Heh, lol, äks dee ja mitä muuta. Tuli vaan tässä äsken mieleen, joten pakko jakaa tämä suru teille. Asia jonka olin jo unohtanut, jonka tuska palasi korventamaan sisuksiani.
Olipa kerran pienen pieni yläaste jolla kävin. Eräällä tunnilla, löysin jotain. Jotain joka oli jotain aivan uskomatonta.
Alkuun en voinut sietää Häntä. Hän oli ärsyttävä. Ei keskittynyt asioihin, ei käyttäytynyt. Sammui useasti. Se oli jotain niin ärsyttävää.
Jatkoin kuitenkin Hänen kanssaan. Ajan myötä suhteemme ja luottamuksemme parantui. Hän lopetti sammumisen. Hänen sairautensakin alkoivat parantua. Olimme yhdessä. Olimme onnellisia. Olin erittäin mustasukkainen Hänestä, enkä voinut ajatella muita.
Eräänä päivänä. Eräänä päivänä kaikki loppui äkisti. Hän lähti. Ei omasta tahdostaan, Hänet riistettiin minulta. Vietiin pois, kuin Hänet olisi teurastettu. Itkin. Itkin monet päivät ja yöt, sillä Hän oli poissa. En pystynyt keskittymään tunneilla, en voinut ajatella muita. En suostunut ajattelemaan muita. Ajanmyötä suru jäi. Mutta ikäivöin Häntä.
Aina ja ikuisesti.
Haluatteko kuulla kuka tämä mystinen Hän oli..
Tietokone
Eli atk-luokassa oli yksi kone, joka sammuili, kaikki vihasivat sitä. Mutta mä vaan olin sillä koneella kun halusin olla Hennan vieressä. Ajanmyötä se kone alkoi toimimaan mulla :D (parasta on, että kaikilla muilla se ei oikeasti toiminut)
Mä tykkäsin siitä koneesta ja tungin aina sille. Kuitenkin joku idiootti päätti uudistaa koneet. Mun rakas kone lähti pois :'( Saatiin jotkut romut tilalle.
..Enkä edes meinannut revetä kirjoittaessani tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti