Tädistä tulee vielä esteratsastaja

Tänään menin Pompelilla, tunnilla myös Nipsu, Evita, Vinski, Artsi ja Elvis, Pomo vain mun kanssani.
Huomisten kisojen takia, oli tänään vuorossa nopeat radan ratsastelut.

Kuvista kiitos Hennalle taas :)

Verryteltiin ensin nopeasti, sitten otettiin radat läpi. Sama rata kuin viimeksi, se viisi hyppyä, oikein simppeli. Nyt hyppäsin ne näinä ristikoina, joina hyppään ne sitten huomennakin. Ensimmäinen kerta meni hiukan pipariksi, ei liikuttu tarpeeksi, oli vähän jengiä edessä ja meidän reitti meni piloille, tiputettiin kolmoseste sijoiltaan ja kiellettiin nelonen. Tultiin sitten rata uusiksi, pyysin laukkaa eteen ja hommahan meni tosi sujuvasti. Esteiden päällä istuminen tuntui tosi luontevalta, en heilunut ja rojahdellut niin pahasti kuin viimeksi ja päästiin koko rata ihan ongelmitta läpi. Laukat olivat vaan vääriä tyyliin joka laskeutumisen jälkeen, mutta mitäpä siitä, vaihtuivat oikein kivasti takaisin.

Tulin radan vielä toiseen kertaan, joka oli jälleen ihan nätti suoritus, ainoa vaan että hukkasin toisen jalustimen ja hyppäsin sitten kaksi vikaa estettä ilman toista jalustinta. Ehkä tämänkin takia on hyvä että menen niin pieneen luokkaan, kyllä nuo ristikot menevät ilmankin.

Kevenneltiin loppuraveja, joissa en oikein saanut Pomoa venymään mihinkään suuntaan ja sitten loppukäynneissä todettiin sen olevan täynnä erinäisiä paukamia. Poni joutui siis allergialääkekuurille ja kunnon desinfiointipesuun. Jospa ukkeli olisi huomiseksi ihan kunnossa.

No, katsotaan sitä sitten huomenna, kuinka käy ja millä mahdan nyt mennä.

Suunnittelematon laskeutuminen

Tänään mulla oli Pomo, tunnilla myös Evita, Jack, Vinski ja Artsi, Pompeli jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Tällä kertaa vastassa olikin oikein myrtsi poni, joka teroitteli hampaitaan pahaa aavistamattoman ratsastajan käsivarteen. Pienen muistutuksen jälkeen poni malttoi olla ihan kiltisti, mutta selvästikään tänään ei ollut ihan niiin hyvä päivä kuin viimeaikoina on ollut. Harjasin kiemurtelevan ponin ja lähdettiin kentälle.

Hennalle kiitos kuvista!

Estekisat ovat tulossa ensi viikolla ja meitsikin lähtee ylittämään keppejä. Kunnioitettavasti ristikkoluokkaan vaan, sillä täytyy aloittaa pohjalta. Kisojen takia meillä oli tänään pientä hyppelyä kisoihin osallistuvien kesken. Aloitettiin alkukäynneillä, käveltiin, herättelin Pomoa eteenpäin ja koitin saada asetuksen läpi. Sen jälkeen kevenneltiin ravia ja taas hain vaan ponia pohkeen eteen ja kääntymään. Ihan ok, mitä nyt poni hiukan valui uralle, eikä oikein pysynyt suorana ja tasaisena siinä uran vierellä. Jouduttiin aika kauan tahkoamaan, ennen kuin lopulta alettiin pysyä suorina.

Superhieno ratapiirros, sama rata on ilmeisesti kisoissakin jos oikein ymmärsin. Ensin siis tuo harmaa este, joka oli pysty sokeripaloilla, sitten kierrettiin koko rata ja hypättiin suurin pysty, joka saattoi olla siellä 60-70cm, sitten oikealle ja pitkävälinen sarja, jossa eka oli sokeripala pysty ja sitten toinen pysty. Lopuksi kaarrettiin vielä iso reitti viimeiselle esteelle, joka oli sellainen ehkä 40-50cm lankkueste.

Rimakauhu oli totta kai valtava, enhän mä ole aikoihin hypännyt muutenkaan ja silloinkin on ollut noita sokeripalaristikoita. Nyt taas oli vaaltaavaan isoja esteitä, hui. Ekan esteen ylitimme ravissa, meni ihan kivasti ja loppurata tulikin nätisti laukassa. Tai no, nätisti ja nätisti, mullahan oli tuo istuminen esteiden päällä erittäin mielenkiintoista ja lähinnä lentelin siellä kuin leppäkeihäs. En kuitenkaan siis jäänyt jälkeen tai kiskonut ponia, kunhan vaan istuin suunnattoman ilmavasti ja rötkyin vähän liikaa. Pitäisi kuulemma odottaa pidempään, jotta hyppy lähtee, ennen kuin nousen mitenkään mukaan sinne. No, aika surullista yrittämistä tämä joka tapauksessa oli, mutta pysyin kyydissä ja ylitettiin esteet. Joten aika jees.

Huonoa oli se, että Pomo pamautteli melkein kaikki esteet ihan vinona. Vähintään puolta metriä ennen estettä se koukkasi vähän vasemmalle ja hypättiin kaikki sieltä sivusta.
Hyppäsin radan vielä uudelleen, mutta sitten kakkosesteellä onnistuin lentämään niin hyvin, että melkein tipuin sieltä. Joten aloitettiin rata jälleen alusta. Nyt se menikin tosi hyvin, kaikki esteet ylittyivät tyylivapaasti, kunnes loikattiin se vika este. Mä katosin aivan täysin sieltä selästä sen ilmalennon aikana ja lopulta löysin itseni sieltä satulan takaa, Pomon pyllyn päältä istumasta. Pomo selvästi funtsaili että mikä hemmetin juttu tämä nyt on, mutta herrasmiesmäisesti se kuitenkin hidasti raviin, eikä esimerkiksi pukittanut vapaamatkustajaa tantereeseen. Mulle tuli kiire hypätä sieltä kyydistä pois ennen kuin poni lähtee ryykäämään, joten tulin alas, täräytin mahani täysillä satulan takakaareen matkalla alas ja jäin keräämään elämäni rippeitä kenttähiekasta. Ei varmaan ole ne ihan oikeatkaan putoamiset koskaan sattuneet noin paljon.

Osa näyttää paremmilta, osa sitten tältä

Marianne tuli keräämään mut sieltä ylös ja vetäisin vielä viimeisen kerran sen radan. Marianne käski vaan istua ja odottaa, olla sähläämättä niissä ylityksissä jotta pysyisin kyydissä paremmin. Tultiin ekalle esteelle ravissa, mutta koska mä en ollut pätkääkään menossa yli näine kipuine ja tuskineni, niin ponihan ravasi tyytyväisenä ohi. Koitettiin uudestaan, pienen jännityksen saattelemana tällä kertaa oikeasti ratsastin ponin esteen yli ja täräyteltiin muidenkin yli laukassa. Homma sujui nätisti, reitit olivat siistejä ja sujuvia ja minäkin pysyin hiukan paremmin esteillä kyydissä. En kyllä mitenkään sujuvasti, mutta edes hiukan paremmin.

Mutta joo, hyvältä näytti. Ei jännittänyt, päästiin esteistä yli, en tippunut ja kaikki sujui kivasti. Ristikot ovatkin sitten puolta pienempiä ja kaiken lisäksi ristikoita, joten saatamme suuremmalla todennäköisyydellä päästä keskeltä yli ja minäkin ehkä pysyn kyydissä ilman ylimääräisiä ilmalentoja. Innolla siis odotellaan, mun ekat estekisat, hih.
Kevenneltiin vielä loppuravit ja käveltiin. Pompeli sai jäädä jatkamaan duunia, kun minä häippäsin. Oli ihan kivaa jopa! Esteillä, aika jännää.

Elvis the Urhea

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Jack, Evita, Vinski, Artsi ja Pomo, Elviskin pääsi jatkamaan töitään vielä viimeisellä tunnilla.
Marianne oli tänään tosiaan poissa, joten meillä oli sijainen. Pitkästä aikaa, oli se ihan mukavaa vaihtelua taas. Vaikka puolet jengistä olikin ihan paineissa eikä kukaan uskaltanut tehdä mitään kun oli vieras opettaja :D
Harjailin Elviksen todella siistiksi, sitten varusteet niskaan ja lähdettiin kentälle. Hyppäsin kyytiin ja aloitettiin alkukäynnit.

Opettajahan oli sen suhteen tuttu, että se on ollut myös koulukisoja tuomaroimassa suunnilleen joka vuosi. Itse en kuitenkaan ole osunut hänen sijaistamalleen tunnille, joten tämä oli nyt ensimmäinen kerta. Otettiin perusasioita käsittelyyn, sillä olihan siinä nyt kuusi vierasta ratsastajaa opetettavana.

Aloitin Elviksen kanssa taas vähän varoen. Se tuntui hitaalta ja olisin vain toivonut että saisin sen liikkumaan aktiivisemmin eteen ja isompaa käyntiä. Olin kuitenkin hiukan varovainen jottei sitten kävisi niin että poni jännittyy ja räjähtää sieltä. Pikkuhiljaa sain kuitenkin ratsastettua ponia vahvemmin eteen ja pyydettyä, joten lopulta sain ihan kohtuu hyvää käyntiä eteen. Olisihan se edelleen voinut olla aktiivisempi ja vasen pohjekin olisi täytynyt saada paremmin läpi, jottei poni vain kaatuisi siitä läpi. Mutta noin niin kuin tähän hätään olin varsin tyytyväinen. Sain Elviksen myös omasta mielestäni aika kivasti asettumaan ja pohjettakin jumputtelin läpi, jotteivät kaikki voltit pienenisi ihan minimaalisiksi.

Seuraavaksi kevenneltiin ravia, joka sujui ihan mukavasti. Elvis oli edelleen hidas ja taas kerran menin varovasti. Sain ponia kyllä ratsastettua reippaammaksi, eikä se edes jännittynyt, mutta ongelmana oli se jatkuva lösähtäminen uudelleen. Aina vaan voltin jälkeen tuli ohjeistus ratsastaa lisää eteen, enkä oikein saanut ponia pidettyä reippaassa temmossa. Jotain muuta otusta olisinkin varmaan muistuttanut raipalla pohkeen taakse että haloo, sopii sitä kauemmin kuunnella kuin kaksikymmentä metriä. Elviksen kanssa tyydyin koskettamaan raipalla lapaa, jotta poni edes hiukan ajattelisi että vauhdin tulee säilyä, ellei uutta ohjetta tule.

Tehtiin samat kuviot toiseen suuntaan, Elvis kääntyi, asettui ja kulki ihan hyvin. Vähän se tuli vasenta pohjetta päin ja oli löysähkö, mutta pysyi suht rentona ja asiallisena kuitenkin.

Laukat otettiin kahdella ympyrällä, me jäimme Artsin ja Pomon kanssa samalle ympyrälle. Ensin laukattiin oikeaan kierrokseen, joka nyt oli vähän sellaista ja tällaistä. Elvis valui niiden vasempien apujen läpi aina välillä ulos ympyrältä, se ei alkuun meinannut edes kääntyä ympyrälle ollenkaan (muutaman tahkoamisen jälkeen sain sen kuitenkin kääntymään tosi kivasti). Laukka tipahteli alas, poni laukkasi tosi löysästi, mutta sitten taas se tuntui myös juoksevan vähän väliä alta. Homma tuntui todella vaivaiselta, mutta saatiin me ihan kivasti laukattua, tehtiin vain muutamia hidastuksia ja pieniä reitiltä katoamisia siihen väliin. Pullakin löysi laukkansa ihan siinä vikoilla pätkillä ja vihdoin tuntui että laukka oikeasti pyöri todella kivasti.

Vasen kierros olikin helpompi, nyt poni pysyi ympyrällä sitä kyseenalaistamatta, se ei tuntunut juoksevan alta joten oli helpompi ratsastaa eteen ja pitää laukka yllä. Saatiin laukattua selvästi pidempää pätkää ja useampia ympyröitä ennen kuin siirryttiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Heh, Elvis oli oikeasti aika urhea. Me seistiin kentällä kun Evita laukkaili yksinään. Evita kuitenkin oli erittäin sitä mieltä että hänen on pakko päästä kavereiden luokse ja sieltähän se eläin sitten jyrähti, ravasi suoraan Elviksen naaman edestä, mutta ponihan ei välittänyt yhtään. Mitä nyt hiukan luimisti kun akat juoksee syliin. Onhan siitä tullut niin urhea.
Ei tosin niin urhea, ettei se olisi säikähtänyt loppukäynneissä jotain. Ratsastaja melkein lensi kyydistä, mutta roikkui sitten henkensä kaupalla siellä.

Keskelle, poni talliin ja siitä kotiin taas. Säilyisi nyt tällaiset ilmat, kenttä on ollut todella hyvä, niin pääsisi jatkossakin tekemään kunnolla.

Hidasta menoa reippaalla kaverilla

Lauantaina mulla olikin pitkästä aikaa Jack, tunnilla myös Artsi, Vinski ja Pomo, Jack vain mun kanssani. Poni oli tuttuun tapaan ihan järkyttävän näköinen, mutta saatiin siitä ihan kelvollisen näköinen ja harjattiin tukkakin ojennukseen. Varusteet päälle ja kentälle sitten vain.

Ihan ajankohtaisia kuvia Hennalta!

Kyllähän se taas oli hiukan jännää kiivetä sinne herkkäpepun kyytiin, mutta koitin vain pitää mielessä sen, että pitäisi istua, olla rauhassa ja ottaa pidätteitä niin ettei se sitten heti alkukäynneissä vaihtaisi jollekin villille laukalle.
Jackie käveli kyllä selvästi reippaasti ja hiihteli vähän alta, mutta sain pysyttyä rentona, istuttua alhaalla ja tehtyä sen verran pidätteitä, että askellaji ei vaihtunut missään vaiheessa. Volteilla Jack aina rauhoittui ja hidastui, suorilla se pääsi karkaamaan alta. Keskityinkin ottamaan sitä kuulolle myös niillä suorilla ja oikeastaan jo muutaman kierroksen jälkeen tuntui että allani oli poni, joka ei räjähdä jokaisesta mahdollisuudesta. Heppa käveli rauhaksiin, mutta kuulemma hiihteli silti hiukan liikaa alta. En vain itse sitä tuntenut, joten kutsutaan tätä nyt puoleksi voitoksi.

Tehtiin käynnissä hiukan volttia ja siitä sitten keskihalkaisijalta väistöä takaisin uralle. Reitti oli todella vaikea ymmärtää, mutta kun siitä sai kiinni, olikin jo helpompi tehdä. Tosin, ei se helposti mennyt. Voltit olivat ihan ok, koitin ratsastaa Jackiäkin kunnolla vaikka se mua vähän jännittikin (joo, eihän pohjetta voi käyttää kun se on niin kovin herkkä eläin.. heh). Sain hepan asettumaan ihan kivasti ja se taipui sisäpohkeen ympärille ja oli kuulolla. Väistöt sitten.. ei niin kuulolla. En vaan saanut pidätettä läpi, joten Jack hiihteli eteenpäin aina kun pyysin pohkeella. Homma ei sujunut ja parhainta olivat ne "jos nyt vähän kaadutaan lapa edellä suunnilleen oikeaan suuntaan". Koitin ja koitin saada ne pidätteet läpi, mutta oli se vaan jotenkin vaikeaa. Ja kun en saanut taaskaan istuttua niissä pidätteissä, vaan kellahdin jalustimille ja etukönöön.

Lopulta ihan hiton pitkän tahkoamisen jälkeen sain kiinni ajatuksesta, jossa otan oikeasti vahvan ja nopean pidätteen. Näillä avuilla sain Jackin viimein väistämään. Toki se tuli silleen pätkissä - kaksi askelta, pidätys, uudet kaksi, pidäte, ehkä kolmekin askelta. Välissä hevonen meinaan aina lähti kaatumaan lapa edellä, joten oli vain pakko ottaa homma uusiksi joka välissä. No, onnistuipa, joten olen edes siihen tyytyväinen.

Lähdettiin kevyt raviin ja alettiin tulla keskihalkaisijaa pitkin ja siinä sitten halkaisijan alussa ja lopussa tehtiin kahdeksikot tötteröiden ympärille. Jack lähti yllättävän rauhassa ja hitaasti siihen raviin, eikä meillä mennyt ollenkaan aikaa hevosen hidasteluun ja tahdin löytymiseen. Jack ravasi jopa asteen löysästi, mutta annoin sen nyt olla, enkä alkanut vääntämään pitkän tauon jälkeen niin erilaisen hevosen kanssa.
Tämä sujui ihan hyvin. Voltit oikealle olivat selvästi hankalempia, Jack kaatui pohjetta vasten sisälle ja jouduimme jonkin aikaa veivaamaan ennen kuin sain näistäkin volteista tehtyä suunnilleen samankokoisia kuin vasemmalle. Pitkillä sivuilla piti pidentää ravia, mutta otin siinäkin vain sellaista vauvareipastusta, pyysin vain vähän eteen ja olin tyytyväinen siihen.

Kun oltiin aikamme kevennelty, istuttiin alas harjoitusraviin ja lisättiin laukannostot pitkille sivuille. Homma alkoi hyvin, raviosuus sujui, Jackie meni rauhassa ja päästiin pyörittämään voltteja. Eka laukannostokin onnistui moitteetta, heppa nosti kevyesti, laukkasi varsin rauhassa ja siirtyi raviinkin siististi. Seuraava laukannosto olikin ihan eri maata, kun hevonen suorastaan räjähti laukkaan, kiihdytti suoralla ja meikäläinen huojui kyydissä jumalaa rukoillen. Jackie pysähtyi kuitenkin suoran loppuessa ja päästiin jatkamaan. Minä tosin menin nyt käynnissä, sillä a) en pystynyt istumaan rentona ravissa vielä ja b) Jack oli valmis räjähtämään heti kun mentiin laukannostopäähän.  Tulin käynnissä, kävelin sen kohdan ohi jossa poni viimeksi räjähti ja nostin vasta pitkänsivun puolivälissä. Nyt hevonen osasi taas laukata rauhassa ja meni kuin mikäkin tätikuljetin. Marianne käski laukata hiukan ympyrällä jotta rauhoituttaisiin vähän, joten otin muutamat laukkaympyrät toisessa päässä. Heppa oli fiksu, laukkasi hyvin, vähän hitaasti ja laukkakaan ei ihan meinannut pyöriä, mutta kuitenkin ihan ok suoritus. Kun oltiin laukattu, koitin sitä ravia uudestaan. Menikin ihan hyvin, mutta heti laukkapäässä Jackie otti ja lähti uudestaan. Tällä kertaa sain pysäytettyä sen niille sijoilleen ja päädyin vain jatkamaan käynnissä ja ottamaan muutamat nostot sieltä sivun puolivälistä jottei hevonen pääsisi enää räjähtämään. Nostot olivat hyviä, Jack laukkasi hienosti reitillä ja sen kanssa laukkaaminen oli vain niin helppoa. Sen kuin istui ja ajatteli mitä tehdään, niin poni suoritti. Siirtymät alas tulivat ihan istumalla syvälle satulaan ja homma pelasi hienosti.

Lopuksi käveltiin loppukäynnit. Itse taluttelin Jackiä ja siitä lähdettiin sitten tallille. Poni sai loimen ylleen ja pääsi tarhailemaan vienoiseen vesisateeseen. Sitten kotiin takaisin.
On muuten tyhjää taas käydä näin harvoin. Ehkä sitten joskus taas pääsee useammin

Ankaraa aherrusta, joka vielä palkitaan

Tänään mulla oli sitten Pomo, tunnilla myös Nikkis, Vinski, Artsi ja Evita. Pompeli oli taas iloinen itsensä, joten harjaaminen ja varustaminen sujuivat kovin iloisesti. Siitä kentälle ja selkään.

Kenttä oli edelleen märkä, joten käytettiin lievästi suurennettua osaa verrattuna eiliseen. Pomo oli ihan kiva, sain sen eteen ihan mukavan reippaaksi, poni kääntyi ja tuntui ihan hyvältä. Koitin nyt oikeasti kerätä sitä ohjaakin käteen, mutta on se silti vaikeaa saada kunnollinen ohjastuntuma ja ponia lyhenemään hidastumatta liikaa. Meille koottiin sinne paljon voltti/ympyrämerkkejä ja tarkoituksena oli sitten taivutella pyörylöitä ihan kunnolla. Tehtiin loivaa kolmikaarista, jonka huippuun tehtiin voltti, kulmiin voltit ja vielä jonkinmoinen ympyrä lyhyeltä sivulta ulospäin. Ponia sai siis väleissä ratsastaa kunnolla eteen jottei se jäisi löysäksi kaiken pyörittelyn takia.

Pyörittely meni aika nätisti. Poni jaksoi edetä, hiukan se ympyröille hidastui kyllä. Käännyttiin kivasti ja homma tuntui ihan simppeliltä ja mukavalta. Tässä välissä koitettiin myös sitä, että ohja otettiin käteen, nyrkki kiinni ja pohkeet irti. Sitten piti myödätä hiukan vähemmän kyynerpäällä käynnin tahdissa. Pomo vastasi tähän hidastumalla hiukan. Kun sitten aloin myödätä normaalisti kyynerpäällä, lähti poni etenemään. Oikein hyvä, poni ainakin oli etenemässä ihan itse, ilman jatkuvaa pumppaamista.

Siirryttiin kevyt raviin ja vähennettiin ympyräpyörittelyä. Niitä sai tehdä vähän oman tahdon mukaan. Itse aloitin ruoskimalla ponin eteen ja kun se alkoi ravata kunnolla, pyörittelin hyvässä tahdissa ympyröitä vähän molempiin suuntiin. Asettaminen oli jäykkää kuten aina, mutta ainakin käännyttiin ja pysyttiin sinäänsä raiteilla. Alettiin myös tehdä ihan samaa kuin eilen - puolipidäte, kun heppa hidastaa hetkeksi, niin myötäys ja eteen. Taas tämä oli jotenkin puolivillaista, en vain saanut tehtyä tarpeeksi nopeasti, eikä Pomo aina edes hidastanut yhtään. Muutamat hyvät onnistumiset tuli, muuten oli taas sitä tasapaksua settiä.

Väittäisin että tämän jälkeen sitten alettiin tehdä kolme käyntiinsiirtymää per kierros harjoitusravista ja sinne avoimelle sivulle tehtiin ympyrä laukassa ulospäin kentältä. Siirtymät olivat ihan ok, parempia alas kuin ylöspäin. Raviin siirtyessä kun heppa oli jotenkin hidas ja löysä vähän joka kerta. Pomo myös ravasi turhan löysänä, mutta mulla oli hirveitä hankaluuksia saada sitä reippaaseen raviin, kun aina muutaman metrin välein piti kuitenkin tehdä niitä käyntisiirtymiä. Ja kun ratsastin ponia eteen tarpeeksi, niin aloin vain pomppia ja puskea ponia liikaa eteen. Kun oikein keskityin sain istuttua, mutta oli se hankalaakin.

Laukat olivat ihan ok. Laukannostot olivat hitaita kuin mitkä ja laukkakin vähän tipahteli kesken. Syytän osin tosin kentän pohjaakin, se oli niin märkä sieltä päästä, että poni ei oikein edennyt tai pyörittänyt laukkaa kunnolla. Sain kuitenkin ihan kivat nostot vasempaan kierrokseen ja laukattua muutamat ympyrät. Oikeaan kierrokseen ongelmana oli alkuun se, että poni oli täysillä oikeassa ohjassa kiinni ja täysin tyhjä ulko-ohjasta, joten se ei oikein kääntynyt siistille reitille ja joko tiputti raville tai laukkasi ympyrän jälkeen kulman oikoen takaisin uralle. Sain kuitenkin loppuun puskettua ihan kivan suorituksen, jossa muutaman laukan tipahduksen jälkeen sain laukattua koko ympyrän, työnnettyä ponin suoralle reitille, siirrettyä sen suorana raviin ja ratsastettua kulman läpi kauniisti ja siististi!

Käveltiin ja sitten Marianne halusi tulla Pomon selkään vähän näyttämään miten sitä voisi ratsastaa. Jälleen kuulemma poni oli ihan kivasti pohkeen edessä, mutta se ohjaan kiinni pureminen oli ihan kamalaa :D On se vaikeaa.
Marianne ratsasti ponia siinä muiden loppukäyntien ajan, laittoi sen kunnolla eteen, taivutteli sitä irti siitä kuolaimesta, näytti miltä sen käytännössä pitäisi näyttää. Pomokin siinä rentoutui ja alkoi selvästi vastata hiukan paremmin kuin siihen mun kevyeen pyytämiseen. Mun pitäisi vaan vaatia se ohjakin kunnolla läpi, taivuttaa paremmin eikä antaa periksi.

Marianne lopetteli sitten kun seuraava tunti tuli ja käski mut takaisin selkään. Ajattelin että jees, kävelen sillä tässä loppukäynnit ja vien sen takaisin talliin. Käveltyäni pari kierrosta Marianne totesi että okei Milla, ohjat käteen ja raviin. Olin siellä vaan että jahasjahas, mutta tein työtä käskettyä. Sen jälkeen mua ruoskittiin ratsastamaan enemmän. Yksinkertaisesti, mun pitää ratsastaa enemmän, jotta saisin ponista paremman. Niin sitten teinkin, ainakin parhaan kykyni mukaan. Jouduin tekemään paljon voltteja, taivuttamaan ja vaatimaan sitä taivutusta läpi. Suoralla uralla jouduin vaatimaan vasta-asetusta ihan kunnolla. Aina kun poni hidastui, käskin sitä kunnolla eteenpäin. Volteilla piti pitää takaosa aktiivisena, suorilla ratsastaa hulluna eteen. Täytyy sanoa että jos kramppasi jokainen lihas jo tunnin jälkeen, niin tämän extrasuorituksen jälkeen oli lähes täysin kuollut. (Myös pieni sivuhuomautus - reippaasta ravista huolimatta nyt osasin kyllä istua siellä, myös niillä Mariannen kolme reikää lyhyemmillä jalustimilla. Kenties sillä oli jotain tekemistä sen kanssa, että poni liikkui paremmin)

Jouduin tosissaan tekemään töitä ja painamaan aika kauan. Pomokin tosin parani koko ajan mitä kauemmin sillä ratsastin. Väsähtihän se toki ja pissahätäkin vaivasi, mutta se vastasi eteenpäin tosi kivasti, taipui ongelmitta ja alkoi tosissaan jopa rentoutua sieltä suusta ja niskastaan myös mun kanssani. Marianne siinä tuskasteli että ollaan ihan millin päässä siitä että se loksahtaisi peräänantoon, mutta mä lähinnä tein kuolemaa ja en ollut uskoa että saan sitä taas ratsastettua niin hyväksi. Kyllä siellä töitä sai tehdä ja käsi sai liikkua jotta ponin sai asettumaan oikeasti yhtään mihinkään. Mutta tuntui se myös palkitsevalta - en varmaan itse ole saanut sitä koskaan noin vastaanottavaiseksi. Se ei ollut sellainen "puren vastaan niska jäykkänä" vaan tuntui jopa pehmeältä, taipui, asettui ongelmitta. Vaikka se ravasi kunnolla eteen, ei ollut yhtään sellainen olo etten pysy tai selviä siellä, sillä se oikeasti oli avuilla. Kerrankin tuntui että jahas, NYT se on ulko-ohjan ja sisäpohkeen välissä. Kun oikeasti tuntui siltä että sisäpohkeella kun painaa, niin poni vastaa eteenpäin ja sisäpohkeen painallus tuntui kulkeutuvan suoraan ulko-ohjaan, jolla poni nyt kerrankin lepäsi kevyenä ja tasaisena. Ei tiilimuurina, eikä tyhjänä. Wauwau..

Lopulta pääsimme mekin loppuraveihin. Näissä mun piti ratsastaa eteen-alas, mutta myönnettäköön että se oli ihan liian vaikeaa. Ajoittain Pomo venyi ja oli hyvä. Sitten taas.. Ei.. No, se on vaikeaa ja sentään se ravityöskentely meni himohyvin. Joten eipä tuo mitään. Jäin sitten kävelemään ja käveltiin ihan antaumuksella Pomon kanssa siellä. Poni oli meinaan hikinen ja kaikkensa antanut kaiken rääkin jälkeen. Kun oltiin kävelty lähdettiin talliin, Pomo sai pientä pesua ja pääsi tarhaan. Ja täytyypä sanoa, että en ole varmaan ennen nähnyt tuota ponia yhtä seesteisenä. Sillä oli jotenkin rauhallinen ilme siellä karsinassa, korvat hörössä, seisoskeli vain tuijottelemassa mua. Jotenkin todella seesteinen fiilis.

Olin kyllä tyytyväinen. Ja tosiaan, kyllä siinä ylimääräisessä ratsastelussa meni parikymmentä minuuttia. Mutta nämä olivatkin ehkä parhaat 20 minuuttia. Menevät melkein sen edellisen eeppisen Pomotunnin ohi. On vaan niin jännää että pystyin ratsastamaan sitä niin paljon, niin aktiivisesti ja sain sen vielä hyväksi. Dämn.

Ei hyvää jos ei huonoakaan

Olinpa kumminkin eilen ratsastamassa ja menin Vinskillä, tunnilla myös Artsi, Pomo ja Jack. Vinski oli ihan järkyttävän näköinen nautiskeltuaan mutakylvyistä, mutta sain sen aika hyvään kuosiin ennen tunnille kipittämistä.

Kenttä oli märkä, joten käytettiin vain pientä osaa, joka oli jo kuivunut edellisen tunnin tamppauksen ansiosta. Alue kuitenkin oli hiukan pieni, varsinkin minun mielestäni kun alla oli näinkin iso humma. Yritin kuitenkin parhaani mukaan ratsastaa alkukäynneissä pohjetta läpi ja tehdä edes joitain ympyröitä. Se oli kuitenkin hiukan hankalaa, Vinski oli jotenkin todella sitä mieltä, ettei tänään viitsittäisi oikein tehdä mitään. En oikein saanut sitä ulko-ohjalle, se valui holtittomasti uralle, eikä edes kääntynyt ihan niin kuin piti. Se käveli ihan ookoosti, ei tarpeeksi, mutta kuitenkin. Muut asiat vaan olivat vähän retuperällä.

Tehtiin siinä alkukäynneissä volttia yhteen kulmaan ja jatkettiin väistäen uraa pitkin niin, että etuosa tuotiin uran sisäpuolelle. Tämäkin oli vaikeaa, siis välillä onnistui joo, mutta silloinkin sillä säästöliekillä ja tuntijunaillen. Välillä ei onnistunut sitten sitäkään ja homma oli aikalailla tervassa uimista. Ei kuitenkaan ihan penkin alle mennyt - vaan ei ihan täysin onnistunutkaan.

Siirryttiin kevyt raviin, jossa ihan ekaksi puskettiin kaikki hevoset reippaaseen raviin. Minäkin kun en jotenkin uskaltanut pyytää Vinskiä tarpeeksi eteen (eihän se niin pienellä kentällä mahdu ravaamaan hei!) mutta Mariannen käskettyä löytyi poniin vauhtia ja todella hyvää ravia. Kun kaikki olivat liikkeellä (välihuomiona: ei tapeltu yhtään tässä ravissa, vaan alusta asti Vinski meni nätisti!) niin alettiin tehdä jokaisen sivun keskikohdalla puolipidätteitä, jotta saataisiin hevonen hetkeksi istumaan takajaloille ja siitä sitten taas reippaasti eteen.

Olisi siis voinut mennä paremminkin. Aika usein tuntui että pidäte ei mennyt läpi tai kun se meni, niin heppa ei lähtenyt oikein eteen tarpeeksi. Saatiin muutamat superonnistumiset joissa heppa hidastui ja lähti sitten lähes pyytämättä eteen. Mutta suurin osa oli niitä "vähän vaan sinne päin"-suorituksia, mikä oli tietenkin vähän harmi. Tehtiin vähän tasapaksusti koko ajan, heh.

Sitten käveltiin hetkinen ja lähdettiin treenailemaan peruutuksia. Ensin selitettiin kunnolla kuinka peruutus tehdään ja miksi, jonka jälkeen tehtiin peruutukset jokaisen sivun keskellä. Vinski oli näissä oikein hyvä. Välillä se teki vain kaksi askelta ja jämähti, mutta aika usein saatiin kolmesta neljään siistiä askelta ja siitä eteen. Tosin, meillä oli yksi erittäin suuri ongelma näissä peruutuksissa. Puolet pysähdyksistä piti nimittäin tehdä ruohon viereen, eikä hevonen tietenkään voi mitenkään keskittyä pysähtymiseen ja peruutuksiin, jos nokan edessä heiluu kaisla. Ja kun ei se Vinski edes luopunut toivosta millään! Kertaakaan se ei päässyt syömään ja silti lähes joka kerta se koitti dipata päänsä pusikkoon. Kun heppa malttoi keskittyä aiheeseen, olivat peruutukset hyviä.
Ensin käveltiin peruutusten välissä, sitten alettiin ottaa harjoitusravia, joka meni myös ihan hyvin. Alkuun siirtymät olivat hitaita, mutta kyllä vanha poikakin sieltä aktivoitui. Lopuksi otettiin vielä yhdet laukannostot suoraan peruutuksesta. Se olikin kyllä todella hyvä nosto, käytännössä suoraan peruutuksesta, laukka oli hyvää ja pyörittelin sitä yhden ympyrän verran. Olin varsin tyytyväinen.

Lopuksi käveltiin, jonka jälkeen hevonen pääsi talliin lepäilemään.