Marianne oli tänään tosiaan poissa, joten meillä oli sijainen. Pitkästä aikaa, oli se ihan mukavaa vaihtelua taas. Vaikka puolet jengistä olikin ihan paineissa eikä kukaan uskaltanut tehdä mitään kun oli vieras opettaja :D
Harjailin Elviksen todella siistiksi, sitten varusteet niskaan ja lähdettiin kentälle. Hyppäsin kyytiin ja aloitettiin alkukäynnit.
Opettajahan oli sen suhteen tuttu, että se on ollut myös koulukisoja tuomaroimassa suunnilleen joka vuosi. Itse en kuitenkaan ole osunut hänen sijaistamalleen tunnille, joten tämä oli nyt ensimmäinen kerta. Otettiin perusasioita käsittelyyn, sillä olihan siinä nyt kuusi vierasta ratsastajaa opetettavana.
Aloitin Elviksen kanssa taas vähän varoen. Se tuntui hitaalta ja olisin vain toivonut että saisin sen liikkumaan aktiivisemmin eteen ja isompaa käyntiä. Olin kuitenkin hiukan varovainen jottei sitten kävisi niin että poni jännittyy ja räjähtää sieltä. Pikkuhiljaa sain kuitenkin ratsastettua ponia vahvemmin eteen ja pyydettyä, joten lopulta sain ihan kohtuu hyvää käyntiä eteen. Olisihan se edelleen voinut olla aktiivisempi ja vasen pohjekin olisi täytynyt saada paremmin läpi, jottei poni vain kaatuisi siitä läpi. Mutta noin niin kuin tähän hätään olin varsin tyytyväinen. Sain Elviksen myös omasta mielestäni aika kivasti asettumaan ja pohjettakin jumputtelin läpi, jotteivät kaikki voltit pienenisi ihan minimaalisiksi.
Seuraavaksi kevenneltiin ravia, joka sujui ihan mukavasti. Elvis oli edelleen hidas ja taas kerran menin varovasti. Sain ponia kyllä ratsastettua reippaammaksi, eikä se edes jännittynyt, mutta ongelmana oli se jatkuva lösähtäminen uudelleen. Aina vaan voltin jälkeen tuli ohjeistus ratsastaa lisää eteen, enkä oikein saanut ponia pidettyä reippaassa temmossa. Jotain muuta otusta olisinkin varmaan muistuttanut raipalla pohkeen taakse että haloo, sopii sitä kauemmin kuunnella kuin kaksikymmentä metriä. Elviksen kanssa tyydyin koskettamaan raipalla lapaa, jotta poni edes hiukan ajattelisi että vauhdin tulee säilyä, ellei uutta ohjetta tule.
Tehtiin samat kuviot toiseen suuntaan, Elvis kääntyi, asettui ja kulki ihan hyvin. Vähän se tuli vasenta pohjetta päin ja oli löysähkö, mutta pysyi suht rentona ja asiallisena kuitenkin.
Laukat otettiin kahdella ympyrällä, me jäimme Artsin ja Pomon kanssa samalle ympyrälle. Ensin laukattiin oikeaan kierrokseen, joka nyt oli vähän sellaista ja tällaistä. Elvis valui niiden vasempien apujen läpi aina välillä ulos ympyrältä, se ei alkuun meinannut edes kääntyä ympyrälle ollenkaan (muutaman tahkoamisen jälkeen sain sen kuitenkin kääntymään tosi kivasti). Laukka tipahteli alas, poni laukkasi tosi löysästi, mutta sitten taas se tuntui myös juoksevan vähän väliä alta. Homma tuntui todella vaivaiselta, mutta saatiin me ihan kivasti laukattua, tehtiin vain muutamia hidastuksia ja pieniä reitiltä katoamisia siihen väliin. Pullakin löysi laukkansa ihan siinä vikoilla pätkillä ja vihdoin tuntui että laukka oikeasti pyöri todella kivasti.
Vasen kierros olikin helpompi, nyt poni pysyi ympyrällä sitä kyseenalaistamatta, se ei tuntunut juoksevan alta joten oli helpompi ratsastaa eteen ja pitää laukka yllä. Saatiin laukattua selvästi pidempää pätkää ja useampia ympyröitä ennen kuin siirryttiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Heh, Elvis oli oikeasti aika urhea. Me seistiin kentällä kun Evita laukkaili yksinään. Evita kuitenkin oli erittäin sitä mieltä että hänen on pakko päästä kavereiden luokse ja sieltähän se eläin sitten jyrähti, ravasi suoraan Elviksen naaman edestä, mutta ponihan ei välittänyt yhtään. Mitä nyt hiukan luimisti kun akat juoksee syliin. Onhan siitä tullut niin urhea.
Ei tosin niin urhea, ettei se olisi säikähtänyt loppukäynneissä jotain. Ratsastaja melkein lensi kyydistä, mutta roikkui sitten henkensä kaupalla siellä.
Keskelle, poni talliin ja siitä kotiin taas. Säilyisi nyt tällaiset ilmat, kenttä on ollut todella hyvä, niin pääsisi jatkossakin tekemään kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti