Tallille tänään. Tuuli taas kuin olisi maailmanloppu ollut käsillä, hyvä kun ei ponit lähteneet lentoon. Taulua lukemaan ja mulla oli Nikkis, kuten olin arvellutkin. Poni oli kaikilla tunneilla ja meidän tunnilla riemullisesti Laki, Vinski, Evita, Elvis, Pomo ja Kaisa. Jes..
Kenties se helpottaa, tänään kun oli viimeinen pimeä tunti, ensi viikolla mekin ratsastetaan valossa! Ihan tosi mageeta.
Menin katselemaan tunteja, keksin Nikkiksen taikasanan ("kohta se lähtee lentoon" -> poni ampaisee saman tien täyteen laukkaan ;)) ja sain mennä laittamaan Elviksen pois tunnin jälkeen! Sain, nimenomaan, ja mulla oli kauhean hauskaa. Pulla oli kovin söpönen kun se tulla tepsutti tallille ja harjailin sen sitten ihan karvattomaksi. Tai ainakin yritin. Elvis on muuten ihan hirmuinen karvaeläin, se on pieni ja pörröinen :)
Katselin vielä tunteja ja lopulta se meidänkin tunti alkoi. Hyvillä mielin siis ponin luo ja kohti pimenevää iltaa.
Vitsit kun mä tiedän että nämä on ihan moust tylsimpiä :D Mutta ensi viikolla on jo huhtikuu, josko saisin jonkun raahattua. Edes videoimaan siis.
Selkäydyin väärältä puolelta ja lähdettiin sitten taapertamaan pienen keltaisen kanssa. Se oli ihan asiallisen oloinen, ei kyttäillyt mitään, hiukan ehkä laahusti. Kannustin ponia etenemään ja otin muutamia voltteja joilla koitin taas parhaani mukaan hakea sitä asetusta. Nikkiksen mielestä paljon kivempaa oli taas se ohjan perässä sisälle tunkeminen, joten asettelu jäi jälleen hieman hutiloiduksi ja pieneksi. Mutta kyllä mä jonain päivänä honaan sen, miten ponin saa pysymään paikoillaan ettei se vain valu sisälle. Alkukäynnit sujuivat ihan leppoisissa merkeissä, rouva kulki kuten piti ja minä lähinnä tahkosin asetuksen kanssa. Tosin olihan ponin se yksi porsastelukin otettava, hän yllättäen siirtyi laukkaan ja laukkasi pari askelta ennen kuin sain tarpeeksi voimaa ponin pysäyttämiseen. Heh, varsinainen possu, se vain siirtyi laukkaan, laukkasi rauhassa, muttei kuitenkaan antanut kiinni ennen kuin käänsin siinä samalla. (Poni oli ilmeisen väsynyt kun ei lähtenyt kunnolla menemään)
Mariannen tultua otettiin hieman väistöjä, jotta saataisiin jatkettua viime viikon teemaa. Otin ihan vain takapään väistätyksiä uraa pitkin. Väistettiin vain vasempaan kierrokseen ja täytyy sanoa että se meni ihan kivasti. Pätkittäin saatiin erittäin onnistuneen oloisia askelia, välillä tuli jotain onnistuneen puoleista. Sitten oli tietysti myös hetkiä kun ponilta kääntyi vain pää, eikä takamus tuntunut liikkuvan mihinkään suuntaan. Olin kuitenkin yhtä kaikki ihan tyytyväinen, tuli edes muutamia tosi hyväntuntuisia askelia.
Siitä siirryttiin kevyt raviin. Huomasin taas kuinka paljon se ilman satulaa meno auttoi, ravissa istuin niin suunnattoman hyvin taas. Muutenkin tuntui että istuin käynnissäkin todella syvällä satulassa, tosi kivat fiilikset senkin suhteen. Ja hei, ihan mieletöntä, mä tunsin ravissa oikean kevennyksen :D Keltaiset ponit rulaa, molemmilla ainakin välillä tunnen kevennykset, jopa todella helposti.
Vaan kuitenkin. Kevyt ravi oli hieman löysää. Nikkis väsyi, ihan selkeästi. Päätin kuitenkin pyytää siltä sitä ravia, ajattelin että tehkööt nyt ravien ajan töitä, saisi kävellä sitten vapaammin välikäyntejä. Rouva painoi siinä sitten vähän ohjalle ja alkoi olla tosi hidas välillä, rupesi taas tuntumaan siltä että minä tein kaksi kertaa enemmän töitä kuin se poni. Ajoittain oli ponikin ripeämpi ja keveni, joten ei se ihan katastrofaalista kuitenkaan ollut.
Muuten kevyt ravi oli ihan ookoo. Tahti heitteli, volteilla lösähdettiin ihan täysin. Ratsastin parhaani mukaan eteenpäin, koitin asettaa ja pitää jonkinlaista tahtia yllä. Välillä tunsin pysyväni ponin matkassa hyvin, välillä taas katosin kevennykseni kanssa.
Voltteja saatiin kyllä tehtyä, mutta Nikkis oli välillä täysin sitä mieltä että on ihan okei laahustaa kaverin imussa. Sanoisin silti että kevyt ravit olivat varsin ookoot. Kaikki vähän heitteli, oli huonoja, oli hyviä hetkiä. Kuitenkin poni oli aikuismainen, teki parhaansa ja joutui tekemään vähän hommiakin (eikä se ratsastajallekaan huonoa tehnyt. Se hommien tekeminen.)
Jäätiin käyntiin, annoin ohjaa ja paksu poni sai hieman hengähtää. Sitten oli vuorossa laukkatehtävä, joka oikeastaan pilasi sitten ihan kaiken.
Tarkoituksena oli tehdä laukasta loiva kolmikaarinen kiemuraura. Kirottu tehtävä. Silloin ensimmäisellä kerralla ei lopulta edes tehty sitä kun kukaan ei saanut laukattua ympyrää, seuraavalla kerralla mulla oli Evita. Ja nyt..
Mä olen siitä Evita-tunnista asti ajatellut että kyllä, ihan varmasti mä onnistuisin tekemään tuon loivan kolmikaaren jos olisi helpompi poni alla. Ei se ole vaikeaa. Mä olin uskotellut sitä itselleni, olin jotenkin uskonut siihen. Sitten kaikki tuntui vain romahtavan kun totesin että ei, ei tule siitäkään mitään. Mistään ei tule mitään. Huoh.
Yksi tehtävä onnistui pilaamaan kaikki fiilikset aivan täysin. Siitä tehtävästä ei tullut mitään. Ongelmana oli ihan se, että mä en saanut Nikkistä kulmaan. Mahdotonta on tehdä kolmikaari jos ei edes kulmaan pääse. Poni oikoi iloisesti jokaisen yrityksen, en vain päässyt.
Mä olen niin pettynyt. Itseeni. Kai olisi pitänyt ymmärtää, en mä mitään osaa. Miksi mä olen alunperinkään kuvitellut että se onnistuisi. Tietenkään se ei onnistu, miksi onnistuisi..
Ärsyttää. Harmittaa. Huoh. Sanottiin joo että jatketaan tällä ensi viikolla. Enpä usko. Tuskin. Ehkä vuoden päästä taas kokeillaan, enkä osaa silloinkaan.
Hauskaa että tämä yksi tehtävän epäonnistuminen pilasi kaiken näin täydellisesti, että mä olen näin ärsyyntynyt kaikkeen vaikka muuten koko päivä oli hyvä. Mutta tämä on tämä, jos me jumankauta joskus ja jouluna tehdään loivaa kolmikaarta laukassa, ja silloin ei edes onnistu siinä. Vitut.
Muuten oli laukka siis tosi hyvää. Oikeasti. Nousi halvatun löysästi, sillä laukattiin yksi kerrallaan, muut kävelivät keskellä sen aikaa. Nikkis harrasti siellä keskellä jotain hyytymiskuolemaa, kunnes lopulta lätkäsin sille ihan kunnolla sitä vauhtia. Nousi silti löysästi, poni oli kävelymoodissa.
Kuitenkin. Ensin nousi jotenkin oudosti, se tuntui väärältä laukalta, eikä muutenkaan yhtään hyvältä. Oikastiin myös kulma, joten tehtävää ei sopinut edes yrittää. Siirsin raviin, nostin uuden laukan. Se lähti pyörimään aivan eri tavalla ja yllätin itseni - mä istuin taas ihan älyttömän hyvin! En pomppinut ja mikä tärkeintä, se laukassa istuminen oli helppoa. Sitä ei tarvinnut ajatella. Jes! Nikkis puksutti tasaisen reipasta ja hyvää laukkaa eteenpäin, minä istuin täydellisyyttä hipoen. Olin tyytyväinen. Vedeltiin kaksi kierrosta sitä laukkaa putkeen, puolessa välissä minä pudotin toisen jalustimen. Ja nyt tulee suurin yllätys - mä istuin silti! Yleensä pompin kuin merisairas ja lähes tipun kun toinen jalustin puuttuu, mutta ei tänään. Mä istuin edelleen, mä pysyin kyydissä, mä saatoin ratsastaa ponia eteenpäin. Loistavaa :)
Ainoa ilonpilaaja oli se, että kulmat oikastiin joka kerta hirveällä varalla, enkä päässyt lähellekään loivaa kolmikaarta tai yhtään mitään muutakaan.
Vaihdettiin suunta, me käveltiin taas ponin kanssa keskellä. Sitten päästiin laukkaamaan myös oikealle. Tässä laukassa mua alkoikin sitten jo oikeasti ärsyttämään kun tehtävä ei onnistunut ollenkaan, pöh.. No, laukka nousi laiskanpulskeasti ja poni oli hirveän väsähtänyt. Alkuun se laukka oli sellaista että poni mennä mökelsi eteenpäin ja minä pumppasin jokaisen askeleen. Istuminen vaikeutui kun koitin vain tuupata sitä heppaa liikkeelle. Tiputettiin laukkakin kesken kaiken, jolloin hieman tarmokkaammin lätkäsin poniotuksen liikkeelle ja sitten alkoi tuo eteneminenkin onnistui ilman jatkuvaa työntämistä. Kulmat oi'ottiin edelleen tosi iloisesti ja mua lähellä kyrsi koko touhu. Mun laukkavuoron loputtua otin vielä pari yritystä. Nostin ihan päästä, just ennen kulmaa, jotta poni joutuisi menemään kulmaan. Ekalla kerralla Nikkis innostui turhan paljon ja lähti lähes lapasesta. Voltin jälkeen nousi jälleen joku hieman turhan railakas laukka, päästiin tosin kulmaan, sain kääntymään myös kaarelle, mutta viimeinen kulma jäi uupumaan. Että ei sitä voi loivaksi kaarteeksi sanoa parhaalla tahdollakaan.
Jäätiin sitten käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Mä tiedän, että jos ei oltaisi tehty loivia kolmikaaria niin mä olisin tosi tyytyväinen. Oikeasti. Poni oli fiksu ja aikuismainen, kerran vain siirtyi laukkaan (se oli naurettavaa :D) Minä istuin ihan loistavasti, joka on tietenkin aina hyvä juttu. Tuntui että Nikkikseen oli tänään ihan eri tatsi kuin yleensä, vaikka tuo on yleensäkin helppo ja yksinkertainen (koska olen keltuaisratsastaja) niin tänään se tuntui vielä paremmalta ja siltä että itse olin paremmin mukana kuin yleensä. Pikkaisen poni nyt väsähti, mutta toisaalta se oikeasti väsähti, joten ei tuokaan mitään. Ja sain sitä liikkeelle, kaikki toimi. Väistöissä oli hyvää pätkää. Siis kaikki meni oikeastaan ihan kivasti, kevyt raveissa olisi voinut olla paremmin vauhtia ja vähän enemmän kuulo päällä ponilla hetkittäin. Tunti oli hyvä, oikein hyvä. Kuitenkin mulle jäi nyt viimeiseksi tosi huonot fiilikset, ihan vain siksi että petin itseni mokaamalla tuon loivan kolmikaaren.
Eikä voi sanoa muuta kuin että nyt ottaa kyllä rankasti päähän kun joutuu tässä sitten viikon taas hautomaan tätä ärsytystä.
Enkä mä oikeastaan tiedä toivonko että tehtäisiin loivia kolmikaaria myös ensi viikolla. Meinaan.. Harjoittelemalla toki oppii mutta... Tuskin siitä mitään tulee.
On kuinka on, niin olen tosi iloinen siitä, että ensi viikolla me ratsastetaan valossa :D Jes!! Pitkästä aikaa pääsee valoon ratsastamaan ja ihanaa kun jää ponien pimeän pelkokin pois. Loistavaa!
Käveltiin, siitä keskelle ja alas selästä. Koska mua ärsytti, niin päätinpä taas rääkätä ponia. Hahhaha. Jäätiin ponin kanssa viimeisiksi, joka kerta kun se lähti tinttaroimaan niin pysäytin ja julmasti pakotin pienen Nikkiksen seisomaan. Jos se lähti turhan ripeästi rynnimään niin päätin olla niinkin ilkeä että jopa peruutin ponia taaksepäin.
Kyllä, olen mielipuolinen sadisti. Nikkis oli täysin samaa mieltä ja osoitti mielipiteensä pukittelemalla, on niin kauheaa kun pienet ponit eivät pääse juoksemaan tallille just niin kovaa kuin niitä huvittaa. Pienellä raipan kosketuksella keltainen kyllä lopetti tämän oheistoiminnan, kai se ymmärsi että käytöstavat olisivat ihan kivat.
Poni tuli alun siihen ominaiseen tyyliinsä, vähän koitti ravailla, pikkasen potkiskeli. Kuitenkin tuntui rauhoittuvan koko ajan, voitaisiinko jopa puhua ymmärtämisestä "jaajaa, ehkä pitäisi tulla rauhallisemmin"
Erävoitto oli se, kun poni käveli ulkotalleista lähtien nätisti, ilman ylimääräisiä raviaskelia tai muuta turhan päiväistä psykoilua. Siitäs sait poni.
Nikkikseltä varusteet pois ja sitten karvanirrotusoperaatioon. Ja kortin kirjauksen jälkeen kotiin. Polkemaan vastatuuleen, todella mahtavaa.
Lopputulemaksi voi kai sanoa että kaikki muu meni perhanan hyvin paitsi ne loivat kolmikaaret. Poni tuli talliin kivasti, sain harjailla Pullaa, tunti meni hyvin... Ainoastaan ne loivat kolmikaaret.
Se vaan kun ne loivat kolmikaaret olivat koko päivän tärkein juttu..
Jos olen kuitenkin niinkin optimistinen, niin mä uskon että ensi viikolla sujuu. Ensimmäinen tunti valossa, tietysti se sujuu. Minäkin olen niin iloinen kun on valoisaa ja ponit on iloisia. Joo, kyllä se sujuu. Kyllä mä uskon siihen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti