Olen myös alkanut laittamaan tunnisteita näihin mun teksteihin. Suomeksi se tarkoittaa siis sitä, että olen aloittanut ekasta tekstistä, laittanut tunnisteet ja korjannut tekstin. Kun eihän sitä mitenkään voi kesken kaiken alkaa tunnisteita laittamaan, hirveä ajatuskin! Olen mä tosin pikku hiljaa alkanut epäillä tätäkin ideaa, kolmessa päivässä olen saanut joku 17 tekstiä korjattua. Siinä meinaan menee yllättävän pitkä aika kun yhden tekstin korjaa, varsinkin kun alun tekstit on sellaista syöpää aiheuttavaa ettei mitään rajaa.
Tallille tänään, loistava ilma. Ilma on aina loistava jos vaan on lämmintä ja tiet sulia :) Mulla oli Nikkis-poni kuten arvata saattoi, ja tunnillamme myös Vinski, Kaisa, Evita, Pomo, Laki ja Elvis. Kyllä tänään oli täysi päivä, meidän tunnilla noin paljon ja muutenkin tunnit olivat lähes ääriään myöten täynnä. Nikkis-parkakin oli kaikilla tunneilla, minäkin ihan itkin verta sen puolesta. Joutua nyt kolmelle tunnille ja vielä minun ratsukseni.. Kyllä muakin ottaisi päähän.
Nikkis tosiaan oli tunnilla, joten menin katselemaan hiukan sinne kentän laidalle. Puolisen tuntia juoksin myös Simppelin vieressä, hän oli lähes villillä tuulella. Ja sain kuningasajatuksen! Kävin kysymässä Mariannelta että saisinko kenties mennä Nikkiksellä ilman satulaa. Mariannehan oli lähes riemuissaan tästä ideasta ja sain toki luvan.
Rikon mun kaavat, taas keväällä ilman satulaa. Ja itse asiassa mähän olen ajatellut etten Nikkiksellä menisi ikinä ilman satulaa, ihan vaan sen takia kun poni on niin pikkuinen. Päätin kuitenkin olla hurja ihan koska:
a) meidän tunti oli niin täynnä, silloin on aina hyvä vähän pelleillä
b) Nikkis oli kaikilla tunneilla ja näin jo sieluni silmin kuinka laiskan ja nuutuneen ponin saisin alleni. Ilman satulaa voitaisiin vaikka vähän löllytellä kun minäkään en pysy siellä ihan niin hyvin.
Ja sitä paitsi, nyt uskalsin mennä ilman satulaa kun poni oli kunnolla väsytetty ;)
Tiia oli jopa kuvaamassa, eli sain hiukkasen videota! Totta kai se pikkasen vammaa kun on niin pimeää, mutta sainpahan pitkästä aikaa jotain todistetta siitä että olen mennyt ilman satulaa. Ja ekaa kertaa sain kunnolla laukkaa videolle, silloin Sulon kanssa kun nousi vain askel tai kaksi.
Videoon pääset tästä. Keräsin kaikenlaista, onnistunutta ja vähän vähemmän onnistunutta. (toivottavasti linkki ei nyt petä minua)
Intoilin siellä ideastani ja meidän tunnin alettua menin nopeasti riistämään satulan ponin selästä ja lähetin sen kilttien ihmisten matkaan. Mä myös kokeilin sitä ponin selkään hyppäämistä, mutten vieläkään onnistunut. Olen huono, kyllä sitä nyt pitäisi päästä 130 säkäsen ponin selkään :D En vaan uskalla, pelkään hajottavani pienen keltaisen. Minut tultiin sitten heittämään selkään ja meinasin jatkaa matkaani suoraan alas toiselta puolelta. Mut saatiin kuitenkin revittyä selkään ja sitten saatoin lähteä kävelemään. Nikkis oli muuten yllättävän leveä, samaa kaliiberia kuin Kaisa. Ja on ihan ihmeteltävä kuinka en näytä ollenkaan niin pitkältä kuin ajattelin. Mä kuvittelin tuon näyttävän todella häröltä, mutta oikeastaan näytän paremman kokoiselta tuolla kuin Sulon selässä ilman satulaa.
Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä ja olin ihan sitä mieltä että Nikkis on harvinaisen reipas. Kyllähän se käveli ihan kivasti, mutta "harvinaisen reipas" näkyi olevan vain mielikuvitukseni tuotetta, kaikki tuntuu ilman satulaa mennessä niin paljon suuremmalta kuin tavallisesti. Tein voltteja ja toivoin mielessäni että poni ymmärtäisi käyttäytyä ja jättäisi ne kostoaikeet myöhempään. Nikkis olikin yllättävän varma tätikuljetin tänään, välillä se vähän kyttäili kun heppavauvat riehuivat mutta keskittyi minuun heti kun pyysin. Kerran Elvis riehaantui meidän nenän edessä, kun taas Nikkis pysähtyi kiltisti ja ihmetteli miksi mä sen pysäytin. Osaahan tuo siis käyttäytyä kun on pakko, kai se on sitten niin että toisen meistä on aina oltava aikuinen. Tänään se oli poni, yleensä sitten minä.
Koitin volteilla hiukan asetella, sain jotain tapahtumaan mutta edelleen tuo on hankalaa tämän tappikaulan kanssa.
Kun Marianne oli lähtenyt käymään vessassa, se oli antanut meille tehtäväksi pohtia mikä on puolipidäte. Takaisin tultuaan se tenttasi sen meiltä ja sitten aloitettiin puolipidäte-harjoitukset tekemällä pysähdyksiä käynnistä. Yllättäen Nikkis päätti leikkiä pikku-katujyrää joka ei voi pysähtyä vaan sen on pakko paahtaa tasaisen tappavasti eteenpäin. Istunnalla en saanut oikein mitään aikaan, ohjaa oli joka kerta käytettävä. Pysähdykset olivat vähän pitkittyneitä ja kun ponin sai pysähtymään, ei se seissyt kuin nanosekunnin ja lähti hiipparoimaan heti kun sai vähän ohjaa. Muutaman pidätteen jälkeen sen sai kyllä seisomaan, mutta ensimmäinen pysähdys ei ikinä riittänyt. Että ihan ookoo pysähdyksiä ne kaiketi olivat, vähän vaan väkisin väännettyjä.
Meillä oli muutenkin joku juttu tässä käynnissä. Rouvaponi aina välillä päätti nykiä päätään alaspäin. Yleensä aina kun myötäsin, niin ponikin hyökkäsi maan tasalle. Kun poni nyki, niin minä sitten lojuin vähän kaulalla. Huonompi homma. Muuten poni olikin tosi hyvä, se ei koko tunnin aikana kertaakaan painanut ohjalle vaan kantoi pienen päänsä ihan omin voimineen. Mutta käynnissä sen oli pakko dippailla vähän väliä. Auts.
Pysähdykset jätettiin ja otettiin vielä jokunen pidäte, tarkoituksena hidastaa hiukan sitä käyntiä ja sitten myödätä jotta saatiin liikettä eteenpäin. Tämä sujui mun mielestä tosi kivasti, poni hidasti hyvinkin nätisti ja lähti liikkeellekin ihan ookoosti.
Sitten siirryttiinkin raviin. Ravissa piti tehdä pitkien sivujen keskelle samanlaiset askellajin hidastukset ja myötäykset.
Heh, Nikkis oli ravissa jo varsin virmakas. Pieni poni vallan innostui aina välillä, siinä oli ihan meininkiä kun hän mennä kipitti eteenpäin pöljän ratsastajan turhaan hidastellessa. Yritin toki luottaa siihen että poni on viisas ja että pysyn kyydissä, mutta kun muutamaan otteeseen tuntui siltä että nyt se räjähtää, joten oli hieman pakko hiljennelläkin välillä.
Njoo, alkuun ravi tosin oli ihan ihmeellistä. Ponia yskitti ja pörisytti, jolloin hän valahteli koko ajan niin pitkäksi ja matalaksi kuin pääsi ja minä sitten tietenkin makoilin kaulalla kun poni pääsi yllättämään pärisemisensä kanssa. Kun Nikkis sai kurkkunsa selväksi, alkoi juttu luistaa paremmin. Vauhtia löytyi, vaikkakin volteilla keltainen taas lösähti ihan täysin.
Tehtiin siinä sitten pieniä pidätteitä ja nopeita hidastuksia. Ihan hyviä nämäkin. Alussa Nikkis oli rauhallisempi ja hidastukset löytyivät helpommin, mutta pian vauhtia alkoi olla enemmän ja hidastaminenkin oli vaikeampaa. Kun tarpeeksi pyysi niin kyllä poni sieltä hidastui muutamaksi askeleeksi ja lähti todella kivasti eteenpäin, lopulta pelkällä myötäyksellä rouva lähti innoissaan etenemään.
Minä istuin siellä ravissa oikeastaan yllättävän kivasti. Nyt talvella on tuntunut etten osaa istua Nikkiksen ravissa, mutta näin ilman satulaa ongelmaa ei ollut. Välillä hieman feilasin ja pompin ties mihin ilmansuuntaan, mutta muuten meni hyvin. Pysyin kyydissä, sain istuttua ja kai tuo ylävartalokin toimi suurin piirtein niinkuin sen kuuluukin. Tehtiin myös jonkin verran voltteja ja koitin vaan keskittyä siihen suorassa istumiseen. Poni kääntyi alun porsastelun jälkeen oikein hyvin ja muutaman vauhdituksen jälkeen alkoi liikkuminenkin onnistua niillä volteilla.
Käveltiin hetkinen ja otettiin vielä nopeasti laukkaa. Muut kävelivät toisella pitkällä sivulla jollain epämääräisellä volttisysteemillä kun yksi nosti lyhyen sivun keskeltä laukan, laukkasi pitkän sivun ja teki pääty-ympyrän.
