Saavuinpa taas tallille, kävin taulun lukemassa. Ja nyt mä menin Vinskillä :D Jeij. Vinski oli ekalla tunnilla ja mua väsytti, joten harjasin sen vaan yhdellä harjalla ja katselin tuntia. Elvis piti omaa showta. Ja mä juttelin Pomo-tytön kanssa. Vinski ei ole sen tyylinen. Tämän jälkeen iskin hevosen varusteisiin ja pikavauhtia kentälle. (Tunnilla mukana Laki, Pomo, Kaisa ja Elvis.)
Ja sitten. Selkään. No se oli aika vaikeeta. Sain jotenkin varpaat jalustimeen ja jotenkin nostin itseni satulaan. Ja olo oli: omg, pyörryn, korkeanpaikankammo. Lähdettiin liikkeelle. Ekoilla askeleilla mä vaan horjuin kun Vinskin askeleet olikin aika isot :D Lopulta pääsin mukaan ja oli jännää. Tunsin olevani niin korkealla. Jouduin taas säätelemään jalustimia ja sitten pääsin oikeasti kävelemään massavan hevosen kanssa.
Alkukäynneissä otin voltteja. Vinski kääntyi ihan hyvin. Koitin vähän asettaa, mutta sain aikaiseksi vain jotain ylipieniä voltteja, joten sitten mä vähän jätin asettamatta. Yritin myös ottaa pysähdyksiä. Mutta ne eivät onnistuneet! Mitä perhanaa taas? No joo, Vinski oli aika reipas. Mutta nyt joku saa kyllä tulla kertomaan minulle miksi pysähtyminen on niin vaikeaa? Ei mahdu kallooni.
Vinski oli muuten tosi reipas ja kaikkea. Ja alkuun hän aina vähän koitti että jos nyt kävisi syömässä. Minä kuitenkin estin hevosen aikeet ja olin oikein tyytyväinen itseeni.
Kunnes sitten Vinski pääsi yllättämään ja seuraavaksi huomaan makaavani Vinskin kaulalla sen syödessä. EIHÄN TÄMÄN NÄIN PITÄNYT MENNÄ! Lätkin raipalla jotenkin siihen lapaan ja sainkin Vinskin pomppaamaan puskasta -> se teki uukkarin ja oli juosta Pomoa päin...
Jatkettiin käyntiä ja koitin olla tarkkana. Hetken päästä hevonen oli jälleen puskassa. Lätkäsin raipalla taakse ja sain Vinskin pois puskasta. Taidettiin vaihtaa suuntaa kun Marianne tuli. Ja kääntäminen oli suoraan sanottuna mahdotonta. Tahkosin ja tahkosin, kunnes viimein sain sen Vinskin kääntymään. Koitin oikeasti kaikkea :D Nyyh, ja sitten vielä Vinski vähän seurasi Kaisaa ja Lakia. Ja Pomo meinattiin syödä.
Sitten siirryttiin kevyt raviin. Okei. Vinski oli tosiaan reipas, joten hän lähti ihan kepeästi raviin. Mä olin kuvitellut pienessä päässäni että tästä sitten vaan keventelemään ja kääntelemään ja jee. Not. Kun Vinski siirtyi raviin mä pompin siellä. Sitten kun koitin keventää niin se oli jotain niin avutonta :D Yhtään en nähnyt kevennänkö oikein ja se oli niin säälittävää touhua. Kuitenkin parin askeleen jälkeen löysin jonkun rytmin, näin kevennänkö oikein. Hyvä minä! Tosin silti tuntui että nousin puoli metriä ilmaan kun Vinskin ravi oli niin isoa. Alkoi vaan mietityttää että oliko tämä Vinskillä meno silloin vuosi sitten oikeasti näin vaikeeta. Oliko se ravi noin hirveää silloinkin, vai olenko vaan mennyt poneilla (ja Kaisalla joka on mummoillut) jolloin tuollainen isomman hevosen reipas raviaskel tuntuu suorastaan heprealta. Oli miten oli, niin vaikeeta. Tuli sellainen aloittelija-fiilis.
Alkuun ei Vinski kääntynyt lainkaan. Me vaan juostiin uraa pitkin (sain sentään pidettyä sen lähes uralla, ei päässyt oikomaan toisten perään) ja sitten kun jonkun takapuoli tuli eteen, koitin jotenkin kiskoa Vinskin käyntiin. Eli hevonen hallinnassa taas. (Tämän hallintatason takia jyrättiin Lakin yli, oltiin Kaisan perässä, juostiin Kaisaa päin. Ja sitä rataa, kivaa tuntiseuraa olen vai mitä?)
En saanut Vinskiä siis oikein käännettyä, ehkä joku käännös saattoi onnistua. Siirryttiin hetkeksi käyntiin kun Marianne selosti tehtävää. Ja olin jo ihan kuollut, kyllä on ihan eri tavalla hommaa ison hevosen kanssa, se tuli huomattua. Keventäminen oli niin paljon rankempaa kuin kivoilla poneilla.
Tehtävänä oli että piti istua harjoitusravissa, tehdä voltteja ja tulla puomit kevyt ravissa. Mä heti mietin että, mäkin haluan nähdä kun kääntelen täällä voltteja Vinskin kanssa. Mutta joo. Siirryin siitä harjoitusraviin. Ja pompin pompin pompin. Mä ja Vinski seikkailtiin sitten uraa pitkin, mä koitin vaan pysyä satulassa ja kääntää. Mutta kun ei Vinski kääntynyt :D Mulla alkoi tulemaan paha olo hetken harjoitusravin jälkeen kun vatsalihakset oli jotenkin kovilla. Mutta periksi ei annettu! Lopulta Marianne armahti ja sanoi että voin keventää jos mun on paha olla kun toi on aika kova muutos nyt sitten.
Aluksi ajattelin että mun kääntelyongelmaan tuskin auttaa jos alan keventää. Aloin keventää ja heti sain Vinskin käännettyä! Myönnetään että se kääntyi vain suoraan kulman jälkeen, mutta kääntyi sentään. Ja lopulta sain käännettyä ratsuni puomeille. Tosin ei me puomeille asti päästy kun Laki tuli eteen. Mutta seuraavalla kerralla päästiin puomeille ja mulla pysyi hyvin tasapaino jopa puomien ylityksessä. Onhan tästä iso ravisuudesta jotain hyötyä, varsinkin kun pikku hiljaa alkoi jopa tuntua siltä että kevennän, ei siltä että loikin puoli metriä ilmaan ravin mukana. Pääsin joitain kertoja puomien yli, taisi jokunen kääntöongelmakin tulla, mutta sitten välillä Vinski kääntyi myös muualla kuin kulmissa. Vaihtelevasti siis oikein. Istuin välillä joitain pätkiä alas. Ja yksi pätkä oli jopa tosi hyvä, istuin hyvin. Mutta suurimmaksi osaksi kevensin, olin niin kuollut. Vaihdettiin suunta ja sitten ihmiset päätyiväy pitämään käyntitaukoa. Kun lopulta jatkettiin ravia niin eihän se Vinski taaskaan mihinkään kääntynyt. Mä koitin ja koitin. Ei mitään. Mielialaa ei parantanut se kun olin niin kuollut ja apua. Marianne totesi etten näytä siltä että on hyvä olla. No ei se kovin hauskaa ole kun juostaan toisia päin :D
Lopulta, lopulta! Mä sain Vinskiin jotain tolkkua ja päästiin kerran puomien yli. Tosin silloin oli jo periaatteessa pitänyt lopettaa, mutta eiei, en voinut antaa periksi :D Ylitettiin hienosti puomit ja sitten käyntihuilia. Huh. Ja Vinski jatkoi reippailuaan. Mä olin odottanut että se olisi laiska, mutta vielä mitä. Pari kertaa se taisi taas tunkea puskaan. Ja oli varmaan hauskan näköistä kun mä makaan kaulalla, koitan hakata raipalla mutta loppujen lopuksi lätkin vaan käsiä Vinskin kaulaan. Lopulta aina Vinski pomppaa ylös ja lähtee ravamaan eteenpäin :D
Alettiin sitten nostaa laukkaa. Pitkän sivun alusta, käynnistä, nosto. Sitten pääty-ympyrä ja sitä rataa. Eka nosto meni pieleen kun Pomo kiilasi eteen (jeah, kerrankin niin päin. Ei niin että me kiilattiin jonkun päälle ;)) Mutta lopulta tuli muutama onnistunut nosto. Nostin siis käynnistä ja jätin ympyrän tekemättä kun hallintataso oli aika jotain. Ekaan suuntaan taisi aina tulla väärä laukka. Ja vähän pompin, osittain väärän laukankin takia. Mutta sainpahan kädet pidettyä mukana, tällä kertaa järkevän näköisesti. Ei niin että nojaan eteenpäin ja kädet suoriksi kun hevonen laskee vähän päätä ja sitten taas koukkuun kun pää nousee. Ekaan suuntaan laukka oli muutenkin hallitsematonta ja loppui lyhyeen :D Ja oli niin jännää. Ja Vinski kiemursi nostokohdassa joten sekin hankaloitti hommaa.
Vaihdettiin suuntaa ja tähän suuntaan onnistui paljon paremmin. Mä koitin aina muistaa valmistella laukannoston ja sitten koitin istua ja sitä rataa. Tosiaan. Laukka nousi kun halusin, Vinski jatkoi pidempiä pätkiä. Välillä mä jopa istuin! Ja kädet meni taas kivasti mukana. En taaskaan kääntänyt. (Heh, laukka tuntui niin nopealta jotenkin. Samoin kyllä ravi.) Ja totesin että Vinskin kanssa on toiveajattelua joku laukan takaisin nosto. Koitin kerran kun laukka tippui raville ja meillä oli tilaa. Vedin sisäpohkeen eteen, Vinski vaan jatkaa ravia ja multa tippuu jalustin. Luovuin yrityksestä ja koitin vaan saada laukan jatkumaan niin kauan kuin mahdollista. Paljon hiljensin itse kun joku tuli eteen. Mutta heilahdin pahasti eteen laukan vaihtuessa raviksi...
Kun oltiin laukkailtu tarpeeksi, otettiin nopeat loppuravit. Vinski kaahasi, eikä oikein tainnut kääntyä ja lopulta ravi loppui siihen kun kaikki jäi kasaan kävelemään :D
Käveltiin, kääntelin vähän Vinskiä ja se onnistui taas niin hyvin. Alas selästä, Vinski pois kunnosta ja niin.
Hennakin sai tuntinsa varattua lievästi oudolla tavalla. Ja sitten kotiin..
Mutta oli kyllä kiva päästä Vinskillä. Huono omatunto vaan kun jyräsin kaikkien päälle. Anteeksi, en tarkoita sitä kun juoksen päällenne ja menen eteenne. Ei vaan ole hepat hallinnassa..
Mutta joo :D Tämä oli mielenkiintoista, en olisi uskonut että se on noin vaikeeta. Mutta kiva päästä taas isolla hevosella. Ja menihän se paljon paremmin kuin silloin vuosi sitten ;) Vaikka oli kevennys vaikeeta niin se sentään onnistui. Vinski kääntyi paremmin (mutta ei läheskään tarpeeksi hyvin) Ja mä istuin laukassa melkein.
Se on paljon se :D Mariannekin oli sitä mieltä että meni paljon paremmin kuin joskus (no Marianne nyt on aina sitä mieltä) Mä olen kyllä ihan suht tyytyväinen. Laukka sujui kivasti ja olen iloinen kun tällä kertaa en niin liioitellut niiden käsien kanssa. Välillä Vinski kääntyi hyvin ja oli kiva kerrankin ylittää puomeja niin etten horju ja ole tipahtaa :D Mutta joo, välillä se oli niin säälittävää räpellystä ja sitä rataa.
Antakaa anteeksi mä olen ratsastanut vaan sen vuoden. Se on vähän. Ja Pomo-tyttö kehui minua, meni ihan hyvin :D Mun Pomo suoritus olisikin ollut eri asia..
Mutta tosi kiva päästä Vinskikukalla pitkästä aikaa. Vaikka se olikin lievästi sanoen hakusessa niin mitä siitä. Tekemällä oppii ja tämä kehittää nyt ainakin lihaksia kun olin niin kuollut.
Mutta kyllä ponit on ehkä... Tota noin :D Helpomman puoleisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti