I Lose Control

Ahh, olemme luoneet taidetta. Se on kaunista, harvinaisen mieletöntä. Sain myös mun ajokortin, ihan oikein korttikortin, jee! Ja ilmakin oli kovin nätti :)

Mikäs siinä, tallille vain. Mulla oli Kaisa, tunnilla myös Sakari, Salli ja Vinski. Kaisa oli ekalla tunnilla.
Katselin siinä tunteja, auttelin vähän ja Nikkiskin oli tunnilla, jee :) Lopulta menin vähän pöllyttelemään talvikarvaa, sitten Kaisa varusteisiin ja kentälle. Kiipesin suomiputen kyytiin ja lähdettiin kävelemään.

Alkukäynneissä hain Kaisan pois uralta ja etsittiin reipas ja mukava käynti. Tehtiin jokunen voltti ja koitettiin vain hakea mukavaa fiilinkiä molemmille. Koitin vähän asetella ja käännellä Kaisulin päätä, ideanani siis katsoa saanko sen pääpuolta liikkumaan minne haluan. Otettiin jopa pari väistöyritystä, käännyttiin ennen uraa ja sit valuttelin Kaisan uralle. Ei se nyt ehkä ihan väistänyt, mutta ainakin valui sinne minne piti, heh.
Marianne palattua otettiin väistöjä. Käynnissä, piti vähän väistättää oikeelle, sit vasemmalle ja oikeelle taas. Tai jotain tällasta. En ole ihan varma, sillä me saatiin yksityisopetusta. Marianne tuli siihen viereen, otti raipan multa ja sit ajateltiin. Ensin pysäytettiin Kaisa, ja koitettiin pari kertaa väistättää takaosaa. Eli pysähdys, seisotus, takapään väistätys, kiitos, etenys (köh..) ja uudelleen pysähdys. Kaisa väisti hienosti kun Marianne avitti. Otettiin vielä muutama etuosan väistätys yritys ennen kuin siirryttiin oikeisiin väistöihin. Arvon rouva opettaja oli tiukasti mukana, minä koitin lähinnä hakea tunnetta, antaa pohjetta ja jarrutella ulko-ohjalla. Ja kyllä me saatiin pieni Kaisa-mamma jopa väistämään, jee :'D

Väisteltiin jonkun aikaa Mariannen avustuksella, ja heti kun se jätti meidät niin eikös kaikki mennyt pieleen. Kaisa halusi vaan jyrätä eteen kuin hullu ja hidastaminen oli ihan liikaa pyydetty. Ja väistäminen oli mitä oli, onneksi siirryttiin lähes heti kevyt raviin.
Olen lähes varma että kevyt ravissa piti väistätellä, mutta mä en ollenkaan muista tehtiinkö me väistöjä, heh. No jaa. Kaisa ravaili ihan mukavasti, se oli ihan reipas ja okei. Helpompaan suuntaan poni jopa kääntyi oikein nätisti, vaikeaan suuntaan se oli vähän pitkäpiimäsempää. Samoin siihen vasempaan kierrokseen Kaisa pääsi ensin valumaan aina uralle. Kuinka ärsyttävää se olikaan, joka kerta se samassa kohdassa venyi ja valui sinne uralle köpsimään. Työskentelimme asian kanssa, ja lopulta sain Kaisan pidettyä poissa uraltakin. (Hmm, ja Marianne piti sen mun raipan. Siellä se juoksi raippa kädessä oikein natsi-ilmeellä menemään. Sain mä sen sitten kevyt ravien jälkeen takasin)
Joka tapauksessa ravi oli ihan okei. Kaisa ravasi ihan kivasti, suunnilleen meni siellä missä pyysin ja jes. Eikä lojunut edes ohjalla, ainakaan kovin pitkiä pätkiä kerrallaan.

Sitten, voi kuulkaa. Piti mennä harjoitusravia ja väistätellä haluamallaan tavalla. Oi että, se menikin tosi hienosti. Kaisan mielestä piti tietenkin laukata. Ja heti kun siirsin sen raviin, alkoi sellainen häslääminen. Kulmissa poni rojahti laukkaan ja porskutti iloisesti eteenpäin, samalla kun mä yritän kiskoa hummaa hidastuksiin. Voivoi. Kaisa myös esitteli sellasta todella mieletöntä ravuriravia. Siis ei siinä, täytyy myöntää että aika magee fiilis kun hevosen lavat oikeen irtoaa ja se oikeasti ravaa niin kovaa kun siihen hätään lähtee. Mutta kun on kerran tarkoituksena mennä harjoitusravia ja väistellä, niin.. Juuh...
Huokauksien huokaus, koko ravi oli aivan out of control. Oikeasti! Kaisa hanaili innoissaan menemään, mä pompin ja hytkyn kyydissä kuin merisairas kun mennään liian kovaa. Kääntäminen ei onnistunut edes kiusallaan, vaan Kaisan mielestä pienikin pohje tarkoitti että lisää vauhtia. Krääk! Jos käveltiin yritti hepohumma koko ajan räjähdellä kiitoon, rauhaisa kävely oli kovin mahdoton ajatus. Samoin Kaisan mielestä oli kovin typerä idea mennä ihan kiltisti toiseen päähän. Pikku puten mielestä oli ilmeisen nerokasta oikaista pääty sillä muutamalla metrillä, kaahaten tahditonta ravia/laukkaa ja lapa edellä sisälle kaatuen. JEE! Se hyvä tuuli oli jotenkin pois pyyhkäisty. Siis mulla oli ihan kivat fiilikset niistä väistöistä (vaikka olivatkin Mariannen ansiota :D)

Lopulta luovuin toivosta ja keventelin vaan. Kaisa rentoutui heti ja mentiin löllöravia siellä. Koomista. Ensin juostaan kuin ravurit ja pian ponia saakin potkia eteen, kheh? Ehkä vähän jännityin, ja ehkä vähän Kaisa ymmärsi väärin.
Joo, kevenneltiin loppuaika siellä, rauhotettiin mielemme. Sitten käyntiin. Marianne pysäytti meidät ja hääsi minut kyydistä. Heh, pääsin katsomaan alaviistosta kun Marianne otti ne laukat alle, kuten se silloin lupasi. Ja joo, kyllä se Kaisa ihan tosi hienosti osasi laukata, ei se kaahannut täysiä tai muutakaan. Pöh.
Pääsin sitten takaisin kyytiin ja laukkaamaan. Käskyksi sain että pysy ympyrällä ja rauhassa. Ei saa kaahata. Pah tuumittiin me Kaisan kanssa ;) No ei, mulla alko hirveä jännitys. Ei se oo aikasemmin jännittänyt, ei. Kato senku roiskasee meneen, kyllä se siitä. Nyt oli kauheat suorituspaineet "Kaisan pitää laukata rauhassa!" Ja kun hevonen ei vaan tuntunut siltä että se laukkaa rauhassa. Siinä se kipsutteli reipasta käyntiä, koitti lähteä menemään aina kun sille tuli sellanen fiilis. Ja minä keikun selässä kauhuissani. Ei hyvä. Kökin jalustimilla. Ei hyvä.

Lopulta uskaltauduin sen laukan nostamaan. Eka kerta oikeastaan epäonnistui, Kaisa kaahasi ravia uraa pitkin. Toisella kerralla nousi, tosin monen epähallitun raviaskeleen kautta. Laukka itsessään oli vähän ei-hallinnassa. Olihan se parempi, poni ei kiskonut ohjia koska Marianne oli sillä ratsastanut. Ja oli kai se laukka pikkasen rauhallisempaa, ainakin alkuun. Mutta aika pian se sitten riistäytyi liian reippaaksi, kääntyminen oli kauheen hankalaa (alkuun se kääntyi, sitten se päätti vaan kaahata uraa pitkin) Laukattiin jokunen ympyrä (tai ympyränyritys) ja takasin käyntiin. En jaksanut enää tähän kierrokseen edes vaivautua, käveltiin sitten vaan. Tosin me vaihdettiinkin aika pian suunta, ja tähän suuntaan uskoin sujuvan paremmin. Helpompi kierros, ainakin kääntämisen suhteen. Otettiin muutamat laukat, ja se oli ihan okei. Ensin se oli vähän epähallittua, mä könötin ja pompin ja Kaisakin nyki ohjaa. Mutta lopulta kolmas nosto oli hyvä, istuin siinä nostossa, Kaisa ei nykinyt ohjaa ja nosto oli rauhallinen. Sen jälkeen paketti lösähti ja poni pääsi vähän karkaamaan ja pudotti laukankin omatoimisesti, muttamutta.
Loppukäynnit.

Mariannen mielestä se oli varsin hyvä, eheh. No, vika nosto oli hyvä.
En oikein tiedä. Väistöt oli taas tosi huonoja, harjoitusravi harvinaisen kamalaa. Oli siinä nyt jotain hyvääkin, viiminen laukannosto oli hyvä. Joo. Siinä ne kai olikin, heh.
Keskelle ja alas selästä. Poni talliin ja jatkoin karvanpoistotalkoita. Kortin kirjaus ja kotiin.

JA VOI STN TÄN KANSSA TAAS KU EI TOIMIRE GRJRTHGORSW