Lähettäjä:
Päivämäärä: 7.1.13 00:54:13
Ai te kuvittelette, että teillä oli rankka lapsuus? No haistakaapa paska, se ei ole mitään verrattuna omaani.
Äitini heitti minut ulos kodistani ennen kuin täytin 13 vuotta, enkä ole ikinä tavannut isääni. Ainoa ystäväni 10-vuotiaaksi saakka oli yksi @!#$ joka aina hakkasi minua ja sanoi etten ole paskankaan arvoinen. Ei minulla kylläkään ollut edes vaihtoehtoa, sillä kaupungissani asui jumalauta ehkä 9 ihmistä, ihan totta. Koko nuoruusikäni muutin paikasta toiseen, yrittäen vain tulla toimeen ihmisten kanssa jotka eivät edes halunneet minua sinne.
Ja tuo ei ollut edes pahinta. Myöhemmin ainoa ystäväni oli aasialainen, noin kolmekymppinen jätkä, joka oli seurassani vain koska hän luuli minun auttavan häntä saamaan naisia. Ainoa hyvä puoli oli se, että sain hengata yhden söpön punahiuksisen tytön kanssa.
Mutta ei jumalauta kauheinta oli tämä yksi pariskunta, jota en pystynyt välttelemään. Tiedättehän sellaiset pariskunnat, jotka pitävän yhteensopivia asuja ja puhuvat toistensa lauseet loppuun? Joo, he olivat täysiä friikkejä. Heillä oli myös kissa, joka oli vähintään kaksi kertaa ärsyttävämpi kuin he itse. Vannon, se otus ei osannut ikinä pitää turpaansa kiinni.
Kuten sanoin, muutin paikasta toiseen ja päädyin tappeluihin ikäisteni lasten kanssa, joskus myös aikuisten.
Ainoa asia mikä sai minut jaksamaan, oli unelmani tulla joskus pokemon mestariksi.
Lähettäjä: Gary
Päivämäärä: 7.1.13 01:09:10
Turpa kiinni, mun isoisä unohti nimeni ja käski jonkun muun antaa mulle uuden nimen!
Lähettäjä: lapsuus
Päivämäärä: 7.1.13 12:37:42
Minulla pahempi.
Isäni oli nimittäin pokemon mestari, hänen varjossaan kasvaessani minusta tuli alistettu, yhteiskunnan tuilla loisiva nahjus.
Niinpä olen ongelmanuori vielä näin viisikymppisenäkin. :(
Ei, tähän ei vaan voi lisätä mitään. Ht.net ja Pokemon <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti