Ihanassa valossa tallille ja taulua lukemaan. Mulla oli yllättäen Elvis, tunnilla myös Evita, Kaisa, Vinski, Pomo ja Nikkis. Elvis oli ekalla tunnilla.
Pullaponi taas "pitkästä" aikaa :) Oikein kiva. Meinaan että on taas vaihteeksi hiukan sopivamman kokoinen poni, heh.
Autoin hieman Elviksen martingaalin kanssa, myöhemmin menin harjaamaan ponia. Se oli ihan järkyttävän näköinen saviukko, karvaakin lähti jo ihan iloiseen tahtiin. Harjasin Pullan mahdollisimman puhtaaksi, aika tosin loppui hiukan kesken, joten en voinut kuin tyytyä kohtalooni ja heittää otuksen varusteisiin. Sitten lähdettiin kentälle pimeyden vallitessa. Törkeää, että se kehtaakin muuttua ihan pimeäksi siinä tunnin aikana.
Käppäiltiin Elviksen kanssa kentälle ja kiipesin siitä selkään. Lähdettiin ponin kanssa kävelemään. Kentällä oli muuten neljä puomia sellaisella ovaaliympyrä reitillä. Alkukäynneissä lähinnä vain väistelin niitä, mutta myöhemmin tuli niillekin käyttöä.
Käveltiin rauhassa, Elvis koki asiakseen tuijotella taas ties mitä. Koitin kääntää keskittymisen minuun jottei ponin tarvitse hätiköidä omiaan. Tein voltteja ja fiilistelin keltaista ponia. Vähän oli hakemista, mutta sen löydyttyä oli tosi mukavaa ja helppoa. Alkuun me mentiin käynnissä pikkasen aliteholla. Tempo oli hitusen löysä ja volteilla ei ihan asetuttu. Minä meinasin jo luovuttaa asetusten kanssa ja tyytyä siihen pieneen nokan kääntöön, mutta aloin sitten tuumailla että hei, jos mä jätän tän tähän, niin sitten saan blogiin kirjoittaa "asetus jäi vajaaksi kun en pyytänyt kunnolla". Tästä viisastuneena päätin viedä asetuksen läpi, ponilta nenää ihan kunnolla sisälle. Ensin Elvis tunki parhaansa mukaan sisäpohjetta vasten, mutta alettiin saada kivoja ja onnistuneitakin voltteja, joihin löytyi varsin mukavaakin asetusta välillä. Käyntiäkin rohkenin sitten ratsastamaan ihan kunnolla eteenpäin ja voi mitä fiilistä me siihen saatiin! Tosi mageeta (ehkä johtui siitä että olen nyt Nikkiksellä mennyt, en tiedä), mä pyysin käyntiä eteen ja Elvis lähti oikeasti kävelemään niin hienosti, isosti ja aktiivisesti. Se tuntui ihan todella hyvältä, ainakin mun mielestä saatiin pätkittäin tosi hienoa käyntiä.
Mariannen palattua lähdettiin kevyt raviin. Kevyt ravissa kuljettiin sillä ovaaliympyrällä ja ylitettiin puomeja. Poni raviin ja menoksi. Ravissakin saavutettiin tosi kivaa fiilistä, ainakin mun mielestä tuntui menevän mukavasti.
Elvis ravasi ihan kivasti eteenpäin, välillä hieman innostuen ja pari kertaa pohkeen taakse jääden. Pysyttiin kuitenkin ihan kohtuu kivassa temmossa koko ajan eikä ollut mitään ongelmaa. Pulla kääntyi oikein nätisti, pari vähän hankalampaa vääntöä tuli, muuten mentiin kivassa yhteisymmärryksessä. Keskityin tässä lähinnä siihen että poni ravaa nätisti ja hallitusti eteenpäin, puomeilla myötäsin vähän ohjaa ja välissä haettiin reittiä ja rauhallisuutta. Oikein hyvä, ei siinä mitään. Elvis kipsutti nätisti puomien yli, pari kertaa hiukan kompuroiden kun vauhti hyytyi liiaksi.
Onnistuin muuten arpomaan taas oikeat kevennykset, yksi moka tuli mutta ei se niin vakavaa olekaan.
Mentiin nopeat kevyt ravit molempiin suuntiin. Ideana oli vain lämmitellä ja ylitellä puomeja, jotta päästäisiin nopeasti ottamaan laukkaa. Elvis meni varsin nätisti molempiin suuntiin, kääntyi koko ajan hyvin, minä olin mukana, eikä intouduttu liikaa. Nikkis siellä alkoi vähän porsastelemaan, joten Elviskin meinasi lähteä menemään, mutta sain ponin tosi nopeasti takaisin käyntiin. (voi että tuon makkaraponin kanssa..)
Siirryttiin siitä käyntiin ja muut jäivät kävelemään keskemmälle kun yksi otti laukkaa ovaalilla puomeja ylitellen. Elvis oli oikein asiallisesti, välillä se meinasi intoutua/järkyttyä kun porukka mennä tumpsutti hänen läheltään. Tein muutamia voltteja ja yritin epätoivoisesti pitää ponin reippaassa käynnissä. Se oli todella vaikeaa, poni tykkäsi muuttaa vauhdituksen räjähdysherkkyydeksi tai sitten se jätti pyynnöt täysin huomiotta.
Lopulta oli meidän vuoromme ja aloitimme vasempaan kierrokseen. Käveltiin vähän enemmän uran puolelle ja nostin laukan. Nousi oikein tosi nätisti ja sitten lähdettiin laukkailemaan kuin oikein truu esteratsastajat! Vasempaan kierrokseen mun istunta oli huonompi kuin oikeaan. (Uskomatonta kuinka erilaista on istua vasemmassa ja oikeassa kierroksessa.) Jalustimet heiluivat ja putoilivat, minä istuin kyllä pätkiä mutta sitten lähdin vähän irtoilemaan ja heiluin välillä sivulta sivulle, johtuen ehkä lähinnä siitä että toinen jalustin puuttui. Voihan plääh kun on vaikeaa tämä laukassa istuminen.
Onneksi laukka meni muuten ihan kivasti. Ikinä en ole noin paljon puomeja laukannut, joten oli ensinnäkin tosi kivaa. Pääsi viimein kunnolla laukkaamaan puomeja ja vielä käskystä.
Laukkaa mentiin ihan mukavan reipasta tahtia. Alkuun Pulla oli rauhallisempi, mutta kyllä hän siitä heräsi ja alkoi vähän innostua. Puomeilla keskityin vain istumaan ja pysymään kyydissä, suoralla koitin sitten vähän hidastaa ettei nyt vallan villiinnyttäisi. Yllätyin oikeastaan itsekin siitä että sain Elviksen niinkin hyvin hidastamaan ja pysymään rauhallisempana, ei me hirveän pitkiä aikoja kaahattu. Keskityin parhaani mukaan tuohon istumiseen, mutta kuten sanottua niin eihän se ihan sujunut. Marianne koitti muistuttaa istumaan ja tekemään vaikka mitä, mutta ei tuo vain tuntunut onnistuvan.
Puomeille päästiin ihan hyvin. Muutamia kertoja jätin vähän ohjaamatta, jolloin Elvis teki ninjasivuliikkeen puomia väistäen. Muuten kuitenkin ihan hyvin. Minä koitin siellä aina parhaani mukaan istua suorana ja pysyä mukana, mutta minkäs sille voi kun ponin laukka-askel suureni aina sen verran että minä välistä vähän irtosin satulasta turhankin paljon, välillä könähdin eteen ja ajoittain jäin jopa jälkeen. Mahtava esteratsastaja, vai kuinka?
Laukattiin hyvin monta kierrosta. Pariin otteeseen laukka pääsi tipahtamaan ja Elviskin taisi vaihtaa väärille laukoille puomeja ylittäessä. Saatiin kuitenkin ihan nätisti nousemaan aina takaisin. Kerran otettiin käyntiin asti jotta sain jalustimet jalkoihin ja otin vielä pätkän laukkaa. Tuo käyntinollaus tuntui auttavan ja sain muutaman hetken jolloin tuntui että oikeasti istuin siinä vasemmassakin laukassa.
Sitten palasin keskelle kävelemään, muut laukkasivat ja taas oli minun vuoroni laukata. Tällä kertaa tietenkin oikeaan kierrokseen.
Hih, me ihan villiinnyttiin :D Meillä oli kivaa.
Ponia uralle ja laukka nousi todella kivasti. Sitten lähdettiin puomeja ylittämään. Alkuun meni samalla tavalla kuin toiseenkin kierrokseen, mutta sitten Elvis rupesi taas intoutumaan. Tällä kertaa en jaksanut hidastella, vaan annoin ponin painella vähän kovempaa. Ja kovempaa me sitten myös mentiin. Jonkin aikaa laukattiin iloisen reippaasti, pompittiin puomien yli, ohiteltiin taas muutamia. Ja yhdelle puomille ei kertaakaan edes päästy kun poni meni niin reippaasti etten saanut sitä kääntymään kyllin pienellä reitille.
Elvis jatkoi intoiluaan, vauhtia alkoi löytyä kuin pienestä kylästä kun me mennä paahdettiin puomeja ylitellen. Välillä Pullaponi teki jotain ihmeellistä, heilutteli päätään ryntäisiin päin ja minä sain epäillä että mahtaako poni innostua nyt turhankin paljon. Mutta oli meillä kauhean hauskaa :D Tuuli suhisi korvissa kun pieni keltainen pisteli parastaan, yhtään ei jännittänyt kun luotin siihen ettei poni nyt puomeihin kompuroi (ja tiesin ettei se nyt mitään tee, kunhan laukkaa eteenpäin) Vaikkei tuo nyt ehkä ihan siistiä kouluratalaukkaa taas ollutkaan, niin väliäkös sillä. Täytyy meilläkin olla hauskaa, irrotella. Eikä Marianneakaan haitannut, joten mikäs siinä sitten.
Lopulta Elvis vippasi pari pukkia ja nopeus kasvoi vähän enemmän siihen "kohta lähden menemään" joten jouduin hiukan hidastamaan. Ja siitä pian ihan käyntiin asti. Se oli meidän voittolaukka, tuolla meiningillä meinaan voitetaan ne estekisat. Kun tyylillähän ei ole tunnetusti väliä. Ehkä me nyt ihan tämän innoittamina ryhdytään esteratsastajiksi.
Tai ehkä ei kuitenkaan :D
Laukka meni oikeaan kierrokseen sinäänsä paljon paremmin. Pysyi yllä oikein hyvin (saattoi siinä alussa kertaalleen pudota) minä istuin hienosti, puomeilla toki hieman heiluin. Mutta jalustimet pysyivät jalassa ja minä olin paljon paremmin penkissä. Ja hei, tässä laukassa oli niin mielettömät fiilikset että jo sen takia tämä oli parempi suunta kuin se vasen.
Otettiin vielä loppukeventelyt. Pienet epäilykset oli ponin virkeyden suhteen, Mariannekin pelotteli meitä. Elvis oli kuitenkin yllättävän fiksu, se skitsoili ainoastaan toisten hevosten takia ja teki taas jotain omia kevätjuhlaliikkeitään kun muut kiusasivat häntä.
Mä päätin jäädä ympyrälle, mutta uhkarohkeuksissani menin melkein porttipäähän pyörimään. Siellä oli tilaa.
Ensimmäiseen suuntaan loppuravit olivat vähän sellaista ja tällaista, Elvis oli täydellisen järkyttynyt kun hän joutui hurjaan porttipäähän mörönsyötiksi ja muut hevosetkin olivat liian lähellä ja hui kauhistus. Ensimmäiseen suuntaan koitin vain saada ponin pysymään siellä porttipäässä ja asettumaan vähän. Suunnan vaihtuessa poni oli huomattavan paljon rauhallisempi, pikkasen kyttäili ja koitti hieman lähteä. Oli kuitenkin paljon parempi, joten saatiin vähän rauhallisempaan loppuravia vedeltyä siellä. Ohjaa nyt ei pystynyt antamaan, mutta ehkä se oli ihan oletettavaa kun piti väkisin porttipäähän tunkea ponia kiusaamaan.
Jäätiin kävelemään. Elvis oli vallan mainio tänään.
Oivoi, meillä oli hurjan hauskaa tänään. Oikeasti. Kiva mennä Pullaponilla taas ja kun hän oli varsin hieno. Käynnissä tuli hyvää pätkää ja nättiä liikettä. Raveihin olen todella tyytyväinen, puomit menivät varsin rutiininomaisesti ja kaikki mitä pyysin meni läpi. Laukka oli tosi mahtavaa :D Vasen kierros oli hillitty ja hallittu, saatiin kivoja ylityksiä ja mentiin kuten normaalit ihmiset. Oikea kierros taas oli irrottelua, fiilistelyä. Mutta kyllä oli vaan hauskaa, laukata hurjan kovaa ilman huolta huomisesta, kun tiesi koko ajan että poni pysyy kyllä lapasessa eikä innostu väärällä tavalla. Tosi kivaa, ponikin tykkäsi kun hän pääsi laukkaamaan ihan täysii ja vielä noin pitkää pätkää :) Loppuravitkin olivat kivat, ainakin saatiin pientä rentoutumista vaikka oltiin yksin pelottavassa porttipäässä. Todella kiva tunti, olen tyytyväinen meihin molempiin. Ja vaikka tämä olisi ehkä voinut teknisesti mennä paremminkin, niin olipahan ainakin tosi hauskaa.
Käveltiin loppukäynnit ja sitten kipsuteltiin talliin. Elvis veti vähän jotain herneitä nenäänsä, mutta käveli lopulta oikein aikuismaisesti. Harjasin ponin huolellisesti, pesin kuolaimet ja lähdin siitä kotiin.
Oikein hyvät fiilikset. Keltaiset ponit on kivoja. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti