Että toisaalta tämä on kyllä hyvä saavutus. Saatiin ravailtua taas pidemmin ohjin, minä pysyin kyydissä ja poni oli kauhean kiva :) Jotenka minä olen erittäin onnellinen.
Keskelle siis, alas selästä ja ponin paksukainen talliin. Harjasin Elviksen puhtaaksi, sitten kävin kortin kirjaamassa ja lähdin vaappumaan kotiin.
Ja hästäg Uusi Sherlock. En osaa päättää pitäiskö olla ikuisesti katkera netille joka joka käänteessä kertoi noiden tulevan yleltä "vasta kesällä" vaiko kiitollinen siitä että huomasin ekan jakson tulleen sunnuntaina.
Paha sanoa, mutta olen hyvin fiiliksissä siitäkin. Sydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti