Tallille siis, onnekseni sain auton käyttöön. Tai en nyt suoranaisesti rakasta tuota lumihangessa polkemista, joten sen välttäminen on ihan mukavaa.
Mulla oli Elvis-poni! Tunnilla myös Evita, Vinski, Kaisa, Laki ja Nikkis, Elvis jatkoi toiselle tunnille. Kerrankin olin todella ajoissa ja aikaa oli vaikka muille jakaa. Ponin puunasin nätiksi ja heitin sen varusteisiin. Raipan jätin pois, koska ajattelin sen uuden lumen virkistävän Pullaa tarpeeksi, martingaali taas oli päässä kun poni jatkoi sille seuraavalle tunnille.
Vaikka lumesta ei oikein mitään hyötyä olekaan ja toivon tuon kaiken katoavan, niin olihan se kauhean söpöä kun sai kävellä valkeaan maisemaan keltaisen karvamadon kanssa. Elviskin näytti oikein järkyttyneeltä, ihan lunta on tullut!
Tepsuteltiin kentälle ja kiipesin selkään. Poni oli varsin innoissaan, eikä maltettu millään seistä keskellä odottamassa että ratsastaja saisi itsensä säädettyä. Lopulta päästiin oikeasti liikkeelle ja ikävä kyllä ponin suurin tarmokkuus katosi aika pian tilsojen myötä. Kentän pohja ei tänään ollut parhaimmillaan ja Pulla keräsi aikamoista korkoa alleen, joten vähän väliä meni joku jalka alta. Onneksi tilsa-aika helpottaa tästä pian, vähän tuskallista tuo meno meinasi ajoittain olla.
Käytettiin puolta kenttää ja otettiin rauhassa. Annoin Elviksen kävellä omaa vauhtiaan ja keskityin enemmänkin kääntelyyn. Tein voltteja ja hain sitä asetusta läpi, joka onnistui taas aika kivasti. Pikkasen hankaluuksia oli kun keltsu lyllersi eteenpäin niin laiskasti ja kun alkuun hänen mielestään se porttipää oli jälleen ihan hirveä. Sain silti sen keltaisen nokan oikeaan suuntaan ja ponikin alkoi pian keskittyä asiaan, sen porttipään kyttäilyn sijaan.
Joo, ei tässä oikein mitään vaatimustasoa ollut. Enemmänkin ajatuksena oli lumen muussaaminen ja talvimaiseman ihastelu :D Ei niin köpösellä pohjalla voinut hirveästi vaatia, kun poni meinasi mennä nenä edellä koko ajan.
Otettiin seuraavaksi vähän hölkkäravia. Se alku oli niin karseaa, hah. Pullis kyllä siirtyi raviin ja kaikkea, mutta se vauhti oli samaa luokkaa kuin rollaattorikisoissa. Keltainen mennä sipsutteli, ei edennyt yhtään ja hyytyi käyntiin vähän väliä. Välillä meni jalat sekaisin ja sorruttiin sen takia käyntiin, kun taas välillä ei viitsitty kääntyä ja siirryttiin käyntiin vain sen takia, etteivät muut hevoset söisi meitä. Ne muut hevoset kun olivat taas vaihteeksi ihan kamalan pelottavia.
Alkuun vähän kökköiltiin, sen jälkeen uskalsin pikkaisen pumpata ponia eteenpäin, kun ei me nyt voitu koko ajan käyntiinkään lösähtää. Elvis lämpeni siinä aika pian ja ravi alkoi tuntua paljon miellyttävämmältä, kun se ei ollut sellaista juoksuhiekassa raahustamista.
Tehtiin jonkin verran ympyröitä ja voltteja. Kääntyminen oli tosiaan välillä jotenkin ongelmallista, ei käännytty heti vaan vasta tahkomisen jälkeen. Saatiin kuitenkin aikaan myös hyviä ja nopeita ympyröitä, jotenkin asettuneella ponillakin jopa.
Tänään otin myös urakaksi sen kevennyksen tuntemisen.. Ei siitä vaan tullut mitään, jotenkin tänään en löytänyt oikeasta ja väärästä kevennyksestä suunnilleen mitään eroa. Täytynee ruveta taas taistelemaan asian kanssa, ehkä se joskus löytyy kunnolla.
Joo, Elvis oli varsin kiva ja kaikkea, ei siinä mitään. Oltiin iloisia kun sipsuteltiin lumi"hangessa". Jonkinlaisen hölkkäilyn jälkeen siirryttiin käyntiin ja rauhoituttiin, on se "hangessa" kahlailu kuitenkin raskaampaa kuin tasaisella maalla meno.
Ja tosiaan, pieni Prinsessaponi miehistyi tänään. Olen kovin ylpeä Elviksestä, hän on niin äijä!
Pikkuinen Laki-poni pukitteli siis ratsastajansa alas ja sen jälkeen tuo kirjava paholainen päätti hölkkäillä meidän luoksemme. Me seistiin siinä Pullaponin kanssa asennossa ja odotettiin, että Laki pyydystettäisiin.
Se oli kuulkaa jännää. Minä katsoin että ei vitsit, nyt tuo poni tulee tänne ja mielessäni juoksi se hetki, kun Laki jahtasi meitä ja Elvis juoksi täysin paniikissa karkuun.
"Eli kohta tää Elvis saa slaagit ja katkoo kinttunsa, kun se juoksee karkuun korkkarit jalassa."
Mikäs siinä. Minä silittelin keltaista ja kuiskailin sen korvaan rohkaisevia sanoja, samalla toivoen, että Laki-poni muuttaisi kurssinsa ja jättäisi meidät rauhaan. Se oli liikaa pyydetty ja poni tuli suoraan Elviksen naaman eteen seisomaan.
Juuri silloin kun minä olin sataprosenttisen varma että seuraavaksi Pulla räjähtää suuntaan x, niin ne alkoivat haistella toisiaan. Siis Elvis haisteli sitä pientä ponia.
Härregyyd. Olen vieläkin ihan järkyttynyt ponin äkillisestä miehistymisestä. Jumankauta - poni joka juoksee silmät päässä pyörien karkuun, jota maailma aina murjoo ja jonka kaikki muut hevoset syövät, seisoo nyt rauhallisesti paikallaan haistelemassa uutta ystäväänsä. Poni on aika äijä. Oikeastaan se oli melkein koskettava hetki - kerrankin maailma oli kiltti pienelle Elvis-ponille :)
Okei okei, Pullan jänishousuilu jatkui heti kun jatkettiin matkaamme, eikä meinattu päästä mihinkään kun iiks, voihan vaikka Nikkis syödä meidät sieltä kymmenen metrin päästä! Mutta sen pienen ja ohikiitävän hetken ajan poni oli mies.
Otettiin myös harjoitusravia, joka sujui varsin näpsäkästi. Elvis oli reippaanpuoleinen ja eteni tosi mukavasti. Edelleen tosin tilsat hankaloittivat menoa, mutta pääasiallisesti mentiin kivemmin kuin alkuraveissa. Keskityin vain istumaan alhaalla ja paikoillani, tein vähän voltteja ja hain asetusta. Eipä tässäkään mitään ihmeellisempää, vähän kauhomista vain siellä lumihangessa.
Lopulta lähdettiin keventelemään ja siinä vaiheessa keltainen ilmeisesti ei ihan ymmärtänyt jutun jujua. Saman tien kun minä aloin keventää, niin poni lähti kaahaamaan alta kuin pikkuinen ferrari. Nosti laukankin, tosi nätisti ja kauniista. Valitettavasti katkaisin ponin siivet saman tien ja hidastelin sen siistiin loppuraviin. Pulla oli ihan pettynyt kun ei päästy laukkaamaan, heh.
Kevenneltiin, tänään en kauheasti päästänyt edes ohjaa kun se pohja oli sellainen. Lähinnä vain keventelin, hiukan löysäsin tuntumaa ja annoin Pulliksen puksuttaa uran tuntumissa. Poni taas rillutteli reippaasti eteenpäin, vauhtia oli koko tunnin edestä. Lopulta jäimme käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Poni oli hauska. Se on kai ainoa mitä voi sanoa, heh. Ihan hauska puksuttelutuntihan tämä oli, ei mennyt erityisen hyvin tai huonosti, mutta eipä tuolla mitään vaadittukaan. Kunhan kipsuteltiin pikku hangessa pienen ponin kanssa :)
Käveltiin ja keskelle. Alas selästä, minä lähdin talliin kun taas keltainen jäi raatamaan.
Autoin siinä taas porukkaa hevosten kuntoonlaitossa ja lähdin taluttelemaan. Käppäilin Kaisan mukana maastossa, kentän puolella jatkoin Lakin ihmisraippana.
Vallan mukava päivä kaikkineen. Hyväntuulista "pakkaspäivän" puuhailua (niin, ei kai siellä pakkasta ollut ja tosi lämmin muutenkin).
Hyvä talvisää siis kaikin tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti