Mustaa ja Valkoista

Vihdoin ja viimein siis tallille, jes jes :) Toiveenikin toteutui, ei tuolla liukas ollut.

Tunnilla oli Simo, Elvis, Roosa ja Salli Hennan kanssa. Ja mullapa oli Evita, heh. Hainkin sitten Evitan, heti kun saatiin Sallikin talliin meidän mukaan. Evita tuli oikein nätisti kanssani talliin, ihan rauhassa lömpsöteltiin menemään. Ja tällä kertaa se oli myös karsinassa oikein rauhallinen. Hieman se koitti juosta mua karkuun, mutta nyt pystyin harjaamaan hevosta ilman pelkoa että jään sen lapioiden ja muun lihasmassan alle. Hirtinkin pikku-Evitan vasta varustuksen yhteydessä seinään kiinni, ja sain sitten oikein hienosti hevosen varustettua, jes :)

Lähdettiin siitä kentälle, jonne mentiin jälleen todella rauhallisesti ja asiallisesti. Ja tänään onnistuimme pysähtymään heti sinne keskelle, vähänkö me kehitytään :D Evita kyllä yritti juoksuttaa mua ympäri kenttää, mutta asettui kaartoon seisomaan kun kauniisti pyysin, jes. Näin se vaan menee, ensimmäisellä kerralla panikoin aina ihan hulluna, mutta nyt ei enää ollut jännää kun on niin "tuttu" hepohumma tämäkin jo.
Uskaltauduin jopa säätelemään jalustimia, mutta Marianne sai ihan itse sen vyön kiristää. Siinä se yritti taas tehdä musta parempaa kuin olen selittämällä että tuskin sää nyt tän satulan mukana putoisit kun istut niin hyvin ja täydellisesti. Muistutettuani asian oikeasta laidasta, päätti Marianne olla ihan hiljaa vaan, heh.
Kiipesin sitten Evitan kyytiin ja ihasteltiin Mariannen kanssa kuinka kivasti se onkaan nyt kotiutunut.

No, Evita se sitten osoitti kotiutuneensa vallan mainiosti. Heti kun istuin satulaan ja huomasin että jalustimet ovat niin pitkät etten saa niitä edes jalkoihin, niin Evita lähtikin jo täyttä ravia kohti porttia. Minä kökin taas kyydissä että wtf, mitä tämä eläin oikein tekee, mutta onneksi sain sen käännettyä eikä sentään paineltu tukka hulmuten ulos portista :D Kävelin hetkisen Evitan kanssa sitten ilman jalustimia, muumimamma se kipitteli kovin innokkaan oloisena. Sitten Mariannekin onneksi jo jalustimet lyhensi ja päästiin kunnolla kävelemään. Tosin toimi se tuon tynnyrin selässä ihan hyvin noinkin, sellanen hauska tunne kun jalustimet roikkuu jossain alhaalla ja ponikin on pyöreä ja on niin tukevaa ja mielenkiintoista.
Kääntelin Evitaa vähän volteille ja suurin ongelma oli se, että hevonen kovin kiireinen. Minä kun koitin ympyrää kääntää, niin Evita posottaakin vain suoraan eteenpäin kiihtyvällä tahdilla. Onnistuttiin sentään joissain ympyröissä ihan nätisti ja suunnitelman mukaisesti.

Marianne sitten totesi sieltä maantasalta että joululoman (päättymisen) kunniaksi saadaan toivoa mitä halutaan tehdä! Wuhuu!
Ainoa vaan ettei mulla oo koskaan mitään ideaa. Paitsi tänään!
Hauska ryhmä meillä taas, heh. Yks toivo harjotusravia (jesjesjes) ja sitten minä toivoin siirtymiä (tai lähinnä pysähdyksiä, tehään niitä liian vähän ;) ) Kukaan muu ei sit toivonu mitään ja Marianne ihan huumassa riemuitsi että miten kivoja juttuja toivotaankaan :D

Aloitettiin siis ihan sillä että tehtiin pysähdyksiä. Ihan vaan johonkin pysähdys, jonka piti sitten onnistua hienosti. Ensin ongelmana oli se, ettei Evita malttanut seistä. Ensimmäinen pysähdys olikin sellainen paikallaan tänttäröinti että ei taas kovin hyvin mene. Otin muutamat sekunnin mittaiset pysähdykset, ja lopulta uskaltauduin seisottamaan hevoista muutamia sekunteja paikallaan. Evitakin alkoi malttaa oikein kivasti ja rouvahan pysähtyi niin nätisti ja pienillä avuilla. Oikein hyvin.
Sitten lähdettiin tekemään toisella pitkällä sivulla loiva kolmikaarinen, josta tehtiin sitten ulospäin voltti. Toinen pitkä sivu tultiin kevyt ravissa, tämä toimi paitsi taivutteluna, myös sitten pienenä siirtymäharjoitteluna. Tehtävänä tosi kiva ja aivan ihana. Ainoa ongelma oli kolossaalisen valtaisi poni, jota en millään saanut taipumaan noin pienille reiteille, heh.
Tai no okei, päästiin toi kolmikaarinen ja voltti ihan hyvin. Ehkä välillä vähän levisi kun Evita hiihteli karkuun, mutta sinäänsä se meni hyvin. Suurempi ongelma olikin ravi, meidän piti siirtyä raviin lyhyellä sivulla mutta Evita suvaitsi siirtyä raviin vasta pitkällä sivulla. Ja sitten kun tultiin toiselle lyhyelle sivulle, niin se tunki jo portteja päin kun ei käänny millään.
Sitten pitikin kevennellä pitkä sivu ja tehdä kolmikaarinen harjoitusravissa. Ja tässä kohdassa se meni pikkasen pieleen.

Evita hyytyi, aivan ja täysin. Minä koitin kaivella ykköstä, mutta ei. Evita vaan mennä lönkötteli. Mä potkin ja tuskastelin että ei herranen aika kun en saa tätä läskivuorta tästä nyt raviin ollenkaan. Epätoivoista, heh :D
Käveltiin varmaan pari kierrosta, mulla kramppas jalat kaikesta kannustamisesta ja kirjavarouva vain mennä lönkötteli. Onneksi Marianne riensi apuun ja siirsi meidät raviin ja aika pitkään sainkin Evitan ravaamaan ihan nätisti, jos se siirtyi käyntiin se siirtyi myös raviin ja näin.
Tein koko jutun harjoitusravissa ja onnistuin tällä kertaa jopa istumaan siellä hytkymättä sekopäisenä puolelta toiselle. Hyvä siis. Tehtävän suorittaminen olikin hankalampaa. Kun koitin kääntää Evitaa, se vaan iski kaasun pohjaan ja juoksi täysiä alta pois. Kun lopulta sain sen kääntymään, niin se hiihteli väärään paikkaan. Onneksi onnistuttiin edes pariin otteeseen, tosin pienelle voltille en Evitaa saanut taipumaan.
Evita olikin kuulemma pikkasen jäykkä loman jäljiltä, joten voinen huokaista helpotuksesta.

Lopulta Evita hyytyi taas ja koitin potkia sitä raviin siinä onnistumatta. Lopulta luovuin toivosta kun piti kävellä välikäynnit. Seuraavaksi oli tarkoituksena laukata toinen pitkä sivu ja tehdä tämä sama kolmikaarinen + voltti toiselle sivulle. Luovuin heti suunnitelmasta ja päätin että hyvä jos laukka nousee, ja kiva jos tää edes ravais ton toisen sivun.
Ensin oikea kierros. Eikä me oikeestaan muuta tehty kuin käppäilty kaikkien edessä. Mä yritin kaikkeni, mutta Evita ei oikein innostunut siitä ravailusta. Tasan kerran sain sen ennen kulmaa raviin, mutta liian hitaasti mentiin jotta olisi voinut se laukka nousta.
Vasempaan kierrokseen oli tuo ravaaminen edelleen hankalaa (saimme taas virka-apua Mariannelta) ja mulla alko olla voimatkin jo ihan lopussa. Tuskaista, todella.
Saatiin kuitenkin laukat nousemaan, olen tosi tyytyväinen :) Sain Evitan raviin (se näki muiden laukkaavan ja innostui) sitten koitin pitää sen reippaassa ravissa ja antaa pohjetta vaan nopeasti ja pitää ohjatkin vähän löysinä. Niin ja mikä tärkeintä, olla könöttämättä. Marianne puolestaan juoksi siellä maantasalla innostamassa Evitaa. Ensin se vaan ravasi täysillä, mutta sitten se ikään kuin hyppäsi siihen laukkaan. Tän loikan aikana mä lensin eteenpäin ja kirosin oman könötykseni. Koitin vaan paniikinomaisesti jotenkin suoristua sieltä jottei Evita hiljentäis ja sit mentiin. Joo, väärä laukka se oli, ja joo en osannut yhtään istua siellä :D Evitan ravi oli jo sellasta tasasta taaperrusta, mutta se laukka tuntui joltain tehosekottimelta.
Tähän perään sitten sain Evitan ihan itse nostamaan laukan, joka saattoi olla tällä kertaa jopa oikea, ja ainakin kaikin tavoin hallitumpi. Jes :)

Sitten piti loppuravailla. Alkuun Evita juoksi innoissaan ympäri kenttää, eikä kääntäminen onnistunut yhtään. Sitten se hyytyikin taas, joten lyhyen ravin jälkeen jäätiin ihan vaan kävelemään. Koomista sinäänsä, heti kun jäätiin kävelemään, olisi Evita niin kovin halunnut juosta kavereiden perään täyttä laukkaa ja sitä rataa, heh.
Loputkin jäivät sitten kävelemään ja annoin Evitan löntystellä haluamallaan tavalla.
Heh. Käveltiin portin ohi, Evita meinas stopata, mutta jatkoi kun pyysin. Seuraavalla kerralla se sitten oikeasti pysähtyi siihen portille. Siinä se seistä jöpötti ja Marianne tuli sitten kilttiä Evitaa halailemaan. Eikä se sitten oikein olisi halunnut enää kävellä. En tiedä, olikohan se niin väsähtänyt että pyysi jo Mariannelta apua, vai halusiko se vaan mennä halittavaksi. Aika suloinen joka tapauksessa (:

Jooh, oikein hienoa päästä taas pitkästä aikaa ratsastamaan, buahah.
Mä oon tyytyväinen siihen miten kivasti Evita muuten käyttäytyi. Ei se nyt ratsastaessa ollut parhaimmillaan, mutta se tosiaan oli vähän jäykkä ja kova.
Ja hei, sain laukan nostettua, suuri saavutus. Onnistuin istumaan ravissa, toinen suuri saavutus. Ja Evita on vaan niin kovin sympaattinen kaveri.

Mariannekin oli kovin tyytyväinen. Just nyt en edes oikein muista mitä se mahto selittää, mutta kuitenkin kyllä se ihan tyytyväinen oli ja sillä tavalla :D

Käveltiin ja keskelle. Vaikeuksia oli taas tuossa alastulossa, onnistui kuitenkin ekalla kerralla. Pieni lehmänvärinen sitten karsinaan vaan ja varusteet pois.
Sitten kotio. Ja nyt onkin sitten kovin vähän aikaa että on tiistai, jee :D

Mutta nyt en kyllä halu mitään muuta ku nukkua. Kauhulla odotellaan millasta huomenna on : D Ratsastin tynnyrillä, selkä oli ainaki tänään ihan kipeä ja kääks. No hei, hei kuitenkin :)