Se on se paha karma

Olen tänään todistanut että ei kannata jyrätä Mariannea ponin kanssa, siitä tulee vain pahoja seurauksia.

Saavuin tallille ja kävin katsomassa taulua. Tunnilla oli Pomo, Kaisa, Elvis ja Simo. Ja minä menin Nikkiksellä. Aika siistiä, eikö. Nikkis oli tunnilla, joten mä istuin ja tärisin kentän laidalla. Totesin että takki olisi ollut kiva, mutta onneksi hevosen selässä oli sitten lämmin.

Lähdettiin Nikkiksen kanssa kävelemään, poni kulki kivasti omalla moottorillaan ja kääntyi oikein hyvin. Otin myös yhden pysähdyksen, mutta se oli niin vaivalloista... Joo, tyydyin voltteihin ja koitin asettaa. Mutta tietenkin sain sitten niitä minivoltteja.
Siirryttiin piakkoin kevyt raviin. Tarkoituksena oli tehdä kolmikaarinen kiemuraura toiselle pitkälle sivulle ja toisella pitkällä sivulla pistää raviin vähän vauhtia ja venyttää askelta ja kaikkea sellaista. Mutta minä tyhmänä käsitin väärin, onneksi Nikkis oli kuunnellut mun puolesta, joten mentiin oikeaa tehtävää.
Kääntäminen oli alkuun todella hankalaa, Nikkis olisi kauhean mielellään seuraillut Pomoa ja Elvistä, ja Kaisasta se ei pitänyt. Ja sitten se poni kaahaili vähän turhan paljon.
Okei, eli olin ymmärtänyt että kolmikaarista kiemurauraa koko ajan. Sillä sivulla missä sitä piti tehdä, niin Nikkis kääntyi aika kohtalaisesti. Vähän oikoi ja meni vähän huonosti. Mutta toisella sivulla, jolla piti pistää raviin vauhtia, niin Nikkis ei yksinkertaisesti kääntynyt :D Välillä sain sitä vähän käännettyä, mutta suurin piirtein aina se vain kaahasi täysiä eteenpäin. Kyllä se on sitten viisas poni.
Jossain vaiheessa hokasin mitä oikeasti piti tehdä ja homma alkoi sujumaan suht hyvin. Kääntyminen helpottui, mutta oli silti vähän huonoa. Ja Nikkiksestä löytyi vauhtia sillä pitkällä sivulla.

Otettiin vähän välikäyntiä ja alettiin seuraava tehtävä. Tarkoituksena oli tulla harjoitusravia pitkälle sivulle. Sitten tehdä keskiympyrä. Ympyrän jälkeen jatkaa uraa pitkin ja pitkän sivun lopussa tehdä täyskaarto. Sitten taas keskiympyrä ja täyskaarto. Sen jälkeen uraa pitkin ja toisella pitkällä sivulla taas raviin vauhtia. Hevosen piti taipua ja asettua ja kulkea tahdikkaasti. Kuten arvata saattaa, niinhän se ei tehnyt :D
Alkuun keventelin pari kierrosta, sitten istuin alas. Nikkis kaahaa ja mä pompin. Kääntyminen oli vähän säälittävää, mutta kyllä se siitä sitten alkoi kehittyä. Ensin en millään onnistunut tehtävässä, kun väistelin kaikkia. Marianne ei tykännyt siitä ja kaikki oli niin mun syytä. No ei kyllä ollut.. Ainakaan ihan joka kerta :D
Ja muuten, jossain vaiheessa kun mentiin ympyrällä, niin Pomo pelästyi jotain ja Nikkis lähti sulhonsa kanssa. Lentelin kaulalle ja sitä rataa mutta sain hiljennettyä.

Alkuun se tehtävä sujui suorastaan säälittävästi. Sitten Pomo ja Kaisa lopetti tehtävän tekemisen ja me muut jatkettiin. Koitin sitten oikein, istuin alas, koitin rauhoittaa Nikkistä ja hinkkasin tuolla pitkällä sivulla vaikka kuinka kauan. Kuljettiin me ainakin oikeassa paikassa ja Nikkis kääntyi ihan hyvin. Kerran kävin sitten vähän päästelemässä toisella sivulla kun alkoi jo tympimään tuo harjoitusravi. Se oli oikeasti nyt niin vaikeaa kun poni meni niin kovaa. Kaukana viime kerran mukavasti mummoilusta. Marianne oli ehkä ihan tyytyväinen, joten mekin otettiin taas välikäyntiä. Pomo ja Kaisa alkoi nostaa keskiympyrälle laukkaa, joten me Nikkiksen kanssa pyörittiin kentän toisessa päässä ettei oltaisi tiellä.

Sitten me muutkin alettiin nostaa laukkaa. Tosin me nostettiin pitkälle sivulle. No okei, mä aloitan ja siirryn harjoitusraviin. Epäonnistuminen toisensa perään. Nikkis vaan juoksee täysillä, vähän väliä nousi yksi askel ja yksi askel, muttei se sitten vaan jatkanut! Lopulta sain yhden pitkän sivun laukattua. Huh. Nikkis meni aika kovaa. Mutta joo, sen jälkeen se ei nostanut kiusallaankaan. En tajua miten se nyt oli noin vaikeeta, toisaalta poni kyllä kaahasi tosi mallikkaasti, joten mä pompin aika paljon.
No joo, vaihdettiin suunta. Ja paha karma alkoi nyt sitten vaikuttaa.
Mä ravasin ja nostin laukan. Nikkis nosti laukan. Ehkä kaksi askelta siistiä laukkaa ja silloin lähtee. Täyttä laukkaa kentän toiseen päähän, Pomokin liittyi ilonpitoomme. Siinä kohdassa kun poni juoksi täysiä kentän toiseen päähän, mietin vaan että helvetti, nyt tipun TAAS päälleni täältä kun se stoppaa aidalle :D
Nikkis juoksi, multa tippui jalustin. Välillä lensin kaulalle, välillä sain otettua pidätteitä. Mutta eihän se poni oikein kuunnellut. Nikkis kääntyi ja jostain syystä pysyin jopa selässä. Kuitenkin tapahtui jotain ja erkanin satulan istuinpinnalta :D Menin siihen kaulalle istumaan ja otin vaan jotenkin harjasta kiinni, toinen jalustin oli yhä jalassa. Nikkis sitten stoppaa aidan viereen ja mä vaan hoen siellä "mä en tipu, et tiputa mua." Koitan päästä ylös, mutta poni päättääkin alkaa syödä ja mä liu'un kaulaa pitkin alemmas. Eihän sieltä mihinkään ylös enää päässyt, joten kädellä vastaan ja pois kaulalta. Marianne tuli siihen jotain selittää, mutta olen jo unohtanut mitä. Varmaan että pitäisi istua alas ;) Ei vaan pysy.

Takaisin selkään ja Marianne sitten talutteli meitä, piti sitä varmaan varmempana. Sitten oli loppuravit. Poni kaahaili varsin mallikkaasti siellä, kääntelin vähän ja sitten loppukäynnit. Tuli kuulemma keskittymistä ratsastukseen. Käveltiin, kääntelin vähän ja Nikkis meni aika hienosti. Sitten keskelle ja talliin. Nikkis sääti jotain ja koitti mennä kun talutin sitä, mutta rauhoittui pian. Harjasin ponin nopeasti ja sitä rataa. Vallan hauska otushan tuo. No, ainakaan tällä kertaa ei ollut outoa keventää.
Osittain meni paremmin, osittain huonommin. Mutta oli ainakin ihan päinvastainen luonne kuin viimeksi.

Mutta joo näin se menee. Kahdeksas kerta tantereessa. No, oli ainakin tyylikäs tippuminen :D Ja olen iloinen että taistelin siellä selässä, enkä vaan tipahtanut heti. Pääsin turvallisesti alas sieltä. Tällaisia tippumisia voisi kyllä olla useammin. Pysyy siistinä ja ehjänä.

Mutta kyllä nyt on ihan selvästi alkanut taantumavaihe. Nyt viimeiset kolme viikkoa on mennyt ihan okei. Tunnissa on ollut todella surkeita ja aika hyviä osia. Mahtaakohan kohta tulla vaihe "Mikään ei suju, mitään en osaa" Tai ehkä mä olen niin hyvä, että tämä "ihan okei" -vaihe on toi "mikään ei suju" -vaihe ;) Se voisi olla kivaa. Kivempi jos on vaikka tämmöinen tunti, jota voi sanoa ihan okeiksi ja pystyy nimeämään jotain hyvää (ja sitten sitä tosi surkeaa) kuin jos tunti menee täysin surkeasti ja silleen.

Äh, ei saisi katsoa videoita. Olen nyt katsellut Sulo-videoita "Olispa kiva mennä Sulolla, vähän sen kans sujuu hyvin" Samoin haluaisin mennä Elviksellä. Olen sentään mennyt niillä niin paljon, ei niitä nyt sovi unohtaa.

Mutta joo, taas oli eri hepokka alla, saa nähdä miten käy ensi viikolla. KUN MÄ VOIN MENNÄ MILLÄ VAAN JOLLETTE TAJUNNEET :D
Ah, olisipa kivaa ratsastaa edes kaksi kertaa viikossa. Kerran viikossa on niin vähän ja harvoin. Ja kun on vaan yksi tunti niin se on.. No joo. Kaikkea saa haluta. Mutta voisi sitä jotain saadakin.