Paha karma

Kuten kaikki varmasti jo eilen arvasivat, niin ei tietenkään. Yksinkertaisesti vain plääh. Se on se, kun aina tuntuu se paha karma vaan seuraavan, ja siis ihan niinku yleisesti ottaen. Siis melkeen joka päivä. Mä olen varmasti ollut todella kamala tyyppi entisessä elämässäni ja nyt kaikki kostautuu tässä sitten.

Tai jos siihen ei halua uskoa, niin vaihdetaan ajatus siihen että jumala on sadistinen ihminen joka ei vaan tykkää musta. Kukaan ei, mutta sekin voidaan jättää tästä pois.
Masennella voisin vaikka koko päivän, aiheena koko tämä elämä, muttei siitäkään sen enempää.


Jaa-a, aloin myös ihan oikeasti ajatella. Vanhalla tallilla ratsastin lauantaisin, sit se vaihtu perjantaille.
Kysymys onkin, koska? Turhaakin turhempi kysymys, tiedän, mutta se alkoi vaan mietityttää. Mä tiedän sen että perjantait alotin sellasena pikku hiljaa hämärtyvänä kesäiltana. Siinä juoksutettiin yhtä hörökorvaista konia ja me kateltiin siinä sitä sitten ihan huumassa. Jonnan äitikin oli katsomassa, koska meijän oli pakko nähä ku sitä hevosta juoksutettiin, millään ei voinut vielä lähteä kotiin, heh (;
Vaan ei sillä, olis se edelleen niin. Mä taidan olla lopun ikääni vaan sellanen pieni lapsonen. Kaikki on kukkia ja ruusutarhoja.
Eiku ei, kaikki on synkkää ja surkeutta. Mutta muuten voin olla sellanen pikku lapsonen.

Oikeasti mun ratsastusharrastuksen aikana on tapahtunut yksi (ainakaan en muita muista ja tai myönnä) hetki joka oli vähän sellanen.. No sellanen "pikkutytöt leikkimässä" -hetki. Tai oltiinhan me jo varmaan kasilla, mut anyway :D

Mentiin kerran, mä, Jonna ja Henna käymään yhellä tallilla jossa Henna hoisi kaverinsa kanssa hetken ajan paria shettistä (truehoitamista, ei siitä sen enempää) Ja kerran käytiin siellä vain minä ja Henna.
Muistan ku ekan kerran mentiin sinne. Mun piti mennä mopon kyytiin. Mä olin niin kauhuissani :D Elossa selvittiin vaikkakin mä roikuin mopedissa ihan rystyset valkosena.

Mitäs kaikkea me niinä parina kertana edes tehtiin.. No Henna hoisi sitä ponia joka hänen hoitsunsa olikin ja mä hoidin sit sitä joka oli tän kaverin hoitsu. Sellanen musta shettis, selässä valkoinen täplä ja nimeltäänhän se oli Sara. Sillon ku Jonna oli mukana, niin se hoiteli sit kumpaa sattus. Mä nyt tykkäsin vaan Sarasta enemmän, heh.
Harjailtiin ponit tietenkin tosi näteiksi ja kerran käytiin sit siinä maneesin tapasessa vähän leikkimässä. Taluteltiin ensin poneja vähän molempiin kierroksiin, sit vähän ravia. Sit taidettiin päästää ne vapaiksi, mutta ne menivät vain ihailemaan kuviaan peilistä, joten otettiin ne uudestaan kiinni.
Sitten hypeltiin pikkasen. Siinä oli pari puomia ja sit sellanen pikkueste. Siitä vaan poni raviin ja sit juostiin oikeen henkemme edestä jotta päästäis kumpiki nätisti esteen yli. Pari kertaa tultiin tällee narun päässä, sen jälkeen otin sen narun pois ja hyppäsin ponin kanssa pari kertaa sillee, et ohjasin sen riimussa roikkuen esteelle ja sit esteen kohilla päästin irti ja hypättiin yhdessä. Ku ihan yksin ei ihan oltais niitä saatu hyppäämään.
Sitten kävelytettiin taas narkin päässä ja korjattiin puomit pois. Sit käytiin taluttelees vähän maastossa, käynnissä ja vähän ravissakin.

Toinen kerta ku käytiin niin se olikin paljon mielenkiintoisempi. Tai sitten ei.
Ponit harjailtiin ja sit mentiin kentälle. Taidettiin ensin ihan talutella kenttää ympäri, vähän ravailla. Sit oli kai joku sellanen että toinen huusi että tee näin ja toinen sit teki :D Sit koitettiin saada ne vähän laukkaamaankin juoksemalla siinä vieressä, ja se ehkä jopa onnistui. Ainakin multa saattoi onnistua.
Sitten me oltiin löydetty liina ja tietenkin oli kokeiltava. Tätä voisi kutsua siksi älyttömyydeksi, kumpikaan ikinä juoksuttanut eikä sit ees tiedetty että onkohan niitä poneja juoksutettu tai mitää. No jaa.
Mä juoksuttelin ensin, se oli vähän avutonta. Ensin poni sai kävellä vähän liinan päässä, sit ravia. Se vaan kovin hankalaa kun poni koitti aina siinä ympyrän avoimella sivulla rykästä toiseen päähän kenttää. Sain sen kuitenkin ravaamaan aina ne aidanvieruskohdat ihan kivasti ja toinenkin suunta sujui jotenkin.
Hennalla oli vähän ongelmia laiskan ponin takia, joten menin sitten hätyyttämään sitä vähän liikkeelle. Seuraavaksi älyttömyydeksi voisi kutsua sitä että sidoin ponin kiinni kentän aitaan. Kyllä mä vähän sitä mietin, että mitä jos se nyt panikoi. Otin sen riskin ja ponikin onneksi vaan söi tyytyväisenä kun me ravuutettiin paksua ponia.
Tosin sitten se saikin sen paniikin kun minä palasin. Hyvä hyvä. Mä olin jo hetken sillee että voi tsiisus, nyt on kentän aidat sit nurin ja ponikin vähintään kuolee kun se kiskoi hulluna ja minä viisaana olin solminut sen umpisolmulla aitaan (josta pääsemmekin siihen, että mä opin tekemään vetosolmun! Sillon ku Evitalla menin ekaa kertaa, en muista sanoinko. Mutta mä keksin miten sen tehään!!) Onneksi viisaus riitti siihen, että otin sen narun irti ponin riimusta ja ponikin onneksi rauhoittui saman tien ja sain räplätä narkin irti aidasta. Sitten taluteltiin vielä poneja ja vietiin ne pois.

Nyt kun tälleen miettii niin hirmusen kivaa se oli (: Ihanaa että edes sen pari kertaa pääsi puuhailemaan jotain tollasta jännittävää ihan iteksiin. Hih.
Mutta joo. Ainakin oman ajatuksen mukaan oli toi epätoivoinen juoksutusyritys kaikkein typerin idea, jonka olen toteuttanut. Ihan hyvin.

Nii-in, mä tajusin nimittäin että en oo tästä ollenkaan kirjottanut. Ajattelin siis että nyt voisin sen viimeinkin kirjottaa. Tai ku vanhat tallit on käyty niin miljoonaan kertaa läpi, että huhhei. Sitä paitsi ku tääkin kuukausi jää muuten niin tyhjäksi, ootteko huomanneet että pari viime kuukautta on olleet niin tyhjiä. Järkyttävää :D

Keksinpä muuten toisenkin. Ei kannata lukea jos turhautti jo tuon lukeminen, tää on jo vielä turhempi.

Ensimmäisestä liikuntapäivästä oon kertonut, monestikin. Siitä legendaarisesta päivästä jolloin mun ratsastus alkoi. Samoin kolmannesta, siitä on jo oikea postauskin tän blogin alussa (:
Mutta se toinen! Ihan unholaan jäänyt (vai onko, en mä ainakaan muista siitä kirjoittaneeni)

En mä kyllä siitä paljon muistakaan.

Eli, toinen liikuntapäivämme, joka oli siis 2010 helmi- tai maaliskuussa. Ratsastus oli tällä kertaa Metsäkylän ratsastuskeskuksessa ja minä, Jonna ja Henna tietenkin mentiin sinne ihan riemumielin. Mäkin oli oikein innoissani siitä, että nyt oon ratsastanut vuoden kauemmin ku viime liikuntapäivänä = olen siis loistava!
Mentiin sinne, ja tallivalinta oli tietysti mun mielestä mitä parhain, en ollut niin pitkään aikaan Mettiksessä edes käynyt. Ratsastettiin tasoryhmissä, minkä johdosta mä ja Jonna oltiin samassa, Henna sitten eri ryhmässä.
Siinä sitten kun hevosia jaettiin. Meillä oli hirveän hauskaa. Jonna oli sillon Varjotallilla ratsastanut Vikillä ja tän kuluneen vuoden aikana Viki olikin siirtynyt Metsäkylään. Jonna toivoi sitten Vikiä, jonka saikin, vaikka ratsastuksenopettaja hieman epäili "kun se kaikkein lyhyin haluaa isoimman hevosen" Henna meni silloin Monsterilla jota toivoikin. Ja se munkin ratsuvalinta herätti hilpeyttä. Meidän opettaja siellä selitti "Vili ois hyvä jollekin ku ei halu laukata" Ratsastuksenopettaja kattoi mua ja kysys jotain et jännittääks sua. Mä pudistelin kummastuneena päätäni ja sain Vilin d:

Vili jolla en ollut ennen mennytkään, heh. Mentiin sitten laittelemaan ratsuja kuntoon, mä pistin Viliä yksin, en sitten tiedä oliko se jollain muulla ku mulla.
Vili oli hirveän suloinen siellä karsinassa, mutta ongelmat alkoivat kun mun piti hakea varusteet. Mä olin yksin, kiinni ei ponia saanut sitoa, enkä sitä vapaaksikaan halunnut päästää. Pyysinkin apua sitten yhdeltä meijän opettajista, joka oli tullut mukaan meitä vahtimaan. Heti ku huutelin sitä, niin se siellä jo totes että hän ei tee mitään, mutta suostui kuitenkin pitämään narkkia kun sai seistä siinä karsinan ulkopuolella. Mä hain suitset ja satulan ja palatessani opettaja ihan innoissaan selitti että kato, kato, se teki näin ja voi että tämä on kiltti. Heh.
Varustelin ponin ja sitten lähdettiinkin maneesiin.
Paljon en kuitenkaan itse ratsastuksesta muista :D Muistan että olin niin iloinen kun poni jopa kääntyi ja ravasi, olinhan niin paljon parempi kuin viime liikuntapäivänä. Mutten mä kuitenkaan tarkemmin muista mitä me oikeen tehtiin.
Paitsi sen muistan ku tuli laukanvuoro. Me seistiin jonossa ja yks kerrallaan lähti laukkaamaan. Kuten yleensä, poni oli erittäin hallinnassa ja silleen. Ja mua tietenkin jännitti kauheasti "iiks, viimeks oon laukannu puol vuotta sitten ja sillonki oli taluttaja, ekaa kertaa voin itse edes koittaa nostaa"
Kohta sitten tajusin että ei, en voi itse koittaa nostaa. Kun etummainen lähti siitä laukkaamaan, niin Vili lähti sitten tietenkin perään sellaista laukkaa, joka tuntui vuoden ratsastaneesta Millasta ihan hurjan vauhdikkaalta. Ja näin meni joka kerta :D Mä koitin pidätellä ja suunnilleen kiskoin ponia pysähtymään, mutta ei, aina se käveli etummaisen perässä ja lähti sit pian laukkaamaan. Kerran onnistuin sit tiputtaa jalustimet, mutta silti jopa pysyin kyydissä, olen loistava.

Fiilikset olivat kuitenkin ihan tosi korkealla tunnin jälkeen, jee olin laukannut :)


Niin kovin pienestä sitä iloa saakin revittyä, heh (: Se on oikeasti kyllä ihanaa kattoa ton kolmannen liikuntapäivän videoita ja sitten vaikka tän kesäsiä Pomo-videoita. Se on niinku ihan eri maailma, heh. Saatikka jos oltais tona toisena liikuntapäivänä kuvattu, siinä vasta sitä eroa oliskin.
Tai kun tosiasiahan on se, että mulla ei ole ainuttakaan kuvaa tai videota siltä ajalta kun kävin vielä vanhalla tallilla. Ensimmäiset videot on sellasia että oon käyny Maskulla jo puoli vuotta.
Se voisi olla hyvinkin mielenkiintoista.. Hyvässä ja pahassa tai jotain :D

Mutta nyt lopetan sitten jo.

Tähän loppuun voisin kuitenkin eräänlaisen kiteytyksen todeta

Mä vihaan tätä talvea