Puoliteholla ja silti paljon paremmin

Olen tässä ollut kipeänä, joten tänään oli tiedossa vähän sellaista puolitehoista puuhastelua. Tarkoituksena oli toki ottaa takaisin siitä viime kerrasta, joka meni vallan tavattoman huonosti. Mutta täysillä ei tänään vedetty, enemmänkin vähän sinne päin.
Mulla oli Nipsu, tunnilla myös Pomo, Elvis ja Evita, Nipsu jatkoi toisellekin tunnille.

Tänään kenttäkin oli jo hiekalla! Toki se hiekka oli jäässä, mutta oli se vaan hienoa, ei lunta, ei jäätä. Ainakaan sillä puolella kenttää jota käytimme. Koska hiekka kuitenkin oli vielä kovaa, jäätiin heti alussa isolle ympyrälle kävelemään, jotta saataisiin edes jokin ura pehmennettyä.

Tällä kertaa meillä oli Nipsun kanssa heti alusta asti paremmat kuviot. Poni ei ollut yhtään niin tönkkö vasemmalle pohkeelle, vaan tuntui ihan jopa kuuntelevan jalkaa. Muutaman kerran se hiukan lösähti sisälle, mutta sain ponin paukuteltua suoralle reitille. Tehtiin vähän taivuttelua sisällepäin ympyrältä, Nipsutin oli vallan jäykkä aina alkuun, mutta antoi sitten periksi ja taipui ihan ookoosti molempiin suuntiin. Takajalat siinä hötäkässä jäivät hitaiksi, mutta toisaalta, enpä itsekään oikein jaksanut täysillä ratsastaa, joten ponin löysäily oli ihan ymmärrettävää.

Kevyt ravissa jatkettiin ympyrällä ja alkuun jouduttiin hetki funtsimaan milleen ratsastettiinkaan. Nipsu nimittäin juoksenteli toisten perässä kentän toiseen päähän eikä alkuun kääntyminen meinannut onnistua ravista oikeaan kierrokseen. Kun hetken sähläsin ja keräsin itseni, sain Nipsun kuulolle ja reitille ja homma pelasi huomattavasti paremmin.

Saatiin aikaan ihan mukavaa ravia. Poni kääntyi (wuhuu), pysyi reitillä ja hölkkäili iloisesti ympyrällä. Hyvin tasapaksua menoa, mutta se oli mun vikani. Samoin tuntui että tänään olil oma istunta astetta enemmän hukassa ja heiluin ihan liikaa aina kun Nipsu teki pieniäkin tahtirikkoja ja säikähti hiukan jotain. Ehkä tämä korjaantuu ensi viikoksi.

Tehtiin vielä käynnissä samaa taivuttelua ympyrällä ja lopuksi kevenneltiin vähän loppuraveja. Loppuraveissa päätin hiukan pyytää Nipsua isompaan raviin ja ahkerammaksi takaa, joten tuloksena oli tosi paljon mukavampaa ja parempaa ravia. Hiukan meillä vaan oli alkuun ongelmaa kun kaikki muut katosivat reitiltä ja Nipsu-raukka oli totta kai sitä mieltä että hänenkin pitäisi karauttaa toisten perässä toiseen päähän kenttää. Sain asian lopulta hallintaan ja loppuravit olivat varmaan onnistunein pätkä tällä tunnilla.

Käveltiin loppukäynnit ja keskelle. Tosiaan, lopputulema on se, että meni ainakin satatuhatta kertaa paremmin kuin viimeksi. Ei kysymystäkään. Kuitenkin vallan tasapaksua ja tylsää menoahan tämä oli, joten toivottavasti ensi viikolla meikä on taas kisakunnossa ja pystytään oikeasti ratsastamaan, tällaisen hölkkäilyn sijaan.