Tänään olin siis tallilla, jippii! Ratsuna oli Evita, se ei ollut ihan niin jippii, mutta fiilikset olivat huomattavan paljon korkeammalla kuin viime aikoina. Ihan hyvä näin ja toivottavasti pysyvätkin ylhäällä, mutta..
Tunnillamme myös Elvis, Vinski ja Seppo, Evita jatkoi vain ihan viimeiselle tunnille. Harjasin kirjavan siistiksi ja kauniiksi. Kaisakin päätti karata siinä välissä, joten päädyin hepan metsästysmatkalle. Sen jälkeen karvajalka varusteisiin ja löllöteltiin rauhaksiin kentälle.
Näissä on niin mukavat ja iloiset värit, että miksipä ei.
Kohtasin saman ongelman, jonka olen joskus nähnytkin. Meitsi kun yritti kauniisti kiivetä kyytiin, niin Evita näki parhaakseen vain peruuttaa alta pois :D Yritä siinä sitten kehitellä jotain nerokasta, jotta poni pysyisi paikallaan. Marianne tulikin auttamaan avuttomassa yrityksessäni ja valaisi, että kirjava on vain herkkä kuuntelemaan. Jaajaa.
Pääsin selkään ja lähdettiin kävelemään. Tämän päivän ideana oli muuten se, että pistin ne jalustimet suunnilleen oikean pituisiksi ja päätin vain olla välittämättä siitä, että jalat heiluvat kuin aivokuolleella. Onhan se rasittavaa, mutta parempi kai niin kuin polvet suussa hipsuttelu..
Käveltiin siinä, minä puskin heppaa liikkeelle. Evita oli varsin löysä, mutta sain mä ajoittain siitä sellaista kivaa ja melko aktiivista liikettäkin irti. Koska olin tänään supertosissani vääntämässä, niin lähdin tekemään voltteja ja hakemaan niillä asetusta läpi. Näin käynnissä se onnistui oikein hienosti, sain rouvan nenän kääntymään oikeaan suuntaan, eikä volttienkaan koko muuttunut mitenkään ratkaisevasti. Erittäin hyvä.
Meillä oli muuten pieni kirjava lisäke mukana melkein koko tunnin. Heh, mua meinasi ajoin pelottaa kun pystyin melkein potkimaan Seppoa kauemmas, mutta Evitaa ei seuraponi haitannut lainkaan. Varmaan pikemminkin päinvastoin.
Siirryttiin siitä kevyt raviin ja ravailtiin rauhaksiin ympäri kenttää. Minä väänsin ja väkersin niitä voltteja, edelleen hain asetusta ja etsin tatsia koko hevoseen. En tiedä, tänään kääntäminen meinasi mennä ihan pullaamiseksi välillä. Evita saattoi kesken käännöksen lähteä huitelemaan jonkun kaverin perään ja joskus jäädyttiin uralle jonkun Vinskin takapuolta seuraamaan. Sain kuitenkin homman aika nopeasti toimimaan, mutta oli siinä jonkun aikaa sitä kädenvääntöä (mitä haittasi se, kun ei niitä pohkeita voinut käyttää! Se on kamalaa - millä tahansa muulla hevosella sä voisit "kolauttaa" pohkeella että hei, eipä nyt harhailla sinne. Mutta Evitan kanssa se on sellainen "löyhyttelenpä tätä pohjetta tässä kyljessä, viitsisitkö olla kiltti poni ja olla rynnimättä sinne toisen hevosen perään?")
Noo, sain mä sen aikeet välillä estettyä, eikä siis ihan joka kerta kaaduttu omille teille. Silti.
Silloin kun Evita kääntyi kunnolla, oli hyvä keskittyä asetuksiin. Ravissa nokka ei kääntynyt yhtä hyvin kuin käynnissä, mutta saimme silti pätkiä ja hetkiä jotka olivat oikein hyviä ja kivoja.
Sen lisäksi se ravikin oli ihan kivaa, siis ihan reipasta ja mukavaa. Pari kertaa hiihdettiin alta kuin vanhat ravurit, välillä taas löysäiltiin kuin mummot haudassa. Suurimmaksi osaksi eteneminen oli kuitenkin oikein hyvää ja mukavaa. Sitä mä en tosin arvostanut, kun Evita jossain kohdassa keksi että uralla kulkeminen on supermälsää ja on paljon kivempaa vain oikoa toisten takapuolia ihastelemaan. Yllättäen se ei kertaakaan päässyt tätä toivettaan toteuttamaan (bravo!) mutta jo se oli ärsyttävää, kun vähän väliä hevosen lapa pullotti sisälle ja kaula kääntyi iloisesti ulospäin. Onnekseni olen edes jotain sisäistänyt ja tajusin joka kerta pitää sen sisäohjalla uralla ja tämäytellä parhaani mukaan sillä sisäpohkeella kirjavaa ruotuun.
Otettiin hetki käyntiä, ennen kuin alettiin pamautella laukkaa eteenpäin. Piti tehdä lyhyellä sivulla voltti käynnissä ja nostaa siitä laukka pitkälle sivulle. Marianne käski ratsastaa Evitaa yhtä hyvin kuin Elvistä, joten valmistauduimme suureen urakkaamme maltillisesti.
Ne voltit onnistuivat oikein hyvin. Kerran Evita pääsi ryykäämään toiseen päähän kenttää, mutta muuten voltit onnistuivat ja poni malttoi odottaa. Haettiin hiukan asetusta ja virittelin karvajalkaa reippaammaksi aina siinä voltilla, jotta saisin sen oikein räjähtämään nostoissa, heh. Voltin jälkeen keskityin oikein siihen suoristamiseen, jotta nostaisin oikeasti vasta suoralla hevosella. Kaiken huipuksi painotin myös sitä, että laukka nousisi ennen kulmaa, ei keskellä kaarretta.
Laukat nousivat vallan mainiosti. Ensin nyt tuli pari sellaista löysempää siirtymää, mutta Evitan lämmettyä me vallan räjähdeltiin! Aika paljon riitti pelkkä istunnalla tuuppaus ja mummo pisteli jo menemään. Nostotkin olivat oikeasti aika kivoja, kenties turhankin räjähtäviä mutta mun mielestä parempi niin. Laukka sujui oikein hyvin, mitä nyt mun jalat heiluivat ja muutenkin istuin ääliömäisesti. Njaa.
Muuten kuitenkin hyvin, Evita eteni laukassa, piti sen yllä ja sain ihan itse hiljentää. Jes! Saatiin tosin Seppo-ponikin innostumaan pikkuisen liikaa, kun se päätti räjähdellä kanssamme laukkaan :D Hups.
Vaihdettiin suuntaa ja pisteltiin laukkaa menemään myös tähän suuntaan. Evita ihan viuhki sitä laukkaa eteenpäin, mentiin ihan täysiä! Hauska tapaus.
Volteilla tosin vauhti meinasi jo käydä kohtaloksemme. Muuten saatiin ihan okei voltteja, mutta yhdessä vaiheessa heppa ei meinannut millään honata, että sisäpohje tarkoitti taipumista ja asetusta, ei suinkaan "täyttä laukkaa eteenpäin". Olin kuitenkin tyytyväinen, kun sain kirjavan lopulta asettumaan ja rauhoittumaan, jonka jälkeen saatiin aikaan tosi räjähtävä nosto. Ja jottei unohdettaisi laukan negatiivisia piirteitä niin joo, välillä nostomme kariutuivat kun heppa oikaisi reitin noin 50 metrillä.
Lopulta jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Joo-o, fiilikset pysyivät parempina mikä on tietysti ehdoton plussa. Muutenhan tämä meni käytännössä yhtä hyvin kuin aiempinakin kertoina. Eli varsin hyvin, oikein onnistuneesti. Tehtiin ja onnistuttiin, muutamaa ryykimistä lukuunottamatta. Ihan hyvä siis.
Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Innostuin jotenkin puunaamaan Evitaa, harjailin sen superpuhtaaksi, tukkaakin vähän selviteltiin. Kyllä karvajalka näytti hienolta kun hän lähti viimeiselle tunnille puurtamaan.
Minäkin taas vähän autoin ponien kuntoonlaitossa ja tunnilla taluttelin Laki-ponia. Oli siinä menoa, en meinannut jaksaa juosta perässä kun Laki päätti pistää ihan tosissaan sitä laukkaa menemään :D
Lopulta kotiin, täytyy sanoa että varsin raskasta. Mun pyöräilymatkahan nyt suunnilleen kaksinkertaistui ja tuota noin.. Ehkä se tästä, jos kunto vaikka kasvaisi tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti