Ei me ehditty kuin kävellä kentälle, kun Nipsulla oli jo melkoiset korot pikkuisissa kavioissa. Hiukan kompuroitiin koko ajan ja pohja oli vallan möhkyrä. Onneksi oli edes lämmin, ettei pelkkää valitettavaa ollut.
Käveltiin rauhaisat alkukäynnit, poni oli vallan kiltti ja toimiva. Raveja vain kevenneltiin rauhassa ja kevyesti. Tällä kertaa oikeakin kierros ihan jopa onnistui, tosin ei aivan täydellisesti. Sain Nipsun siis kyllä kääntymään ympyröille, mutta välillä poni päätti vain kaahata kavereitten pyllyihin kiinni, enkä siitä saanut sitä ikinä millään tasoitettua. Silti, parempi kuin viime kerralla.
Kääntelin muutamia ympyröitä, hiukan pyysin vauhtia raviin, mutta suurimmaksi osaksi vain pompoteltiin rauhaisaa keventelyä ympäri kenttää. Eipä sitä oikein viitsinyt suurempia pyytää kun pohja oli mitä oli. Lopuksi istuttiin vielä pari pätkää harjoitusraviakin, joka sujui tosi kivasti. Sain oikeaankin kierrokseen istuttua alas ja kun vain keskityin kylliksi, osasi Nipsutin ravailla oikein rauhaisaa ja pyöreää ravia!
Lopputunniksi lähdettiinkin sitten maastolenkille kävelemään. Alkuun totta kai itse jännitin, olihan kyseessä kuitenkin uusi, hurja poni ja vastaan tuli vielä koirakin omistajineen. Kun selvittiin koirasta, eikä poni tuntunut siltä että se räjähtäisi alta, alkoi ratsastajakin rentoutumaan. Eipä meillä mitään hätää ollut, ohjasin vaan Nipsun pään suoraan Pomon pyllyyn ja koitin olla rentona ja nauttia kyydistä. Nipsu taas katseli vuoroin maisemia ja vuoroin iski kuolaisia pusuja Pompelin karvaiseen takamukseen. Ainoita sydämentykytyksiä matkallamme aiheuttivat, mitkäpä muutkaan kuin tilsat. Poni-parka kompuroi vallan kamalasti korkojensa kanssa, mutta pystyssä pysyttiin ja tallillekin selvittiin takaisin.
Marianne lupasi että eilen oli vuorossa lumenluonti kentältä, joten eiköhän se kesä sieltä vielä pikkuhiljaa meillekin saavu. Siihen asti yritetään parhaamme näillä säillä, eiköhän se siitä sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti