Rentoutta ja maastokävelyä

Tänään menin Nipsulla ja tunnillamme myös Pomo, Elvis ja Jack, Nipsu jatkoi vielä toiselle tunnille. Kylmä oli taas, pakkaset palasivat, mutta sentään ponit uskoivat kevään tuloon ja tiputtivat karvaa ihan kunnon tahdilla. Laittelin Nipsun kuntoon ja sitten hilpaistiin kentälle, josta oli sentään ne lumet kuorittu kuten tarkoitus viime viikolla olikin. Kyllä se kesä sieltä saapuu.

Kenttä oli joka tapauksessa kova ja luminen, mutta sentään tasaisempi kuin aiemmin. Koska pohja kuitenkin oli mitä oli, niin tänään keskityttiin ihan vain hevosen rentouttamiseen. Alkukäynneissä käveltiin löysin ohjin ja samalla tuuppailtiin poneja niin isoon käyntiin kuin niistä vain lähti. Nipsu hiukan kaatui vasemmalle, eikä edes meinannut käynnissä kääntyä oikeaan kierrokseen, mutta sain ihan suhteellisen hyvin paukuteltua sen vasemman pohkeen läpi tässä käynnissä.
Sain myös Nipsua eteenpäin oikein nätisti, koitettiin kävellä mahdollisimman isoa käyntiä poni rentona. Olin oikein tyytyväinen, tyttönen kulki kiltisti ja tottelevasti.

Siirryttiin sitten raviin pitkien ja rentojen alkukäyntien jälkeen. Ravissa piti sitten puolet kentästä ravailla löysin ohjin ja toisella puoliskolla sai kerätä ohjaa käteen ja ottaa poneja hiukan lyhyemmiksi. Alku oli hankalaa, sillä Nipsu ei paljon muuta tehnyt kuin kaatunut sisälle ja kieltäytynyt kulkemaan minun haluamaani suuntaan. Marianne sitten korjasi asian ihan vain kertomalla mulle, että katsoisin eteenpäin, enkä vain kaatuisi ponin mukana sisälle. Ja joo, poni suoristui saman tien kun katsoin suoraan eteen ja sain sen jälkeen sen jopa kääntymään aika nätisti ja pysyttiin reitilläkin (vähän se vasen pohje piti tämäytellä läpi, jotta neiti jaksoi kuunnella sitä).

Kun poni oli saatu suoraksi, saatoin aloittaa tehtävänkin. Ensi alkuun oli taas hankalaa. Siis oli mun ohjan pituus mitä tahansa, niin Nipsu vain tasaisen varmasti hölkkäsi pää pystyssä eteenpäin. Kun Marianne muistutti syöttämään vähän lisää sitä ohjaa Nipsulle ja kun hiukan ratsastin ponia eteen ja juttelin ohjalla ponille niin kyllä se sieltä lähti. Muutaman kerran jouduin hiukan odottelemaan ja pyytämään, mutta sitten Nipsu alkoi jo dippailla ihan kivasti eteen-alas aina pätkittäin ja hetkittäin. Kun tarpeeksi kauan veivattiin, niin kyllä me lopulta päästiin ihan joitakin metrejäkin ravailemaan niin, että poni venytti nätisti ja oikeassa muodossa alas. Hiukan ponin ravi vaan hidastui tässä prosessissa, prinsessainen ilmeisesti päätti ettei hän nyt kauheasti jaksa painaa enää. Muuten heppa tuntui kuitenkin tosi kivalta, se oli pehmeä ja rento, oikein kuulolla ja kiva.

Loppukäynneiksi lähdettiin sitten maastolenkille. Tällä kertaa ei tätiäkään jänskättänyt. Ei ollut tilsoja (jäätä oli, joten tietysti ihan hiukan pelkäsin että poni levauttaa itsensä selälleen sinne jäätiköille), ilma oli kaunis ja ponikin jo astetta tutumpi siellä turvallisten aitojen ulkopuolella, joten mikäs siinä kuljeskellessa. Meillä oli oikein mukava ja leppoisa maastolenkki, jonka jälkeen tultiin takaisin ja poni sai jäädä vielä seuraavalle tunnille uurastamaan.