Se on jännää kuinka nykyään lyhyet ajat tuntuu kauhean pitkiltä. Mun alkeiskurssi oli sen kymmenen viikkoa, tosin tietty pääsin vaan ehkä 5-6 kerralle. Mutta silti näinä kertoina ehdin tekemään niin paljon. Tuntuu kuin olisin käynyt Metsäkylässä paljon kauemmin.
Muistelua:
Kahtena kertana luokanvalvoja ei ollut, toisena näistä kerroista oli sitten Henna mun kanssa siellä.
Heh, silloin menin Röllillä ja kun talutin ponia talliin, niin eikös poni ryykännyt ruohoa syömään. Ja mä en saanut sitä pois. Onneksi iso ja mahtava Henna kävi kiskomassa Röllin pois ruohikosta :'D En saanut ponia pois koska en uskaltanut kiskaista sitä pois sieltä.
Sitten muistan kun kerran pääsin varustanaan ponin. Lucky-ponin pääsin varustamaan ja luokanvalvoja oli siinä asiantuntevasti auttamassa. Kun pistin suitset, niin en saanut kuolaimia suuhun. Poni taisi kyllä leipäläpensä avata ihan kiltisti, mutta tällainen tauno ei vaan saanut niitä suitsia ponskin päähän. Ja satulan kanssa oli myös ongelmia. Se satula painoi niin paljon, etten jaksanut pistää sitä jonnekin eteen ja liu'uttaa siitä oikealle paikalle. Ei, mä pistin sen vaan johonkin kohtaan ja olin ihan puolikuollut. Ja minäkö en muka ole vahva :D
Paljon en alkeiskurssitunneista muista. Kaksi kertaa oltiin maastossa. Ja se oli ihanaa kun mut päästettiin irti! Olin aika loistava kun pääsin itse ratsastamaan. Tai no, se ratsastus päättyi sekunnin jälkeen kun Monster aloitti syömäkuurin :D Sain tyytyä ratsastamaan talutuksen alaisena.
Ja kerran harjoiteltiin pohkeenväistöä. Se oli hyvin säälittävää. No, mulla ei ollut taluttajaa joten opettaja kävi työntämässä uljaan ratsuni sinne minne piti. Samoin kun puomeja mentiin niin en ihan saanut sitä ponia pysähtymään puomi mahan alla (täytyy kyllä sanoa että aika vaikeita tehtäviä sinäänsä :D)
Oi niitä aikoja. Nykyään toi tuntuu niin säälittävältä, kun en yhtään uskaltanut käskeä ja menin vaan. Olin pikku aloittelija-Milla. Pieni söpö aloittelija, samanlainen kuin sellaiset oikeasti pienet aloittelijat. Olen kasvanut henkisesti siis aika paljon tässä ajassa.
Mutta kyllä mä silloinkin häpesin itseni maan alle kun ponit menee syömään.
Muistan asian joka muuten vanhalla tallilla otti kauheasti päähän. Kannoin kaunaa, kannan vieläkin. Meinaan mä sain laittaa suojat yhdelle hevoselle. Ja opettaja sanoi miten päin ne laitetaan, mä vielä oikein varmistelin että näinkö päin. Sitten pistin ne niin päin jalkoihin -> pian huomautetaan että ne on väärissä jaloissa. No! Sä sanoit että näihin jalkoihin. Samoin kerran olin niin kuolla kun pistin narkin kiinni riimuun. Ei siinä vielä mitään, mutta mä pikku aloittelijana olin laittanu sen narkin väärään metallirenkaaseen, siihen posken kohtaan -> se narkki ei meinannut lähteä pois :D Siinä sai sitten toi yksi vaikka kuinka kauan vääntää sitä narkkia pois riimusta ja mä olin kuolla siihen paikkaan. Tyhmä minä.
Muistan hävenneeni itseäni kun en saanut yhtä hevosta millään pois käytävältä. Se oli ahdas käytävä ja mamma oli niin jäykkää, niin jäykkää. Enkä mä vaan saanut sitä pois! Herran isä kun voi olla taas vaikeeta.
Huomaatteko, häpeän monia asioita tässä elämässä :D Ja noi oli kauheita hetkiä. Noh, okei, ehkä nykyään on vähän vakavampiakin asioita hävettävänä kun jotain suojien vääriin jalkoihin laittaminen. Mutta silti.
Mutta jatketaan aiheesta (huomaan etten osaa tänään kirjottaa, huomasin jo aiemmin)
Eli Jonna kävi Maskulla sen 10 kertaa. Se tuntuu niin jotenkin pitkältä ajalta. Vaikka ei se kyllä ole. Mutta silti, Jonna ehti näkemään ja tekemään niin paljon. 10 kerrassa...
Miten se voi olla mahdollista.
Sinä aikana kun Jonna kävi niin mitä kaikkea me ehdittiin tekemään.. Muistan kun harjattiin Hetaa. Sitten saatiin kuningasajatus ja mentiin karsinaan kykkimään kun ei haluttu että meidän tunnin Simo-tyttö näkee meitä :D Se oli kiva tyttö, mutta se lopetti sitten jossain vaiheessa. Samoin kerran saatiin lupa harjata Mörriä, mutta meidän piti sanoa siitä Ernolle. Ei sitten tiedetty mitä meidän pitäisi pelottavalle Ernolle sanoa, joten ei harjattu Mörriä. Samoin tuntuu jotenkin jännältä että Jonna kävi vielä silloin kun Elvis tuli. Kauheeta.
Mä muistan kun Jonna tipahti aidan läpi ojaan, muistan kun mentiin puomeja. (olisiko ollut jopa sama tunti) Mä menin Vinskillä, Jonna Pomolla ja mentiin ympyrällä jolla oli joitain puomeja. Ja oli jännää kun Vinski pomppasi yhden puomin yli :D
Jonnan ansiosta mieleeni on palautunut sekin kun mä menin Pomolla, Jonna Vinskillä. Mulla taisi olla lieviä laukkaongelmia, joten vaihdettiin lopputunniksi hevosia.
Muistan kun mä menin Vinskillä ja Jonna jollain. Sitten Marianne toteaa että tuolta tulee hirmuisa puudeli. En edes tajunnut mitä se tarkoitti, mutta sen huomasin kun hetken päästä hevoset juoksee kauhean säikähtäneinä pitkin kenttää kun pelottava puudeli käveli tiellä. Jaa, kuka voi väittää ettei hevoset muka keskittynyt hommiin :D
Että näitä vanhoja aikoja on tosi kiva muistella. Muistella millainen tuntikokoonpano mahtoi silloin olla. Miettiä kuinka typeriä juttuja hevoset silloin säikähteli vähän väliä. Kuinka typeriä virheitä itse silloin teki :D Omalla tavallaan on ikäväkin niitä aikoja kun mikään ei onnistunut ja Jonnakin oli mukana. Vaikka ei sillä, nykyään on tosi kivaa. Kun osaa ja tälleen. Mutta you know, vanhat hyvät ajat ja aika kultaa muistot.
Se on vaan kauhean harmi kun nämä vanhat tunnit on jo melkein unohtanut. Välillä ei meinaa muistaa että joskus Jonna oli mukana.
Silloin kun Jonna aikoi lopettaa vanhalla tallilla ja siirtyä Maskuun niin silloinhan jotkut oli sitä mieltä että huono päätös jne. Se mua on vähän mietityttänyt. Tai siis. Hennan pikkusiskon mä ymmärrän. Kai... Joo ymmärrän. Se katsokaas vihaa mua :D Eikun.. Tai sitten se vaan ajatteli että Jonna on helppo ylipuhua. No en tiedä ja anyway.
Mutta enemmän mua mietityttää kaveri, joka Jonnalle sanoi (kuulemma) että se on huono valinta (tallin vaihto) Mietin sitä. No se on viisas ihminen. Hmm.. Olisiko se tarkoittanut lähinnä sitä, että se on Jonnalle huono valinta ja olisiko se vaan arvannut ettei Jonna tuolla viihdy.
Mä uskon niin.
No joo :D Eipä siinä mitään. Mä voisin kirjoittaa jostain ylivanhasta tunnistakin, jos keksisin jonkun. Mutta ei tule mitään viisasta ja suht kokonaista mieleen, joten vaan muistelen vanhoja hyviä aikoja, jolloin kaikki oli paremmin.
Huomista odoteltaessa. MÄ VOIN MENNÄ MILLÄ VAAN :D IHKUU JA SIISTII EIKÖ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti