Tänään lähdin tallille ajoissa. Kyllä, yksi kerta riitti opettamaan, että ehkä kannattaa pistää useampi kello soimaan :D
Sain yllättyä, kun meninkin tänään Nikkiksellä Elviksen sijaan. Ei kuitenkaan haitannut lainkaan, vaihtelu on mukavaa. Tunnillamme olivat myös Evita, Vinski, Kaisa, Elvis ja Laki. Nikkis meni vielä viimeiselle tunnille.
Pieni poni odotteli karsinassa varsin malttamattomana, joten siirryin harjaamaan karvakasaa. Nikkis käyttäytyi kauhean hienosti, vähän se hyöri ja pyöri, mutta oli muuten kovin fiksusti koko ajan. Ja olihan pieni keltainen niin hirveän söpö, kun se seistä pönötti siinä karsinan ovella ja tuijotteli ulos. Ei hän ulos lähtenyt, katseli vain maisemia. Heh, kyllä tuollainen pikkuinen on niin ylisöpö, tekee se mitä vain.
Kipsuteltiin kentälle ja taiteilin itseni ponin selkään. Sitten lähdimme kävelemään koko kenttää käyttäen.
Poni oli laiskanpulskea, selkeästi sitä väsytti ajatuskin ilkeän poninkidustajan kantamisesta. Pamauttelin Nikkistä eteenpäin ja yritin saada tamman liikkeelle. Saimme ajoittain mukavaa liikettä, mutta aina poni onnistui lösähtämään huomaamattomasti takaisin siihen mateluun.
Annoin Nikkiksen kävellä alkuun löysällä ohjalla, kääntelin vain vähän ja keskityin lähinnä siihen liikkeeseen. Lopulta lähdin kokoamaan ohjaa lyhyemmäksi ja yritin koko ajan miettiä sitä, että Nikkis lyhenee muttei silti hidastu. Oli siinä hommaa, keltaisen mielestä kun eteenpäin kulkeminen ja pään kantaminen samaan aikaan on ihan liian raskasta. Sain mä sen pään sieltä kuitenkin ylös ja kun oikein potkaisi pariin otteeseen sen pohkeen läpi, niin kyllä me saatiin muutaman askeleen verran tuntumaa siihen takajalkojen boostiinkin. Se oli itseasiassa tosi mageeta, kyllä pieni paksukin osaa kävellä, ei se vain jaksa yleensä.
Lähdin myös tekemään ihan kunnolla voltteja ja tänään päätin hakea sen asetuksen läpi, vaikka se vaikeaa onkin tuon lyhyen kaulan kanssa. Vähän se oli sitä lösähdystä, ei rouvan mielestä voi kävellä ja kääntyä samaan aikaan. Vähän putkiaivoinen tapaus kenties?
Asetuksessa oli hommaa, ihan todella oli. Sain vääntää, kääntää ja pyytää. Lopulta poni kuitenkin tuntui antavan periksi ja nenä näytti kääntyvän vähän sisälle. Olin tosi tyytyväinen meihin molempiin, mutta halusin vielä Mariannelta varmistuksen sille, että Nikkis oikeasti asettui tarpeeksi. Nikkiksen asetus kun on kuitenkin vähän erilainen verrattuna vaikka Elvikseen - ei sen lyhyen kaulan kanssa niin paljon tehdä.
Menimme siis esittelemään asetustamme ja olin hypertyytyväinen, kun Marianne ilmoitti että poni taipui tosi hyvin. Jes! Teimme sen :)
Tehtiin vielä jokunen pysähdys ja pari väistöaskelta, mutta sitten pitikin siirtyä kiireesti keventelemään, jottemme tuhlaisi liikaa aikaa käyntiin.
Ponia piti hiukan sytytellä, ennen kuin se lähti sipsuttelemaan superlöysää ravia. Aloitimmekin urakan "poni ravaamaan kunnolla". Sai siellä aikansa näpäytellä ja vaihteita kaivella, mutta lopulta onnistuin vakuuttamaan Nikkiksen liikkumisen tärkeydestä ja saatiin varsin mukava ja tahdikas ravi, ilman jatkuvaa jojoilua.
Poikkeuksen tähän tekivät voltit, joille poni hidastui suunnattomasti. Yritin kaarevillakin urilla pyytää keltaista liikkeelle, jottei ihan hyydyttäisi. Ravissa haettiin mahdollisimman hyvää asetusta ja taipumista, mikä löytyikin jo paljon paremmin, Vaikeaa se oli toki edelleen, ei Nikkis ilmaiseksi sitä asetusta tarjonnut, mutta eipä tarvinnut ihan hakata päätään seinään.
Ravia puksuteltiin melko kauan ja yritin vain saada ponin pysymään kunnollisessa liikkeessä ja kantamaan sen päänsä. Täytyyhän Nikkiksenkin puurtaa välillä ihan kunnolla (kuten minunkin, heh).
Lopulta siirryttiin käyntiin ja annettiin pieni levähdyshetki poneille. Marianne kyseli mitä tehtäisiin, tai mikä tuntuisi järkevimmältä. Meitsi ilmoitti heti, että vedetään "täysiä hanaa ja kaasua". Ne normaalimmat ihmiset pyysivät pelkkää laukkaa, mutta pyynnössäni oli hei looginen ajatus takana. Nikkis on älyttömän laiska, joten mikäs sen parempi lääke laiskuuteen, kuin täysillä ympäri kenttää vetäminen? Sitä paitsi, Marianne oli maininnut jossain vaiheessa, että käytettäisiin tänään pitkää suoraa, joten ihan hatusta vedetty tämä ehdotukseni ei ollut ;)
Täysillä kevyt istunnassa laukkaaminen kuulosti myös Mariannen mielestä hyvältä, kun kenttäkin oli niin hyvässä kunnossa, joten alettiin yksi kerrallaan niellä kilometrejä muiden kävellessä keskemmällä. Saatiin Nikkiksen kanssa peräti aloittaa, joten siirsin ponin raviin ja nostin sieltä laukan. Ohjeeksi tuli vain, että laukataan ensin tuntumalla ja pyöritetään laukkaa, sitten kun tuntuu hyvältä niin takamus ylös ja hanaa.
Laukattiin siitä pitkän sivun verran, istuin alhaalla ja tunnustelin ponia. Vähän sellaista laiskanpulskeaa se meno oli, mutta ihan ookoo kuitenkin. Itse istuin ihan hyvin, mitä nyt jalustimet vammailivat.
Lyhyen sivun jälkeen hyppäsin sieltä sitten kevyt istuntaan. Onnistuin tosin heti alkuun tiputtamaan toisen jalustimen ja jonkun takapuolikin tuli eteen, jolloin laukka tippui alas. Korjattiin homma ja päästiin kunnolla hakemaan sitä reipasta ja etenevää laukkaa.
Nikkis oli hiukan dieselmallia, eikä syttynyt ihan heti. Kiltisti hän puksutti sitä laukkaa, mutta mitään innostumista ei oikein tuntunut löytyvän. Minä keikuin pitkät sivut kevyt istunnassa, päädyissä yritin vähän istua jotta saisin ponia tuntumalle. Aina pitkän sivun auetessa hyökkäsin sieltä sitten takaisin kevyt istuntaan, potkin vähän ykköstä silmään ja kuiskailin ponille kannustavia sanoja. Pikkuhiljaa poni heräili ja viimeiset pitkät sivut se laukkasi jo vähän innostuneemmin. Ei silti lähelläkään mitään "jee, tämä on mahtavaa! Nyt laukataan täysiä"-tyylistä riemua. No, mulla oli ainakin hauskaa ihan poninkin puolesta :D
Tämä ensimmäinen suunta oli muutenkin vähän hankalampi. Oiottiin päädyt aika railakkaasti ja hukkasin jalustimen toisenkin kerran. Sen lisäksi se mun kevyt istunta oli aika kökkö. Aina kun nousin, niin mä todella hyökkäsin vähän turhankin paljon kaulalle makaamaan. Jalustimetkaan eivät pysyneet päkiällä, vaan jammailivat kengän korkoihin. No, kyllä se siitä vakautui ja pysyin hyvin ylhäällä kun otin vähän harjasta tukea, mutta sanotaanko että true-esteratsastajat kyllä nauraisivat mun säälittävälle kevyt istunnalleni, heh.
Baanailtiin jokunen kierros, sitten meikäläinen romahti ja poni siirtyi käyntiin, Sanotaanko ettei kunto ihan kestä, on se yllättävän raskasta laukata useampi kierros kevyessä istunnassa seisten ja vielä samaan aikaan puskea ponia aina vain reippaampaan tempoon. Olin onnellinen kun päästiin kävelemään keskelle ja ihailemaan kun muut ottivat radan haltuunsa.
Lopulta pääsimme harjoittamaan kolmatta askellajia myös toiseen suuntaan. Otimme haasteen vastaan ja nostimme laukan. Tällä kertaa päästiin paremmin päätyihin ja mä onnistuin niissä päädyissä istumaan paremmin ja tukevammin alas. Kevyt istunta nyt oli edelleen hirveää vamoilua, mutta tärkeintä oli että ylhäällä pysyi.
Nikkis oli selkeästi ehtinyt pohtia tätä asiaa kävelytauon aikana ja se oli heti paljon reippaampi. Ei tarvittu kuin muutama pitkä sivu ja sitten rouvaponikin alkoi oikeasti liitää eteenpäin. Se oli niin hauskaa :D Aina kun baana aukesi ja nousin ylös, niin oikein tunsi kuinka keltainen keräsi vauhtia ja pisteli menemään. Hän laukkasi niin hurjaa kyytiä kuin pieniltä tappijaloiltaan pääsi, poni oli oikea lentokone! Heh, mielettömän kivaa tämä.
Väännettiin taas jokunen kierros ja jälleen se käyntiin siirtyminen tapahtui hirveällä rytinällä. En oikeasti jaksanut istua pystyssä siinä kohdassa, joten rojahtelin vain jonnekin kaulalle. Ehkä pitäisi alkaa treenaamaan.
Kyllä. Poni kuulemma näytti yhtä innostuneelta kuin tässä kuvassa. Onneksi edes minä olin paljon innostuneemman näköinen :D
Käveltiin vielä, sitten rytkyteltiin pari kierrosta harjoitusravia. Nikkis oli paljon miellyttävämpi kuin ennen laukkoja, rouva eteni ja tuntui herkemmältä. Tosin, ei se poni siltikään jaksanut niillä volteilla liikkua mihinkään! Dääm. No, Mariannekin totesi, että se on kauhean rankkaa kun vaaditaan taipumaan, joten ei kai sitä liikkua jaksakaan.
Tehtiin voltteja ja sipsuteltiin ravia. Olin oikein tyytyväinen ja isutin oikein hyvin.
Sen jälkeen kevenneltiin vielä pari kierrosta. Poni sai aivan löysät ohjat ja käänneltiin vain muutama ympyrä asetuksen takia. Nikkis vallan pörisi ja hörisi, oli se niin kauhean rankkaa taas tehdä töitä. Siellä se meni kuin pieni muurahaiskarhu, nenä maata hipoen, sellaista peruslöysää ravia. Välillä poni jaksoi nostaa päänsä ja ottaa pari reippaampaa askelta, mutta sitten se palasi taas rennon löysäksi.
Lopulta päästiin kävelemään.
Voivoi, poni oli kovin hieno. On se niin hauska. Ja tämä oli ylipäänsä niin hauskaa! Meni tosi hyvin, oikeasti. Tällä kertaa uskalsin pyytää paremmin liikettä ja uskalsin vaatia sen asetuksen. Mentiin ihan superpaljon paremmin kuin viimeksi, eikä silloinkaan huonosti mennyt. Ja olihan pienen lentsikan kanssa tosi hauskaa vähän hanattaa :D
Käveltiin, sitten keskelle. Alas pikkuisen selästä ja sitten köpsöteltiin talliin. Harjasin ponin ripeästi ja sitten jäin tsiikailemaan sen suloisuutta. Poni oli söpis, siinä se seistä möllötti oven suussa, halusi ulos. Heh, hän näytti niin kaikkensa antaneelta siinä.
Oi voi. Auttelin taas ponien kuntoonlaitossa, taluttelin Laki-ponia ja lopulta lähdin kotiin.
Pienet ponit ovat sitten kivoja. Keltaiset ponit ovat tosi hauskoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti