Että juu, näin hirveän monen viikon jälkeen oli viimeinkin hyvä ilma ja minä olin terve, joten saatoin käydä tallilla!
Ja oli ihana polkea auringon paistaessa (tai pikemminkin laskiessa, mutta).
Harjailin ensin Nikkistä, näin pitkästä aikaa. Ja ponihan oli hyvällä tuulella! Vain vähän näytti nyrpeää naamaa ja tarjosi hammaskalustoa, muuten se seisoi nätisti, pää maassa roikkuen. Aika kiva.
Harjailin huolella karvaa pois siitä ponista, jutustelin sen kanssa. Lopulta Nikkiksestä tuli siisti ja lähdin pois häiritsemästä ponia. (Awws, siellä me seistiin, ponin pää mun sylissä. Vihainen ja ilkeä poni näytti parastaan, oli vaikea lähteä siitä.)
Katsoin sitten tuon tunnin, jolla mäkin ennen olin. Nyyhky. Sitten kylmyys ajoi mut takaisin talliin, jossa lämmittelin ja kävin katsomassa Suloa. Söpö poni oli sekin. Vähän lapsetti ja höpläiltiin kaikkea turvalla plus hampailla. Mutta varsin söpö kaveri siellä oli.
Lopuksi kävin vielä Roosulia harjaamassa, pitäähän nyt rakasta Roosaakin käydä paapomassa, viime kerrastakin on jo ikuisuus.
Harjasin ponin ja sitten tietysti juteltiin syvällisiä ja halailtiin (no okei, mä kiusasin Roosaa lääppimällä sitä). Ja oikein mukavaa oli tämäkin.
Sitten olikin jo aika lähteä kotiin, niin se aika vain rientää. Ehkäpä tästä alkaa mun uusi nousu, nyt mä alan käymään aina torstaisin!
Tai sitten käy niin että ensi viikolla tulee liukasta ja sitten en saakaan mennä kun on niin liukasta :D
P.S Tässä yhtenä päivänä iski haikeus! Mun ex-hoitoponi (ensimmäinen poni johon tykästyin todella). Se kääntyy nyt jo 5-vuotiaaksi. Siis sehän on periaatteessa jo viisi! Sehän on jo niin vanha.
Kun mä aloitin sen hoitamisen, oli poni vasta kaksi. Kun lopetin, oli poni kolme vuotta. (Hoidin sitä puoli vuotta, siinä välissä oli sen synttärit.)
Se oli kaksi. Nyt se on jo neljä. Ja ihan just viisi. Sehän on jo iso tyttö. Kohta siitä tulee tuntiponi, kohta se on jo kymmenvuotias. Sitten se jääkin jo eläkkeelle ja kuolee pois.
Miten nopeasti aika kulkeekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti