Mulla oli hieman toiveena ja kenties odotuksenakin että pääsisin Kaisan selkään taas pitkästä aikaa - siitä kun olisi kiva saada lisää videota kun poni menee huomattavan paljon paremmin kuin silloin ekalla kerralla kun vain tipahtelin kyydistä :D
Sanaton toiveeni toteutui, kun ratsunani toimi Kaisa, tunnilla myös Pomo, Nikkis, Vinski, Simo ja Evita, Kaisa oli jo toisella tunnilla. Ja oli lämmin, IHANAA ja hallelujah! Tätä mä olen odottanut, ei ollut kylmä vaan melkein jopa kuuma. Rakastan tätä, ihana kesä.
Vihdoin pääsi ottamaan aurinkoa ilman pelkoa jäätymisestä ja flunssan saamisesta.
Meidän tunnin alkaessa kipittelin sitten Kaisan luo ja nousin selkään.
Lähdettiin kävelemään. Kaisa oli aika nuutunut lämpimän ilman ja edeltävän tunnin ansiosta, joten täräyttelin heti alkuun hepalle vähän moottoria käyntiin. Alkuun se oli yhtä tyhjän kanssa, mutta kun aikani aktivoin käyntiä, jaksoi hevonenkin viimein kävellä jopa reippaasti eteenpäin. Sain sen oikeastaan jopa melkein juoksemaan alta, mutta jotenkin näin sen parempana vaihtoehtona kuin sen jatkuvan matelun.
Tein siinä voltteja ja hain asetusta läpi. Kaisa oli jokseenkin kova ja kankea, jouduin ihan hirveän kauan pyytämään ja houkuttelemaan, ennen kuin se lopulta antoi edes vähän periksi. Muutamien toistojen jälkeen löytyi asetus hieman helpommin, mutta kyllä sitä aina sai venkslata vähän turhankin paljon. Poni kuitenkin kääntyi kivasti, eikä näin käynnissä edes kaatunut mihinkään suuntaan (mikä saattoi johtua myös vasemmasta kierroksesta!)
Pysäytettiin hevoset ja mietittiin hetki takaosakäännöksen syvintä merkitystä. Sen jälkeen alettiin suorittamaan, pysähdyksen kautta muutamat takaosakäännökset. Siis ne olivat ihan ookoo, kun ajatellaan että tein niitä nyt Kaisalla, jonka kanssa meillä on edelleen tuo hidastaminen ongelmallista. Saan kyllä pysäytettyä ja tehtyä jopa ihan hyviä pysähdyksiä, mutta sitten kun pitäisi hidastaa ja suorittaa jotain tehtävää, mikä saa mut jännittymään, niin... Silloin se on yksinkertaisesti tosi paljon hankalampaa. Mun jännittyminen saa Kaisan jyräämään ja tankkerin kanssa on hankala tehdä mitään järkevää.
Joten joo, ihan ookoo käännöksiä, mutta eivät ne sinäänsä onnistuneet. Joskus onnistui pari ekaa tai vikaa askelta nätisti, loppukäännöksen lösähtäessä kuin pannukakku. Välillä taas takaosakäännökset olivat lähinnä pikkuisia voltteja, eivät niinkään ristiaskeleita. Saatiin me muutama kivanoloinen käännös aikaan, mutta taisivat nekin videolta katsottuna olla aika isoja ja laajoja käännöksiä. Sen lisäksi Kaisa tosiaan oli hieman kova niissä pysähdyksissä ja hidastuksissa, se vain käveli pidätteiden läpi. En silti saanut puttea sentään makaamaan ohjalla, vaan heppa pysyi jopa yllättävän keveänä - mitä nyt hidastuksissa tosiaan jyrättiin.
Seuraavaksi jatkettiin takaosakäännöksillä suoraan käynnistä. Tosin jos en saanut Kaisaa hidastamaan, otin suosiolla pysähdyksen kautta.
Hidastaminen oli aika todella hankalaa, ei vain oikein tuntunut menevän läpi. Otin pysäytyksiä, koitin ottaa pidätteet läpi ja lopulta sain muutamaan otteeseen käynnin hidastumaan sen verran, että uskalsin kokeilla käännöksiä myös suoraan käynnistä. Hutiloituja ja lösähtäneitä ne silti olivat, mutta olin jo tyytyväinen siihen että Kaisa hidasti pelkän murtomaahiihdon sijaan!
Ruvettiin aina takaosakäännöksen jälkeen ottamaan pätkä harjoitusravia. Tämä osoittautuikin hitusen hankalaksi, kun alla oli maailman vinoin Kaisa, jonka mielestä suoraan ravaaminen oli uskomattoman tylsää! Varsinkin oikeassa kierroksessa hevonen teki kaikkensa jotta se pääsisi lyllertämään kentän keskellä, epämääräistä serpentiinikuviota taiteillen. Mä päätin ratkaista ongelman ihan vaan puskemalla ravia alle vähän enemmänkin kuin vain pätkän - otin ympyrää, taoin oikeaa pohjetta läpi ja koitin hakea asetusta. Kaisa oli taas jäykkä kuin mikä ja otti todella aikaa ennen kuin se edes etäisesti asettui ja antoi periksi sen oikealle kaatumisensa kanssa. Pariin otteeseen pyöräyttelin ympyröitä, kunnes lopulta alkoi se suoraan meneminenkin luonnistua edes etäisesti. Tietenkin edelleen siinä oli niitä vastaantulevan liikenteen ongelmia, Kaisa kun ei pidä kenestäkään, eikä aina ollut aivan varmaa mistä muut ovat tulossa ja minne menossa. Selvittiin kuitenkin hengissä, mikä lie tässä tapauksessa tärkeintä :D
Seuraavaksi vaihdettiin ravisiirtymät laukkaan ja nostettiin kolmatta askellajia aina takaosakäännöksen jälkeen. Tässä vaiheessa aloin keskittyä enemmän laukkaan kuin käännöksiin, joten ne lösähtelivät entistä enemmän, Kaisakin meinasi vähän juosta alta kun siitä tuli kiireisempi mitä enemmän se kuumeni. Tehtiin silti muutamia tosi kivoja käännöksiä yhä edelleen, mun vaan piti paremmin hidastaa ja ottaa se käynti alle ennen käännöstä.
Varsinkin alkuun olivat laukannostot todella veteliä, Kaisa oikein rojahti laukkaan ja laukkasi vähän kuin täi tervassa. Nousi kuitenkin ihan kivasti ja ajanmyötä alkoivat nostotkin vähän terävöityä. Laukka pysyi kivasti yllä, mutta välillä tiputeltiin ja meni turhankin paljon aikaa siihen uuteen nostoon.
Tein siinä vähän myös ympyröitä, joista ensimmäinen epäonnistui karkeasti, mutta muuten putte kääntyi kivasti ja mä olin niin tyytyväinen meihin - onnistuttiin tekemään laukkaympyröitä, mikä mahtava päivä!
Välissä pidettiin pieni käyntitauko, jonka jälkeen ponista tuntui lähtevän vaan lisää hönkää siihen laukkaan. Hieman Kaisa kaatui oikealle siinä oikeassa kierroksessa, mutta muuten mentiin aika nätisti - mitä nyt tuo homma näyttää aika etupainoiselta ryskimiseltä.
Loppuun vielä hieman loppuraveja. Kaisa kulki lähinnä pitkänä, mä annoin sille ohjaa ja yritin kaikkien vippaskonstien avulla saada ponin venyttämään alaspäin, mutta se jäi vaan yritykseksi. No, tuntui se ihan hyvältä, kääntyi ja kulki muuten rennosti, se venyminen vaan jäi uupumaan.
Käyntiin ja käveltiin.
Kaisahan oli kiva. Marianne valitti kun höpötin sille koko ajan, mutta hei: jos en olisi kieltänyt Kaisaa monottamasta toisia, niin sehän olisi saattanut täräyttää Nikkis-ponilta aivot pellolle ;)
Meni oikein hyvin. Nuo hidastamista vaativat tehtävät ovat hankalia, mutta onnistuttiin kuitenkin laukkaamaan toisten tullessa vastaan, sain hepan käännettyä, sain sen oikean pohkeen aika hyvin läpi ja Kaisakin ihan asettui ja taipui. Ei ollenkaan paha!
Kaisa kävi syömässä ja oli oikein pahis! Kun lopulta aloin vahtia ponia haukan lailla ja kielsin sitä, tyytyi rouva kohtaloonsa ja nälkäkuoleman partaalla raahusti vielä viimeisiä askeleita uraa pitkin.
Käveltiin keskelle ja päästettiin blondi toteuttamaan itseään! Hän sai peräti haistella Pomon kanssa. Noin viisi sekuntia Kaisa oli asiallisesti, sen jälkeen se yritti puraista Pomolta nenän pois, johon poni vastasi heiluttelemalla etukaviota ja sen jälkeen putte taisi todeta, että hevoskontakti on yliarvostettu asia :D
Alas selästä ja lähdettiin talliin.
Ja Kaisa todisti olevansa jotain muuta kuin täysi reikäpää! Mä olen nyt aika paljon pysähdellyt noilla talutusmatkoilla ja kokeillut pysähtyykö hevonen mun mukanani. Jack ja Elvis nyt pysähtyvät kuin olisi raamatulla lyöty päähän, mutta juntti suomijyrä nyt ei ihan niin keveästi ollutkaan kuulolla. Vaan kyllä Kaisastakin löytyi muutama pölyinen aivosolu, kun putte osoitti oppimiskykynsä ja peräti kolmannella kerralla pysähtyi heti kun minäkin pysähdyin! Kauhean viisas hevonen, hah.
Heppa talliin, harjailin sen pois ja sitten kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti