Pääsi se sentään suihkuun ja karsinaan lepäämään, joten toivoin Jackiläisen vähän heräävän horroksestaan.
Se oli ihan turha toivo! Me ei meinattu meinaan päästä edes kentälle sieltä tallista - se oli kuin olisi raahannut vanhaa Ladaa perässä. Heppa käveli niiiin hitaasti kuin vain osasi ja heti kun päästiin kentälle, se alkoi jämähdellä paikoilleen joka toisen askeleen jälkeen. Akka yritti jollain tavalla innostaa Lehmää juoksemaan innosta puhkuen keskelle, mutta hevonen seistä möllötti ja tuijotti kovinkin kyllästyneenä typerää ratsastajaa, jonka kuvitelmat reippaasta hevosesta murenivat ihan täysin.
Lopulta sain työnnettyä hevoseni keskelle ja kiipesin selkään, valmiina taistelemaan väsyneen pikkuisen kanssa.
Ei se Jack ihan niin väsynyt ollut kuin taluttaessa. Ei se reipaskaan ollut, joutui peräti ratsastamaan käyntiä eteenpäin! Tapauskollisesti hevonen kuitenkin välillä hiihteli hiukan alta ja katseli kauhistuneena milloin mitäkin - tosin nyt meitä helpotti suuresti se, ettei sinne pelottavaan porttipäähän tarvinnut mennä ;)
Mulla oli nyt ihan ratsastusfiilis ja minä jopa uskalsin ihan ratsastaa sitä pikkuista Jackiä, joka normaalisti hajoaa kaikesta. Kenties syynä oli tauko tai sitten vain ponin laiskuus, mutta kerrankin mä oikeasti uskaltauduin vaatimaan ja peräti vähän täräyttämään sieltä pyyntöjä läpi. Tein voltteja, hain asetusta ja pyysin heppaa kävelemään eteenpäin koko ajan. Jack oli varsin kiva ja se meni oikein hyvin.
Alkukäynneissä lähdettiin jumppaamaan ja ylitaivuttelemaan kaulaa volteilla molempiin suuntiin. Mulla jäi se toinen suunta vähän köyhäksi, mutta sain kuitenkin hepan taipumaan sekä vasemmalle että oikealle. Vähän sitä joutui vaatimaan ja varsinkin oikealle Jack olisi mielellään vain kaatunut lapa edellä sisälle volttia pienentäen, sen kaulan taivuttamisen sijaan. Muuten oikein hyvä kuitenkin, täti tunsi tekevänsä jotain oikein.
Mutta mua suorastaan rasittaa se vinous. Ei tunnu ollenkaan hyvältä ratsastaa oikeaan kierrokseen edes käynnissä, sillä musta tuntuu joka käännöksessä siltä, kuin jäkittäisin vastaan. Ihan kuin oikea pohje kramppaisi hevosen kylkeen ja lantion oikea puoli olisi halvaantunut paikoilleen, jonka lisäksi oikea kylkikin on ihan rutussa. Pahinta on se, etten todellakaan tiedä hourailenko, olenko kehittynyt oman vinouteni tuntemisessa vai olenko vaan vinoutunut. Ja no, Mariannen mukaan olin ihan suora, mitä nyt vasen jalka saattoi olla ylempänä. Ahdistaa, en oikein osaa edes jättää sitä ajattelematta. On vaikea tehdä kun tunnen istuvani väärin, mutten pysty unohtamaan istumista ja tekemään, kun keskityn vain siihen. En oikein edes tiedä, mutta vino olen ja sen tiedän. Se vaan ei häirinnyt tällä tavalla vielä pari kuukautta sitten.
Lähdettiin kevyt raviin ja Marianne käski käyttämään koko kenttää. Mä otin sen silleen rauhallisesti, ensin vaan vähän suurennettiin reittiä, lopulta käytiin pariin kertaan ihan päässä. Se vaan kun Jackien mielestä sinne pienet hevoset menevät kuolemaan ja akka kosahteli etukenoon ja silleen.. Sain kyllä pidettyä Jackin siellä, se pysyi jopa ihan lapasessa muutamia reippaita askelia lukuunottamatta. Pidettiin silti matalaa profiilia ja pysyteltiin sellaisella alueella, jossa sain Jackin pysymään rentona ilman ylimääräistä sähläystä.
Ravissakin kirjavaa sai suorastaan ratsastaa eteenpäin. Minä taas koitin keskittyä jalkoihini, jotka heiluvat kuin vanha Singeri. Melkein jopa säälittävää se touhu, heh. Pyörittiin hiukan ympyröillä, hain asetusta läpi, mutta nyt oli jokseenkin vaikeampaa. Tuntui vaan että heppa tuli niin herkästi ohjan perässä sisälle, enkä sitten mukamas sitä saanut täräytettyä raiteille ja haettua asetusta kunnolla alle. No, heppa oli muuten rauhallinen, rento ja mukava, se teki mitä pitikin ja ratsastaja pysyi ihan kyydissä. Joten joo, mutta olisi se paremminkin voinut mennä. En mä oikein tiedä. Ehkä vähän mitäänsanomatonta?
Siirryttiin käyntiin ja jatkettiin väistöjen parissa. Toisella pitkällä sivulla ensin sisälle, sitten takaisin uralle, aika jyrkkää väistöä. Toinen pitkä sivu täräyteltiin laukassa.
Väistöt alkoivat hyvin. Jack oli herkkä ja mukana menossa, eikä ratsastajakaan ihan pelleillyt. Tuli oikein kivaa ja jyrkkää väistöä, pysyttiin reitillä ja olin tosi tyytyväinen. Sitten kävi jotain ja homma meni pipariksi. Siis ehkä mä tein väärin ja Jack kyllästyi kuuntelemaan tai sitten heppa vaan väsähti, eikä jaksanut kuunnella. Siitä tuli sellaista, että meikä kiskoi ja väänsi omiaan, kun taas Lehmä käveli silmät ummessa mistään välittämättä. Väistöaskelista on paha puhua, ne olivat sitä laiskaa tuntihevosväistöä vähän siihen suuntaan - jos siis tuli edes sitä. Kun minäkin vielä vedin itseäni taas siihen rusettisolmuun ja jännitin jokaisen mahdollisen lihaksen, ei niistä väistöistä tullut ainakaan parempia.
Laukka olikin kivaa. Siis ihan ekat laukat olivat hieman railakkaampia ja Jackie lähti täysin hallinnasta, jolloin laukattiin ihan epämääräisesti siellä, nieltiin oikein kilometrejä. Marianne rääkyikin siellä istumaan alas koko massalla ja totesi että mä osaan kyllä istua, mutta aina välillä vaan tulee se vanha tapa: "noustaan jalustimille killumaan ja sitten vaan Herran haltuun". Näin osuvan vertauskuvan voimalla istutin takapuoleni penkkiin ja istuin lopputunnin alhaalla siinä laukassakin :D
Alkuun mä olin vähän etukenossa, vähän kai varuillaan. Pompin laukassa ja keikuin. Kun käskettiin ottaa ohjat omiin käsiin, uskaltauduin istumaan alas ja nojaamaan ennemmin taaksepäin -> Jackie ei lähtenyt rilluttelemaan, vaan laukkasi alla ja kulki nätisti.
Päästiin me jokunen ympyräkin tekemään, laukat nousivat hienosti ja siirtymät alas olivat tosi jouhevia! Multa vaan tippuivat jalustimet, kun jätin ne tällä kertaa selvästi pidemmiksi. Ei se niin haitannut, mutta pitäisi jotenkin taikoa ne jalat paikoilleen.
Vasempaan kierrokseen iski joku hermeettinen laukannosto-ongelma, kun se hevonen ei vaan lähtenyt. Jouduin kaivelemaan laukkaa ihan epätoivon vimmalla ylös, kertaalleen ei kai onnistuttu oikein ollenkaan. Kun laukka nousi, meni se kuitenkin ihan kivasti, Jackiläinen suoritti kovin totisena. Tosin porttipäähän se ei laukannut, siitä ei edes keskusteltu.
Käveltiin hiukan, ennen kuin lähdettiin loppuraveihin. Jack sai hölkätä pidemmällä ohjalla, täti taas koitti lähinnä puskea ratsua eteenpäin. Heppa oli meinaan niin tajuttoman löysä, vähänkin jos minä horjahdin, oli se jo käynnissä ja raviin siirtyminen oli työn ja tuskan takana. Mentiinpä ainakin rauhassa ja rennosti, vähän ehkä se venyminen jäi toispuoliseksi. Kuitenkin, oikein hyvin.
Käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Mua otti tajuttomasti päähän se vinoilu. Ja väistötkin menivät huonosti. En tiedä, en ollut tyytyväinen, vaikka se meni kuitenkin hyvin. Ehkä nyt alkaa jo kaipuu siihen "vieläkin parempaan" ;)
No, katsotaan. Lauantaina vielä ratsastamaan ja sitten on sielua polttava tauko. Ehkä sen jälkeen lopetan turhista valittamisen.
Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Heppa pääsi pesulle, jonka jälkeen Jackie pääsi ansaitulle iltalevolle.
Marianne muuten sanoi, että tästä Jackistä on niin paljon enemmän hyötyä ja se kehittää mua enemmän kuin Kaisa ja Elvis. Mielenkiintoinen näkemys, sillä itse tässä lähinnä mietin että silloin joskushan se sanoi mulle Evitaan liittyen, että jokainen hevonen kehittää vallan kamalasti :))
;)
Ymmärtänen mitä se tarkoittaa ja enköhän mä voi Jackillä mennä.. Kunnes kyllästyn ja haluan Pulliksen kyytiin! Tai jonkin muun kyytiin!
Ei se voi olla pelkkää maksimaalista kehitystä, pitää olla vaihtelua ja kivoja poneja. Jotka auttavat mun maksimaalisessa kehityksessä enemmän kuin pelkkä yhdellä hepalla puksuttelu (sen mielen takia, mä vaan kyllästyn niin helposti).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti