Hain keltaisen tarhasta, harjailin sen kauniiksi ja sitten lähdettiin kentälle.
Satulaan ja alkukäyntejä taapertamaan. Jotenkin tänään mulla jäi tuo ratsastus vähän puoliteholle, olisin voinut pyytää ja vaatia kyllä enemmänkin. Alkukäynneistä lähtien kaikki oli sellaista ihan ookoota. Elvis käveli mukavasti eteenpäin, oli ihan rennon rauhallinen, mitä nyt hiukan kyttäili pimeyttä ja pelottavia kulmia. Se kääntyi nätisti ja asettuikin, mutta tuntui kyllä ohjan päähän vähän liian kovalta ja jäykältä. Lähdettiin käynnissä kokeilemaan sulkutaivutuksen tapaista ja väistöjä. Piti tehdä voltti toisessa päädyssä, voltilta jatkaa sulussa kohti uraa ja uralta väistättää taas keskemmälle kohti toisen päädyn keskikohtaa.
Ja joo, oli superhankalaa. Ihan käsittämättömän vaikeaa, jotenkin nyt ei kyllä sujunut lainkaan. Sulkutaivutukset eivät onnistuneet oikein mitenkään, se nyt johtui vain siitä etten yhtään tajunnut mitä mun pitäisi tehdä. Väistöissä taas poni vain kaatui, eikä millään pysynyt suorassa. Kauhea vääntämisellä sain jonkun kaksi askelta suoraa ja melkein onnistunutta väistöä, mutta sekin oli sellaisen työn ja tuskan takana, että lievästi hävetti. En kyllä tiedä, miksei nyt tuntunut sujuvan alkuunkaan, ei tuo nyt yleensä ole Pulliksen kanssa ihan noin hankalaa, vaikka mä huono väistöissä olenkin.
Siirryttiin kevyt raviin ja lämmiteltiin hetki hölkkäillen. Poni oli varsin kiva, tässä vaiheessa pyysin asetusta hieman enemmän läpi, poni sai ravailla iloisesti eteenpäin. Hieman se meinasi jännittyä porttipäässä, mutta muuten suoritti kiltisti ja toimivasti, mitä nyt niska oli kuulemma aivan liian jäykkä ja suora. Olisi pitänyt saada se pyöreämmäksi, mutta jotenkin ei tänään oikein lähtenyt sekään. Ei oikein mikään onnistunut, paitsi humpsuttelu sinne ja tänne. No, ainakin Elvis oli kiva ja suloinen!
Käveltiin hetki ja jatkettiin harjoitusravissa. Tarkoituksena oli väistättää molemmilla pitkillä sivuille ensin sisälle, sitten takaisin uralle. Mutta tässä tuli sellainen ongelma, kun Marianne halusi mun päästävän kymmenen senttiä ohjaa pidemmäksi jotta saisin Elviksen rentoutumaan ja niskan oikeinpäin. Mä taas en todellakaan pystynyt istumaan siellä niin, että olisin saanut Elviksen tekemään mitään muuta, kuin hiihtelemään reipasta ravia eteenpäin. Pidemmällä ohjalla tästä väistättelystä ei siis tullut yhtään mitään, me vain hiihdeltiin ja minä vain kippasin etukönöön lösöilemään. Lyhyemmällä ohjalla ne väistöt eivät olleet paljon parempia, heh. Jotenkin ei nyt vaan lähtenyt, muutamia askelia sinne päin, mutta ei mitenkään hyvin.
Väistöjen välissä nostettiin muutamat laukat pääty-ympyrälle. Nämä menivät hyvin molempiin suuntiin, keveitä nostoja ja reipasta laukkaa kunnes itse hidastin. Ei ongelmaa.
Myöhemmin sitten moukaroin hiukan pohjetta läpi, jotta sain edes muutaman väistöaskeleen onnistumaan. Oli kyllä harvinaisen hankalaa taas vaihteeksi, jotenkin nyt unohdin kuinka saisin pidettyä ponin suorana ja kuinka saisin sen samalla myös väistämään suuntaan x.
Lopuksi kevenneltiin vielä loppuravit. Tässäkin alussa Marianne oli silleen että joo, ohjat pitkiksi, poni rennoksi, äläkä kääntele. Minä taas heiluin siellä kyydissä täysin paniikissa, kun jotenkin tuntui etten voi tehdä siellä yhtään mitään, niin kuin yhtään mitään.
Kun Marianne lopetti katsomisen, jatkoin sillä tyylillä, jolla olen joskus hamaassa menneisyydessä saanut Elvistä rentoutumaan loppuraveihin. Ohja sen verran käteen, että suupielet tuntuvat. Poni ympyrälle. Kunnon kutittelua sisäpohkeella ja sisäohja houkuttelee asetukseen. Kun Pulla taipui hyvin ja pyöreästi sisälle -> myötäys molemmin ohjin, rauhassa ravia eteenpäin. Näillä avuin päästiin rauhalliseen raviin, mä sain sen rauhan itseeni ja pystyin päästämään ponia pidemmälle ohjalle. Se venyi kivasti ainakin hieman eteenpäin ja tuntui huomattavan paljon rennommalta kuin hetki sitten. Siirryttiin siitä käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Marianne tosiaan sanoi, että täytyisi tässä alkaa keskittyä enemmän tapaan jolla hevonen liikkuu ja sitä varten munkin pitäisi saada lisää palikoita tuohon istunnan käyttöön. En meinaan ihan vaan pystynyt tuota tekemään, en niin millään.
Muutenkin tänään oli kyllä kokonaisuus aika... ei nyt huono, muttei hyväkään. Ei oikein hommat pelanneet tänään.
Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Pieni Elvis oli niin suloinen ja kiva, hän jäi iloisesti syömään sinne, kun me lähdettiin kotiin.
Lauantaina uusiksi, toivottavasti tulee parempi päivä taas eteen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti