Kenttä oli edelleen märkä, joten käytettiin lievästi suurennettua osaa verrattuna eiliseen. Pomo oli ihan kiva, sain sen eteen ihan mukavan reippaaksi, poni kääntyi ja tuntui ihan hyvältä. Koitin nyt oikeasti kerätä sitä ohjaakin käteen, mutta on se silti vaikeaa saada kunnollinen ohjastuntuma ja ponia lyhenemään hidastumatta liikaa. Meille koottiin sinne paljon voltti/ympyrämerkkejä ja tarkoituksena oli sitten taivutella pyörylöitä ihan kunnolla. Tehtiin loivaa kolmikaarista, jonka huippuun tehtiin voltti, kulmiin voltit ja vielä jonkinmoinen ympyrä lyhyeltä sivulta ulospäin. Ponia sai siis väleissä ratsastaa kunnolla eteen jottei se jäisi löysäksi kaiken pyörittelyn takia.
Pyörittely meni aika nätisti. Poni jaksoi edetä, hiukan se ympyröille hidastui kyllä. Käännyttiin kivasti ja homma tuntui ihan simppeliltä ja mukavalta. Tässä välissä koitettiin myös sitä, että ohja otettiin käteen, nyrkki kiinni ja pohkeet irti. Sitten piti myödätä hiukan vähemmän kyynerpäällä käynnin tahdissa. Pomo vastasi tähän hidastumalla hiukan. Kun sitten aloin myödätä normaalisti kyynerpäällä, lähti poni etenemään. Oikein hyvä, poni ainakin oli etenemässä ihan itse, ilman jatkuvaa pumppaamista.
Siirryttiin kevyt raviin ja vähennettiin ympyräpyörittelyä. Niitä sai tehdä vähän oman tahdon mukaan. Itse aloitin ruoskimalla ponin eteen ja kun se alkoi ravata kunnolla, pyörittelin hyvässä tahdissa ympyröitä vähän molempiin suuntiin. Asettaminen oli jäykkää kuten aina, mutta ainakin käännyttiin ja pysyttiin sinäänsä raiteilla. Alettiin myös tehdä ihan samaa kuin eilen - puolipidäte, kun heppa hidastaa hetkeksi, niin myötäys ja eteen. Taas tämä oli jotenkin puolivillaista, en vain saanut tehtyä tarpeeksi nopeasti, eikä Pomo aina edes hidastanut yhtään. Muutamat hyvät onnistumiset tuli, muuten oli taas sitä tasapaksua settiä.
Väittäisin että tämän jälkeen sitten alettiin tehdä kolme käyntiinsiirtymää per kierros harjoitusravista ja sinne avoimelle sivulle tehtiin ympyrä laukassa ulospäin kentältä. Siirtymät olivat ihan ok, parempia alas kuin ylöspäin. Raviin siirtyessä kun heppa oli jotenkin hidas ja löysä vähän joka kerta. Pomo myös ravasi turhan löysänä, mutta mulla oli hirveitä hankaluuksia saada sitä reippaaseen raviin, kun aina muutaman metrin välein piti kuitenkin tehdä niitä käyntisiirtymiä. Ja kun ratsastin ponia eteen tarpeeksi, niin aloin vain pomppia ja puskea ponia liikaa eteen. Kun oikein keskityin sain istuttua, mutta oli se hankalaakin.
Laukat olivat ihan ok. Laukannostot olivat hitaita kuin mitkä ja laukkakin vähän tipahteli kesken. Syytän osin tosin kentän pohjaakin, se oli niin märkä sieltä päästä, että poni ei oikein edennyt tai pyörittänyt laukkaa kunnolla. Sain kuitenkin ihan kivat nostot vasempaan kierrokseen ja laukattua muutamat ympyrät. Oikeaan kierrokseen ongelmana oli alkuun se, että poni oli täysillä oikeassa ohjassa kiinni ja täysin tyhjä ulko-ohjasta, joten se ei oikein kääntynyt siistille reitille ja joko tiputti raville tai laukkasi ympyrän jälkeen kulman oikoen takaisin uralle. Sain kuitenkin loppuun puskettua ihan kivan suorituksen, jossa muutaman laukan tipahduksen jälkeen sain laukattua koko ympyrän, työnnettyä ponin suoralle reitille, siirrettyä sen suorana raviin ja ratsastettua kulman läpi kauniisti ja siististi!
Käveltiin ja sitten Marianne halusi tulla Pomon selkään vähän näyttämään miten sitä voisi ratsastaa. Jälleen kuulemma poni oli ihan kivasti pohkeen edessä, mutta se ohjaan kiinni pureminen oli ihan kamalaa :D On se vaikeaa.
Marianne ratsasti ponia siinä muiden loppukäyntien ajan, laittoi sen kunnolla eteen, taivutteli sitä irti siitä kuolaimesta, näytti miltä sen käytännössä pitäisi näyttää. Pomokin siinä rentoutui ja alkoi selvästi vastata hiukan paremmin kuin siihen mun kevyeen pyytämiseen. Mun pitäisi vaan vaatia se ohjakin kunnolla läpi, taivuttaa paremmin eikä antaa periksi.
Marianne lopetteli sitten kun seuraava tunti tuli ja käski mut takaisin selkään. Ajattelin että jees, kävelen sillä tässä loppukäynnit ja vien sen takaisin talliin. Käveltyäni pari kierrosta Marianne totesi että okei Milla, ohjat käteen ja raviin. Olin siellä vaan että jahasjahas, mutta tein työtä käskettyä. Sen jälkeen mua ruoskittiin ratsastamaan enemmän. Yksinkertaisesti, mun pitää ratsastaa enemmän, jotta saisin ponista paremman. Niin sitten teinkin, ainakin parhaan kykyni mukaan. Jouduin tekemään paljon voltteja, taivuttamaan ja vaatimaan sitä taivutusta läpi. Suoralla uralla jouduin vaatimaan vasta-asetusta ihan kunnolla. Aina kun poni hidastui, käskin sitä kunnolla eteenpäin. Volteilla piti pitää takaosa aktiivisena, suorilla ratsastaa hulluna eteen. Täytyy sanoa että jos kramppasi jokainen lihas jo tunnin jälkeen, niin tämän extrasuorituksen jälkeen oli lähes täysin kuollut. (Myös pieni sivuhuomautus - reippaasta ravista huolimatta nyt osasin kyllä istua siellä, myös niillä Mariannen kolme reikää lyhyemmillä jalustimilla. Kenties sillä oli jotain tekemistä sen kanssa, että poni liikkui paremmin)
Jouduin tosissaan tekemään töitä ja painamaan aika kauan. Pomokin tosin parani koko ajan mitä kauemmin sillä ratsastin. Väsähtihän se toki ja pissahätäkin vaivasi, mutta se vastasi eteenpäin tosi kivasti, taipui ongelmitta ja alkoi tosissaan jopa rentoutua sieltä suusta ja niskastaan myös mun kanssani. Marianne siinä tuskasteli että ollaan ihan millin päässä siitä että se loksahtaisi peräänantoon, mutta mä lähinnä tein kuolemaa ja en ollut uskoa että saan sitä taas ratsastettua niin hyväksi. Kyllä siellä töitä sai tehdä ja käsi sai liikkua jotta ponin sai asettumaan oikeasti yhtään mihinkään. Mutta tuntui se myös palkitsevalta - en varmaan itse ole saanut sitä koskaan noin vastaanottavaiseksi. Se ei ollut sellainen "puren vastaan niska jäykkänä" vaan tuntui jopa pehmeältä, taipui, asettui ongelmitta. Vaikka se ravasi kunnolla eteen, ei ollut yhtään sellainen olo etten pysy tai selviä siellä, sillä se oikeasti oli avuilla. Kerrankin tuntui että jahas, NYT se on ulko-ohjan ja sisäpohkeen välissä. Kun oikeasti tuntui siltä että sisäpohkeella kun painaa, niin poni vastaa eteenpäin ja sisäpohkeen painallus tuntui kulkeutuvan suoraan ulko-ohjaan, jolla poni nyt kerrankin lepäsi kevyenä ja tasaisena. Ei tiilimuurina, eikä tyhjänä. Wauwau..
Lopulta pääsimme mekin loppuraveihin. Näissä mun piti ratsastaa eteen-alas, mutta myönnettäköön että se oli ihan liian vaikeaa. Ajoittain Pomo venyi ja oli hyvä. Sitten taas.. Ei.. No, se on vaikeaa ja sentään se ravityöskentely meni himohyvin. Joten eipä tuo mitään. Jäin sitten kävelemään ja käveltiin ihan antaumuksella Pomon kanssa siellä. Poni oli meinaan hikinen ja kaikkensa antanut kaiken rääkin jälkeen. Kun oltiin kävelty lähdettiin talliin, Pomo sai pientä pesua ja pääsi tarhaan. Ja täytyypä sanoa, että en ole varmaan ennen nähnyt tuota ponia yhtä seesteisenä. Sillä oli jotenkin rauhallinen ilme siellä karsinassa, korvat hörössä, seisoskeli vain tuijottelemassa mua. Jotenkin todella seesteinen fiilis.
Olin kyllä tyytyväinen. Ja tosiaan, kyllä siinä ylimääräisessä ratsastelussa meni parikymmentä minuuttia. Mutta nämä olivatkin ehkä parhaat 20 minuuttia. Menevät melkein sen edellisen eeppisen Pomotunnin ohi. On vaan niin jännää että pystyin ratsastamaan sitä niin paljon, niin aktiivisesti ja sain sen vielä hyväksi. Dämn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti