Katselin tunteja ja naureskelin Mariannen kanssa siellä. Ja katselin käveleekö hevoset. Vinski käveli. Oikein nätisti jopa, minun mielestäni. Marianne latisti tunnelman toteamalla että kyllähän se näistä parhaiten liikkuu, mutta toi nyt on vaan tollasta 40 % käyntiä. :D Palan halusta nähdä, millaista se sata prosenttinen käynti on, jos toi säälittävä nyherryskin näytti niin hyvältä.
Pidettiin Kaisan kanssa jälleen nämä perinteiset karvanpoistotalkoot, minä kun olen satavarma että kyllä se poni pian jo lopettaa karvojen pudottelun. Ainakin ennen pitkää, ja näin se sitten nopeutuu. Kaisa varusteisiin ja sitten tallustelimme iloisesti kentälle. Kiipesin selkään ja lähdimme kävelemään. Meillä oli taas puomit jokaisen sivun keskellä. Ja kenttäkin oli taas parempi, aijai. Vettä oli lähtenyt ja jääpuolisko sulanut kivasti. Kohta on koko kenttä käytössä ja jes (: (tai kohta ja kohta)
(Joo, anteeksi :D Tarkoituksena olisi hommata kuvaaja, tai pikemminkin kyllä videoija, ehkä ensi, tai pikemminkin kahen viikon päähän. Koska ens viikolla menen vain tiistaina kuitenkin)
Alkukäynneissä lähdin taas liikkelle täydellisyyden tavoittelulla. Ensin naputtelin muoriin vähän vauhtia, ja hetkellisen jankkauksen jälkeen jaksoi Kaisakin astella mukavan reippaasti eteenpäin. Ylittelin vähän puomeja ja tehtiin voltteja. Poni oli kovin skarppina, ainakaan sen jälkeen kun aloin kuuntelemaan ei Kaisa kolautellut puomeja kertaakaan! Voltit onnistuivat oikein nätisti, ja tänään koitin vääntää sitä asetustakin läpi, joka onnistuikin aika lailla haluamallani tavalla. Nokka kääntyi sisään, tosin tietenkin se asetus aina vähän katosi jossain kohdassa, mutta se nyt oli arvattavassakin.
Lähdettiin sitten ihan vaan ylittelemään puomit ja aina puomien väliin tehtiin voltti jonka aikana tuli asetella ja taivutella. Puomit Kaisa ylitti varsin nätisti, käyntikin pysyi ihan aktiivisena kun vain muistin huolehtia asiasta. Voltitkin olivat oikein hyviä, asettelu onnistui jossain määrin. Muutamaan otteeseen meinasin jo pelästyä kun Kaisa vain tuntui puskevan läpi pohkeen kesken voltin, mutta kyllä se meni ihan sinne minne pyysinkin.
Siirryttiin kevyt raviin, ravailtiin uraa pitkin puomeja ylittämättä. Ensin vain haettiin tahdikasta ravia. Kaisalla oli taas sellainen löllöttely vaihde päällä, joten ravi oli kovin laiskaa. Myös kääntyminen oli kauhean hankalaa. Kyllä se välillä kääntyi, mutta välillä taas kääntyminen oli muka ihan mahdotonta. Ja raviakin saattoi mennä välillä kivan reippaasti mutta useimmiten oli vain hyydyttävä löntystelemään.
Alettiin sitten ottaa taas näitä pieniä pidätteitä, hetkellisiä askeleen hidastuksia. Jokaisen puomin kohdalle ote ulko-ohjalta ja eteen. Tähän ekaan suuntaan tämä homma toimi itse asiassa ihan hyvin. Kaisa ei ehkä kääntynyt, mutta pidätteet menivät jopa läpi ja sain Kaisan hidastamaan mutta myös liikkumaan eteenpäin. Mutta se toinen suunta.. Kun siis. Kääntyminen oli edelleen vähän turhan jäykkää, mutta ainakin hevonen kääntyi. Vaan ne pidätteet, ei niin millään. Ensinnäkin Kaisa tuntui olevan sitä mieltä että eteenpäin hän ei ainakaan jaksa ravata. Toisaalta sen mielestä myös pidätteiden kuuntelu oli kovinkin tylsää puuhaa. Samoin se koitti vähän puskea sisälle. Oikeastaan se ei oikein mitään halunnut tehdä niin kuin minä mielikuvissani ajattelin. Niinpä mulla meni sitten lopulta pikkasen hermot, ja kenkäsin Kaisan liikkeelle. En jaksanut ajatella muuta kuin sitä, että paksu poni etenee reippaasti. Kun sain sellasen hyvän, reippaan ja aktiivisen ravin, koitin niitä pidätteitäkin ottaa. Ei onnistunut. Kovin meni huonosti. Ainakin se liikkui eteenpäin, huoh.
Marianne keräili puomit pois ja me käveltiin sitten sillä välin. Vuorossa laukka. Otettiin laukkaa vuoronperään, tällä kertaa laukattiin ihan vaan uraa pitkin. Okei. Lopulta kun oli meidän vuoro, lähdin saattelemaan Kaisaa uralle. Kaisa ei pitänyt ideasta ja puski parhaansa mukaan lapa edellä sisälle. Hevosen vastusteluista huolimatta nostin laukan. Arvon suomiputte sitten nostaa laukan, rojahtaa alas nykäisten ohjat itselleen ja se oli sitten menoa. Laukattiin kuin entiset ravurit, niin kovaa kuin pienestä Kaisasta lähti! Mä koitin sitten hätäpäissäni kerätä vähän ohjaa käteen kun Kaisan juosta putkuttaessa. Ja joo, näin ensimmäisen kerran kunniaksi Kaisa posotti oikein tyytyväisenä sinne kentän jääpuolelle, josta sitten käänsin sen väkipakolla takaisin sivistyksen pariin ja ratsukin siirtyi käyntiin. Kröhkröh. Marianne siellä julkesi valittaa jotain mun loistokkaasta laukkakönöstäni, mutta ei ollut minun vikani ;) Poni ne ohjat kiskoi!
No joo. Piti nostaa uudestaan, ihan rauhassa ja kääntää ajoissa. Joo-o. Nostin laukan, ja taas sama juttu. Kaisa nyhtää ohjat itselleen suurella elopainollaan ja minä kykin taas kyydissä kauniissa etukenossa. Taas kokoan ohjat vähintään järkyttyneenä. Tosin tällä kertaa Kaisa ei sentään posottanut jääpuolelle (Marianne oli edessä, ei se uskalla yli juosta, heh) Mutta voi herran isä siunakkoon sitä. Siis posoteltiin siellä, sitten tuli lyhyt sivu. Kaisalla oli ilmiselvästi mielessä että voi kun pääsisi tonne portille asti vaan hanattamaan, mutten voi kun toi ilkeä pätkä möllöttää edessä. Minä koitin kyllä vähän pidättää ja kääntää Kaisaa, joka päättää vaan laukata täysiä senkin kaarteen. Se oli suorastaan pelottava, arvon rouva kun kaahaa niin kovaa kuin isoista kintuista lähtee, ja sitten vielä kaadutaan johonkin 90 asteen kulmaan laukkaamaan lapa edellä kaartaen. Että ei näin. Jälleen Kaisa käyntiin ja nyt yritin oikeasti nostaa laukan rauhallisesti.
Iiiihan rauhassa ja parempi nostopaikkakin. Pidin ohjat kädessä, tai siis puristin niitä rystyset valkosina että jos vaikka pysyisivät kädessä. Sitten laukka, joka nousi jopa rauhassa, hallelujaa! Laukka meni paljon nätimmin, mitä nyt taas Kaisa tuntui olevan sitä mieltä että portille ois kiva mennä ja taas kaaduttiin hulluun käännökseen. Ei se niin vakavaa, heh. Mitä nyt suunnittelin jo kuinka heittäydyn selästä alas jos ja kun Kaisa mennä muksahtaa tantereeseen (;
Laukassa istuminen oli jälleen kauhean vaikeaa, hmm.
Käveltiin taas keskellä, laukattiin vielä toinenkin kerta tähän suuntaan. Se oli oikeastaan hyvä laukka, Kaisa meni ihan nätisti ja melko hillitysti ja hallitusti. Paremminkin voisi, mutta ihan kohtuullisesti kumminkin.
Sitten oikeastaan jäätiinkin jo loppukäynteihin.
Tänään tuli niin mielekästä kommenttia. Marianne kysy vaan että mitäs Milla ja minä vastaan että huonosti meni. Sitten se lähti pois tuumaillen jotain okein tapaista. Heh, olikohan jo tulossa kertomaan miten mainiosti meni. Tuskin.
Huonostihan se meni. Erittäin. Kaisa oli karmiva. Olen keksinyt syyn, se on aina keskiviikkoisin kamala, tiistaisin hyvä. Siitähän se johtuukin. Joo, ja yksi erittäin suuri syy tähän tiettyyn masikseen on se, että se paino kädelle ja mulla on niin taas kädet kuolleina. Pitäisi kehitellä jotain että sen saisi korjattua. Pomon kanssa se on jo korjautunut, se ei enää makaa ohjalla ja jos makaa osaan sen jotenkin mystisesti taikoa siitä pois, mutta näiden isopäisten (Kaisa & Vinski) kanssa ongelma on yhä. Ehkä mä jossain kohdassa keksin milleen sen sais toimimaan. Tänään ainakin huomasin, että mitä enemmän ratsastin pohkeella eteen, sitä vähemmän Kaisa lojui ohjalla. Joten ohjalla lojuminen näkyikin siis lähinnä noissa pitkän pitkissä välikäynneissä. Hmm..
Käveltiin loppukäyntejä kun yllättäen kuuluu laukka-askelia. Käännyn katsomaan taakseni, Pompeli ja Elvis väänsivät jotain omaa showtaan. Ehdin jo kauhistua että apua, älä Kaisa vaan katso noita poneja. Pysäytin ponin nopeasti ja toivoin parasta. Kaisa oli mahtava, se pysähtyi heti kun pyysin ja seisoi niin kyllästyneen näköisenä siinä :D Ei paljon kiinnostanut taas.
Keskelle ja alas selästä. Kaisuli talliin ja harjailin hänet taas kovinkin lystikkään näköiseksi. Sitten kotiin. Ja tapasin kotimatkalla jopa pari hevosta, laukkasivat ihan täysii pitkin tietä, heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti