Puoliteholla ja silti paljon paremmin

Olen tässä ollut kipeänä, joten tänään oli tiedossa vähän sellaista puolitehoista puuhastelua. Tarkoituksena oli toki ottaa takaisin siitä viime kerrasta, joka meni vallan tavattoman huonosti. Mutta täysillä ei tänään vedetty, enemmänkin vähän sinne päin.
Mulla oli Nipsu, tunnilla myös Pomo, Elvis ja Evita, Nipsu jatkoi toisellekin tunnille.

Tänään kenttäkin oli jo hiekalla! Toki se hiekka oli jäässä, mutta oli se vaan hienoa, ei lunta, ei jäätä. Ainakaan sillä puolella kenttää jota käytimme. Koska hiekka kuitenkin oli vielä kovaa, jäätiin heti alussa isolle ympyrälle kävelemään, jotta saataisiin edes jokin ura pehmennettyä.

Tällä kertaa meillä oli Nipsun kanssa heti alusta asti paremmat kuviot. Poni ei ollut yhtään niin tönkkö vasemmalle pohkeelle, vaan tuntui ihan jopa kuuntelevan jalkaa. Muutaman kerran se hiukan lösähti sisälle, mutta sain ponin paukuteltua suoralle reitille. Tehtiin vähän taivuttelua sisällepäin ympyrältä, Nipsutin oli vallan jäykkä aina alkuun, mutta antoi sitten periksi ja taipui ihan ookoosti molempiin suuntiin. Takajalat siinä hötäkässä jäivät hitaiksi, mutta toisaalta, enpä itsekään oikein jaksanut täysillä ratsastaa, joten ponin löysäily oli ihan ymmärrettävää.

Kevyt ravissa jatkettiin ympyrällä ja alkuun jouduttiin hetki funtsimaan milleen ratsastettiinkaan. Nipsu nimittäin juoksenteli toisten perässä kentän toiseen päähän eikä alkuun kääntyminen meinannut onnistua ravista oikeaan kierrokseen. Kun hetken sähläsin ja keräsin itseni, sain Nipsun kuulolle ja reitille ja homma pelasi huomattavasti paremmin.

Saatiin aikaan ihan mukavaa ravia. Poni kääntyi (wuhuu), pysyi reitillä ja hölkkäili iloisesti ympyrällä. Hyvin tasapaksua menoa, mutta se oli mun vikani. Samoin tuntui että tänään olil oma istunta astetta enemmän hukassa ja heiluin ihan liikaa aina kun Nipsu teki pieniäkin tahtirikkoja ja säikähti hiukan jotain. Ehkä tämä korjaantuu ensi viikoksi.

Tehtiin vielä käynnissä samaa taivuttelua ympyrällä ja lopuksi kevenneltiin vähän loppuraveja. Loppuraveissa päätin hiukan pyytää Nipsua isompaan raviin ja ahkerammaksi takaa, joten tuloksena oli tosi paljon mukavampaa ja parempaa ravia. Hiukan meillä vaan oli alkuun ongelmaa kun kaikki muut katosivat reitiltä ja Nipsu-raukka oli totta kai sitä mieltä että hänenkin pitäisi karauttaa toisten perässä toiseen päähän kenttää. Sain asian lopulta hallintaan ja loppuravit olivat varmaan onnistunein pätkä tällä tunnilla.

Käveltiin loppukäynnit ja keskelle. Tosiaan, lopputulema on se, että meni ainakin satatuhatta kertaa paremmin kuin viimeksi. Ei kysymystäkään. Kuitenkin vallan tasapaksua ja tylsää menoahan tämä oli, joten toivottavasti ensi viikolla meikä on taas kisakunnossa ja pystytään oikeasti ratsastamaan, tällaisen hölkkäilyn sijaan.

Pohjanoteerauksesta vaakakiitoon

Tänään ei kannata pahempia edes jaaritella. Menin Nipsulla, tunnilla myös Jack, Evita ja Elvis, Nipsu vain mun kanssani. Kenttä oli varsin jäätikkö, mutta hiekkaa näkyi jo toisessa päässä. Pohjana se oli siis silti kamala, mutta kesä tulee kolisten, ainakin toivon mukaan.

Ja siis kaikki oli jäässä! Nipsua oli ihan kamala taluttaa kun piha on umpijäätä ja ponilla on hokit, mutta minulla ei. Tuntikin meni sitten ihan jäässä. Nipsu meinaan oli vakaasti päättänyt että vasenta pohjetta ei tarvitse kuunnella. Ei auttanut vaikka kuinka taoin sitä jalkaa läpi, ei tyttöä kiinnostanut niinku pätkääkään. Saatiin raippa, mutta oltiin silti vähän siinä ja siinä, että menikö se vasen pohje lainkaan läpi vai ei. No, ainakaan raipan saannin jälkeen ei poni vetänyt uukkareita suoralta uralta, joten kai se positiivisempaan suuntaan meni.

Käynti ei oikein onnistunut. Poni kaatui milloin sisälle, milloin keilaili tiensä väärään kierrokseen. Kun piti lähteä kevyt raviin, niin se ravi oli... no siis epätasaista. Sellaista epätasapainoista oikeastaan. Ja kenttä oli jäässä ja se poni kaatui hitokseen paljon pohjetta vasten. Coctail oli liikaa minulle ja totesin että ok. Paremmalla pohjalla, joo, voisin koittaa ratsastaa ponia ja rentoutua. Ok, toisella ponilla voisin koittaa mennä. Mutta kun se oli Nipsu, vähän epätasapainoinen otus ja kenttä oli jäässä. Niin en vaan kyennyt. Mä olin ihan kipsissä kun pelkäsin vaan että koska poni kaatuu, enkä todellakaan uskaltanut ratsastaa mitään pohjetta läpi ravissa, hyi kamala. Rajansa kaikella. Tiesin etten millään saa rentouduttua kun vaan pelkään että poni kaatuu ja jos jatketaan sellaista epätasaista menoa, niin sitten se voi kaatuakin.
Herrasmiespäätökseni oli sitten kävellä vaan koko tunti, ei vaan pystynyt. Joskus on tällaista, kuten nyt. Käynnissä Nipsu viimein alkoi pikkaisen tuntua siltä että se huomasi vasemmankin pohkeen. Samoin se hiukan tuntui rennommalta. Mutta en mä ravia kyllä viitsinyt nyt laittaa tuolla menemään, ei istunta pystynyt siihen yksinkertaisesti.

No, selkee. Lähdettiin lopputunniksi sitten maastoon, kun eipä siellä kentällä olisi muutenkaan ihmeempiä voinut tehdä. Ja täytyyhän tunti nyt lopettaa edes siihen korkeaan nuottiin ja silleen. Päästiin kävelemään ehkä 50 metriä, kun naapurin rekan perän ovi läiskähti kiinni ja pam, meidän edestä Jackie veti 180 astetta, Nipsu seurasi mallia ja seuraavaksi huomaankin kun laukataan täysiä Elviksen perässä kohti kotia. Jackie onneksi meidän perästä hyppäsi pellolle ja jäi Evitan kanssa tönöttämään rikospaikalle, mutta valitettavasti mun veturilla tai omalla tammallani ei ollut niin mitään aikeita pysähtyä. Tai no, Nipsu hiukan tuntui mallailevan että kuinkahan käy jos sekin hyppäisi pellolle, mutta en ollut ihan niin innokas kokeilemaan moista.

Ihan chilliä menoahan se sitten oli. Elvis juoksi edessä, Nipsu laukkasi perässä, en saanut sitä pysähtymään vaikka kuinka koitin, joten keskityin sitten edes pysymään kyydissä. Onneksi tie oli sula, niin ei tarvinnut jännätä että meneekö poni nokilleen. Ei edes jännittänyt niin kauheasti, vähän kyllä kerkisin siellä miettimään että toivottavasti ei juosta Pammontien toiseen päähän ja kunpa en ainakaan täydestä vauhdista tippuisi.
Onneksi Elvis siinä viisaana ponina karautti kentälle ja me sitten laukattiin sinne Nipsun kanssa myös, hiekkakasojen yli hypellen. Keskikaartoon poni sitten jämähti ja jäi vain tuijottelemaan että mikähän hiton sapelihammas se siellä mahtoi olla. Mä tulin kiireesti alas, mutta sentään sen verran oli voittajaolo, kun selvittiin ehjin nahoin, eikä ollut edes paniikkikohtausta tällä valtaisalla tätiratsastajalla moisen kiidon jälkeen. Loput tästä maastolenkistä käytiin ihan taluttaen sattuneista syistä, mikä oli vähintään yhtä jännää koska ne tiet olivat umpijäässä.

Mutta selvittiin. Nyt sitä voi varmaan selvitä ihan mistä vaan.
Ja todellakin, ei ainakaan vielä ole sellainen olo etten enää ikinä suostu lähtemään maastoon. Katsotaan mikä fiilis iskee kun oikeasti lähdetään maastoon seuraavan kerran.

Rentoutta ja maastokävelyä

Tänään menin Nipsulla ja tunnillamme myös Pomo, Elvis ja Jack, Nipsu jatkoi vielä toiselle tunnille. Kylmä oli taas, pakkaset palasivat, mutta sentään ponit uskoivat kevään tuloon ja tiputtivat karvaa ihan kunnon tahdilla. Laittelin Nipsun kuntoon ja sitten hilpaistiin kentälle, josta oli sentään ne lumet kuorittu kuten tarkoitus viime viikolla olikin. Kyllä se kesä sieltä saapuu.

Kenttä oli joka tapauksessa kova ja luminen, mutta sentään tasaisempi kuin aiemmin. Koska pohja kuitenkin oli mitä oli, niin tänään keskityttiin ihan vain hevosen rentouttamiseen. Alkukäynneissä käveltiin löysin ohjin ja samalla tuuppailtiin poneja niin isoon käyntiin kuin niistä vain lähti. Nipsu hiukan kaatui vasemmalle, eikä edes meinannut käynnissä kääntyä oikeaan kierrokseen, mutta sain ihan suhteellisen hyvin paukuteltua sen vasemman pohkeen läpi tässä käynnissä.
Sain myös Nipsua eteenpäin oikein nätisti, koitettiin kävellä mahdollisimman isoa käyntiä poni rentona. Olin oikein tyytyväinen, tyttönen kulki kiltisti ja tottelevasti.

Siirryttiin sitten raviin pitkien ja rentojen alkukäyntien jälkeen. Ravissa piti sitten puolet kentästä ravailla löysin ohjin ja toisella puoliskolla sai kerätä ohjaa käteen ja ottaa poneja hiukan lyhyemmiksi. Alku oli hankalaa, sillä Nipsu ei paljon muuta tehnyt kuin kaatunut sisälle ja kieltäytynyt kulkemaan minun haluamaani suuntaan. Marianne sitten korjasi asian ihan vain kertomalla mulle, että katsoisin eteenpäin, enkä vain kaatuisi ponin mukana sisälle. Ja joo, poni suoristui saman tien kun katsoin suoraan eteen ja sain sen jälkeen sen jopa kääntymään aika nätisti ja pysyttiin reitilläkin (vähän se vasen pohje piti tämäytellä läpi, jotta neiti jaksoi kuunnella sitä).

Kun poni oli saatu suoraksi, saatoin aloittaa tehtävänkin. Ensi alkuun oli taas hankalaa. Siis oli mun ohjan pituus mitä tahansa, niin Nipsu vain tasaisen varmasti hölkkäsi pää pystyssä eteenpäin. Kun Marianne muistutti syöttämään vähän lisää sitä ohjaa Nipsulle ja kun hiukan ratsastin ponia eteen ja juttelin ohjalla ponille niin kyllä se sieltä lähti. Muutaman kerran jouduin hiukan odottelemaan ja pyytämään, mutta sitten Nipsu alkoi jo dippailla ihan kivasti eteen-alas aina pätkittäin ja hetkittäin. Kun tarpeeksi kauan veivattiin, niin kyllä me lopulta päästiin ihan joitakin metrejäkin ravailemaan niin, että poni venytti nätisti ja oikeassa muodossa alas. Hiukan ponin ravi vaan hidastui tässä prosessissa, prinsessainen ilmeisesti päätti ettei hän nyt kauheasti jaksa painaa enää. Muuten heppa tuntui kuitenkin tosi kivalta, se oli pehmeä ja rento, oikein kuulolla ja kiva.

Loppukäynneiksi lähdettiin sitten maastolenkille. Tällä kertaa ei tätiäkään jänskättänyt. Ei ollut tilsoja (jäätä oli, joten tietysti ihan hiukan pelkäsin että poni levauttaa itsensä selälleen sinne jäätiköille), ilma oli kaunis ja ponikin jo astetta tutumpi siellä turvallisten aitojen ulkopuolella, joten mikäs siinä kuljeskellessa. Meillä oli oikein mukava ja leppoisa maastolenkki, jonka jälkeen tultiin takaisin ja poni sai jäädä vielä seuraavalle tunnille uurastamaan.

Lämpö saapuu tilsoineen

Eilen menin jälleen Nipsulla, tunnilla myös Pomo ja Evita, Nipsu vain mun kanssani. Eilen oli taas sellainen vähän ällöttävä päivä: oli kyllä lämmintä ja mukavaa, mutta olipa myös superliukasta ja tuli niitä tilsoja. Tosi paljon tilsoja.

Ei me ehditty kuin kävellä kentälle, kun Nipsulla oli jo melkoiset korot pikkuisissa kavioissa. Hiukan kompuroitiin koko ajan ja pohja oli vallan möhkyrä. Onneksi oli edes lämmin, ettei pelkkää valitettavaa ollut.
Käveltiin rauhaisat alkukäynnit, poni oli vallan kiltti ja toimiva. Raveja vain kevenneltiin rauhassa ja kevyesti. Tällä kertaa oikeakin kierros ihan jopa onnistui, tosin ei aivan täydellisesti. Sain Nipsun siis kyllä kääntymään ympyröille, mutta välillä poni päätti vain kaahata kavereitten pyllyihin kiinni, enkä siitä saanut sitä ikinä millään tasoitettua. Silti, parempi kuin viime kerralla.

Kääntelin muutamia ympyröitä, hiukan pyysin vauhtia raviin, mutta suurimmaksi osaksi vain pompoteltiin rauhaisaa keventelyä ympäri kenttää. Eipä sitä oikein viitsinyt suurempia pyytää kun pohja oli mitä oli. Lopuksi istuttiin vielä pari pätkää harjoitusraviakin, joka sujui tosi kivasti. Sain oikeaankin kierrokseen istuttua alas ja kun vain keskityin kylliksi, osasi Nipsutin ravailla oikein rauhaisaa ja pyöreää ravia!

Lopputunniksi lähdettiinkin sitten maastolenkille kävelemään. Alkuun totta kai itse jännitin, olihan kyseessä kuitenkin uusi, hurja poni ja vastaan tuli vielä koirakin omistajineen. Kun selvittiin koirasta, eikä poni tuntunut siltä että se räjähtäisi alta, alkoi ratsastajakin rentoutumaan. Eipä meillä mitään hätää ollut, ohjasin vaan Nipsun pään suoraan Pomon pyllyyn ja koitin olla rentona ja nauttia kyydistä. Nipsu taas katseli vuoroin maisemia ja vuoroin iski kuolaisia pusuja Pompelin karvaiseen takamukseen. Ainoita sydämentykytyksiä matkallamme aiheuttivat, mitkäpä muutkaan kuin tilsat. Poni-parka kompuroi vallan kamalasti korkojensa kanssa, mutta pystyssä pysyttiin ja tallillekin selvittiin takaisin.

Marianne lupasi että eilen oli vuorossa lumenluonti kentältä, joten eiköhän se kesä sieltä vielä pikkuhiljaa meillekin saavu. Siihen asti yritetään parhaamme näillä säillä, eiköhän se siitä sitten!

Kääntyminen oikealle mahdotonta

Tänään menin taas Nipsulla, tunnilla myös Evita, Pomo ja Elvis, Nipsukin jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Poni oli oikein mukava oma itsensä, nosti kaviotkin vallan fiksusti ja rauhallisesti - aivan kuin isot tytöt tekevät! Lähdettiin siitä pian kentälle ja kiivettiin kyytiin.

Meillä oli tänään taas rentoa pakkasratsastusta, joten mentiin keveästi ja odoteltiin kesää saapuvaksi. Nipsukaan ei kuulemma ollut ollut juurikaan töissä viime päivinä, mutta sitä ei ponista huomannut lainkaan. Tytsy oli lähes vetelä, oli selvästi pakkanen imenyt ponista kaikki mehut. Kiltisti Nipsu kuitenkin suoritti, käveli reippaammin eteen kun pyydettiin ja kääntyi tosi kiltisti ja ajatuksen voimalla suuntaan jos toiseenkin.

Kun lähdettiin raviin, vaikeutui homma tosin hiukan, sillä en vain yksinkertaisesti saanut ponia käännettyä oikeaan kierrokseen. Käynnissä se onnistui ihan hienosti, mutta ravissa, ei vaan ei. Marianne sanoi että olisin saanut käskeä napakammin ja vaikka hiukan tämäyttää pohkeen läpi, mikä varmaan onkin totta. Yleensähän vasemmassa kierroksessa Nipsu saattaa yllättäen kaatua sisällepäin, pois uralta, ja silloin sitä saa ihan huolella potkaista ja suoristaa sen takaisin reitille ja raiteelle (tänäänkin tehtiin sitä, mutta olen ihan tyytyväinen siihen kuinka kivasti saan ponin kuitenkin suoristettua noilta karkumatkoilta). Koska kerran vasemmassa kierroksessa poni puskee hiukan vasenta pohjetta läpi sisälle, niin onhan se ihan loogistakin että oikeassa kierroksessa se sama pohje ei välttämättä mene kääntävänä läpi. Kuitenkin Nipsu on niin pieni ja herkkä prinsessainen ja minä olin vallan vakuuttunut että teen vaan jotain niin kamalan väärin, ettei poni voi mitenkään ymmärtää että haluan sen kääntyvän, joten annoin aika pitkälti olla, jotten ainakaan yritä toivottomana kääntää ja epäonnistu kerta toisensa jälkeen. Ehkä seuraavalla kerralla pitäisi koittaa olla napakampi? Mutta rehellisesti sanottuna, ei se oikea kierros ole kyllä koskaan ennen ollut noin hankala, yleensä aina pienen mietiskelyn jälkeen olen ponin saanut kääntymään. Joten en tiedä. Ehkä tämä vaan oli astetta hankalampi päivä ponille ja minä olisin saanut olla tomerampi pyynnöissäni.

No, kun ei kääntyminen onnistunut, niin tein sitten vaan siirtymiä kun toisten pyllyt lähestyivät liiaksi, kiertelin ulkokautta ja luovin tieni vaikeuksien ohi. Vasempaan kierrokseen poni olikin sitten ihan suunnattoman hyvä, kääntyi taas ajatuksella ja homma vaan pelasi niin täydellisesti ettei mitään rajaa. Tänään Marianne hiukan keskittyi siihen että istuisin entistä suorempana - olen kyllä istunut ihan kivasti suorana, mutta mulla on liian vähän "häntä koipien välissä" minkä takia olen vähän turhan etupainoinen silti koko ajan. Nyt sitten koitinkin mennä ihan kunnolla rinta rottingilla ja laittaa ponia eteenpäin. Tosin koska tämä oli kevyttä pakkaspuuhailua, ei Marianne edes vaatinut tänään niin täyttä ravia kuin normaalisti. Mentiin enemmänkin sellaista varsin reipasta ja iloista ravia - ei sitä suurinta vaihdetta jonka ponista saa ulos kaivettua.

Käveltiin pikku välikäynnit ja jatkettiin harjoitusravilla. Se meni todella hyvin, varsinkin kun aloitettiin vasempaan kierrokseen. Taas keventelin hetken ja etsin tahdin, sitten istuin alas ja loppumatkan sainkin vaan istua ja katsella maisemia. Aina kun poni tuntui hiukan jännittyvän, riitti kun minä vaan huokaisin syvään, istuin kunnolla satulaan ja tadaa: poni rentoutui ja pyöristyi taas paremmaksi. Nipsu sipsutteli rauhaisaa ravia menemään, käänneltiin isoja ympyröitä ja nautiskeltiin siitä kun homma vaan sujui niin kivasti!
Kun vaihdettiin oikeaan kierrokseen jätin alas istumiset suosiolla pois, sillä kun kääntyminen ei onnistu ja kynnetään vaan vuoronperään kenen tahansa pyllyssä, niin rentoa istumista ja ponia on turha edes hakea. Siispä kevenneltiin rauhassa, kunnes sai päästää pidempää ohjaa loppuhölkkäilyihin.

Loppuravitkin menivät muuten aika jees. Pyysin Nipsua taas astetta enemmän liikkeelle, jouduin kunnolla keskittymään siihen etten sählää sisäohjan kanssa, vaan otan enemmänkin ulko-ohjalta otteita ja samaan aikaan sitten vaan annoin ohjaa ja ratsastin takajalkoja alle. Vauhti jäi lievemmäksi kuin esimerkiksi viime viikolla, mutta hei, ainakin tällä kertaa oikeasti sain Nipsun rentoutumaan ja pyöristymään, joten sanoisin että ihan win-win-tilanne kuitenkin!

Käveltiin vielä loppukäynnit ennen kuin poni sai jäädä vielä ahertamaan ja itse lähdin talliorjani kanssa kotiin. Vallan mukava päivä ja mukava poni. Nyt vaan kun kesä tulisi pikaisesti ja päästäisiin kunnolla duuniin!