Ensimmäinen nosto oli toki ihan tosi jännittävä, pysynkö edes kyydissä ja miten onnistuu kun ekaa kertaa Nikkiksellä ilman satulaa menen. Keltainen oli hitusen innoissaan ja yritti lähteä raville, joten otin noston ihan varmuuden vuoksi vasta pitkällä sivulla. Nousi ihan nätisti ja ehkä kaksi ekaa askelta istuin, sen jälkeen lösähdin etukenoon pomppimaan ja koitin vain kestää kyydissä. Ei kovin hyvä, mutta ei kai sen pitänytkään.
Seuraavassa nostossa jankkasin itselleni sitä, että istuisin suorassa, nojaisin vaikka taakse laukassa jotta pysyisin. Tämä olikin parempi, laukka nousi taas hyvin ja minä istuin jo aika hyvin, melkeinpä samalla tavalla kuin Elviksellä silloin kun viimeksi sillä ilman satulaa laukkasin. Tuossakin hukuin toki ennen pitkän sivun loppua, muttamutta.
Marianne mietiskeli ettei taida tulla mitään ympyrän ratsastamisesta, kuten ei toki tullutkaan, mullehan oli jo suuri saavutus että istuin edes ne pari ekaa askelta noinkin hyvin. Koitin kuitenkin Mariannen mieliksi nostaa ympyrälle laukan, muttei se oikein onnistunut kun Nikkis ei tajunnut mitä pyydän ja sitten ravattiin iloisesti tötteröä päin. Heh, sen muuten huomasi että poni on pieni, mä nimittäin jäin noissa raveissa kiinni varmaan jokaseen tötteröön joka me ohitettiin :D Yksikään ei kaatunut, joten se oli jo aika taitavaa, mutta melkein jokainen jäi mun jalkaan kiinni. Lopulta mun oli ravailtava silleen, että heiluttelin jalkoja aina sivulle kun mentiin tötterön ohi kun en jaksanut jäädä niihin kiinni koko ajan.
Vaihdettiin suunta ja toiseen suuntaan otettiin yksi nosto. Nousi vähän löysemmin ja väärä laukkakin vielä, mutta pysyin selässä tositosi hyvin. Marianne sieltä huuteli että aijai kun on väärä laukka, joten otin raviin ja ravattiin päätyyn jossa ympyräkin piti tehdä. Sitten alkoi ilmeisesti joku kakun hankkiminen, mä meinaan pompin sivulta sivulle, just ja just pysyn kyydissä siinä ravissa ja sitten Marianne alkaa maiskuttelemaan että hiiohop, laukkaa vaan. Nikkis lähti pikkasen reippaampaa ravia, minä roikuin jossain kyljen puolella ja jalka taisi just silleen osua sinne kylkeen että poni sen laukkapohkeeksi tulkitsi. Kiipesin selkään ja sain laukattua sen pitkän sivun. Most badassein laukannosto ever! *Tuutuutuu* Mä oon niin leija *Tuutuutuu*
Laukkojen jälkeen jäätiinkin loppukäynteihin. Nikkis oli edelleen kivan tarmokkaan tuntuinen, johtui se sitten satulan puutteesta tai ei. Ja edelleen poni oli oikea mummokuljetin, ilmekään ei värähtänyt kun hän talsi uraa pitkin. Tai siinä kohdassa alkoi kyllä vähän ärsyttää kun kaikki muut seisoivat keskellä ja hän joutui ihan yksinään kiertämään uraa. Vaan koitin selittää ponille, että se näyttää nyt kaikille muille mallia - näin ne reippaat, kiltit ponit menevät.
Mariannelta tuli jotain varsin positiivisia mietteitä, istun laukassakin kuulemma hyvin. Mä lähes kauhistuin tästä lausunnosta, mutta sitten kun katsoin noita videoita, niin kauhistuin vielä enemmän. Siis ne alut näyttävät oikeasti ihan hyviltä! Sitten kun multa menee tasapaino ja lojun kaulalla, niin ei silloin, mutta ne hetket kun istun. Näyttävät tosi paljon paremmilta kuin kuvittelin. Samaten poni näyttää noissa joissain ravipätkissä niin ihastuttavan tomeralta kun se suorastaan liitää eteenpäin ;)
Itse olin oikein tyytyväinen. Jälleen uusi poni ilman satulaa, listani kasvaa. Heh, no joo. Pysyin kyydissä, se on hyvä. Istuin laukassa ja ravissakin oikein kivasti. Pikkasen poni nyppi sitä päätään alas, mutta muuten pää pysyi menossa mukana. Nikkis oli ihastuttavan reipas, ainakin ravissa. Muutenkin hän oli kauhean kiltisti, ei mitään ylimääräistä vaikka muuta ehkä odotinkin.
Poni oli aikuinen, minä olin lapsi. Ja mulla oli oikein hauskaa, pumpsutella Nikkis-ponilla ilman satulaa. Olen mä varsin tyytyväinen, meillä oli hauskaa ja ylitettiin itsemme.
Keskelle ja alas selästä. Poni päätti järjestää taas jotain skitsoilua matkalla talliin, hän on niin hurja.
Suitset pois, ponin harjaus, kortin kirjaus ja kotiin päin.
Ja ei muuta kuin ensi viikkoon, saa nähdä miten silloin taas käykään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti