Tallillekin tuli lähdettyä ajoissa, taisin olla peräti ensimmäisenä paikalla! Mulla oli Vinski, tunnilla myös Simo ja Laki, Vinski vain mun kanssani. Hainkin siis hepan sisälle. Se vaan kun onnistuin järkyttämään vanhan herran lähes kuoliaaksi, sillä taisimme jollain tavalla rikkoa sen aidan, jolloin sähkölanka heilahti vapaaksi ja Vinski oli saada sydänkohtauksen. No, tulipa valkeaan eloa ja se kipitteli hyvinkin reippaasti talliin harjattavaksi :D
Harjasin Vinskin ja päätin kysäistä voinenko mennä ilman satulaa. Kun jo tallissa meinasi olla tukalaa ja tunnillakin oli mun lisäksi tuollaisia pikkuisia, niin ajattelin että kaikkein älykkäintä on jättää penkki talliin ja humpsutella menemään. Marianne antoi luvan, se vaikutti kerrankin jopa ihan helpottuneelta kun halusin satulatta mennä, heh. Yliaktiivinen heppa siis suitsiin ja tepsuteltiin iloisesti kentälle ottamaan aurinkoa (= polttamaan itsemme punaisiksi!)
(En voi käyttää niitä talvikuvia, joten nyt palataan vuosia taaksepäin.)
Meinasin ensin odottaa että Marianne heittää mut kyytiin, mutta kun se päättikin lähteä hakemaan ötökkämyrkkyä, niin minä totesin etten jaksa odottaa. Ja kun pääsin mä viimeksikin sen Kaisan selkään itse, miksen onnistuisi siis nytkin! Ylitin itseni, sain kammettua ruhoni kyytiin jakkaran päältä ja pääsimme kävelemään, sillä välin kun odoteltiin myrkytystä saapuvaksi.
Oli sekin omanlainen shownsa, Simo oli aivan järkyttynyt, Lakikin juoksi suihkepulloa karkuun. Vinski onneksi osoitti olevansa vanha ja viisas äijä, eikä kuin hiukan pakitellut kauemmas - hyvä niin, sillä akka ei olisi välttämättä kaikissa kevätjuhlaliikkeissä pysynytkään mukana ;)
Lopulta aloitettiin oikein kunnolla ne alkukäynnit ja Vinski oli laiskaakin laiskempi! Hevonen ei edennyt mihinkään, korkeintaan juurtui kentän hiekkapohjaan kiinni. Täti joutui ensin hakemaan hiukan omaa istuntaansa kuntoon, mä kun lähdin herkästi taas työntämään kättä eteen ja jämähdin johonkin jännittyneeseen kenoon istumaan. Saatuani itseni rennoksi ja istunnan parempaan jamaan, alkoi hirmuinen työ sen hevosen herättelyn suhteen. Alkuun se oli ihan rehellisesti sanottuna sitä, että kun minä pamautin pohjetta ja muistutin raipalla, niin valkoinen käveli sen kaksi askelta reippaammin, jonka jälkeen lösähdettiin samaan löysään kulkuun. Joka kerta, useampi kierros meni tähän tapaan. Ratsastaja epätoivoisesti puski ja hevonen viis veisasi koko kävelemisestä.
Kun sitten täräytin pariin otteeseen ihan kunnolla sitä käyntiä eteen, niin että Vinski joutui kävelemään oikeasti liikkumaan, aloin saada vastakaikua ratsultakin. Jokusen toiston jälkeen se käynti alkoi pysymään reippaana ja etevänä, niin että enää piti vain silloin tällöin hiukan tyrkätä eteenpäin, sen jatkuvan työntämisen sijaan.
Tehtiin hieman voltteja, minä taivuttelin ja asettelin ja Vinski toimi oikein hienosti. Kääntyi kivasti ja nokka asettui ongelmitta. Otin jokusen pysähdyksenkin ja ne vasta olivat hienoja - suunnattoman keveitä ja aika nopeitakin, eikä käyntiinsiirtymissä ollut lainkaan ongelmaa, vaan herra jatkoi käyntiäkin oikein reippaasti eteenpäin sen armottoman löysäilyn sijaan! Todella hyvä.
Saatiin lähteä rennosti hölkkäämään. Melkoista rytkymistä se oli ratsastajan puolelta, vaikka Vinski vain ravaili kiltisti eteenpäin, orjallisesti uraa seuraten. Jouduin jonkun aikaa taas hakemaan itseäni selkään, jotten vain pomppisi ja tipahtaisi kyydistä. Sitten saatettiin jo alkaa tekemään jotain - haettiin hiukan ympyrää ja minä koitin pitää Vinskin poissa uralta. Se oli ensin hieman hankalaa, pohje ei mennyt läpi ja Vinski kääntyi hitaasti, jonka lisäksi mun ulkokäsi hengasi liian edessä. Koitin keventääkin, mutta rytkyin vaan entistä enemmän ja odotin välillä jo oikeasti putoavani selästä alas.
Kun aikansa juoksee seinää päin, niin kyllä se sieltä vaan lähtee toimimaan. Raipan kun otin ulkokäteen, sain ulkopohkeen läpi ja hepan kääntymään ongelmitta. Haettiin asetusta ja reipasta liikettä pyörylöillekin ja olin vallan tyytyväinen. Minä aloin saada takapuoleni alas ja kyydissä pysyminen ei enää ollutkaan mikään maailman suurin vaatimus. Pääsin sen ansiosta vähän keventelemäänkin, tosin ihan pätkittäin vain. Se oli kuitenkin jo saavutus, että sain joitain hetkiä kevenneltyä rauhassa, rennosti ja ongelmitta. Kääntyminen ja keventäminen vaan osoittautuivat kerta toisensa jälkeen hankalaksi yhdistelmäksi, enkä koko aikaa muutenkaan jaksanut keventää kun siellä hieman lämmin tosiaan oli.
Käveltiin hetki välissä, ennen kuin hölkättiin toiseenkin suuntaan. Nyt mulla oli jo palikat kasassa ja Vinski meni oikein tosi kivasti, kaikki toimi ja mentiin mukavaa ravia ympäri kenttää. Siksipä intouduin kokeilemaan mitä käy, jos pyydän hiukan sitä hevosta eteenpäin pitkillä sivuilla. Ekat kerrat olivat aivan naurettavia kun täti vaan rytkyi Vinskin hiukan nopeuttaessa askeltaan, mutta saatuani rytmistä kiinni tuli meille jo oikein mukavia ravipätkiä. Heppa oli varsin herkkä ja eteenpäinpyrkivä, joten vauhtia tuli pelkällä kevyellä pohkeen kosketuksella. Hieman siinä oli hankaluuksia pysyä kyydissä kun Vinskin ravi oli hiukan isoa, mutta pyysin silti vaan sitkeästi eteenpäin ja kiikkaroin kyydissä niin hyvin kuin osasin. Takaisinkin heppa tuli vallan mainiosti, tosin se alkoi selvästi väsähtää kenties lämpimän ilman takia. Siksipä välikäynnit olivat aivan tarpeelliset, sai hevonen hiukan taas levätä (ratsastajasta puhumattakaan).
Otettiin nopeat laukannostot, muut kävelivät keskemmällä kun yksi täräytteli menemään. Sain aloittaa, joten lähdettiin innoissaan kokeilemaan kuinka käy (olihan tämä eka kerta laukkaa Vinskillä satulatta, jollen nyt ihan väärin muista).
Laukka nousi oikeastaan tosi hyvin, omalla tavallaan nosto oli jopa aika reipas ja aktiivinen, vaikka se vähän viiveellä tulikin. Tätikin pysyi kyydissä ilman ongelmia ja homma meni hyvin... Mitä nyt ensimmäinen laukka tipahti pitkän sivun jälkeen, kun minä könähdin eteen ja Vinski kuuliaisesti siirtyi raviin. Sain sieltä toisen laukan vielä ylös, mutta taas se kyllä lopahti aika pahasti kesken. Pysyin kuitenkin kyydissä ja olin yllättävän hyvin mukana myös niissä ravisiirtymissä. Mä kun jotenkin kuvittelin putoavani ja makaavani jossain kaulalla, kun ne Vinskin siirtymät ovat kuitenkin aika isoja ja heiluvia.
Vaihdoin suuntaa ja vasen kierros oli selvästi enemmän meidän juttu. Laukka nimittäin nousi oikein hienosti ja päästiin pyörittämään sitä vähän reilun kierroksen verran. Keskityin vaan ohjaamaan meitä loivalle ovaalireitille, koitin istua ja antaa käden kulkea mukana, se kun tuntui välillä jäkittävän vähän paikallaan. Vinski taas laukkasi nätisti ja kuuliaisesti, nyt alkoi jo vauhtiakin löytyä hieman enemmän, joten ei laukka tipahtanut heti alas. Silti poni keskeytti taas itse, joten nostin vielä yhden kerran. Väärä laukka, sain korjattua suhteellisen nopeasti (satulattomuuteen verrattuna) ja siitä sain viimein otettua ihan itse siirtymän raviin. Sen jälkeen käveltiinkin lopputunti, ensin katsellen kun muut laukkasivat ja lopulta lyllerrettiin loppukäyntejä.
Meillä oli oikein hauskaa. Mä laukkasin pisimmät pätkät satulatta ja pysyin noin hyvin kyydissä! Vinski taas meni hienosti ja kivasti, se oli reipas ja mukava. Tällaista hömpöttelyä, ilman sen vakampaa yritystä. Olin oikein tyytyväinen tänään!
Keskelle ja alas selästä. Heppa pääsi pesuun ja sen jälkeen drinksuille tallin puolelle ;)
Minä autoin Simo-ponin suihkuttelussa (poni oli suihkussa kuin aikamies ainakin!) ja kävin kuvaamassa, jotta varmasti saa tarpeeksi aurinkoa.
Viimeisen tunnin taluttelu oli aika kamalaa, mutta tänään meillä oli selvästi yhteys Seppo-ponin kanssa, eikä edes tiputettu pikkuratsastajaa alas vaikka satulatta hekin humputtelivat! Käytiin yhteistuumin vielä pesulla ja loppuaika tulikin hipelöityä ihania tarhailevia hevosia. Kyllä siellä vaan on kasoittain sellaisia ihania herrasmiehiä, ettei paremmasta väliä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti