Tällä kertaa vastassa olikin oikein myrtsi poni, joka teroitteli hampaitaan pahaa aavistamattoman ratsastajan käsivarteen. Pienen muistutuksen jälkeen poni malttoi olla ihan kiltisti, mutta selvästikään tänään ei ollut ihan niiin hyvä päivä kuin viimeaikoina on ollut. Harjasin kiemurtelevan ponin ja lähdettiin kentälle.
Hennalle kiitos kuvista!
Estekisat ovat tulossa ensi viikolla ja meitsikin lähtee ylittämään keppejä. Kunnioitettavasti ristikkoluokkaan vaan, sillä täytyy aloittaa pohjalta. Kisojen takia meillä oli tänään pientä hyppelyä kisoihin osallistuvien kesken. Aloitettiin alkukäynneillä, käveltiin, herättelin Pomoa eteenpäin ja koitin saada asetuksen läpi. Sen jälkeen kevenneltiin ravia ja taas hain vaan ponia pohkeen eteen ja kääntymään. Ihan ok, mitä nyt poni hiukan valui uralle, eikä oikein pysynyt suorana ja tasaisena siinä uran vierellä. Jouduttiin aika kauan tahkoamaan, ennen kuin lopulta alettiin pysyä suorina.
Superhieno ratapiirros, sama rata on ilmeisesti kisoissakin jos oikein ymmärsin. Ensin siis tuo harmaa este, joka oli pysty sokeripaloilla, sitten kierrettiin koko rata ja hypättiin suurin pysty, joka saattoi olla siellä 60-70cm, sitten oikealle ja pitkävälinen sarja, jossa eka oli sokeripala pysty ja sitten toinen pysty. Lopuksi kaarrettiin vielä iso reitti viimeiselle esteelle, joka oli sellainen ehkä 40-50cm lankkueste.
Rimakauhu oli totta kai valtava, enhän mä ole aikoihin hypännyt muutenkaan ja silloinkin on ollut noita sokeripalaristikoita. Nyt taas oli vaaltaavaan isoja esteitä, hui. Ekan esteen ylitimme ravissa, meni ihan kivasti ja loppurata tulikin nätisti laukassa. Tai no, nätisti ja nätisti, mullahan oli tuo istuminen esteiden päällä erittäin mielenkiintoista ja lähinnä lentelin siellä kuin leppäkeihäs. En kuitenkaan siis jäänyt jälkeen tai kiskonut ponia, kunhan vaan istuin suunnattoman ilmavasti ja rötkyin vähän liikaa. Pitäisi kuulemma odottaa pidempään, jotta hyppy lähtee, ennen kuin nousen mitenkään mukaan sinne. No, aika surullista yrittämistä tämä joka tapauksessa oli, mutta pysyin kyydissä ja ylitettiin esteet. Joten aika jees.
Huonoa oli se, että Pomo pamautteli melkein kaikki esteet ihan vinona. Vähintään puolta metriä ennen estettä se koukkasi vähän vasemmalle ja hypättiin kaikki sieltä sivusta.
Hyppäsin radan vielä uudelleen, mutta sitten kakkosesteellä onnistuin lentämään niin hyvin, että melkein tipuin sieltä. Joten aloitettiin rata jälleen alusta. Nyt se menikin tosi hyvin, kaikki esteet ylittyivät tyylivapaasti, kunnes loikattiin se vika este. Mä katosin aivan täysin sieltä selästä sen ilmalennon aikana ja lopulta löysin itseni sieltä satulan takaa, Pomon pyllyn päältä istumasta. Pomo selvästi funtsaili että mikä hemmetin juttu tämä nyt on, mutta herrasmiesmäisesti se kuitenkin hidasti raviin, eikä esimerkiksi pukittanut vapaamatkustajaa tantereeseen. Mulle tuli kiire hypätä sieltä kyydistä pois ennen kuin poni lähtee ryykäämään, joten tulin alas, täräytin mahani täysillä satulan takakaareen matkalla alas ja jäin keräämään elämäni rippeitä kenttähiekasta. Ei varmaan ole ne ihan oikeatkaan putoamiset koskaan sattuneet noin paljon.
Osa näyttää paremmilta, osa sitten tältä
Marianne tuli keräämään mut sieltä ylös ja vetäisin vielä viimeisen kerran sen radan. Marianne käski vaan istua ja odottaa, olla sähläämättä niissä ylityksissä jotta pysyisin kyydissä paremmin. Tultiin ekalle esteelle ravissa, mutta koska mä en ollut pätkääkään menossa yli näine kipuine ja tuskineni, niin ponihan ravasi tyytyväisenä ohi. Koitettiin uudestaan, pienen jännityksen saattelemana tällä kertaa oikeasti ratsastin ponin esteen yli ja täräyteltiin muidenkin yli laukassa. Homma sujui nätisti, reitit olivat siistejä ja sujuvia ja minäkin pysyin hiukan paremmin esteillä kyydissä. En kyllä mitenkään sujuvasti, mutta edes hiukan paremmin.
Mutta joo, hyvältä näytti. Ei jännittänyt, päästiin esteistä yli, en tippunut ja kaikki sujui kivasti. Ristikot ovatkin sitten puolta pienempiä ja kaiken lisäksi ristikoita, joten saatamme suuremmalla todennäköisyydellä päästä keskeltä yli ja minäkin ehkä pysyn kyydissä ilman ylimääräisiä ilmalentoja. Innolla siis odotellaan, mun ekat estekisat, hih.
Kevenneltiin vielä loppuravit ja käveltiin. Pompeli sai jäädä jatkamaan duunia, kun minä häippäsin. Oli ihan kivaa jopa! Esteillä, aika jännää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti