Tallille siis ja jännityksellä taulua lukemaan. Minkään näköistä varmuutta kun ei ollut. Onneksi salainen toiveeni toteutui ja sain jatkaa Elviksen kanssa, tunnilla myös Kaisa, Evita, Vinski, Pomo ja Roosa. Elvis oli ekalla tunnilla.
Hihi, vihdoin Pullalla kolmesti peräkkäin! Mainiota. Muutenkin kun nuo lähes kaikki muut vaihtoehdot ovat mielestäni melkein epämiellyttäviä, niin kivoinhan se näin.
Kävin kentän laidalla ja Marianne jopa sanoi että katsotaan jos jatkettaisiin keltaisen kanssa huimat neljä kertaa peräkkäin. Että jännityksellä ensi viikkoon, toivon tätä suuresti. Autoin hieman Roosa-ponin haussa ja talliin viennissä, sitten kävin nopeasti harjaamassa keltaista karviaista joka lähes hyljätyn oloisena seisoskeli karsinassaan. Harjasin vähän, sitten heitin ponille varusteet niskaan. Ja jotenkin mystisesti pääsi käymään niin, että meidät hylättiin sinne :D Ilmeisesti mulla kesti oletettua kauemmin, joten me tallusteltiin yksinämme kentälle vastavirtaan pyristellen ja jouduttiin jopa avaamaan portti jotta päästäisiin sisälle. Heh, ei kai meillä siinä niin kiire ollutkaan, ponikaan ei ihmetellyt järjestelyä joten samapa tuo.
Parkkeerasin ponin ja nousin siitä selkään. Sitten lähdimme kävelemään tuulessa ja tuiskussa. Hyih. Olin täydellisen jäässä, aivan kylmän kankea. Koko mun istuminen oli vähän jäykkää ja omistuista kun tärisin siellä selässä. Hieman se siis vaikeutti.
Käveltiin siis alkukäyntejä, tein hieman voltteja ja asettelin Elvistä. Asetus löytyi vallan hienosti ja poni keskittyi melko suuren osan ajasta todella hyvin. Olihan siinä niitä hetkiä kun se törötteli pimeyteen ja laski niitä pikku-ukkoja, ja hiukan se yritti muutamissa kulmissa puskea sisälle kun oli niin kauhean jännittävää. Suurimmaksi osaksi kuitenkin hyvin, korvat olivat oikein päin ja poni oli pöljäilemättä.
Marianne kyseli mitä haluttaisiin tehdä, ilmeisesti koko päivä oli ollut jotenkin vaikea. Sieltä pyydettiin vääntöä jottei jäädyttäisi, niinpä lähdettiin tekemään väistöä. Pitkillä sivuilla väistätettiin takamusta sisälle, näin yksinkertaisesti. Vaikka alla oli Elvis, niin silti tämä väistättely meni tänään vähän hakemiseksi. Tai ensinnäkin mä istuin kuin puupalikka, väännyin aina jännittyneenä yhteen asentoon ja meinasin kiskoa jalkani sijoiltaan kun väistätin ponin takapuolta. Mutta hei, voin puolustautua. Meillä on tässä viime aikoina ollut melkoisen rentoa kun kenttä on ollut jäässä, eikä siis olla tehty oikein mitään siirtymiä kummempaa. Ei voi olettaa että jotkut väistöt nyt yllättäen lähtisivät täydellisesti (;
Pulla hidasti varsin nätisti, koitin rauhallisesti asettaa ulos - tosin se kyllä aina välillä muuttui väkisinkin siihen kaulan aitaa päin kääntelyyn. Ja siis joo, tuli sieltä välillä jonkinlaista väistätystä. Välillä oikeastaan ihan hyvänkin oloista. Ongelmana oli ainakin se, että ajoittain vain tuntui siltä ettei se pohje yksinkertaisesti mennyt tarpeeksi läpi. Elvis ehkä liikautti jotain jalkaa vähän sinne päin, mutta läpi ei pohje mennyt vaikka kuinka yritin tämäyttää. Toisaalta mun selässä keikkuminenkin oli niin avutonta, etten ihmettele vaikka olisin tyystin estänyt ponin väistöyritykset. No, tuli sieltä pari pätkää jotka tuntuivat ihan hyvältä ja kunnon väistöltä. Osa oli kuulemma tuntihevosväistöjä ja välillä tuntui ettei saada oikein mitään aikaiseksi. Ja varsinkin toiseen suuntaan Elvis lähti liiraamaan sisälle, enkä vain saanut pidettyä etuosaa paikallaan. Että ei tämä nyt ihmeemmin mennyt, saatiin me jotain irti sieltä mutta kyllä se on takapäätä paremminkin väistättänyt. Vaan kuten sanoin, oli liian kylmä ja ollaan lösöilty. Seliseli ja sitä rataa.
Sitten lähdettiin kevyt raviin, hallelujaa! Ravatessa kun suli todella nopeasti, heh.
Elvis lähti kiltisti raviin ja oli oikeastaan tosi kivantuntuinen ravissa. Tänään se vaikutti pikemminkin hitaalta kuin reippaalta, muttei se kuitenkaan kamalan laiskakaan ollut. Mutta ei siis tarvinnut keskittää jokaista solua kiituriponin hidastamiseen kun tahti pysyi mukavana lähes itsestään. Tehtiin voltteja ja ympyröitä, asettelin ponia tässäkin parhaani mukaan. Muutamia kertoja Elvis meinasi jännittyä ja juosta alta, mutta sain sen aina ihan kivasti takaisin kuulolle ja sitten mentiin taas nätisti korvat minuun kohdistettuina.
Tänään muuten muistin taas keskittyä kevennyksen tuntemiseen, en katsomiseen. Näin alkutunnista tunsin kevennyksen hyvin, loppuraveissa meni sitten jostain syystä ihan arvailuksi. Kyllä sekin siitä sitten lähtee.
Kevyt raveista ei oikeastaan ole kauheasti sanottavaa, sillä olin tosi tyytyväinen ja meni hyvin. Käännyttiin, asetuttiin, tahti säilyi, ponia sai pikemminkin ratsastaa eteen. Oikein hyvä.
Tosin tänään meillä oli tosi viimakaspäivä. Ja tällä tarkoitetaan nyt kahta juttua: ensinnäkin tuuli niin jumalattomasti että oli aika viimakasta. Toiseksikin poni oli todella viimakas :D En ole ihan varma mitä siellä kävi kesken kevyt ravien, ilmeisesti Jack karkasi taluttajaltaan ja juoksi sieltä kentälle päin. Joku siellä jotain huusikin. Ja siis olihan se nyt aika eriskummallinen tilanne, en siis edes syytä ponia kun se päätti tätä säikähtää. Samoin jokunen muukin siellä lähti menemään. Elvis tosiaan paineli laukkaa menemään, mä keräilin ohjia jotenkin ja pidättelin henkeli edestä taas ja sain ponin aika nopeasti pysähtymään aitaa päin. Seistiin siinä hetki pimeyttä katselemassa, sitten käännyttiin katsomaan Jackia joka otettiin kiinni ja vietiin sisälle.
Sen jälkeen yritettiin jatkaa normaalisti, mutta poni oli hieman järkyttynyt joten jouduimme katsomaan tarhoja. Minä taputtelin Pullaa ja koitin kertoa sille ettei se Jack nyt ollut hänen kimppuunsa hyökkäämässä. Hetken aikaa Elvis oli vähän varuillaan ja säpäkkänä siinä keskiportilla, mutta lopulta hän rauhoittui ja malttoi kävellä ihan nätisti.
Vähän aikaa käveltiin ilman mitään ylimääräistä ohjelmaa, mutta sitten tuo ponin pirulainen pysähtyi kaivamaan nenäänsä. Minä siinä pikkasen nykäsin ohjaa ja painoin pohjetta ja kun tämä ei tuottanut tulosta niin typeränä menin toki potkaisemaan ihan kunnolla että haloo Elvis, tämä ei kuulu ohjelmaan.
Ponihan veti siitä hirmuiset pultit, olinhan mä nyt käskenyt hänet liikkeelle :D Viuh, se nykäisi päänsä ylös, sitten se lähti pukittelen matkaan. Huitaistiin toiseen päähän kenttää jolloin sain ponin lopulta hiljentämään. Hups.. Siis kun en minä nyt ajatellut että se ihan noin herkällä päällä on, vielä kun nokkaansa rapsutteli. Kauheaa, olin tosi pahoillani :D Vielä kun poni oli ennen näitä episodeja pelästynyt vähän sitä kun Roosa oli kompuroinut meidän takana (ja sitten aasi oli pelästynyt omaa kompurointiaan..) niin tämä tuntihan alkoi jo muistuttaa niitä vanhoja hyviä aikoja kun aina se mun ratsuni veti ympäri kenttää täysillä ja itse sitten tei nBuzz Lightyear lentoja (tosin tänään en sentään tehnyt niitä lentoja, pysyin ihan siveästi satulassa)
Vaihtelu virkistää, vai. Sitä paitsi itse mä olin Elvikselle karsinassa sanonut että tänään pitää vetää täyttä laukkaa ympäri kenttää jotta pysytään lämpiminä. Enhän mä nyt olettanut että poni sitä ymmärtäisi onhan Pullaponi kuitenkin vähän pöljän puoleinen.
Näiden pienten arjen irtiottojen jälkeen me käveltiin hetki. Olin vähän varovaisempi, hetken ajan varoin tekemästä mitään ylimääräistä jottei poni nyt ihan suuttuisi kaltoin kohtelustani. Lopulta uskalsin kuitenkin lähteä taas ratsastamaan kulmia ja voltteja, ja kun poni oli rauhoittunut niin ei se ohjan päästäminenkään tuntunut enää itsemurhalta. Elvis tosiaan rauhoittui yllättävän hyvin ja nopeasti, ei se enää mitään turhia mulkoillut tai kauhistellut. Ainoa pieni ongelma joka tästä säikähdyksestä seurasi, oli se että poni alkoi turhankin tarkasti tutkia mitä muut tekevät. Se pelästyi kun Evita tinttaroi pysähdyksessä jotain sivuaskelia, se ei uskaltanut oikein kulkea Vinskin lähellä jne. Lähdettiin taas siitä olettamuksesta ettei ponin tarvitse hyytyä toisten lähellä ja ettei sen oikeasti tarvitse hätääntyä jos Evita jotain sivuaskelia harrastaa. Muutama karkuun lähtöyritys sieltä tuli ja hyytyiltiinkin välillä. Kuitenkin poni pysyi ihan järjissään ja suurimmaksi osaksi totteli kun sen julmasti pusersin sinne minne kulloinkin halusin.
Pienen rauhoittelukävelyn jälkeen otettiin harjoitusravia jotta saataisiin tekemistä. Mitään erityistä tehtävää ei annettu, kunhan vain ravailtaisiin. Minä lähdin raviin vähän ennakkoluuloisesti, olin aivan varma että poni kiitäisi pää pystyssä karkuun kaikkea mahdollista, olihan se säikähdellyt sen verran paljon. Yllätys oli suuri kun raviin siirtyi rennon rauhallinen poni, jolla ei ollut turhaa kiirettä. Wau.
Ravi oli alusta alkaen niin mielettömän hyvää että päätin ottaa jopa noita väistöjä. Käännyin ennen uraa ja väistätin uralle. Elvis oli siis ravissa todella kiva. Se pysyi rennon rauhallisena, oli pikemminkin eteenratsastettava. Pieniä pätkiä oli jolloin se jännittyi ja melkein kipitti alta. Se saatiin kuitenkin nopeasti aisoihin, eikä ollut käytännössä mikään ongelma. Tehtiin voltteja ja poni asettuikin todella kivasti, ihan molempiin suuntiin. Tänäänkin taidettiin ihan ajoittain löytää jotain pyöreyden tapaista, ainakin keskittyminen pysyi kauhean kivasti minussa ja siinä mitä pyysin. Todella kiva.
Väistötkin sujuivat paremmin kuin ne takapäänväistätykset. Oli siellä pätkiä jolloin Elvis vain valui lapa edellä uralle. Kuitenkin tuli jokunen kiva ja liitävä väistö uralle, jolloin tuntui että poni oikeasti saattoi niitä kinttujaan ristiä ja kuunnella mitä minä pyydän. Mäkin pystyin näissä istumaan paremmin kuin niissä aiemmissa väistätyksissä.
Jep, ei voi muuta sanoa kuin että olin todella yllättynyt. Odotin niin että poni vain skitsoaa ja ehdottelisi suunnilleen laukkaa, mutta ei. Mielettömän kuunteleva ja rento kaveri, ainakin tällaisen alkutunnin jälkeen. Olin tositosi tyytyväinen kyllä että löydettiin tuollainen fiilis tähän :)
Käveltiin ja täristiin taas hetki. Poni käveli ihan mukavasti ja asiallisesti, ei se mitään skitsoillut.
Sitten otettiinkin vielä loppukeventelyravit. Jes :D
Odotukset eivät kyllä olleet korkealla, en uskonut että pystyisin ohjaa päästämään sillä en ollut varma voinko luottaa siihen ettei poni päätä pelästyä taas jotain. Ilmeisesti meitä kuitenkin auttaa se etten minä odota onnistumista, nämä loppuravit olivat meinaan jo tosi kivat!
Lähdettiin tuttuun tyyliimme ravaamaan ympyrällä (vasempaan kierrokseen) ja alkuun Elvis oli jopa vähän turhankin reipas. Ensin vaan ravailin hieman, sitten lähdin etsimään rauhaisaa asetusta sisälle. Pikkasen tuo Pullaponi kytsäili missä muut menee ja mitä muut tekee, jolloin sen keskittyminen vähän herpaantui. Tästäkin huolimatta onnistuin saamaan ponille rauhallisen tahdin, se asettui sisälle, kääntyi ympyrälle ihan kivasti ja suureksi yllätyksekseni jopa lähti ajattelemaan eteen ja alas. Kaikki pahat kuvitelmani karisivat ja iloissani syötin ohjaa ponille. Tänään en ole edes ihan varma paljonko tuli lopulta löysättyä, päästin aina stopparinvälin kun poni tuntui rennolta, ohjalla pysyvältä ja turvalliselta. Ja siis kun poni oli ihan mielettömän kiva, ainakin näin railakkaan tunnin loppuun! Se pysyi ohjalla tosi rauhallisesti, ei sinkaissut ylös. Välillä se nousi ylemmäs ja venyi pikemminkin eteen, välillä sitten oltiin vähän alempana. Kuitenkin muutokset olivat rauhallisia, ei mitään ponkaisua ja "mitähän tuolla ny tapahtuu" tyylisiä.
Suunnanvaihto ei hommaa ainakaan häirinnyt. Poni pysyi niin hienosti siellä alhaalla, ei hirveästi keskittynyt kaikkeen ylimääräiseen ja jes vaan :D Ja siellä oli sellaisia pieniä ja katoavia hetkiä jolloin poni tuntui oikeasti valuvan alas (kun yleensä se on pikemmin sitä että ajatellaan eteen ja alas ja ollaan vähän ehkä pidempänä ja hieman matalampana kuin yleensä) Ja lopuksi ravailtiin varmaan löysemmällä ohjalla kuin ennen, näin ainakin luulisin. Ihana, tosi kiva :)
Siirryttiin käyntiin, tässä Elvis meinasi pari kertaa turhankin paljon innostua, mutta malttoi lopulta kävellä rennon rauhallisesti.
Marianne sieltä totesi että tänään ei väistöt lähteneet. Eivät niin, eivät hirveesti. Mutta sitä hei kehuttiin kun sain ponin rennoksi tuon skitsoiluvaiheen jälkeen :D
Siis kyllä mä olen tyytyväinen vaan. Toki toisaalta voidaan sanoa että poni oli jännittyneempi ja skitsoavampi kuin mitä se on nyt ollut. Mutta kun jätetään alkutunnin pönttöilyt sivuun ja katotaan lopputuntia niin sehän oli tosi kiva! Saatiin rentous sen jännittyneisyyden jälkeen, se on tosi hyvä. Harjoitusravi olikin tämän ansiosta tosi kivaa ja mahtavaa, se oli rentoa jänskäilyn jälkeen ja väistötkin löytyivät ihan kohtuu hyvin. Loppuravit olivat mainiot, ne olivat hyvät muihinkin tunteihin verrattuna ja kun lisätään siihen se tosiasia että sain Pullan kulkemaan noin hauskasti ympäri kenttää kiitelyn jälkeen (ja uskalsin päästää ohjaa niin paljon, se on suuri luottamuksen osoitus. Varsinkin talvella ja näinkin jännittävän tunnin jälkeen) niin olen kyllä siihenkin suunnattoman tyytyväinen :)
Ja hei, en pudonnut, sekin on hyvä. En edes lennellyt kaulalle tai mitään. Ehkä mä alan pysyä paremmin pikku hiljaa. Ja siis joo, väistöt ei sujuneet. Se on ehkä se tunnin huono osuus, Jackin karkaamiselle kun en voinut mitään (ja ymmärrän kuitenkin herkkisponia, ymmärrettävää vetää herneet nenäänsä noinkin järisyttävästä tapahtumasta) Hih, alkuun olin vähän epätoivoinen "en onnistu, menee vaan huonommin koko ajan ja joka tunti" mutta nyt olen älyttömän tyytyväinen ja ehdottomasti yksi kivoimmista tunneista nyt saikun jälkeen. (ehkä ilman satulaa pumpsuttelun ja sen oma-poni tunnin jälkeen. Niin ja ehkä sen ja tuon kanssa) Ei, ponin kanssa on ollut kivoja tunteja nyt. Ja se jos mikä on kivaa :)
Keskelle ja alas selästä. Elvis talutti tärisevän Millan talliin jossa kiitin ponia purkamalla sen varusteista ja harjaamalla sen nätisti. Hih, poni on kovin söpö. Sisäisesti ainakin.
Kirjasin kortin, Marianne höpötti vielä jotain neljännestä kerrasta (kenties että huono idea, kheh) ja eikun kotiin. Hyih, tuuli.
Noniin hei, ensi viikolla siirrytään jo helmikuuhun. Valoa tulee koko ajan, jippiajei. Ja näin se talvi taas selätetään, ihastuttavaa.
Nyt kuitenkin ensi viikkoon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti