"Hei, olen Elvis ja näin minä edustan uutisissa"
Myönnettäköön että pikkasen nauroin. Kattokaa miten paksulta se näyttää :D No, kamerahan lihottaa. Pari sataa kiloa ainakin.
Jatketaan siis, vuoden toinen puolikas (tällä kertaa ilman niitä taideteoksia tosin :) )
HEINÄKUU
(joko heinäkuusta ei ole kuvia, tai olen täysin sokea :D)
Heinäkuu alkoikin Roosa-ponin selässä. "Ei se mitään, mä pidin yllä hyvää työskentelymieltä ja hoin ponille että "ei me mitään kääntyä haluttukaan vaan suoraan tänne baanataan, oli ihan tarkoituskin, joo hieno poni"" Tunti oli ihan kohtuu hyvä, tapeltiin vähän aasin kanssa, mutta saatiin sitten myös kivoja pätkiä. Ja tänä tuntina valaistiin Marianneakin siitä etteivät palikat osaa laukata jolleivat pääse harjoitusravaamaan ennen sitä.
Keskiviikkona pääsinkin vaihteeksi pienen Nikkiksen kyytiin :) Keltainen meni hienosti, sain sen varsin reippaaksi ja laukkailtiin huikeasti jo toista kertaa ilman jalustimia (vuoden suurin saavutus, kheh) Poni vain näki harhoja koko tunnin, mutta ei se mitään.
Seuraavaksi oli vuorossa Salli, viimeksi meninkin silloin keväällä kun tipahdin (enkä edes kuukautta muista tarkasti) Salli oli hieno, ja mulla oli tunnin jälkeen hyvät fiilikset. Vaikka heppa olikin hidas kuin etana, ja välistä oli vaikeuksia. Siinä kuitenkin oli paljon hyvää, tunsin istuvani laukassa jo paljon paremmin ja pysyttiin kavereina koko tunti. Video
"Yees, veri machio ja hienohieno. Heh. Seuraavat kaks viikkoa ovat varmaan vähän hiljaisempia koska Mariannella on loma. Ellen sit keksi jotain nerokasta, harkinnassa on, mutta katotaan uskallanko edes miettiä tarkemmin, hih." Myös viimeinen tunti ennen kesälomaa kului Sallin selässä. Jälleen hyvät fiilikset, vaikka vähän ongelmia keventelyssä ja kääntämisessä olikin. Kuitenkin laukassa istuminen parantui niin paljon edellisestä tunnista, että se korvasi kaikki nuo pienet puutteet.
Iinan kuva
Kesäloman aikanakin pääsin tosin ratsastamaan, kun tein matkan Alvalle. Siellä ratsastinkin Sami-ponilla, joka jollain kierolla tavalla auttoi mun Elvis-ikävääni. Tunti sujui varsin mainiosti, roikuttiin kelvollisesti mukana ja olinpa pitkästä aikaa vieraalla tallilla ihan kentällä tunnilla.
Kuun viimeiset tunnit jatkoin Sallin kanssa :)
"Lopulta Marianne käski kääntää päätä sisään ja kiusata sitä hevosta tekemällä voltteja siihen kulmaan."
"Marianne tuli auttamaan. Ja tajusin mitä tarkoittaa Mariannen s-kirjain."
"Marianne oli sitä mieltä että jollain tavalla Salli sopii mulle"
"Nössöt keskeyttää kesken ympyrän, tuumin nerokkaasti ja jatketaan. Halusin päästä ympyrän puolikkaan loppuun ja tehdä siirtymän pitkälle sivulle, hienosti ja valmistellusti.
Sanotaanko että idea meinasi olla todella typerä. Näin ainakin tuumin siinä vaiheessa kun roikuin kyljellä harjassa kiinni. Salli tosin laukkasi nätisti ja mäkin sain lennettyä takaisin satulaan"
Näiden tuntien aikana lähdin pikku hiljaa hakemaan vauhtia ja liikettä sen ainaisen jogailun ja muun lösöilyn tilalle. Vähän oli edelleen vaikeuksia, mutta mun istuminen ja kyydissä pysyminen paranivat koko ajan. Ja tehtiin tosiaan jo laukassa ihan ookoo ympyröitäkin, ympyröitä jotka joitain tunteja sitten tuntuivat lähinnä mahdottomilta kun mä pompin niin pahasti siinä laukassa.
ELOKUU
Elokuu alkoi "yllättäen" Sallin kanssa. Itse asiassa ensimmäiset kolme tuntia ratsastin pikku hepalla. Eikä tuo mitään, olin kovin innoissani.
Ensimmäinen tunti kului vähän madellen, koska päivä oli kuuma, mutta laukassa intouduttiin ja laukattiin kerrankin Sallin kanssa jopa reippaasti. Ja Marianne nyt oli silloinkin tyytyväinen:
"Marianne oli oikein tyytyväinen. Siinä se riemuitsi kuinka kivasti poni kääntyy ja istuminen on niin paljon parempaa siinä laukassa. Ja ponikin menee jo vähän pyöreämpänä. Ja kaikki on niinku loistavaa :)"
Toinen tunti oli hyvä. Se on varmasti parhaiten mieleen jäänyt, varmaan yksi positiivisimmista tunneista Sallin kanssa. Se johtuu kahdesta asiasta: ensinnäkin Henna oli kuvaamassa ja sain siitä vähän videoita. Tämä video on ehdottomasti mun lempiratsastusvideoita, ihan sen takia että se näyttää niin hyvältä. Pari pientä epäonnistumista, mutta kun kattoo tota mun laukkaistumista ja noita käännöksiä laukassa ja tota reippautta jolla pieni-Salli etenee. Mä olen uskomattoman tyytyväinen. Toinen syy on se, että tämä oli se tunti, jolloin Marianne totesi kuolemattomasti "Se intoili että nyt sopii niin hyvin ja on niin mun hevonen"
Kolmannella tunnilla haettiin vauhtia, ja oltiin ponin kanssa tosi taitavia. Ja onnistuttiin pitkällisen vääntämisen jälkeen laukkaamaan yksinämme keskiympyrällä, vaikka vaikeaa se olikin. Tällöin myös todettiin Mariannen kanssa että olen lievästi kyllästynyt Salliin, joten voitaisiin kokeilla jotain muuta taas.
"Marianne sieltä totesi että tein hienon ratkaisun. "Sitä kulmaa se Salli aina kyttää ja nyt Milla päätti että jumpataan täällä ihan rauhassa" Vitsit kun olinkin hei piiloviisas, en edes ajatellut sitä noin syvällisesti :D Hyvä idea kyllä, täytyy myöntää."
Iinalta, hyvältä, kivalta ja mieleenpainuneimmalta tunnilta :)
Salli vaihdettiin Evitaan, sadepäivän tömpsöttelyä muumimammalla. Tunti oli aika huono, Evita ei oikein kääntynyt ja homma tuntui vähän vaikealta. Tosin laukkaaminen oli kivaa, ainakin kirjavaisen mielestä :D Video
Sitten Roosa, taas pitkästä aikaa. Mulla piti olla Salli, mutta se vaihdettiin koska Salli alkoi olla väsyneen näköinen. Pian tämän jälkeen taisi se sairaslomakin alkaa. Se oli hyvää aikaa, tämä kesä kun Sallilla ton jokusen viikon menin. Saavutettiin paljon siinä ajassa, kehityttiin ja löydettiin jotain yhteistä säveltä. Mä pidän Sallista edelleen tosi paljon, mitä kivoin hevonen. Kuitenkaan mulla ei sinäänsä ole ikävä sitä. Mulla on kauhean hyviä muistoja, ihania kuvia, ja mitä parhaimpia hetkiä. Sen ansiosta mulla ei ole sellaista fiilistä että mä haluaisin vielä kerran ratsastaa Sallilla. En kai halua pilata niitä hyviä fiiliksiä. Mä olen tosi onnellinen siitä että mun osalta tämä loppui näin. Ei jäänyt siihen lentelyyn sieltä kyydistä, muttei toisaalta kesken huikeimman kehityksen. Joo. Mutta hieno ja nätti poni, ja olen toisaalta onnellinen ettei mulla ole sinäänsä ikävä sitä. Kivempi muistella kaikkea ja katsella näitä kun ei samaan aikaan korvenna sielua ja sisintä, you know.
Mutta tosiaan, Roosa. Tunti oli ihan kiva ja positiivinen, eipä tuossa mitään suurempia ongelmia :)
"Marianne kyseli että mitäs me sit haluttais tehdä. Toivetunti eikä kukaan ollut oikeasti sanonut vielä mitään!
Tiedättekö, mulla on jo pitkään pyörinyt mielessä että olispa kiva jos tehtäis väistöjä. Ei olla ikuisuuksiin tehty niitä. En kuitenkaan ihan heti ensimmäisenä viittinyt huudella väistöjä, tiedä häntä vaikka saisin joukkohivutuksen :D Lopulta joku päätti ehdottaa että mentäis harjoitusravia (jes) ilman jalustimia (jee!) Marianne ei tainnut oikein uskoa ehdotusta. Tai kovin se siellä ainakin naureskeli.Kyllä se sitten kysyi että halutaanko oikeesti mennä harjotusravia ilman jalustimia. Mä nyökyttelen ihan innoissani ja lisään siihen että tehdään sit kanssa väistöjä. Me ollaan nyt ihan tätiryhmä."
Seuraavana oli vuorossa Evita. Hyviä ja huonoja puolia. Aika paljon huonoja, mutta näemmä olin silti loppujen lopuksi ihan tyytyväinen paksunkaiseen.
Evita on ihan kouluhevonen. Ja minä ihan kouluratsastaja, heh mikä kökötys.
Ja mitä voidaan sanoa. Elokuu ei olisi voinut päättyä paremmin, nimittäin Elviskin palasi tunneille.
Minä ensimmäisenä ja onnellisena pääsin Pullaponin kyytiin keikkumaan. Se oli hienoa ja olin niin kaivannut keltaista salamaa. Vähän varottiin ja vähän oli jännittävää, saatiinpa ekalla tunnilla ainakin kaikki askellajit läpi. Ja minä olin onnellinen.
Seuraavanakin päivänä pääsin Elviksellä, tällä kertaa tosiaan kuvaajatkin matkassa. Tälläkin kertaa oli vähän ongelmia kun en ihan uskaltanut pyytää vielä, mutta toisaalta tämä oli ensimmäinen kerta kun me päästiin ravailemaan loppuravit pidemmällä ohjalla. Meidän ensimmäinen pieni-suuri-askel kohti voittoa. Toki noina tunteina Elvis tuntui myös kulkevan pyöreämpänä ja rennompana. Muttamutta. Video
Mitäpä voidaan sanoa. Kyllä tää elokuu oli ehdottomasti paras kuukausi. Sallin kanssa mielettömiä onnistumisia, Elvis-ponin selkään pitkän tauon jälkeen ja senkin kanssa onnistumisen fiiliksiä. Ihana, mahtava elokuu!
SYYSKUU
Niin se syksy saapui jo kaupunkiin. Aloitettiin Pompelin kanssa, hyvin pitkästä aikaa :D Tauko oli tehnyt tehtävänsä, eikä Pomo oikein kulkenut kuten oletettiin. Juoksi alta, ja kaikki oli ongelmallista. Oli siinä kuitenkin jotain hyvääkin, joten ei ihan masentavan huonosti sentään mennyt.
Myös pari seuraavaa kertaa menin ponilla. Mut unohdettiin taulustakin ekaa kertaa, mutta tunti sujui silti huomattavasti paremmin kuin edeltävällä kerralla.
Tätä seuraavalla kerralla Pomo oli Haliponi ja me mentiin tunnilla niitä melkein-esteitä, eli korotettuja ravipuomeja. Tunti meni hyvin ja sitä tuntia Marianne taisi haukkua melkein tylsäksi meidän puolelta :D
Tylsän tunnin jälkeen olikin hyvä kokeilla Jackia ekaa kertaa.
Kuva on Saanan
Jackillä meninkin seuraavat neljä kertaa (olen koko ajan muistanut että menin kolme kertaa Jackillä. Maailmani musertui) ja se oli sellainen selkeä alamäki. Ensimmäinen tunti oli kiva ja hyvä, Jack oli vallan viehättävä lapsihevonen, se kulki älyttömän kivasti, ottaen huomioon että se oli eka kerta. Toki sitten kun siinä laukassa innostuttiin vähän liikaa ja sitten minun oli pakko pudottautua alas. Mutta eipä tuo, sehän oli vasta toinen ja viimeinen putoaminen tältä vuodelta :D
Seuraavalla tunnilla Jack kuitenkin oli varma että porttipää syö hänet. Koko tunti menikin siihen, että pieni Jackie jänskäsi porttia ja minä koitin kiikkua kyydissä kun karvajalka juoksenteli menemään. Tätä seuraava tunti menikin sitten ihan hirveän huonosti. Jack jännäsi hevosia ja minä jännitin koko tunnin kaikkea.
Viimeinen Jack tunti oli pelkkää masentelua, koska laukka ei onnistunut pätkän vertaa. Sallikin tuossa välissä lennellä taivaan porteille, joten kaipa tämä on ymmärrettävän puoleista, heh.
Masistelun jälkeen olikin kiva kiivetä Pullaponin kyytiin ja unohtaa murheet! "Marianne huutaa ihastuksissaan että just noin sun piti tehdä ja teit sen vielä ihan oikeaan aikaankin :D" Tunti helppo, mukava, me onnistuttiin ja poni oli reipas. Mitä nyt vähän kammottiin kulmia, se on ihan ymmärrettävää.
Tähän se syyskuu sitten loppuikin, herranen aika!
LOKAKUU
Alkoi Roosasen kanssa. Alkutunti oli hyvä ja onnistunut. Sitten Roosa säikähti ja homma meni ihan pieleen. En saanut ponia takaisin sieltä järkyttyneisyydestä, joten kaikki oli sähläystä.
Tämän jälkeen menin pari tuntia Pompelilla. Ensimmäisellä kerralla jänskäilin omiani, mutta pakotettuani itseni rennoksi, saatiin varsin kivoja onnistumisen elämyksiä. Tosin oli siinä se "Mutta oli sellanen pieni fiilis että nyt en ole saanut minkäänlaista tatsia tähän poniin. Tai tuntui siltä ettei se ole yhtään ohjalla, eikä yhtään pohkeella. Että se niinkuin näennäisesti teki mitä pyysin, mutta kuitenkaan se ei ollut yhtään kuulolla." Tunnilla keskityttiin laukkaan, joten lyhyiden ravien jälkeen laukkailtiin menemään. Laukka sujui hienosti, ja päästiin ekaa kertaa tekemään laukannostoja pysähdyksestä!
Seuraavalla tunnilla vähän jänskäiltiin ja kipiteltiin alta, mutta saatiin kuitenkin hommelit onnistumaan mikä oli oikein hieno saavutus.
Sitten vuorossa Elvis. Tein talven ensimmäisen (ja tähän mennessä kai ainoan) Buzz Lightyear-lentoni. Muuten tunti sujui hyvin, tajusin että Pullakin voi vaikka vähän potkaista jollei pohje mene läpi, ja päästiin toista kertaa löysäämään ohjaa loppuraveissa.
Seuraavat kolme tuntia jatkoin Pomolla. Ensimmäisellä tunnilla tuskailtiin kun oikeaan kääntäminen oli kirjaimellisesti mahdotonta. Vaikka muuten sujuikin ihan hyvin.
Seuraavaksi meninkin ilman satulaa. Ekaa kertaa Pomolla ja kaiken lisäksi syksyllä. Se meni ihan ookoosti, voitimme itsemme. "Välillä Pompeli keksi että nyt olisi kiva kipsutella vähän alta pois, sitten saatiin työskennellä sen kanssa että saisin ponin taas rauhalliseen raviin, ei mihinkään "arvaas vaan koska mä lähen menemään, hihi""
"Marianne halusi "oikeaa liikettä" Niinpä jouduin vähän raipalla herättelemään ponia ennen kuin se vaivautui liikkumaan kunnolla. Eikä siis sillä, kivan tuntuista tuo oikea liike oli. Se vaan kun se oli niin kamalan reipasta, lähes kauhistuin siellä" Kolmas tunti oli oikein hyvä, vaikkei oikea käännös löytynyt vieläkään. Ainakin poni oli rauhallinen ja kuulolla.
"Muutamat rauhalliset asetukset sain aikaiseksi, olin ihan tyytyväinen vaikka epäilinkin sitä oliko mun asetukset kyllin "suuria". Onneksi Marianne sieltä sitten huudahteli onnellisena että noin just, ja hyvä Milla, kun me Pomon kanssa ihan tosissaan väänneltiin sitä asetusta. Kuulemma onnistuin tekemään sen täysin oikein ja että se oli hyvin. Jes, se siis oli tarpeeksi suurta!"
Tätä seuraava päivä olikin sateinen ja kenttä lainehti. Pääsin uittamaan Elvistä, joka tosin ei ideaa arvostanut. Tunnista ei jäänyt mitkään mahtavat fiilikset kun poni lähinnä kauhoi menemään järkyttyneenä. Tosin oli kai siinäkin puolensa "Marianne oli kuitenkin tyytyväinen. Olin suorastaan yllättynyt, mutta poni oli kuulemma rento, ajoittain varsin hyvässä muodossa ja ainakin käytti takajalkojaan tänään."
Sallin niin kutsutun muistotekstin kirjoitin ja kuukauden kaksi viimeistä kertaa ratsastin Pomolla.
Ekalla tunnilla löydettiin sitä ihanan rentoa ja rauhallista ravia laukan jälkeen ja muutenkin tunti meni ihan kivasti.
Jälkimmäinen tunti olikin tämä ihmeellinen käynti-laukka-tunti. Mainio tunti, kerta kaikkiaan. Löysin tosi hyvin laukkaistunnan, jalat paikoilleen ja kaiken toimimaan ja kaikki sujui hyvin. Mitä nyt poni kuumui liiankin kanssa lopussa, muttei se niin nuukaa :)
MARRASKUU
Marraskuun ensimmäisenä tuntipäivänä tunnit olikin peruttu, mutta keskiviikkona pääsin Evitan kyytiin. Tai pääsin ja pääsin, tympeäähän se nyt oli. Mun talviajan valituskausi alkoi :D Mammarainen oli hyvin laiska ja kaikki oli tympeää. Jatkoin seuraavankin tunnin Evitan kanssa, jolloin heppa toki meni jo paremmin, mutta mua ei innostanut alkuunkaan.
Kyllästymiseni ansiosta meninkin seuraavat neljä kertaa Pomolla.
Ensin oli myötäilytunti, puomeja ja myötäyksiä. Koko tunti oli hyvä ja kiva, kauhean positiivinen. "Oli siinä silti jotain negatiivistakin, nimittäin Pomo painoi ohjalle vähän liikaa."
Seuraava tunti oli huonompi, minä en kyennyt keskittymään ja meni vähän huonommin. Tosin aina oli pätkiä jotka sujuivat, joten. Sen jälkeen menikin vielä huonommin. Jotenkin en saanut tatsia, olin kyllästynyt jo Pomoon.
"Tiedättekö, minä jopa istuin. Siis takamus satulassa, ihan uskomatonta. Pompeli hanatti menemään, mutta minä istuin! Ja samalla toki pidättelin että josko herra poni nyt vain hidastaisi. Ja siis kyllä se lähti hidastamaan ja kaikki päättyi hyvin. Vain Marianne oli vihainen koska minä kuulemma kökötin jalustimilla.
No siis okei, voin ehkä jokseenkin myöntää että siinä vaiheessa kun poni oli jo hidastamassa niin silloin se kääntyi niin kivasti että se joutui menemään puomin yli. Ja ehkä minä sitten true esteratsastajana kavahdin jalustimille ja etukenoon. Vaan olin täysin varma että poni vähintään kompuroi jos minä lösöilen satulassa kun se hyppää huiman korkean puomin yli ;)Alku oli kuitenkin hyvä, kyllä se siitä lähtee, heh." Viimeisellä tunnilla löydettiin fiilikset taas, ja vaikka ongelmia oli kääntämisessä ja kaikenlaisessa, niin loppu viimeksi jäi kuitenkin hyvät pärinät.
Valitettuani kyllästymistäni sain kuun viimeiselle tunnille Elvis-ponin :) Se oli mitä mukavin tunti, "saat ponin omaksesi"-tunti.
Olin tosi iloinen ja tunti sujui niin kivasti. Vaikka Pulla sitä Vinskiä ryhtyikin pelkäämään, niin sain tavoitteeni täytettyä, poni oli kuulolla ja rento ainakin suurimman osan ajasta ja tehtiin oma ennätyksemme myös loppuravien suhteen. Mielettömän kiva tunti, ja jäi kyllä niin hyvät fiilikset!
JOULUKUU
Joulukuu alkoi - yllättäen - Roosalla. Tunti meni harvinaisen surkeasti, en uskaltanut mitään ponilta pyytää ja mennä köpöteltiin vain. Joten kun seuraavaksi sain valita Pomon ja Roosan väliltä, oli luonnollinen valintani Pomo. Muuten tunti meni ihan köpösti ja huonosti, mutta laukka sujui. Vedeltiin laukkaa ihan onnellisina, edes yksi asia johon kyettiin (ja uskomatonta että se yksi asia oli laukka)
Seuraavaksi oltiinkin hetkessä jolloin mä ensimmäistä kertaa harkitsin vaihtavani hevosta joka tauluun oli merkitty. En kuitenkaan ehtinyt, kun Marianne kysyikin jo multa minkä haluan. Niinpä vaihdettiin Pomo satulattomaan Elvikseen. Pitkästä aikaa pienen ponin kyydissä ilman satulaa. Ja tunti oli kiva. Vähän ehkä hetkittäin kipiteltiin, eikä harmikseni laukattu, mutta muuten. Ja Elviskin kuolasi, ensi kertaa. Suuri askel ihmiskunnalle ja sitä rataa :)
Mutta, tattadaa, sitten olikin taas Pomo. Alkutunti köpöili taas. Väistöt eivät onnistuneet ja kevyt raviin ei löytynyt tatsia. Laukka olikin kivaa. Alkuun sekään ei tosin onnistunut, mutta kun se lähti onnistumaan niin johan se oli mukavaa. Laukkatehtävänä kun oli se että laukattiin pituushalkaisija, vaikea tehtävä siis sekin ;)
Tämä olikin taas viimeinen keskiviikontunti.
Ja nyt päästään jo viime ratsastukseen, jolloin tein sen ilkeän teon ja vaihdoin ratsuni joka tauluun oli merkattu. Pomo vaihtui Nikkikseen ja tunnista jäi kauhean hyvä mieli :) Poni pönttöili omiaan, mutta sain sen toimimaan, kaikki oli helppoa ja kivaa ja olin vain tyytyväinen.
Rakettikuvat on otettu kännykällä
Hieno vuosi oli tämäkin. Huonoja asioita oli. Salli kuoli, Elvis oli sairaslomalla ja mulla meni koko kevät masennellessa kun jouduin menemään Kaisa-putella. Kuitenkin ne kaikki harppaukset joita tämän vuoden aikana tapahtui. Mä en todellakaan uskonut että nyt jo voisi löytyä jonkin asteista pyöreyttä tai että pystyisin jonkun Elvis-ponin ratsastamaan vähän eteen ja alas loppuraveissa. Mä oletin että näitä voisi löytyä aikaisintaan ties monenko vuoden päästä. Mulla on ollut suunnattoman hyviä kausia Nikkiksen ja Sallin kanssa. Elvis on ruvennut kulkemaan tosi hyvin sen saikun jälkeen. Mä menin Kaisalla, Roosalla ja Pomolla ilman satulaa ja onnistuin jopa kaikkien kanssa. (ja Elviksellä, mutta tarkoitin siis näitä joilla menin ekaa kertaa tai jonka kanssa meni eka kerta ihan pieleen ;) )
Myös tunneilla ollaan tehty kaikkea siistiä, osa sellaisia joita olen halunnut jo pitemmän aikaa tehdä. Mentiin niitä korotettuja ravipuomeja, nosteltiin laukkoja pysähdyksestä, pääsin laukkaamaan ilman jalustimia ja pidettiin tuo hassun hauska laukkatunti, sekä mielettömän kiva oma-hevostunti.
Kävin omin nokkineni vieraalla tallilla, mikä on mulle suuri asia. Sami ja Jack taisivat olla vuoden ainoat uudet hevoset joilla ratsastin. Putosin vain kahdesti ja olen saanut niin paljon lisää ajatusta tähän touhuun.
Ei voi muuta sanoa kuin että oikein kiva vuosi.
Tiistaita odotellessa, saadaan tämän vuoden ratsastelut käyntiin :)
Tavoitteita mä en kykene tälle vuodelle asettamaan, niin epävarmaa on nyt. Haluaisin nyt lähinnä saada Pomoon fiilistä takaisin ja päästä menemään Elviksellä. Joista viimeinen ei taida täyttää tavoitteen määritelmiä ;)
Mutta heipä hei, hyvää uutta vuotta ja näemme tiistaina ratsastuksen merkeissä. Jee! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti