Kenttä oli märkä, joten käytettiin vain pientä osaa, joka oli jo kuivunut edellisen tunnin tamppauksen ansiosta. Alue kuitenkin oli hiukan pieni, varsinkin minun mielestäni kun alla oli näinkin iso humma. Yritin kuitenkin parhaani mukaan ratsastaa alkukäynneissä pohjetta läpi ja tehdä edes joitain ympyröitä. Se oli kuitenkin hiukan hankalaa, Vinski oli jotenkin todella sitä mieltä, ettei tänään viitsittäisi oikein tehdä mitään. En oikein saanut sitä ulko-ohjalle, se valui holtittomasti uralle, eikä edes kääntynyt ihan niin kuin piti. Se käveli ihan ookoosti, ei tarpeeksi, mutta kuitenkin. Muut asiat vaan olivat vähän retuperällä.
Tehtiin siinä alkukäynneissä volttia yhteen kulmaan ja jatkettiin väistäen uraa pitkin niin, että etuosa tuotiin uran sisäpuolelle. Tämäkin oli vaikeaa, siis välillä onnistui joo, mutta silloinkin sillä säästöliekillä ja tuntijunaillen. Välillä ei onnistunut sitten sitäkään ja homma oli aikalailla tervassa uimista. Ei kuitenkaan ihan penkin alle mennyt - vaan ei ihan täysin onnistunutkaan.
Siirryttiin kevyt raviin, jossa ihan ekaksi puskettiin kaikki hevoset reippaaseen raviin. Minäkin kun en jotenkin uskaltanut pyytää Vinskiä tarpeeksi eteen (eihän se niin pienellä kentällä mahdu ravaamaan hei!) mutta Mariannen käskettyä löytyi poniin vauhtia ja todella hyvää ravia. Kun kaikki olivat liikkeellä (välihuomiona: ei tapeltu yhtään tässä ravissa, vaan alusta asti Vinski meni nätisti!) niin alettiin tehdä jokaisen sivun keskikohdalla puolipidätteitä, jotta saataisiin hevonen hetkeksi istumaan takajaloille ja siitä sitten taas reippaasti eteen.
Olisi siis voinut mennä paremminkin. Aika usein tuntui että pidäte ei mennyt läpi tai kun se meni, niin heppa ei lähtenyt oikein eteen tarpeeksi. Saatiin muutamat superonnistumiset joissa heppa hidastui ja lähti sitten lähes pyytämättä eteen. Mutta suurin osa oli niitä "vähän vaan sinne päin"-suorituksia, mikä oli tietenkin vähän harmi. Tehtiin vähän tasapaksusti koko ajan, heh.
Sitten käveltiin hetkinen ja lähdettiin treenailemaan peruutuksia. Ensin selitettiin kunnolla kuinka peruutus tehdään ja miksi, jonka jälkeen tehtiin peruutukset jokaisen sivun keskellä. Vinski oli näissä oikein hyvä. Välillä se teki vain kaksi askelta ja jämähti, mutta aika usein saatiin kolmesta neljään siistiä askelta ja siitä eteen. Tosin, meillä oli yksi erittäin suuri ongelma näissä peruutuksissa. Puolet pysähdyksistä piti nimittäin tehdä ruohon viereen, eikä hevonen tietenkään voi mitenkään keskittyä pysähtymiseen ja peruutuksiin, jos nokan edessä heiluu kaisla. Ja kun ei se Vinski edes luopunut toivosta millään! Kertaakaan se ei päässyt syömään ja silti lähes joka kerta se koitti dipata päänsä pusikkoon. Kun heppa malttoi keskittyä aiheeseen, olivat peruutukset hyviä.
Ensin käveltiin peruutusten välissä, sitten alettiin ottaa harjoitusravia, joka meni myös ihan hyvin. Alkuun siirtymät olivat hitaita, mutta kyllä vanha poikakin sieltä aktivoitui. Lopuksi otettiin vielä yhdet laukannostot suoraan peruutuksesta. Se olikin kyllä todella hyvä nosto, käytännössä suoraan peruutuksesta, laukka oli hyvää ja pyörittelin sitä yhden ympyrän verran. Olin varsin tyytyväinen.
Lopuksi käveltiin, jonka jälkeen hevonen pääsi talliin lepäilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti