Harjasin ponin puhtaaksi, Pomolla oli jälleen näitä omia (huonoja) mielipiteitään asian suhteen, mutta ihan nätisti saatiin poni kuntoon ja lopulta myös varusteisiin. Siitä lähdettiin kentälle ja hyppäsin selkään.
Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä ja koska keskiviikosta jäi käteen vähän sellainen... no, heikko ratsastuksen taso, päätin että tällä kertaa yritän kaikkeni ja poni menee hemmetin hienosti! Hetkisen Pomo sai kävellä ilman sen suurempia vaatimuksia, mutta pienen lämmittelyn jälkeen paukuttelimme käynnin oikeasti reippaaksi. Eikä siihen riittänyt kaksi reipasta askelta, vaan käynnin piti peräti jatkua reippaana ihan koko ajan. Pompelilla oli suuria hankaluuksia, sillä mateleminen olisi ollut paljon mukavampaa, mutta hetken työskentelyn jälkeen jaksoi ponikin edetä ja kävellä siististi eteenpäin. Kun tämä oli hoidettu, otimme selvittelyn alle sen asetuksen, joka ei tainnut viimeksi Pomon kanssa oikein toimia. Nyt poni tuntui alusta alkaen paljon pehmeämmältä, ei sellaiselta jäykältä pökkelöltä, joten lähtökohdat asetteluun olivat paremmat. Vaadin parhaani mukaan, tikittelin sisäpohjetta läpi ja kyllähän poni osoitti osaavansa asettua. Vau!
Oikeastaan ainoa ongelma oli se, että välillä poni pääsi valahtamaan uralle, eikä sitten muka niin millään osannut tulla sieltä pois. Raipan pitäminen ulkokädessä auttoi, mutten koko tuntina oikein keksinyt miksi poni valahti aina samoissa kohdissa ulospäin.
Siirryttiin kevyt raviin, jossa tehtiin ravipuomeja. Toisella kokorataleikkaalla oli useampi puomi ja toisella halkaisijalla yksi puomi. Tehtiin pääty-ympyröitä ja yliteltiin puomeja kahdeksikkokuviolla. Tärkeimpänä pidin jälleen sitä, että saisin ponin kunnolliseen raviin ja liikkeelle. Raviin siirtymä oli (jälleen...) huono, poni vain kaatui sisälle ja jännittyi, ennen kuin lähti raviin ja toimi taas aivan ongelmitta. Eikä kevyt ravissa tosiaan mitään vikaa, pientä uralle valumista vain välillä. Sekin saatiin kyllä estettyä, jos olin kyllin nopea.
Ratsastin Pomoa reippaasti eteen, pitkillä sivuilla pyysin vähän isompaa ravia ja myötäsin ohjaa. Pyöriteltiin ympyröitä, taivuteltiin sisälle ja vaadittiin takajalkoja liikkeelle. Kun alettiin ylittää puomeja, suoritti Pompeli nekin todella kivasti, mitä nyt kerran meinattiin mennä nurin kun poni jäi kyyläilemään toisia hieman liiaksi.
Sain raviin todella hyvää liikettä, poni tuntui kivalta, välillä se oli jopa ihan pehmeän ja melkein pyöreän tuntuinen. Suurimman osan ajasta kuitenkin pää jäkitti vähän jäykkänä, mutta nyt yritin sentään parhaani, jotta saisin ponin edes hieman rentoutumaan ja pyöristymään.
Pomohan alkoi oikeasti jopa väsyä. Sain todella pyytää, jotta poni jaksoi ravata aktiivisesti eteenpäin. Käveltiinkin hetki noiden puomien yli, jonka jälkeen jatkettiin uraa pitkin harjoitusravissa. Alkuun menin jalustimet jalassa, sitten Marianne totesi että halutessaan ne voi heivata kaulallekin, jonka tietenkin tein. Onhan se nyt niin kivaa mennä ilman jalustimia.
Harjoitusravissakaan ei ollut suurempia ongelmia. Pyysin hyvää ravia alle, pyörittelin ympyröitä ja poni tuntui todella kivalta. Varsinkin ilman jalustimia minä istuin mukana todella rennosti ja hyvin, poni eteni reippaasti ja takajalkoja käyttäen ja tuntui jopa etäisen pyöreältä. Mikä on kyllä todella paljon, enhän minä osaa Pomolla edes ratsastaa.
Poni toimi kivasti, fiilis oli hyvä ja kaikki sujui. Lopuksi heitin jalustimet alas ja kevenneltiin loppuravit. Ja tähän olen varmaan kaikkein tyytyväisin! Tiedättekö, kun vihdoin ja viimein mä itse sain Pompelin venymään eteen ja ehkä alaskin! Aina ennen poni on vain venynyt itse, jos on jaksanut, mutta nyt mä sain sen tehtyä itse. Poni oli sen verran väsynyt ratsastuksesta ja mulla tuntui olevan hyvä tatsi poniin, joten oli helppo päästää ohjaa pidemmäksi. Kun Pompeli vähän nousi ylös sieltä rennosta muodosta, sain mä ympyröiden avulla sen asettumaan ja rentoutumaan takaisin alemmas. Vähän sellaisia pieniä vauva-askeleita kohti eteen-alasmuotoa, mutta se että sain ponin jo noinkin rennoksi ja eteen aivan itse, ensimmäistä kertaa, tuntui suunnattomalta voitolta. Voi hitsi miten hienosti meni!
Käveltiin loppukäynnit ja keskelle. Poni olikin vähän hionnut pörröturkkinsa (ja ehkä reippaan ravinsa) ansiosta ja pääsi onneksi maastolenkille rentoutumaan.
Olin kyllä todella tyytyväinen tänään. Tämä tuntuu jotenkin niin suurelta, että Pomon kanssa alkaa pikkuhiljaa tulla tällaisia onnistumisia. Se hurjan vaikea poni jonka kanssa ei vaan millään natsannut, onnistui vain tähtien asennosta riippuen. Nyt se meni näin hyvin! Todella hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti