sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Hidasta menoa reippaalla kaverilla

Lauantaina mulla olikin pitkästä aikaa Jack, tunnilla myös Artsi, Vinski ja Pomo, Jack vain mun kanssani. Poni oli tuttuun tapaan ihan järkyttävän näköinen, mutta saatiin siitä ihan kelvollisen näköinen ja harjattiin tukkakin ojennukseen. Varusteet päälle ja kentälle sitten vain.

Ihan ajankohtaisia kuvia Hennalta!

Kyllähän se taas oli hiukan jännää kiivetä sinne herkkäpepun kyytiin, mutta koitin vain pitää mielessä sen, että pitäisi istua, olla rauhassa ja ottaa pidätteitä niin ettei se sitten heti alkukäynneissä vaihtaisi jollekin villille laukalle.
Jackie käveli kyllä selvästi reippaasti ja hiihteli vähän alta, mutta sain pysyttyä rentona, istuttua alhaalla ja tehtyä sen verran pidätteitä, että askellaji ei vaihtunut missään vaiheessa. Volteilla Jack aina rauhoittui ja hidastui, suorilla se pääsi karkaamaan alta. Keskityinkin ottamaan sitä kuulolle myös niillä suorilla ja oikeastaan jo muutaman kierroksen jälkeen tuntui että allani oli poni, joka ei räjähdä jokaisesta mahdollisuudesta. Heppa käveli rauhaksiin, mutta kuulemma hiihteli silti hiukan liikaa alta. En vain itse sitä tuntenut, joten kutsutaan tätä nyt puoleksi voitoksi.

Tehtiin käynnissä hiukan volttia ja siitä sitten keskihalkaisijalta väistöä takaisin uralle. Reitti oli todella vaikea ymmärtää, mutta kun siitä sai kiinni, olikin jo helpompi tehdä. Tosin, ei se helposti mennyt. Voltit olivat ihan ok, koitin ratsastaa Jackiäkin kunnolla vaikka se mua vähän jännittikin (joo, eihän pohjetta voi käyttää kun se on niin kovin herkkä eläin.. heh). Sain hepan asettumaan ihan kivasti ja se taipui sisäpohkeen ympärille ja oli kuulolla. Väistöt sitten.. ei niin kuulolla. En vaan saanut pidätettä läpi, joten Jack hiihteli eteenpäin aina kun pyysin pohkeella. Homma ei sujunut ja parhainta olivat ne "jos nyt vähän kaadutaan lapa edellä suunnilleen oikeaan suuntaan". Koitin ja koitin saada ne pidätteet läpi, mutta oli se vaan jotenkin vaikeaa. Ja kun en saanut taaskaan istuttua niissä pidätteissä, vaan kellahdin jalustimille ja etukönöön.

Lopulta ihan hiton pitkän tahkoamisen jälkeen sain kiinni ajatuksesta, jossa otan oikeasti vahvan ja nopean pidätteen. Näillä avuilla sain Jackin viimein väistämään. Toki se tuli silleen pätkissä - kaksi askelta, pidätys, uudet kaksi, pidäte, ehkä kolmekin askelta. Välissä hevonen meinaan aina lähti kaatumaan lapa edellä, joten oli vain pakko ottaa homma uusiksi joka välissä. No, onnistuipa, joten olen edes siihen tyytyväinen.


Lähdettiin kevyt raviin ja alettiin tulla keskihalkaisijaa pitkin ja siinä sitten halkaisijan alussa ja lopussa tehtiin kahdeksikot tötteröiden ympärille. Jack lähti yllättävän rauhassa ja hitaasti siihen raviin, eikä meillä mennyt ollenkaan aikaa hevosen hidasteluun ja tahdin löytymiseen. Jack ravasi jopa asteen löysästi, mutta annoin sen nyt olla, enkä alkanut vääntämään pitkän tauon jälkeen niin erilaisen hevosen kanssa.
Tämä sujui ihan hyvin. Voltit oikealle olivat selvästi hankalempia, Jack kaatui pohjetta vasten sisälle ja jouduimme jonkin aikaa veivaamaan ennen kuin sain näistäkin volteista tehtyä suunnilleen samankokoisia kuin vasemmalle. Pitkillä sivuilla piti pidentää ravia, mutta otin siinäkin vain sellaista vauvareipastusta, pyysin vain vähän eteen ja olin tyytyväinen siihen.

Kun oltiin aikamme kevennelty, istuttiin alas harjoitusraviin ja lisättiin laukannostot pitkille sivuille. Homma alkoi hyvin, raviosuus sujui, Jackie meni rauhassa ja päästiin pyörittämään voltteja. Eka laukannostokin onnistui moitteetta, heppa nosti kevyesti, laukkasi varsin rauhassa ja siirtyi raviinkin siististi. Seuraava laukannosto olikin ihan eri maata, kun hevonen suorastaan räjähti laukkaan, kiihdytti suoralla ja meikäläinen huojui kyydissä jumalaa rukoillen. Jackie pysähtyi kuitenkin suoran loppuessa ja päästiin jatkamaan. Minä tosin menin nyt käynnissä, sillä a) en pystynyt istumaan rentona ravissa vielä ja b) Jack oli valmis räjähtämään heti kun mentiin laukannostopäähän.  Tulin käynnissä, kävelin sen kohdan ohi jossa poni viimeksi räjähti ja nostin vasta pitkänsivun puolivälissä. Nyt hevonen osasi taas laukata rauhassa ja meni kuin mikäkin tätikuljetin. Marianne käski laukata hiukan ympyrällä jotta rauhoituttaisiin vähän, joten otin muutamat laukkaympyrät toisessa päässä. Heppa oli fiksu, laukkasi hyvin, vähän hitaasti ja laukkakaan ei ihan meinannut pyöriä, mutta kuitenkin ihan ok suoritus. Kun oltiin laukattu, koitin sitä ravia uudestaan. Menikin ihan hyvin, mutta heti laukkapäässä Jackie otti ja lähti uudestaan. Tällä kertaa sain pysäytettyä sen niille sijoilleen ja päädyin vain jatkamaan käynnissä ja ottamaan muutamat nostot sieltä sivun puolivälistä jottei hevonen pääsisi enää räjähtämään. Nostot olivat hyviä, Jack laukkasi hienosti reitillä ja sen kanssa laukkaaminen oli vain niin helppoa. Sen kuin istui ja ajatteli mitä tehdään, niin poni suoritti. Siirtymät alas tulivat ihan istumalla syvälle satulaan ja homma pelasi hienosti.



Lopuksi käveltiin loppukäynnit. Itse taluttelin Jackiä ja siitä lähdettiin sitten tallille. Poni sai loimen ylleen ja pääsi tarhailemaan vienoiseen vesisateeseen. Sitten kotiin takaisin.
On muuten tyhjää taas käydä näin harvoin. Ehkä sitten joskus taas pääsee useammin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti