Ny se on innostunu laukkaamaan

Tänäänkin tallille ja oi että kun oli lämmintä! Ihanaa :)
Lukaisin taulun ja pienoinen järkytys: mä menin Pomolla. Tunnilla olivat myös Vinski, Roosa, Elvis ja Simo.
Pompeli oli kaikilla tunneilla, joten hieman katselin tuntia ja seisoskelin vain kuin idiootti.

Sitten olikin vuorossa meidän tunti ja hieman jännittyneenä kiipustin Pomon selkään. Käyntiä siitä vaan eteenpäin.
Pomo on turhan kapea, joten pohkeet eivät menneet kylkiin kiinni niin millään. Pomo käveli ihan kivasti, madellen kylläkin. Suurin ongelma oli kumminkin se kääntyminen. Ei vaan kääntynyt ja minä yritin ja ei. Koitin ja koitin kääntää, mutta en vain osannut. Ohjasotteet menivät aina ihan liiallisiksi jolloin luovutin, rauhoituin ja yritin uudestaan. Lopulta keksin: otin raipan mahdollisimman pitkäksi käteen, jolloin sain hieman heiluteltua sitä siellä pohkeen takana (väitän kyllä että se raippa vaan hieman heilui mun jalalla, ei se poniin kyllä koskenut, ei varmasti). Kun sitten hieman heiluttelin raippaa pohkeen takana, alkoi pohje mennä hienosti läpi ja Pomo kääntyi tosi nätisti. Oikea valaistuminen, heh.
Ongelmana oli myös ohjastuntuma. Ei luoja sitä. Oikea ohja oli upotettu betoniseinään, kun vasen oli varmaan irronnut kuolaimesta. Sitten koitat hienosti asetella ponia jonka suu on tuommoinen sekasikiö, jolle et osaa edes tehdä oikein mitään. Ei siis tullut mitään hienoja asettuneita voltteja, erävoitto tuli sentään kun sain hieman sen kaulan kääntymään. En oikein sen enempää.
Alkuun oli ylipäänsä vaikeaa kun mä vähän jännitin ja Pomo tuntui hivenen oudolta ja ohjien päässä oli tuommoinen fiilis, eikä poni edes kääntynyt. Mutta kun aloin rentoutua ja kun pikkuhiljaa keksin miten siellä selässä kuuluu olla ja miten se Pomo toimii, niin alkoi tuntua jo paremmalta. (Olen kirjoittanut epäloogisessa järjestyksessä, sillä Pomo alkoi kunnolla toimia vasta hetken ravailun jälkeen.)

Tosiaan, alkukäynneissä meni vähän kaikki huonosti, enkä edes juurikaan käännellyt. Koitin itse lähinnä relata ja tutustua poniin. (Tutustua, ei edes ole pitkä aika kun sillä menin..)

Hetken kävelyn jälkeen lähdettiin väistelemään. Mua alkoi kauheasti jännittämään pohkeenväistö, ajattelin ettei se taatusti onnistu. Kerran vaan kävelin tehtävän ohi, koitin rauhoittua ja ratsastin Pompelin kerran jopa oikeasti kulmaan. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin suorittamaan tehtävää. Piti tehdä toiselle pitkälle sivulle voltteja ja toisella väistää keskemmälle ja takaisin uralle. Pomo alkoi olla jo ihan kivasti hanskassa, joten voltit onnistuivat hyvin. Mutta se väistäminen oli mahdotonta. Eka kerta oli paras ja silloinkin Marianne huuteli että hidasta, poni nyt vaan kävelee sillä reitillä. Hitsit, mä jo elättelin toivoa onnistumisesta :D
Väistöt eivät onnistuneet, koska Pomo ei hiljentänyt. Se on nyt se suurin ongelma. Mun hiljennys = vedä ohjista. Pomon hiljennys = istunnalla hiljentelet ja kaikenlaista muuta todella siistiä ja ihmeellistä. Ajatuksemme eivät käy yhteen, joten Pompeli ei hiljentänyt yhtään. Eikä edes auttanut kun Marianne valittaa että hiljennä. Yritän, yritän.
Väistelyjen (tai väistöyritysten) jälkeen siirryttiinkin kevyt raviin. Pomo lähti ihan mukavaan raviin ja kääntöongelmat palasivat. Mulla oli ilmeisesti jalat jännittyneinä, takana ja etukenoakin kai, joten juoksenneltiin sitten hivenen päättömästi ympäriinsä ja mun jalat olivat kipeinä. Marianne huuteli koko ajan että jalat rennoiksi, joten mä sitten koitin. Koitin ottaa niitä eteenpäin ja rentouttaa. Lopulta otin myös sen raipan avuksi ja ponihan alkoi kääntyä varsin mallikkaasti. Ja kun poni alkoi kääntyä, niin mäkin rentouduin, heh. Alkuun oli Pomolla ravaaminen ihan järkyttävää, se tuntui passaavan vähän väliä, ravasi jotenkin kamalan tuntuisesti, jos istuin hetkenkin niin pompin ilmaan ihan hirveästi ja niin edelleen.. Kun sitten alkoi sujua ja mä aloin rauhoittua, niin sehän alkoi tuntua jo aika hyvältä, siis ravilta ponin selässä. Ei siltä että olisin vetämässä pikakisaa kamelin selässä keskellä autiomaata.

Ravissa ihan vaan lämmiteltiin ja kun Pomo alkoi toimia tein mahdollisimman paljon voltteja. Ohjat tykkäsivät valua käsistä (ja kun raviin siirryttiin niin ne nyksytti kamalasti) ja Pomo tykkäsi aina välillä ravata pitkänä, pää maan jatkona. Ei siinä muuten mitään, mutta kun silloin mäkin makasin kaulalla kädet ojossa. Kun sitten keräsin ohjia, nosti Pompelikin päänsä ylös. Ja tuli tänään taas huomattua että myös Pomon kanssa on kyynerpääkulma tosi vaikea käsite. Kun se tuntui niin painavalta käsille ja sitten kun tuntui että kiskoin sitä seisahtumaan koko ajan. Ehkä se tästä..
Kevyt ravien jälkeen jäätiin taas käyntiin. Marianne oli pistänyt kolmeen kohtaan kahdet tötsät. Piti siis tulla pitkältä sivulta joidenkin tötsien väliin ja pysäyttää (harjoittelimme puolipidätteitä, aloitimme sitten pysähdyksillä). Ja mä olin aivan kauhuissani. Oikeasti mun pitää pysäyttää tämä vai? Onneksi Pomo oli erittäin laiskana ravien jälkeen, se mateli eteenpäin. Onneksi, sain sen nimittäin pysähtymään :D Tehtiin huikeat kaksi pysähdystä, sen jälkeen poni alkoi kävellä ja pysähdykset olivat mahdottomia. Onneksi siihen mennessä oltiinkin siirrytty puolipidätteiden tekoon. Piti kävellä tötsien välistä, niiden kohdalla puolipidätettä ja sitten eteen taas. Käytännössähän mitään ei tapahtunut, vaan Pompeli raahusti tasapaksusti ohi tötsien maailmasta mitään tietämättä.

Siirryttiin sitten kevyt raviin ja piti taas ottaa sitä pidätettä tötsien kohdalla. Tämä sujui jo paremmin. Tai miten sen nyt ottaa. Me mentiin Pomon kanssa vaan kahdessa eri kohdassa. Porttipäässä kun mentiin tötsien välistä niin raville ei käynyt mitään. Kun mentiin keskimmäisten tötsien välistä, Pomo jopa hieman hiljensi ja sitten sain ratsastaa eteen. (Muutenkin käytin tunnista aika paljon eteenratsastamiseen, kun nyt oli taas alla ratsu joka ei tuntunut siltä, että se sinkoaa pienimmästäkin johonkin.) Vaihdettiin suuntaa ja istuttiin harjoitusraviin. Samaa tehtävää jatkettiin yhä. Ensin olin ihan hukassa siellä harjotusravissa. Pääsin kyllä istumaan pomppimatta, mutta olin ihan ihme vimpulassa. Kyllä se asento vähän parani, mutta ongelmana olivat kädet, jotka eivät voineet olla kyynerpääkulmassa. Siellä seilasin ratsuni kanssa kädet ojossa ja selkä vähän takakenossa että saisin hyvin istuttua.
Muuten meni ihan hyvin ja Pomokin kääntyi hetken suostuttelun jälkeen. Ja taisi se ravi hieman hiljentyäkin. Sitten käyntiä taas ja Marianne heivasi tötsät pois.

Käyntien jälkeen oli laukka. Ilokseni saatiin tänään mennä vapaasti. Tai kun, käyhän se nyt vähän tylsäksi, se: "pitkä sivu ja voitte tehdä pääty-ympyrän".
Siirsin Pomon raviin ja nostin laukan jostain pitkän sivun keskeltä. Hienosti nousi laukka, ihan pohkeella ja innokkaalla maiskuttelulla. (Ja joka kerta, jes!) Mentiin ihan innoissaan siellä. Ja kyllä tuli taas huomattua kuinka hyvin hepat pysyy hanskassa laukassa. Pomo aloitti suht rauhallisella laukalla, mutta lopussa baanattiinkin hieman reippaammin. Hitaammin kuin Elvis sentään.
Tästä on vaikea sen enempi kertoilla. Pomo nosti hienosti aina kun pyysin, vain kerran yritti itse vähän lähteä. Nousi niin käynnistä kuin ravistakin. Mä istuin suht hyvin, vähän paremmin tietty olisi voinut. Kerran laukka tippui raville, nostin jopa takaisin. Ja vauhtia alkoi tosiaan loppua kohti löytymään.
Ja paljon käänneltiin! Vaikka olikin hivenen.. Epämääräisiä ne käännökset, niin käännöksiä kumminkin. Tein jotain isoja keskiympyröitä (tunnustan, en muuten tainnut tehdä yhtäkään ympyrää päätyyn, tuntui niin vaikealta). Vähän olivat käännökset tietty raakoja, mutten mä oikeasti ole paljon laukassa käännellyt. Ja mun laukan ratsastaminen oli just melkeinpä joka askeleella pohkeita, sitten käännöksissä otettiin sisäohjalta jotain otetta ja ulkopohkeella rummuteltiin vähän kylkeen. Vaan tästä se sitten lähtee. Ja oli taas niin älyttömän kivaa, vaihteeksi pystyin edes hieman tekemään jotain laukassa. Ettei se ollut sellaista kuoleman rukoilua raketin kyydissä.
Tällaista se on, kun Roosalla menin niin laukka oli ihan turha askellaji ja nyt mä baanaan tuolla ihan intopiukassa, heh. Mutta kyllä tänään laukka oli niin täynnä fiilinkiä, nousi älyttömän hyvin ja kääntyikin vähän ja aika kivasti jo istuinkin. Jes. Ja alla kumminkin Pomo, jonka laukassa en muuten osaa istua.. Tajusinpa vasta nyt.

Laukan jälkeen vähän loppuravia. Pomo oli tänään tosi kiva itse asiassa. Alun nappuloiden etsintää lukuunottamatta se oli tosi luotettava ja yksinkertainen. Kun yleensä en oikein pidä Pomosta sen takia että se tuntuu epäluotettavalta ja on vaikea. Joo, olihan se tänäänkin, varsinkin sen ohjastuntuman takia, tosi hankala. Mutta jotenkin tosi helppo. Uskalsin ravata pidemmällä ohjalla ne loppuravit ja ponikin jopa kääntyi sen raipan avulla (tai siis, kun ensin pari kertaa avustin raipalla). Tänään siihen uskalsi käyttää raippaa kun yleensä tuntuu että se on itsemurha. Ja ei tarvinnut pelätä mihin se nyt sinkoaa ja laukat nousivat tosi hyvin. Kauhean kiva se sinäänsä oli tänään. Vaikkei se siltikään pääse sieltä alakastistaan mihinkään. Pomo on kiva, mutta se on silti se vähiten kivoin.
Loppuravien jälkeen käveltiin ja Marianne kävi pitkästä aikaa jutustelemassa. (Tässä aloin miettiä että jos kumminkin Pomo pääsisi Elviksen yläpuolelle. Miettikää Elviksen huonoja puolia; tunnen itseni aina niin huonoksi ja Marianne ei käy silloin juttelemassa :D No joo, ehkei.) Hienosti meni ja mites koulussa. Että ei sen informatiivisempaa tänään :)

Ja mä olin taas tänään tyytyväinen. Äh, tämä on kyllä nyt oikeasti vähän ristiriitaista ja sinäänsä olen aina tykännyt Elviksestä ja nyt sitten tuntuu että "jes kun en enää mennyt Elviksellä". Mutta kun, sen kanssa on aina sitä samaa. (Tai jos ei ole samaa, niin se on täysin surkeaa, joka ei ole ainakaan parempaa.) Elvis on kauhean hieno poni ja tosi kiva. Mutta sitten kumminkin sen kanssa vaan tuntuu kerta toisensa jälkeen että ongelmana on etukeno ja muut isot virheet. Meni ihan hyvin, kontrollia lisää. Sen kanssa virheet on sitä luokkaa ettei niitä saa millään korjatuksi (tai saa, tänäänkin olin päättänyt etten seiso jalustimilla. Seisoin vaan ihan pari kertaa. Taistelin ja istuin kun hiljensin laukkaa). Kun esimerkiksi nyt tuon Pomon kanssa oli niin paljon enemmän, pitäisi rentoutua heti alusta asti ja saada se asettumaan jotta se ohjien pitäminen ei tuntuisi niin kamalalta ja niin edelleen. Elvis on vaan tylsä, mitäs iloa on siitä jollei ole niitä virheitä, heh. Tai mitäs iloa on siitä jos ne virheet ovat niin perhanan isoja etteivät ne edes katoa millään. Tjaa-a.

Mutta kuten aloitin, olin tänään tosi tyytyväinen. Kiva mennä pitkästä aikaa jollain muulla kuin keltaisella salamalla, kiva mennä Pomolla pitkästä aikaa.
Pomo meni aika kivasti ja mä olin tyytyväinen. Ja nyt vannon jälleen pyhästi että isken takaraivooni sen mantran "persus penkkiin ja selkä suoraksi". Tänään oli vähän etukenoilua ja vähän seisoskelua. Mutta seisoskelua oli aika vähän ja ymmärsin istuakin, aina välillä ainakin.

Loppukäyntien jälkeen poni karsinaan. Harjailin sen nopeasti ja herra käyttäytyi kauhean hyvin. Vain vähän kerran tönäisi mua kun katsoin etukaviot ja mahaa harjatessa se näytti koko ilmerepertuaarinsa ja esitteli hohtavia hampaitaankin mulle. Ei kumminkaan näykkinyt, hän on oikea herrasmies! Ja kyllähän Pomo sen ilmeilynsä lopetti kun nostin käden hetkeksi sen eteen. Aika mamis se on loppujen lopuksi.