Ja silti noi Mariannen ajatukset menee ohi ja kovaa. En oikeasti tajua Mariannen logiikkaa. (Se onkin Mariannen logiikkaa, sen tajuaa vain Marianne :D)
Noniin, kirjoittelen teille erittäin typerän postauksen ja popitan: "Ensin pelästyin, olin suunniltain. Mä luulin etten elää voi jos et... " Jotain, unohdin jo. Hyvä biisi eikös? Asiavirheitä ei kannata pelästyä, mun pää tuntuu vähän tyhjältä :D
Saavuin tallille ja kävin katsomassa taulun. Huonossa ilmassa oli etunsa, meidän tunnilla oli vain neljä ihmistä. Mä Pomolla (en olisi ihan heti arvannut), yksi tyttö Kaisalla, yksi tyttö Lakilla ja yksi tyttö Elviksellä. Ja yhtäkään heistä en laskenut mun tuntilaiseksi. Vieraita ihmisiä siis.
Pomon sain laittaa kuntoon, joten meninpä sitten harjaamaan ponia. Se näytti kuulkaas niin innokkaalta! Ensin jöröttää karsinan nurkassa, sitten luimii kun hänen herkkää hipiäänsä kehtaankin harjata. Ja sitten hän vähän louskutteli purukalustoaan. Mukavaa. (Ja Pomo näytti oikein koomiselta, se haukotteli ja luimi samaan aikaan. Voi poni näyttää juntilta :D) Harjasin Pomon kuulkaa niin säihkyväksi, vaikkei herra asiaa arvostanutkaan. Varustin hänet hyvin (ja en löytänyt kivoja pikku narunpätkiä, joten mentiin ilman.) Lopulta kun kello oli tarpeeksi, lähdin viemään Pompelia kentälle. Ja hän jumiutui ihan alkumetreillä, kun oli niin pelottavaa kun ihan tuuli ja kaikkea. Pääsimme kuitenkin kentälle asti ja kapusin selkään.
Huomasin heti että jee, toinen jalustin on lyhyempi. Käänsin siis keskelle, aikeinani tasoittaa ero. Sitten tajusin että ainiin, enhän mä saa Pomoa pysäytettyä :D Marianne joutui vähän auttamaan mua. Jäätiin oikeastaan heti pääty-ympyrälle.
Ensin käyntiä ja ohjat oli heti alusta asti hiukan tuntumalla ilman kauneuden takia. Mulla ja Pomolla oli pieniä erimielisyyksiä, Pomo halusi seurata Kaisaa ja Elvistä ja en aina oikein saanut sitä käännettyä. Ja Pomo oli asettunut korkeintaan ulospäin. Mutta heti jos koitin asettaa sisään niin ponikin tuli sisään! Vaikeeta, vaikeeta. Mä koitin siinä kävellessä asettaa Pomoa, saada sen edes hiukan kuuntelemaan mua ja kävelemään järkevästi ja kaahailematta. Välillä sainkin nenun suurin piirtein suoraan eteenpäin. (onneksi lopputunnista sain jo pari askelta asettunutta Pomoa, se oli kuulkaa hieno tunne.)
Otin joitain voltteja ja nekin oli jotain niin kamalaa kun Pomo kääntyy ihan suorana. Nyyhky.
Hyvin pian siirryttiin kevyt raviin. Ja Pomo kaahaa mallikkaasti kaikkea muuta kuin tahdikkaasti. Mä keventelen sitten täysillä ja koitan vaan saada Pomon kulkemaan ympyrällä. Alkuun se kaahasi, kulki Kaisan ja Elviksen perässä jnejne. Kuitenkin lopulta Mariannen jankkaus "Lyhyempi ohja, ohjat tuntumalla, ulko-ohja tuntumalla, pidätteitä, hae tahti" meni perille ja sain Pomon jopa ravaamaan niin kuin ponin pitää! Samoin kääntäminen alkoi ehkä hieman helpottua. Ainakin välillä poni kääntyi kun halusin ja jopa sinne minne halusin :D
(Sen ravin eron kyllä huomasi. Alkuun jouduttiiin koko ajan ohittelemaan ja vähän väliä löydettiin itsemme Kaisan perästä. Lopussa saatiin ravata vaikka kuinka kauan ilman mitään kääntelyitä kun ei kenenkään takamus enää tullut tielle)
Välillä Pomo vähän pelkäsi, hui kauheaa, tuulta ja sitten se vähän oikoi ympyrällä ja kaahaili. Sain sen kuitenkin jotenkin kulkemaan, joten voin olla ihan tyytyväinen. No en kyllä kovin :D
Kun oltiin sitten ravailtu, haettu asetusta ja tahtia. Ja tapeltu kääntelyn kanssa, lähdettiin ottamaan laukkaa (välikäyntien jälkeen). Mä ja Elvis laukattiin. Mä aloitin. Tarkoituksena oli nostaa laukka harjoitusravista, laukata puoli ympyrää ja takaisin raviin. Ja piti nostaa siitä kentän keskikohdasta ja sitten c-kirjaimen kohdalla raviin. No mä sitten aloitin:
Tai anteeksi, mä ensin taistelin Pomon pois jonkun persuksista. Ja sitten mä aloitin:
Ensin harjoitusravia ja keräsin ohjat, ja koitin saada Pomon taas kulkemaan siellä missä minä halusin. Sitten me lähestyttiin nostokohtaa. Mä otin pari pikku pidätettä ulko-ohjalla. Pomo ravaa aika rauhassa.
Siirsin sisäpohkeen eteen, nojasin vähän taakse. Ja en uskonut että laukka nousisi. Mutta arvatkaas vaan, se nousi! Sieltä nousi laukka! Uskomatonta, eikö olekin :D Heti pyynnöstä, eikä edes mistään kaahailuravista. Onko ikinä eka nosto onnistunut? No ei varmaan. Vähän upea tunne.
Sitten hienosti pompin siellä laukassa, päästin kädet jotenkin ihan älyttömästi laukkaan mukaan, mutta en ainakaan kiskonut Pomoa suusta. Sitten siirtymä, joka tuli ehkä sekunnin-pari myöhässä. Ja lankesin Pomon kaulaan, vähän upeeta! Mä olin oikein tyytyväinen tähän suoritukseen.
Sitten the second nosto. Sain taas harjoitusravin suht rauhalliseksi, en nyt ihan niin rauhalliseksi kuin äsken. Ja nosto onnistui jälleen! Ja siirtymä raviin oli täydellinen, just siinä missä ajattelinkin! Sitten vielä kolmas nosto, joka taisi tulla vähän väärässä kohdassa, mutta muuten hyvä! (tosin se laukka taisi lopahtaa kun jonkun takamus tuli eteen) Ja Pomo laukkasi rauhallisesti ja oi että. Upeaa että voikin laukka onnistua multa noin hyvin. Ja mä olin kuvitellut että Pomo vetäisi pään taivaisiin ja kaahailisi täyttä ravia jossain ihan väärässä paikassa.
Sitten mä sain ottaa harjoitusravisiirtymiä missä halusin, sillä välin kun toi nosti Elviksellä laukkaa. Pomo oli vähän herännyt ja taisi jokunen laukkasiirtymä tulla. Mutta kääntäminen oli taas olevinas niin vaikeeta. Huoh... Koitin taas asetella Pomoa ja kääntelin vähän. Sellaista se on, kun Pomo menee niin kovaa niin ei se käänny ympyrältä pienemmälle voltille.
Vaihdettiin suuntaa ja mä sain taas aloittaa laukannostot. Mun oli ihan pakko yrittää käynnistä, oman mielenrauhan vuoksi (niin ja ajattelin että se voisi onnistua kun Pomo oli sen verran vireän puoleinen.) Käynnistä nousi! Tosin se laukka oli aika reipasta ja siirtymä ei tainnut olla sitten ihan niin hyvä. No jaa. Ja Marianne kritisoi mun tyyliä langeta Pomon kaulaan kun kehuin sitä :D Mutta sen takia päätin koittaa tehdä viimeiset siirtymät niin etten horjahda eteenpäin. Seuraavan noston koitin ottaa käynnistä, mutta Pomo siirtyi raviin josta nostin laukan. Pysyin muuten suorana, enkä horjunut kun hiljensin. Jeejee. Ja sitten tuli vielä yksi tai kaksi nostoa? No oli miten oli, niin ainakin kerran Pomo lähti itse. Sitten siirryttiinkin kevyt raviin.
Mä koitin hakea Pompelia vähän jonkinlaiseksi. Monta laukkasiirtymää tuli kun Pomo olisi niin halunnut baanata Elviksen kanssa. Käännökset oli välillä niin hukassa ja välillä sujuivat niin hyvin. Ja nyt sitten tosiaan se asetuskin onnistui hetkittäin. Sitten kun suunta vaihdettiin, niin Pomo meni Elviksen imussa. Mä en kuitenkaan suostunut tekemään ympyrä leikkaata toisen perässä, joten lähdettiin sitten ravailemaan ympyrää väärään suuntaan. Ravailtiin vaikka kuinka kauan väärään suuntaan kun Pomo ei vaan kääntynyt tiukemmin :D Lopulta sitten tein jonkun ihme kuvion ja vaihdoin suunnan.
Ja päivän extreme-osio. Elvis säikähti (tuuli ja sade on aika pelottavaa..) Taisi Kaisakin lähteä, en tiedä. Mutta Pomo vaan ravaa ihan rauhassa ja hiljensi kun pyysin. Mä vaan mietin että jee, kiva poni kun on ihan rauhassa. No eikös sitten ajauduta Elviksen perään, joka säikähtää taas. Tietenkin Pomo säikähtää toisen mukana ja täyttä laukkaa karkuun. Mä koitin ottaa kiinni, mutta ei Pomosta saanut kiinni. Sitten lopulta tuli turhan nopea käännös kun aita tuli vastaan ja tömps, minä tipuin alas. Päälleni laskeuduin taas ja nyt alkaa jo tuntua siltä että uusi kypärä olisi kova sana. Tuon kanssa olen tippunut jo 5 kertaa, ainakin ja se on tipahtanut penkiltäkin lattialle.
Mutta joo, sinne laskeuduin, jälleen pää tuntui vähän tyhjän puoleiselta, mutta selkään nousin takaisin (angstattuani että tietenkin mä tipun aina kuralammikkoon kun autolla pääsen) Ja sitten piti vielä vähän ravata siinä ympyrällä. Eipä mua edes erityisemmin jännittänyt, tietty ajattelin että jos ei tästä lähin kuljettaisi minkään Elviksen perässä. Pomo ei vaan olisi jaksanut siirtyä raviin.. Lopulta ravailtiin vähän reippaan puoleisesti, kääntelin vähän ja saimme Mariannelta kehuja kun Pompeli menee niin hienosti. Sitten loppukäynnit siinä ympyrällä.
Ja oli hauskaa :D Marianne kyseli "asteikolla 1-10 miten meni?".
Mä sitten pohdiskelin ja mietin ensin että 1, sillä kaikki meni niin surkeasti: mä tipuin, Pomo juoksi alta, se ei asettunut kuin korkeintaan väärään suuntaan, Pomo ei kääntynyt, juostiin toisten perässä. Ja olikohan muuta.
Mutta sitten tajusin että laukat meni kyllä ekaan suuntaan ihan uskomattoman hyvin. (toiseen suuntaan ei enää niin hyvin kun Pomo ennakoi niin paljon) Joten kun Marianne kysyi multa, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä
"Varmaa kakkonen"
"Ai miks"
"Noku kaikki meni niin huonosti" Sitten Marianne selitti jotain että se oli kyllä ajatellut jotain 9 (wtf? No joo, ehkä itse olisin voinut ysin antaa jollekin. Öö.. Noo.. Viime Sulo-tunti meni kyllä hyvin, niin esim. sille. Mutta tuollaiselle :'D Oikeasti hyvälle tunnille pitäisi antaa varmaan 11) ja sitten se asia joka jäi hämärän peittoon. Se alkoi selittää jotain että syy tähän (mun kakkoseen :D) on varmaan joko se että se ei osaa opettaa tai se että mä otan asiat turhan kriittisesti (tai vaadin liikaa, kyllä te nyt tajuatte) Mutta siis. En mä nyt oikein tajua. Miten toi nyt liittyi mihinkään, toi eka asia? Jos mä olen mun mielestä huono, niin asiaan ei kyllä mun logiikalla vaikuta se, että opettaja ei opeta. Tai siis tietty. Mutta silleen. Äh :D No siis.. Vaikka opettaja olisi huono, voisi silti omasta mielestäni mennä hyvin. Vaikka opettaja olisi mastertasoa, sanoisin silti tuollaista tuntia tooodella huonoksi. Ja se johtuu siitä että mä olen niin huono, etten opi mitään tarpeeksi nopeasti. Ei ei ei. Meni vähän hämäräksi tämä Mariannen ajattelutapa. Jaa, kyllä mä sitä sanon huonoksi opetukseksi jollei 1½ vuoden jälkeen oppilas ole saanut ikinä laukkaa nostettua tai osaa keventää. Että nyt jotain rajaa hei!
Mutta joo, Mariannekin epäili vaihtoehtoa kaksi. Ja sitten selitys että "mää kyllä muistan ku joskus Pomo ei kääntyny ollenkaan."
"No ei se kyllä erityisen hyvin nytkää kääntyny, kuljettiin vaan peräs" Mutta kyllähän se paremmin kääntyi.
Mahdan olla tosi rasittava oppilas, heh.
Mutta sai Marianne minua oikein piristetyksikin (toivottavasti se ei vaan vetänyt jotain hatusta. Toivottavasti oli sitten tosissaan kanssa) Pomo on ollut kuulemma masentuneen näköinen pari viime päivää, mutta nyt se meni "iloisen" näköisenä ja liikkui hyvin.
Sitten mentiin keskelle (tosin mä en saanut Pomoa pysähtymään joten mentiin toisenkin kerran keskelle)
ja alas ja kohti tallia. Marianne talutteli Pomoa mun kanssa ja alkoi sitten valamaan muhun uskoa. (ja mä olin vaan revetä, ei oikein tehoa :D) Se jutteli siinä tuon yhden naisen kanssa että "eikö Pomo mennytki hyvin ja eikö Millalla mennytki hyvin?" "Joojoo"
Ääk hei! Lopetetaan tällainen pelleily, pysytään faktoissa ja iloitaan hyvin menneistä tunneista. Pliis :D
Angstasin kypärän surkeaa tilaa, pistin Pomon pois, käskin vuorata auton jottei se sotkeutuisi, (joo, en halunnut ryöstää Marianne putipuhtaaksi.) hihhuloin tosi pitkään ties missä. Löysin kiva rabieskissan joka oli aika ihana. Ja jouduin kauheiden verikoirien syömäksi ja ehdin kuvitella kuinka puimuri ajaa sen pienen koiran päälle, kun se pomppi pellolla.
Niin että tällaista tänään. Nyt on niska vähän kipeänä kun laskeuduin mukavasti päälleni. Kypärän pesin, mutta toivon että saisin uuden. No jos en saa, niin ei se ole ainakaan palasina vielä :D Ja olen nyt todistanut että kyllä se rikkinäinenkin kypärä auttaa.
No joo, menihän tämäkin tunti periaatteessa ihan okei. Tämän voi laskea vielä voittoputkeen. Uih, kuinkahan monta viikkoa on jo mennyt niin että olen koko ajan mennyt eri hevosilla. Tämä on niin hauskaa. Ihanaa katsoa taulua ja kummastella että tuolla pääsen nytten ja jee.
Ja jälleen totesin että vaikka Pomo on mukava, niin se ei ole yhtään mun tyylinen. Siksi en sillä jaksaisi jatkuvasti mennä. Suurin ongelma on ehkä se, että se painaa kädelle niin paljon. En tiedä mitä siinä pitäisi tehdä ja sitten alkaa kädet väsyä kun tuntuu että se poni vaan pitää päätään niin edessä. Ohjienkin pitäisi olla tuntumalla, mutta Pomo ei suostu lyhentämään kaulaansa niin mä joudun ratsastamaan kädet suorina :D Ja sitten kun se on niin mahdoton saada asettumaan.
Ja jos Pomo ei suostu menemään johonkin, niin en saa sitä sinne. Kun Elvis menee tyyliin ohjan johdatuksella, kevyesti. Sitten taas Sulon uskaltaa runtata paremmin sinne. Mutta Pomo on välimuoto.
Oikeastaan Pomo tuntuu siltä että sitä pitäisi kauheasti ratsastaa ja pistää se menemään. Mutta sitten se tuntuu niin herkältä ja kevyeltä ettei sitä voi käskeä kun se räjähtää heti. Ja sitten kun en voi yhtään luottaa siihen, kun ajattelen vaan koko ajan että poni räjähtää allani.
Jooh, hei hei nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti